Kesällä Ylen radio­ka­na­valla vie­tet­tiin toi­von hei­nä­kuuta. Monissa ohjel­missa poh­dit­tiin toi­von ole­musta ja sen mer­ki­tystä ihmi­selle. Usein toi­von tär­keys tulee ilmi vasta sil­loin, kun se on vaa­rassa hävitä, kun toi­vot­to­muus tai epä­toivo astuu esiin.

Toivoon liit­tyy aika, tule­vai­suus. Siihen yleensä liit­tyy myös muu­tos. Siksi toivo kuu­luu olen­nai­sesti sosi­aa­lia­lan työ­hön. Sitä koe­taan asia­kas­työssä. Toivo on siis koke­mus. Se on ammat­ti­lai­selle myös työ­vä­line. Työntekijän teh­tävä on herät­tää ja yllä­pi­tää asiak­kaassa toi­voa. Joskus myös säi­lyt­tää sitä asia­kasta var­ten vai­keim­pien aiko­jen yli ja palaut­taa, kun asia­kas pys­tyy jäl­leen siitä ammentamaan.

Toivo on sosiaalialan ammattilaisen työväline.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma.

Kristiina Koskiluoma. Kuva: Veikko Somerpuro

Toivon voi myös menet­tää. Törmäsin lop­pu­ke­sästä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den net­ti­kes­kus­te­luun toi­vosta ja toi­vot­to­muu­desta. Keskustelu lähti tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den parissa työtä teke­vän lomal­ta­pa­luu­kom­men­tista, jossa hän epäili työnsä mer­ki­tystä. Synkkyys kum­pusi maan hal­li­tuk­sen tur­va­paik­ka­po­li­tii­kasta, monista kiel­tei­sistä pää­tök­sistä, epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tun­te­muk­sista. Onko oikein yllä­pi­tää toi­voa, kun toden­nä­köi­syys myön­tei­sestä pää­tök­sestä on häviä­vän pieni ja asiak­kaalla vain huo­noja vaih­toeh­toja edessä?

Sosiaalityön ja toi­von suh­detta tut­ki­neet ovat toden­neet, että kiire ja ulkoi­set pai­neet ovat toi­von tuho. Hallitsemattomuuden tunne tuo toi­vot­to­muutta, ja tuo tun­ne­han on usein läsnä, kun asiak­kaita on enem­män kuin ehtisi ja ympä­ristö vah­vassa muu­tok­sessa. Toivottomuutta lisää se, että sosi­aa­li­työlle dele­goi­daan mah­dot­to­mia teh­tä­viä, joissa epä­on­nis­tu­mi­nen on todennäköistä.

Ole siis armol­li­nen itsel­lesi. Epätoivon koke­mus­kin pitää hyväk­syä. Älä kui­ten­kaan jää yksin tun­tei­nesi, vaan jaa se kol­le­goi­den kanssa. Yhdessä voitte kan­na­tella toi­voa ja pois­taa toi­von esteitä. Toivoon liit­tyy nimit­täin oleel­li­sesti myös toi­minta. Sanoissakin on jo jota­kin samaa.

Kristiina Koskiluoma