Aikuisten parissa tehtävää sosiaalityötä koskevan selvityksen tarkoituksena oli terävöittää sitä, mihin sosiaalityössä pyritään yleensä yhteiskunnassa ja yhteisöissä sekä ihmisten elämäntilanteissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuudesta on valmistunut.
Selvityksen tekijöiden YTT Anna Metterin, VTL Pekka Karjalaisen ja VTM Minna Strömberg-Jakan tehtävänä oli rakentaa visio aikuissosiaalityön tulevaisuudesta sekä valmistella sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän tiekartta ja toimenpide-ehdotukset.
– Päätehtävämme oli sosiaalityön kirkastaminen. Tavoitteena oli määritellä, mihin sosiaalityössä pyritään yhteiskunnassa, yhteisöissä, ja yksilöiden kohdalla ja tunnistaa keskeiset ilmiöt ja toiminta-areenat, joissa sosiaalityötä tarvitaan, Pekka Karjalainen sanoo.
– Lisäksi oli löydettävä keinoja sosiaalityön tavoitteellisuuden ja vaikuttavuuden näkyväksi tekemiseen ja todentamiseen arjen perustyössä, hän jatkaa.
Työryhmä päätyi esittämään sosiaalityön valtakunnallista kehittämisohjelmaa, jossa määritetään esimerkiksi pilottien avulla sosiaalityön paikat ja roolit uudistuvassa sosiaaliturvassa, palvelujärjestelmässä sekä paikallisissa toimintaympäristöissä.
Ohjelmassa tulisi myös kehittää toimiva tehtävärakenne sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen välille ja hyödyntää Toimi-hankkeen, PRO SOS ja ISO SOS ‑hankkeiden sekä Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tulokset. Palvelujen keskiössä tulisi olla vuorovaikutukseen pohjautuva asiakastyö, jossa asiakassuunnitelma, sen toteutus ja arviointi ovat saman sosiaalityön ammattilaisen vastuulla.
Sosiaalityön tulevaisuuden tiekartan teemat jakautuvat neljään osaan.
– On ilahduttavaa huomata, että osa selvityksen elementeistä on päässyt mukaan Antti Rinteen hallitusohjelmaan. Esimerkkinä mainittakoon selvityksessä esille tuotu sosiaalinen luototus, jonka valtakunnallistamista lähdetään nyt selvittämään, toteaa Minna Strömberg-Jakka.
Sosiaalityön tulevaisuuden tiekartan teemat jakautuvat neljään osaan: Osaava ja vaikuttava sosiaalityö, kumppanuuksia rakentava sosiaalityö, osallistava ja valtaistava sosiaalityö sekä ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö.
1. Osaava ja vaikuttava sosiaalityö
Osaavan ja vaikuttavan sosiaalityön teemassa nostetaan esiin vaikuttavaksi osoitetut työmenetelmät ja asiakastietojärjestelmiin integroidut vaikuttavuusmittarit, joiden tulee eritellä työskentelyn tavoitteet, käytetyt työmenetelmät, asiakkaan elinolosuhteet ja työskentelyssä saavutettu muutos.
Myös sosiaalityön osaamisen kehittäminen tutkimuksen, tutkivan kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja osaamisen johtamisen avulla on kirjattu.
– Meillä on sosiaalityössä valtava paketti menetelmiä, ja ne pitäisi integroida laajemmiksi osa-alueiksi. Se vaatii rohkeutta ja vapausasteita. Ylipäätään vaikuttavuus tulisi nähdä laajemmin palveluita läpäisevänä periaatteena. Asiakastyön tulisi olla osa metodisuutta, Pekka Karjalainen sanoo.
– Yksi tapa voisi olla sosiaalityön ymmärtäminen osaamisen orientaationa, joissa menetelmällisyys voi kehittyä riittävän laaja-alaisina kokonaisuuksina, kuten esimerkiksi tehostettu yksilötyö, yhteisösosiaalityö tai rakenteellinen sosiaalityö, hän jatkaa.
– Sosiaalityön tekemisestä ei ole saatavissa tietoa nappia painamalla. Tieto täytyy kerätä nyt monesta eri paikasta käsipelillä. Sosiaalityön näkyväksi saaminen tilastoissa olisi iso juttu, huomauttaa Anna Metteri.
2. Kumppanuuksia rakentava sosiaalityö
Kumppanuuksia rakentavassa sosiaalityön teemassa korostetaan käyttäjä- ja elämäntilannelähtöisyyttä: asiakkaan tulisi tarvittaessa saada akuuttia apua ensimmäisessä palvelussa. Myös Kelan ja sosiaalityön rooleja, työnjakoa ja asiakasohjausta tulee selkiyttää ja kehittää.
