Etenen puheenjohtaja Jaana Hallamaa kaipaa pandemiakeskusteluun suhteellisuudentajua ja enemmän huomiota ihmisen sosiaalisiin tarpeisiin.

 

 

Sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan eet­ti­sen neu­vot­te­lu­kun­nan puheen­joh­taja, sosi­aa­lie­tii­kan pro­fes­sori Jaana Hallamaa toi­voisi, että kes­kus­te­lussa koro­na­vi­rus­pan­de­miasta huo­miota siir­ret­täi­siin nyt ter­veys­vai­ku­tuk­sista tau­din sosi­aa­li­siin seurauksiin.

– Mitä kaik­kea on mene­tetty, kun muis­ti­sai­rasta omaista ei voitu tavata moneen kuu­kau­teen tai hyväs­tellä kuo­le­vaa läheistä? Tai kun lap­set ja nuo­ret eivät ole saa­neet hen­gailla yhdessä? Kun mie­len­ter­veys- ja päih­de­kun­tou­tu­jat ja van­huk­set ovat jää­neet ilman päi­vä­pal­ve­lui­taan, kysyy Hallamaa.

– Ihmiset eivät kestä sitä, ettei­vät saa olla yhtei­söis­sään, har­ras­taa, kes­kus­tella sekä jakaa koke­muk­sia ja tun­teita. Hyvinvointiin kuu­luu muu­ta­kin kuin ter­veys­hyö­dyt, esit­tää Hallamaa.

Terveyden yli­val­taa kes­kus­te­lussa selit­tää se, että ter­veys­vai­ku­tuk­set tule­vat suo­ra­vii­vai­sesti näky­viin toi­sin kuin sosi­aa­li­set seu­rauk­set. Terveyteen liit­ty­viä indi­kaat­to­reita on lisäksi helppo seu­rata. Niinpä uuti­sissa on päi­vit­täin seu­rattu sai­ras­tu­nei­den, teho­hoi­dossa ole­vien ja kuol­lei­den luku­mää­riä. Sosiaalisia seu­rauk­sia vie­lä­kin vasta arvaillaan.

– Sosiaalipuolen meka­nis­mit ovat mut­kik­kaam­pia ja vai­ku­tuk­set koh­dis­tu­vat kovim­min ihmi­siin, joilla ei ole kykyä pitää ääntä itsestään.

– Pandemia on voi­mis­ta­nut epä­suh­taa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon välillä sosi­aa­li­huol­lon tap­pioksi. Vaikka sosi­aali- ja ter­vey­den­huolto on yhdis­tetty, on ter­vey­den­huolto yleensä ykkö­nen ja koro­nassa tämä on koros­tu­nut monin tavoin, Hallamaa toteaa.

Lääkärit ja sairaanhoitajat sankareina

Jaana Hallamaa on huo­man­nut, että mediassa korona näyt­tää kes­ki­luo­kan ongel­malta. Kerrotaan niistä, jotka teke­vät etä­työtä, liik­ku­vat omalla autolla, tilaa­vat kaup­pa­ta­va­rat verk­ko­kau­pasta. Sankareita ovat sai­raan­hoi­ta­jat ja lää­kä­rit, kun kau­pan kassa, bus­sin­kul­jet­taja tai sii­vooja eivät saa sädekehää.

– Myös sosiaali­alan ammat­ti­lai­set ovat olleet kovilla, mutta heil­le­kään ei säde­ke­hää ole soviteltu.

Mediassa näkyy keskiluokan korona.

Hallamaa on huo­lis­saan yhteis­kun­nal­li­sesta kes­kus­te­lusta, jota hän kuvaa kär­jek­kääksi ja malt­ta­mat­to­maksi. Etsitään syn­ti­puk­keja: kaikki olisi hyvin, kun­han jal­ka­pal­lo­fa­nit eivät olisi läh­te­neet Pietariin! Vierasmaalaiset telakka- ja raken­nus­työ­läi­set tuo­vat virusta! Bilettävät opis­ke­li­jat! Meno ravin­to­loissa on piittaamatonta!

