Sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaan tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa ei enää voi toimia kuka tahansa, vaan hänen on oltava sosiaalityön opiskelija, joka on suorittanut vähintään sosiaalityön aineopinnot ja harjoittelun.

 

Tila­päi­sesti sijais­kel­poi­suu­den saa­nut sosi­aa­li­työn opis­ke­lija voi työs­ken­nellä teh­tä­vässä yhtä­jak­soi­sesti enin­tään vuo­den ajan. Työn on tapah­dut­tava lail­lis­te­tun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän val­von­nassa ja ohjauk­sessa. Käy­tän­nössä tilanne on kui­ten­kin se, että tila­päi­set sosi­aa­li­työn­te­ki­jät teke­vät samaa työtä kuin lail­lis­te­tut­kin eikä val­von­taa ja ohjausta ole mää­ri­telty miten­kään.

‒ Kun työs­ken­nel­lään pie­nellä paik­ka­kun­nalla, jossa väkeä on vähän, on tila­päi­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän val­vonta aika kos­meet­tista, vaikka se on laissa mää­ri­telty. Yleensä he teke­vät myös samaa teh­tä­vän­ku­vaa eikä pää­tö­soi­keuk­sia ole vält­tä­mättä rajoi­tettu mil­lään tavalla, sanoo Anna Iso­viita, joka työs­ken­te­lee Poh­jois-Sata­kun­nan perus­pal­ve­lu­yh­tymä PoSassa sosi­aa­li­pal­ve­lu­pääl­lik­könä.

Las­ten­suo­je­lu­työssä sijais­ten toi­mi­val­taa on rajattu kii­reel­lis­ten sijoi­tus­ten koh­dalla, kun lain­sää­däntö edel­lyt­tää.

‒ Tila­päi­set voi­vat val­mis­tella kii­reel­listä sijoi­tusta, mutta pää­töstä he eivät voi siitä tehdä, vaan se on joh­ta­van viran­hal­ti­jan teh­tävä, sanoo PoSan las­ten­suo­je­lun joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Joanna Koi­vu­niemi.

PoSassa tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jöinä toi­mi­via sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä val­voo ja ohjaa joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä oman työnsä ohessa. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den asia­kas­mää­rät ovat niin suu­ria, että val­von­taa ei enää ole voitu antaa asia­kas­työn päälle teh­tä­väksi.

Kun­tayh­ty­mään kuu­luu kuusi kun­taa: Hon­ka­joki, Jämi­järvi, Kan­kaan­pää, Kar­via, Pomarkku ja Sii­kai­nen. Kun­tayh­ty­män las­ten­suo­je­lussa sosi­aa­li­työn­te­ki­jän sijai­set ovat aina olleet sosi­aa­li­työn mais­te­ri­vai­heen opis­ke­li­joita. Aikuis- ja vam­mais­so­si­aa­li­työn puo­lella on ollut myös avoi­men yli­opis­to­jen opin­not suo­rit­ta­neita, joilla on ollut jokin rele­vantti poh­ja­kou­lu­tus.

Myös PoSassa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä on ollut koko ajan kova pula ja päte­viä haki­joita on vähän. Tila­päi­set työn­te­ki­jät kai­paa­vat enem­män tukea ja ohjausta asia­kas­työ­hön. Hei­dän kans­saan myös teh­dään enem­män yhdessä lausun­toja, lin­jauk­sia ja pää­tök­siä. Toi­saalta apua tar­vit­se­vat myös vas­ta­val­mis­tu­neet lail­lis­te­tut työn­te­ki­jät.

‒ Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den alhai­nen palk­ka­taso on isoin heik­kous. Sitä on vai­kea saada nouse­maan. Jul­ki­sen puo­len rahoi­tus on niin tiuk­kaa, että mitään yli­mää­räistä ei pal­joa voi tehdä, mutta kui­ten­kin on halu hoi­taa työt hyvin ja saada väkeä teke­mään työtä, Anna Iso­viita sanoo.

Mitä laillistamaton sosiaalityöntekijä saa tehdä?

Työ­nan­ta­jan on arvioi­tava jokai­sen tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vässä työs­ken­te­le­vän tilanne erik­seen, mihin kou­lu­tus ja ammat­ti­taito riit­tä­vät ja laa­dit­tava teh­tä­vän­kuva sen mukaan.

