Terveydenhuollon sosiaalityöstä on päätöksentekijöillä paljon vääriä käsityksiä tai siitä ei tiedetä ollenkaan.

 

Kanta-Hämeen sai­raan­hoi­to­pii­rin kun­tayh­tymä tilasi yli­opis­ton­leh­to­rilta Anna Met­te­riltä sel­vi­tyk­sen ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työn ase­masta ja teh­tä­vistä. Sel­vi­tyk­sen avulla pyri­tään tuot­ta­maan tie­toa, joka aut­taisi koh­den­ta­maan jär­ke­västi sosi­aa­li­työn resurs­sit, jotta pal­ve­lu­jär­jes­telmä toi­misi kus­tan­nus­te­hok­kaasti, ehkäi­se­västi ja oikea-aikai­sesti.

Lisäksi sote-inte­graa­tiota var­ten on sel­vi­tet­tävä eri orga­ni­saa­tioi­den sosi­aa­li­työn työn­jako ja yhteis­työ, jotta sosi­aa­li­työn­te­ki­jät hyö­dyn­täi­si­vät tois­tensa työ­pa­nosta ja estäi­si­vät asiak­kai­den väliin­pu­toa­mi­set ja kier­rä­tyk­set.

− Kaikki nämä tee­mat ovat aina olleet ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työn aluetta ja sen läh­tö­koh­dat, Met­teri lisää.

Ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työ toi­mii vie­raassa isän­tä­or­ga­ni­saa­tiossa samalla tavoin kuin esi­mer­kiksi kou­lun sosi­aa­li­työ. Sen toi­min­taym­pä­ris­tössä ovat val­lit­se­via lää­ke­tie­teen ja hoi­to­tie­teen ajat­te­lu­mal­lit. Eri kou­lu­tuk­sen saa­nei­den työn­te­ki­jöi­den on han­kala ymmär­tää sosi­aa­li­työn läh­tö­koh­tia ja asian­tun­ti­juutta, joten sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä on suuri vas­tuu pereh­dyt­täes­sään muita työn­te­ki­jöitä omaan työ­hönsä. Ter­vey­den­huol­lon ja sosi­aa­li­työn eri ammat­tien tut­kin­noissa pitäi­si­kin Met­te­rin mie­lestä olla yhtei­siä kou­lu­tus­jak­soja.

Terveydenhuollossa lääketieteellisen ja hallinnollisen johdon tietämys sosiaalityöstä on sattumanvaraista.

Met­te­rin mukaan aineis­ton­ke­ruussa kävi ilmi, että ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työstä on val­lalla pal­jon vää­riä käsi­tyk­siä ja suo­ra­naista tie­tä­mät­tö­myyt­tä­kin.

Sosi­aa­li­työlle anne­tut roo­lit vaih­te­le­vat orga­ni­saa­tiosta ja yksi­köstä riip­puen, ja ne voi­vat vaih­della hal­lin­nossa nou­da­tet­ta­van muo­din mukaan.

Orga­ni­saa­tion sisäis­ten talou­del­lis­ten tehok­kuus­vaa­ti­mus­ten nous­tessa tär­keim­mäksi voi­vat sosi­aa­li­työlle omi­nai­nen ihmi­sen kuu­le­mi­nen ja koko­nais­val­tai­nen paneu­tu­mi­nen asiak­kaan asi­aan jäädä sivu­roo­liin.

− Vaikka juuri se voi olla kus­tan­nus­te­ho­kasta, Met­teri huo­maut­taa.

Pieni mutta tehokas ammattiryhmä

Koska ter­veys­so­si­aa­li­työ ei ole mukana orga­ni­saa­tion joh­dossa ja stra­te­gia­suun­nit­te­lussa, sillä on heikko hal­lin­nol­li­nen asema.

− Sitä vah­vis­taa kui­ten­kin se, että sosi­aa­li­työ lii­te­tään ter­vey­den­huol­lon ammat­tien tavoin ammat­ti­re­kis­te­riin.

Sosi­aa­li­työn­te­kijä on ter­vey­den­huol­lossa itse­näi­nen toi­mija, jokeri, koska sen asian­tun­ti­juus ei ole hel­posti kont­rol­loi­ta­vissa ulkoa päin ja sitä ei tun­neta. Se voi­daan nähdä ”posi­tii­vi­sena häi­ri­köin­tinä”: kun sosi­aa­li­työn­te­kijä tuo tilan­tee­seen sosi­aa­li­työn näkö­kul­man, se voi moni­mut­kais­taa näen­näi­sesti yksin­ker­tai­sia asioita. Sosi­aa­li­työ inhi­mil­lis­tää ter­vey­den­huol­lon orga­ni­saa­tiota ja yksi­löl­lis­tää poti­laan hoi­toa.

− Kun arvioi­daan sosi­aa­li­työn tehok­kuutta ja vai­kut­ta­vuutta, on muis­tet­tava, että luku­mää­räi­sesti ja palk­ka­kus­tan­nuk­sil­taan ter­veys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jät ovat pieni ammat­ti­ryhmä, noin yksi pro­sentti hen­ki­lös­töstä, Met­teri huo­maut­taa.