– Hallitukselta, viran­omai­silta ja tut­ki­joilta vaa­di­taan tehok­kaita ja nopeita rat­kai­suja, vaikka kyse on mut­kik­kaasta asiasta, josta täyttä tie­toa ja var­muutta ei ole ole­massa. Ripustaudutaan mil­loin mihin­kin oljen­kor­teen: kun­han rajat pitä­vät, kun­han mas­keja saa­daan, kun­han rokote val­mis­tuu, kun­han tietty roko­tus­kat­ta­vuus saa­vu­te­taan, kun­han roko­tus­passi ote­taan käyttöön…

– Ilmapiiri näyt­tää myös kove­ne­van. Rokottamattomia syy­te­tään ja vaa­di­taan mak­sa­maan itse sai­raus­ku­lunsa. Onneksi sai­raan­hoi­don etiik­kaan kuu­luu edel­leen se, että jokaista avun­tar­vit­si­jaa aute­taan ja prio­ri­soin­nissa käy­te­tään lää­ke­tie­teel­li­siä perus­teita, Hallamaa toteaa.

Monokulttuuri ei ole kestävä tapa

Etene on tie­toi­sesti pitä­nyt jul­ki­suu­dessa mata­laa pro­fii­lia. Se luot­taa sii­hen, että sen kes­kus­te­lut ja lin­jauk­set valu­vat työ­hönsä sitou­tu­nei­den asian­tun­ti­ja­jä­sen­ten kautta sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon hen­ki­lös­tön tietoon.

– Jos pitäi­simme kovasti ääntä itses­tämme, jou­tui­simme osa­puo­leksi esi­mer­kiksi koro­naan liit­ty­vässä kes­kus­te­lussa, eikä se ole toi­vot­ta­vaa, perus­te­lee Hallamaa.

Koronakeskusteluun Hallamaa perään­kuu­lut­taa suh­teel­li­suu­den­ta­jua ja luot­ta­musta kult­tuu­ri­seen diversiteettiin.

– Yhteiskunta koos­tuu eri tavoin ajat­te­le­vista ihmi­sistä, ja sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­los­sa­kin tar­vi­taan monen­tyyp­pi­siä ihmi­siä, jotka edus­ta­vat eri­lai­sia ajat­te­lu­ta­poja. Monokulttuuri ei ole kes­tävä tapa kehit­tyä ihmisyhteisöissäkään.

Mikään ei pelasta meitä elämältä.

Hallamaa arve­lee, että ilma­pii­riin vai­kut­taa myös tie­dos­ta­ma­ton kuo­le­man­pelko, joka ilme­nee muun muassa haluna löy­tää syyllisiä.

Jaana Hallamaa ei usko, että roko­tus­kat­ta­vuus nousisi mer­kit­tä­västi pakot­ta­malla. Pakko vain syven­tää jako­lin­joja pakkoon.

– Mikään ei pelasta meitä elä­mältä. On ope­tel­tava kes­tä­mään epä­tie­toi­suutta ja sitä, ettei var­moja rat­kai­suja ole.

Hallamaa pitää tär­keänä laa­jen­taa kes­kus­te­lua ter­veys­vai­ku­tuk­sista koro­nan sosi­aa­li­siin seu­rauk­siin. Keskustelua vai­keut­taa kui­ten­kin tarve nopeasti loke­roida ja lei­mata puhuja jon­kin lei­rin edustajaksi.

Keskustelussa on koros­tettu tie­toa, mutta ihmi­sillä on myös pal­jon eri­lai­sia tun­teita, Hallamaa muis­tut­taa. Pelotkin kui­ta­taan etsi­mällä psy­ko­lo­gi­sia seli­tys­mal­leja sen sijaan, että puhut­tai­siin nii­den taus­talla ole­vista uhkakuvista.

– Pelkoon aut­taa jaka­mi­nen, osal­li­suus ja yhdessäolo.

Kristiina Koskiluoma