‒ Osaa­mis­vaa­ti­muk­sien vuoksi tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä toi­mi­van hen­ki­lön teh­tä­vä­ku­vaus ei pää­sään­töi­sesti voi olla täy­sin saman­lai­nen kuin lail­lis­te­tulla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä. Siksi tila­päi­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän palkka on yleensä myös Kun­nal­li­sen työ- ja vir­kaeh­to­so­pi­muk­sen vaa­ti­vuus­te­ki­jät huo­mioon ottaen alhai­sempi kuin lail­lis­te­tulla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä, Talen­tian sopi­mus­asian­tun­tija Susanna Pelan­der sanoo.

Tilapäiset työntekijät kaipaavat enemmän tukea ja ohjausta asiakastyöhön.

Ammat­ti­hen­ki­lö­laissa (9 §) lail­lis­te­tulle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle sää­de­tään eri­tyi­siä vel­vol­li­suuk­sia. Sään­nös perus­tuu sekä sosi­aa­li­huol­to­lain että sosi­aa­li­huol­lon eri­tyis­lain­sää­dän­nön mukai­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle kuu­lu­viin teh­tä­viin. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän vas­tuulla on yksi­löi­den, per­hei­den ja yhtei­sö­jen sosi­aa­li­sen tuen ja pal­ve­lu­jen tar­pee­seen vas­taava asia­kas- ja asian­tun­ti­ja­työ sekä työn vai­ku­tus­ten seu­ranta ja arviointi. Lisäksi ammat­ti­hen­ki­lö­lain (12 §) mukaan vain lail­lis­tettu sosi­aa­li­työn­te­kijä voi tehdä pää­tök­siä kii­reel­li­sissä tapauk­sissa tah­dosta riip­pu­mat­to­man huol­lon anta­mi­sesta tai sii­hen liit­ty­vistä toi­men­pi­teistä.

Asia­kas- ja asian­tun­ti­ja­työ­hön koh­den­tu­van sosi­aa­li­työn amma­til­li­nen joh­ta­mi­nen on ammat­ti­hen­ki­lö­laissa (9 §) sää­detty sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­väksi. Amma­til­li­nen joh­ta­mi­nen tar­koit­taa ensi­si­jai­sesti vas­tuuta sosi­aa­li­työn ja sen pro­ses­sien toi­mi­vuu­desta sekä vai­kut­ta­vuu­den kehit­tä­mi­sestä. Amma­til­li­sesta joh­ta­mi­sesta vas­taa­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ei ole vält­tä­mä­töntä olla hal­lin­nol­li­sessa esi­mies­a­se­massa. Joh­ta­mis- ja esi­mies­toi­min­nan orga­ni­sointi on työ­nan­ta­jan pää­tet­tä­vissä.

Tiet­ty­jen teh­tä­vien päte­vyys­vaa­ti­muk­sista sää­de­tään muun muassa sosi­aa­li­huol­to­laissa, las­ten­suo­je­lu­laissa sekä oppi­las- ja opis­ke­li­ja­huol­to­laissa. Ne on otet­tava huo­mioon teh­tä­vien­jaossa. Esi­mer­kiksi eri­tyistä tukea tar­vit­se­vien asiak­kai­den pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nit ja hoi­don ja huo­len­pi­don tur­vaa­vat sosi­aa­li­pal­ve­lu­pää­tök­set ovat sosi­aa­li­huol­to­lain mukaan vir­ka­suh­teessa ole­vien sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den vas­tuulla. Lisäksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on kes­kei­nen rooli raken­teel­li­sessa sosi­aa­li­työssä.

Pitääkö tilapäiselle maksaa samaa palkkaa?

Tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­viä hoi­ta­ville hen­ki­löille on aina laa­dit­tava oma teh­tä­vä­ku­vaus, josta myös joh­de­taan KVTES:n mukai­nen teh­tä­vän vaa­ti­vuutta vas­taava palk­kaus.

‒ Jos tila­päi­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän työ­teh­tä­vät eivät mil­lään tavoin poik­kea lail­lis­te­tun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vistä, eikä teh­tä­vän­ku­vausta ole laa­dittu, niin täl­löin on palk­kauk­sen oltava sama kuin lail­lis­te­tulla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä, sanoo Susanna Pelan­der.

Toi­saalta täl­lai­sen tilan­teen tulee olla täy­sin poik­keuk­sel­li­nen ja täl­löin sekä työ­nan­ta­jan että tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vässä toi­mi­van on huo­lel­li­sesti arvioi­tava työn­te­ki­jän edel­ly­tyk­siä hoi­taa samoja teh­tä­viä kuin lail­lis­tettu sosi­aa­li­työn­te­kijä.