Sosiaalityön asiantuntijuus ja toiminnan edellytykset on varmistettava eri areenoilla kuten terveydenhuollossa, mielenterveystyössä, kuntoutuksessa, työterveyshuollossa ja päihdetyössä sekä rakennettava järjestöjen ja sosiaalityön yhteistyötä.
– Etuusjärjestelmä ja palvelujärjestelmä täytyy huomioida kokonaisuutena. Yhteistyömuotojen rakentaminen on vielä alkutekijöissä monilla yhdyspinnoilla ja esimerkiksi Kela työllistää edelleen sosiaalityötä turhaan, Pekka Karjalainen sanoo.
– Vahvuutena tässä on se, että meillä on hyvä lainsäädäntö, mikä antaa eettistä varmuutta Anna Metteri muistuttaa.
Alalla ollaankin varsin tyytyväisiä uudistettuun sosiaalihuoltolakiin, joka nähdään myös mahdollisuutena. Toisaalta sen haltuunotossa on ollut monin paikoin ongelmia ja haasteena on nähty esimerkiksi rakenteellisen sosiaalityön aito toteuttaminen.
– Selvityksessämme annoimme lukuisia lakimuutosehdotuksia, joista osa liittyy nimenomaan sosiaalihuoltolakiin, mutta myös esimerkiksi lakiin sosiaalihuollon ammattihenkilöistä, Minna Strömberg-Jakka jatkaa.
3. Osallistava ja valtaistava sosiaalityö
Osallistavan ja valtaistavan sosiaalityön teema sisältää asiakaslähtöisyyden elementin, kuten asiakkaiden asiatuntemuksen hyödyntämisen, yhteiskehittämisen ja toiminnalliset työmenetelmät ja työntekijöiden jalkautumisen toimistosta. Digitalisaatiosta huolimatta kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää palveluja.
Selvityksessä annettiin lakimuutosehdotuksia, joista osa liittyy sosiaalihuoltolakiin ja osa ammattihenkilölakiin.
– Viime aikoina on ollut paljon kehittämistoimintaa, kuten PRO SOS ‑hanke, ISO SOS ‑hanke ja osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilu. Lisäksi on hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät usein jalkautumiseen, Pekka Karjalainen sanoo.
4. Ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö
Ilmiölähtöisen ja yhteiskunnassa vaikuttavan sosiaalityön osiossa ehdotetaan, että sosiaalityötä kehitetään sektorirajat ylittäen ilmiölähtöiseksi, sillä näin voidaan löytää ongelmien juurisyitä, joilla on merkitystä työn vaikuttavuuden ja varhaisen tukemisen kannalta.
Myös rakenteellinen sosiaalityö tulisi vakiinnuttaa jatkuvasti käytössä olevaksi toimintamuodoksi ja luoda käytännöt, jotka mahdollistavat rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin tuottaman tiedon hyödyntämisen päätöksenteossa. Lisäksi Globaalit ja ylirajaiset ilmiöt tulee huomioida sosiaalityön osaamisalueina.
Mielekäs ura sosiaalialalla
Selvityksessä pohditaan myös sosiaalityön ammattilaisten tilannetta ja todetaan, että sosiaalityön ammattilaisten ja asiantuntijoiden työn tulee olla riittävän autonomista ja motivoivaa. Työntekijöillä tulisi olla uralla etenemisen rakenteet myös omissa organisaatioissaan.
– Meillä on yliopiston sosiaalityön ja ammattikorkeakoulun sosionomikoulutus eikä niitä voi moittia. Sen sijaan meiltä puuttuvat uralla etenemisen rakenteet toisin kun terveydenhuollossa, jossa on käytössä esimerkiksi erikoislääkärin nimike, joka pohjautuu erikoistumiskoulutukseen. Osaaminen ja sen kehittäminen tulisi tunnistaa myös nimikkeissä, sanoo Anna Metteri.
Työn mielekkyyden ja työssä jaksamisen vuoksi on tärkeää myös huolehtia, että resurssit, palkkaus, työtilat ja johtaminen on kunnossa.
– Paljon on noussut huolta siitä, mikä on sosiaalityön brändi. Onko se vetovoimainen ammatti? Onko työ näkymätöntä vai näkyvää? Nyt tarvitaan enemmän rohkeutta ja sosiaalityön julkisuudenhallintaa. On mietittävä, onko sosiaalityö rajautunut huollolliseksi työksi, vai pystyykö se kohdentamaan toimintaansa muuttuvassa etuus- ja palvelujärjestelmässä. Sosiaalityössä on oltava mahdollisuudet aitoon kohtaamiseen, sanoo Pekka Karjalainen.