Sosi­aa­li­työ on orga­ni­soi­tu­nut eri­kois­sai­raan­hoi­dossa kes­ki­te­tyn ja hajau­te­tun mal­lin mukaan. Kes­ki­te­tyssä mal­lissa on oma sosi­aa­li­työn yksikkö eri­kois­sai­raan­hoi­dossa, jossa sosi­aa­li­työn­te­kijä on esi­mie­henä oman bud­je­tin kanssa.

Hajau­te­tussa mal­lissa sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ovat hal­lin­nol­li­sesti oman toi­mia­lu­eensa yksi­kössä, hei­dän esi­mie­he­nään on yli­lää­käri, ja joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä voi olla amma­til­li­sena esi­mie­henä.

Kes­ki­te­tyn mal­lin etuja hajau­tet­tuun ver­rat­tuna ovat muun muassa resurs­sien jous­tava käyttö, työn­kier­to­mah­dol­li­suus, osaa­mi­sen jaka­mi­nen sekä osal­lis­tu­mi­nen pää­tök­sen­te­koon ja toi­min­nan suun­nit­te­luun. Sosi­aa­li­työn ammat­ti­kun­nan yhtei­söl­li­syys ja yhteen­kuu­lu­vuus ovat vah­vaa kes­ki­te­tyssä yksi­kössä, mutta hajau­te­tussa mal­lissa on omi­naista yhteen­kuu­lu­vuus omaan työ­alu­ee­seen ja työ­ryh­mään.

Hyvin har­van pie­nen kun­nan perus­ter­vey­den­huol­lossa on sosi­aa­li­työtä tai sosi­aa­li­työllä voi olla eri­lai­sia työn­ku­via, joista jot­kut voi­vat olla hyvin epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sia­kin. Hal­lin­nol­li­sesti perus­ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työ on aikuis­so­si­aa­li­työn tai yli­lää­kä­rin alai­nen. Molem­mista on hyviä ja huo­noja koke­muk­sia

− On hyvä poh­tia, mitä hait­taa asiak­kaan asioi­den hoi­tu­mi­selle, ongel­mien ehkäi­se­mi­selle ja kus­tan­nus­te­hok­kuu­delle voi olla siitä, jos perus­ter­vey­den­huol­lossa ei toimi sosi­aa­li­työn­te­ki­jää, Met­teri sanoo.

Terveydenhuollon sosiaalityö turvaa arjen jatkuvuuden sairaustilanteissa, koska siinä hahmotetaan tilanne kokonaisvaltaisesti.

Asiantuntijuus ja yhteistyö

− Aiem­min tut­ki­mil­leni koh­tuut­to­mille tapauk­sille oli omi­naista, että kukaan ei ollut arvioi­nut koko­nais­ti­lan­teita, vaan ihmi­set oli­vat jää­neet tyh­jän päälle, Met­teri huo­maut­taa.

Ter­veys­so­si­aa­li­työllä on laa­jat asia­kas- ja viran­omais­ver­kos­tot, ja se on eri­kois­tu­nut paitsi sosi­aa­li­työn, myös ter­vey­den­huol­lon työ­alu­een kysy­myk­siin. On tie­det­tävä sai­rauk­sien, lääk­kei­den ja hoi­don vai­ku­tuk­sista ihmi­sen arki­seen sel­viy­ty­mi­seen ja tun­net­tava sosi­aa­li­tur­van, pal­ve­lu­jen ja kun­tou­tuk­sen kenttä omalla työ­alu­eella. On oltava läsnä moniam­ma­til­li­sessa työ­pro­ses­sissa, koska sil­loin voi vai­kut­taa arvioin­tiin ja pää­tök­siin.

Sosi­aa­li­työn ydin on amma­tin eet­ti­sessä läh­tö­koh­dassa, eikä sitä pidä sivuut­taa kus­tan­nus­te­hok­kuu­den­kaan vuoksi.

− On kiin­ni­tet­tävä huo­mio nii­hin, jotka eivät sel­viydy osaa­van asiak­kaan vaa­ti­muk­sista.

Sosi­aa­li­set teki­jät poh­jus­ta­vat ja muok­kaa­vat ihmi­sen fyy­sistä ja psyyk­kistä ter­veyttä elä­män­ku­lun aikana. Sai­rau­den ja sosi­aa­lis­ten teki­jöi­den väli­sen yhtey­den ymmär­tä­mi­sestä syn­tyy vahva asian­tun­ti­juus.

Suo­rat kon­tak­tit sosi­aa­li­toi­men ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten välillä ovat tär­keitä, mutta ne eivät vähennä ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työn tar­vetta, sillä kaikki poti­laat eivät ole sosi­aa­li­toi­men asiak­kaita. Yhteis­työssä on syytä vält­tää pääl­lek­käistä työtä ja hyö­dyn­tää toi­sen teke­mää työtä. Tätä pitäisi lisätä eri­tyi­sesti las­ten­suo­je­lu­tar­peen sel­vi­tyk­sissä. Kol­lek­tii­vista asian­tun­ti­juutta ja luot­ta­musta tois­tensa työ­hön pitäisi vah­vis­taa, sillä asia­kas voi tar­vita sekä sosi­aa­li­toi­men että ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työtä.