KVTES:n mukaan työn vaa­ti­vuus­te­ki­jät ovat työn vai­ku­tus ja vas­tuu, yhteis­työ­tai­dot, työ­olo­suh­teet ja osaa­mi­nen. Koska sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ammatti on tark­kaan sää­delty vain lail­lis­te­tun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän osaa­mi­nen voi olla sillä ammat­ti­hen­ki­lö­lain edel­lyt­tä­mällä tasolla, jolla voi koko­nais­val­tai­sesti suo­riu­tua kai­kista lail­lis­te­tun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vistä.

‒ Kun tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­van hen­ki­lön osaa­mis­vaa­ti­muk­set ja KVTES:n vaa­ti­vuus­te­ki­jät ote­taan huo­mioon teh­tä­vä­ku­vausta laa­dit­taessa, aset­tuu hänen teh­tä­vä­koh­tai­nen palk­kansa yleensä alhai­sem­malle tasolle kuin lail­lis­te­tulla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä. Ohjaus ja val­vonta keven­tä­vät työn vaa­ti­vuutta kun työtä arvioi­daan yhdessä, mikä tekee työstä KVTES:n vaa­ti­vuus­te­ki­jöi­den mukaan vähem­män vaa­ti­vaa, Susanna Pelan­der sanoo.

Millaista ohjauksen on oltava?

Sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­laki ei mää­rit­tele tar­kasti, mitä tila­päi­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ohjauk­sen ja val­von­nan tulisi olla ja mitkä ovat ohjaa­van työn­te­ki­jän oikeu­det. Työ­nan­ta­jalla on aina vel­vol­li­suus jär­jes­tää riit­tävä val­vonta sekä ohjaus ja tila­päi­senä ammat­ti­hen­ki­lönä toi­mi­valla on aina oikeus riit­tä­vään ohjauk­seen. Asiak­kaalla on aina oikeus pal­ve­luun, jossa tila­päi­senä ammat­ti­hen­ki­lönä toi­mi­van työn­te­ki­jän ohjaus ja val­vonta on jär­jes­tetty niin, että asia­kas­tur­val­li­suus on var­mis­tettu. Sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan lupa- ja val­von­ta­vi­rasto Val­vi­ran mukaan olen­naista on, että ohjausta on saa­ta­villa.

Tilapäisenä sosiaalityöntekijänä ei saa tehdä työtehtäviä, joihin hänen koulutuksensa tai ammattitaitonsa ei riitä.

‒ Koska laissa ei kon­kreet­ti­sesti mää­ri­tellä ohjausta, on näitä jou­duttu kat­so­maan Val­vi­rassa tilan­ne­koh­tai­sesti. Olen­naista on, että tila­päi­sen työn­te­ki­jän käy­tet­tä­vissä on kysei­sessä amma­tissa toi­miva lail­lis­tettu sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­kilö, joka ohjaa häntä. Se ei kui­ten­kaan tar­koita, että val­von­nan ja ohjauk­sen tulisi olla väli­töntä eli että ohjaa­jan ja ohjat­ta­van tulisi esi­mer­kiksi työs­ken­nellä samassa huo­neessa tai edes raken­nuk­sessa, sanoo yli­tar­kas­taja Pekka Oja­niemi Val­vi­rasta.

‒ Pää­asia on, ohjaaja on koko ajan sel­villä siitä, miten työn­te­kijä tekee töitä ja että tila­päi­sen ammat­ti­hen­ki­lön käy­tet­tä­vissä on ohjausta aina, kun hän sitä tar­vit­see.

Laissa ei ole lii­oin mää­ri­telty, kuinka tiheää ohjauk­sen tulee olla, mutta sitä täy­tyy kui­ten­kin olla tar­vit­taessa saa­ta­villa, jotta työn­te­kijä voi hoi­taa työnsä asia­kas­tur­val­li­sesti. Yhdellä työn­te­ki­jällä ole­vien ohjat­ta­vien mää­rää ei laissa lii­oin ole rajoi­tettu, mutta ohjaa­jan on pys­tyt­tävä hoi­ta­maan myös omat työnsä.

‒ Vaa­ti­muk­sena on, että ohjaa­jan on oltava kysei­seen ammat­tiin lail­lis­tettu sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­kilö. Tila­päi­senä sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä toi­mi­van ohjaa­jana on siis oltava lail­lis­tettu sosi­aa­li­työn­te­kijä, tila­päi­senä sosio­no­mina toi­mi­van ohjaa­jana lail­lis­tettu sosio­nomi, Oja­niemi sanoo.

Ammat­ti­jär­jestö Talen­tian kanta ohjauk­seen on sel­keä.

‒ Ohjauk­sen on vas­tat­tava ohjat­ta­van tar­pei­siin ja oltava sään­nöl­listä, sanoo Talen­tian eri­tyis­asian­tun­tija Jaana Mans­sila.

