Tällaisessa ajassa sosiaalihuollon ammattihenkilöllä on erityisen tärkeä rooli.
Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro
Isäni oli sotalapsi. Kun tankit vyöryivät Ukrainaan, minua lohdutti surun keskellä se, että hänen ei enää tarvinnut olla näkemässä tätä.
Repäisy äidistä Ruotsiin oli jättänyt jälkensä, mutta niin jätti myös paluu poltettuun kotikaupunkiin Rovaniemelle ja ero uusista vanhemmista. Kun Ukrainan sota alkoi, ymmärsin, että isäni sotalapsuus oli lyönyt leimansa myös minuun.
Juuri kun olimme toipumassa ja ottamassa askelia koronapeloistamme, tilalle astui uusi pelko. Paljon koronaa suurempi. Vaikka fyysisesti olemme turvassa, monesta ei siltä tunnu. Epävarmuus jatkuu entistä voimakkaampana.
Siitä huolimatta arjen on kuljettava myös täällä meillä pitkän rajan maassa. Pahimman shokin jälkeen kaari eteni mallin mukaan reaktiovaiheeseen, jossa tunteet vaihtelivat ja olo oli ahdistunut ja sitten käsittelyvaiheeseen, jossa tuntoja purettiin ystävien kanssa ja soitettiin läpi kaikki sukulaiset.
Tällaisessa ajassa kannattaa keskittyä hyvään.
Monet meistä varustautuivat vähintään käteisellä ja laittamalla passiuudistuksen vireille. Lopulta tulee uudelleen suuntautumisen vaihe, jossa tilanne ei enää hallitse koko elämää, ja voimavarat palautuvat jopa vahvempina kuin aikaisemmin.
Osa meistä on jo ehkä päässyt tähän. Monet eivät. Jotkut ovat sulkeneet silmänsä.
Vaikka järkytyksemme Suomessa ei ole verrannollinen siihen, mitä Ukrainassa on koettu paikan päällä, ovat tunteemme todellisia ja olemassa.
Koronaturvattomuuden haavat ovat vasta parantumassa ja psyykkinen resilienssi, eli mielen selviytymis- ja palautumiskyky, ei välttämättä enää kanna, kuten ennen. Silti perheestä ja läheisistä on huolehdittava, työt on tehtävä ja vastuut kannettava.
Osalle meistä se voi juuri nyt olla ylivoimaista.
Tällaisessa ajassa kannattaa keskittyä hyvään. Nauttia siitä, että saa nukkua omassa kodissa ja omassa sängyssä. Olla läheisten kanssa hetkeen keskittyen. Tehdä perheelle ruokaa, koska se on mahdollista ja tärkeää.
Tällaisessa ajassa sosiaalihuollon ammattihenkilöllä on erityisen tärkeä rooli. Tukea, kuljettaa eteenpäin ja luoda toivoa.
Voimia tärkeään työhönne, sillä on valtava merkitys!