Sujuva yhteis­työ edel­lyt­tää sään­nöl­li­siä tapaa­mi­sia ja yhteistä työn suun­nit­te­lua. Toi­sen työstä syn­tyy ennak­ko­luu­loja ja vir­heel­li­siä käsi­tyk­siä, jos ei tun­neta hen­ki­lö­koh­tai­sesti, eikä tutus­tuta toi­sen työ­hön. Sosi­aa­li­työn pal­ve­lu­ket­ju­jen kehit­tä­mi­nen on yksi osa työn kehit­tä­mistä.

Ter­veys­so­si­aa­li­työn ja kun­tien sosi­aa­li­toi­men sosi­aa­li­työn kes­ken ilme­nee jos­kus jän­nit­teitä, jotka usein liit­ty­vät kun­nan sääs­tö­lin­jauk­siin. Jotta yhteis­työ toi­misi hyvin, on pää­tök­siä teke­vän viran­omai­sen saa­tava riit­tä­västi tie­toa pää­tök­sensä poh­jaksi.

− Aineis­ton keruu­kier­rok­sella yllät­ti­vät joi­den­kin kun­tien joh­to­tii­missä kiel­tei­set asen­teet eri­kois­sai­raan­hoi­toa ja sen sosi­aa­li­työtä koh­taan. Tämä liit­tyy kun­tien raha­pu­laan, Met­teri arve­lee.

Joh­don vir­heel­li­set käsi­tyk­set voi­vat joh­taa epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kai­siin ehdo­tuk­siin ja rat­kai­sui­hin, koska ne eivät perustu fak­toi­hin tai näyt­töi­hin vaan omiin mie­li­pi­tei­siin.

Selvityksen suositukset

Jos ter­vey­den­huol­losta puut­tuu sosi­aa­li­työ, syn­tyy poti­las­hait­toja laki­sää­teis­ten asioi­den hoi­ta­matta jät­tä­mi­sestä, sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set kas­va­vat, ter­vey­den eriar­voi­suus lisään­tyy ja ihmi­set jou­tu­vat koh­tuut­to­miin tilan­tei­siin.

− Perus­ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työn teh­tä­vää täy­tyy miet­tiä kat­ta­vasti, sillä perus­ter­vey­den­huol­lossa työ ei ole kos­kaan pääs­syt kehit­ty­mään monia­lai­seksi sote-työksi kuin jois­sa­kin isoissa kun­nissa ja satun­nai­sesti pie­nissä, Met­teri huo­maut­taa.

Sote-uudis­tus huo­mioi­den tar­vi­taan moniam­ma­til­li­sen ja orga­ni­saa­tioi­den­vä­li­sen yhteis­työn kou­lu­tusta, jotta sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon yhtei­nen vas­tuun­kanto voi­daan taata käy­tän­nössä. Moniam­ma­til­li­sia ja tie­tei­den­vä­li­siä kou­lu­tus­jak­soja on luo­tava eri ammat­tien perus­tut­kin­toi­hin, jotta yhteis­työn perus­asioi­den opis­kelu ei veisi resurs­seja perus­työltä.

− Uusien yhteis­työ­mal­lien suun­nit­te­luun on tär­keätä ottaa mukaan ne ruo­hon­juu­ri­ta­son työn­te­ki­jät, joi­den on tar­koi­tus ruveta toteut­ta­maan uusia toi­min­ta­ta­poja. Tästä on ole­massa hyviä koke­muk­sia.

Uhkana ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työlle sote-raken­tei­den muut­tuessa on suun­nit­te­li­joi­den tie­tä­mät­tö­myys ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työn asian­tun­ti­juu­desta ja teh­tä­västä. Myös perus­ter­vey­den­huol­lon sosi­aa­li­työn asema on epä­varma, koska se ei ole kat­tava eikä joka pai­kassa ajan­mu­kai­nen. Ter­veys­so­si­aa­li­työn sote-asian­tun­ti­joita tulisi käyt­tää muu­tos­pro­ses­sissa osal­lis­tu­jina, uusien raken­tei­den kehit­tä­jinä ja aloit­tei­den teki­jöinä.

Sosi­aa­li­huol­to­laki tukee vas­tuul­li­sen ter­veys­so­si­aa­li­työn toteut­ta­mista ja lakia onkin Met­te­rin mukaan syytä pitää esillä ja tehdä tun­ne­tuksi.

− Ammat­ti­re­kis­te­riin pääsy tasa-arvois­taa sosi­aa­li­työn ase­maa ter­vey­den­huol­lossa suh­teessa mui­hin ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jöi­hin.

Iita Ket­tu­nen