Talen­tia haluaa myös koros­taa, että tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­van on saa­tava palau­tetta toi­min­nas­taan ja hänen on voi­tava paran­taa omia amma­til­li­sia val­miuk­si­aan.

‒ Nimel­li­nen ohjaus ei vas­taa ammat­ti­hen­ki­lö­lain vaa­ti­muk­sia eikä sii­hen oman oikeus­tur­vansa kan­nalta ole jär­keä suos­tua. Ohjaa­jan tulee val­voa tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vässä toi­mi­van hen­ki­lön työtä ja täy­den­tää sitä omalla osaa­mi­sel­laan. Lisäksi ohjaa­jan on vii­py­mättä puu­tut­tava mah­dol­li­sesti ilme­ne­viin epä­koh­tiin, Jaana Mans­sila muis­tut­taa.

Tär­keää on myös osaava ja läsnä oleva esi­mies­työ, tii­min tuki, täy­den­nys­kou­lu­tus ja työ­noh­jaus sekä tar­vit­taessa mah­dol­li­suus juris­tin apuun.

Mikä on työnantajan vastuu?

Ohjauk­sen ja val­von­nan lisäksi työ­nan­ta­jan on aina arvioi­tava tapaus­koh­tai­sesti tila­päi­sen hen­ki­lös­tön val­miu­det ja edel­ly­tyk­set hoi­taa työnsä.

Lisätietoa saat osoitteesta talentia.fi/tilapainen.

‒ Työ­nan­taja vas­taa siitä, että tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­miva hen­kilö täyt­tää ammat­ti­hen­ki­lö­laissa sää­de­tyt edel­ly­tyk­set tila­päi­selle sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­mi­selle, Jaana Mans­sila muis­tut­taa.

Työ­nan­ta­jan on aina var­mis­tet­tava, että tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vässä toi­mi­valla ammat­ti­hen­ki­lö­lain vaa­ti­mat opin­not ja nii­hin liit­tyvä käy­tän­nön har­joit­telu hyväk­sy­tysti suo­ri­tettu.

Työ­nan­ta­jan teh­tävä on myös huo­leh­tia siitä, ettei laissa sää­det­tyä tila­päi­sen työs­ken­te­lyn yhden vuo­den mää­rä­ai­kaa yli­tetä ket­jut­ta­malla sijai­suuk­sia tai muulla vas­taa­valla tavalla.

‒ Työ­paikka on aina lai­tet­tava hakuun vuo­den mää­rä­ai­kai­suu­den jäl­keen, Susanna Pelan­der jat­kaa.

Mikä on tilapäisen oma vastuu?

Tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­mi­nen edel­lyt­tää, että hen­kilö ei tee sel­lai­sia työ­teh­tä­viä, joi­hin hänen kou­lu­tuk­sensa tai ammat­ti­tai­tonsa ei riitä. Hänen on myös huo­leh­dit­tava, että hän toi­mii ammattihenkilö­lain (4 §) ammat­tieet­tis­ten vel­vol­li­suuk­sien mukaan.

Sekä työ­nan­taja että työn­te­kijä ovat ammat­ti­hen­ki­lö­lain (5 §) mukaan vas­tuussa työn­te­ki­jän ammat­ti­tai­dosta sekä siitä, että työn­te­kijä tun­tee riit­tä­västi ammat­ti­toi­min­taansa kos­ke­van sää­te­lyn.

Riit­tä­vän osaa­mi­sen ja ammat­tieet­ti­sen toi­min­nan jat­kuva seu­ranta on mer­ki­tyk­sel­listä niin asiak­kaan kuin tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­van hen­ki­lön oman oikeus­tur­van kan­nalta. Myös tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­viin sovel­le­taan ammat­ti­hen­ki­lö­lain sään­nök­siä mah­dol­li­sista seu­raa­muk­sista vir­heel­li­sessä menet­te­lyssä.

Niin asiak­kai­den kuin tila­päi­sesti amma­tissa toi­mi­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän oikeus­tur­van kan­nalta on hyvä, että tila­päi­syys tulee esille myös ammat­ti­ni­mik­keessä. Talen­tian työ­elä­mä­toi­mi­kunta suo­sit­te­lee, että tila­päi­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­tissa toi­mi­vista hen­ki­löistä käy­tet­täi­siin nimi­kettä sosi­aa­li­työn opis­ke­lija. Näin kai­kille on sel­vää, että työn­te­kijä ei ihan vielä ole val­mis, mutta on jo hyvällä mat­kalla kohti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ammat­tia.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen