Tervey­den­huollon sosiaa­li­työstä on päätök­sen­te­ki­jöillä paljon vääriä käsityksiä tai siitä ei tiedetä ollenkaan.

 

Kanta-Hämeen sairaan­hoi­to­piirin kuntayhtymä tilasi yliopis­ton­leh­to­rilta Anna Mette­riltä selvi­tyksen tervey­den­huollon sosiaa­lityön asemasta ja tehtä­vistä. Selvi­tyksen avulla pyritään tuottamaan tietoa, joka auttaisi kohden­tamaan järke­västi sosiaa­lityön resurssit, jotta palve­lu­jär­jes­telmä toimisi kustan­nus­te­hok­kaasti, ehkäi­se­västi ja oikea-aikaisesti.

Lisäksi sote-integraa­tiota varten on selvi­tettävä eri organi­saa­tioiden sosiaa­lityön työnjako ja yhteistyö, jotta sosiaa­li­työn­te­kijät hyödyn­täi­sivät toistensa työpa­nosta ja estäi­sivät asiak­kaiden väliin­pu­toa­miset ja kierrätykset.

− Kaikki nämä teemat ovat aina olleet tervey­den­huollon sosiaa­lityön aluetta ja sen lähtö­kohdat, Metteri lisää.

Tervey­den­huollon sosiaa­lityö toimii vieraassa isäntä­or­ga­ni­saa­tiossa samalla tavoin kuin esimer­kiksi koulun sosiaa­lityö. Sen toimin­taym­pä­ris­tössä ovat vallit­sevia lääke­tieteen ja hoito­tieteen ajatte­lu­mallit. Eri koulu­tuksen saaneiden työnte­ki­jöiden on hankala ymmärtää sosiaa­lityön lähtö­kohtia ja asian­tun­ti­juutta, joten sosiaa­li­työn­te­ki­jällä on suuri vastuu pereh­dyt­täessään muita työnte­ki­jöitä omaan työhönsä. Tervey­den­huollon ja sosiaa­lityön eri ammattien tutkin­noissa pitäi­sikin Metterin mielestä olla yhteisiä koulutusjaksoja.

Terveydenhuollossa lääketieteellisen ja hallinnollisen johdon tietämys sosiaalityöstä on sattumanvaraista.

Metterin mukaan aineis­ton­ke­ruussa kävi ilmi, että tervey­den­huollon sosiaa­li­työstä on vallalla paljon vääriä käsityksiä ja suora­naista tietämättömyyttäkin.

Sosiaa­li­työlle annetut roolit vaihte­levat organi­saa­tiosta ja yksiköstä riippuen, ja ne voivat vaihdella hallin­nossa nouda­tet­tavan muodin mukaan.

Organi­saation sisäisten talou­del­listen tehok­kuus­vaa­ti­musten noustessa tärkeim­mäksi voivat sosiaa­li­työlle ominainen ihmisen kuule­minen ja kokonais­val­tainen paneu­tu­minen asiakkaan asiaan jäädä sivurooliin.

− Vaikka juuri se voi olla kustan­nus­te­ho­kasta, Metteri huomauttaa.

Pieni mutta tehokas ammattiryhmä

Koska terveys­so­si­aa­lityö ei ole mukana organi­saation johdossa ja strate­gia­suun­nit­te­lussa, sillä on heikko hallin­nol­linen asema.

− Sitä vahvistaa kuitenkin se, että sosiaa­lityö liitetään tervey­den­huollon ammattien tavoin ammattirekisteriin.

Sosiaa­li­työn­tekijä on tervey­den­huol­lossa itsenäinen toimija, jokeri, koska sen asian­tun­tijuus ei ole helposti kontrol­loi­ta­vissa ulkoa päin ja sitä ei tunneta. Se voidaan nähdä ”positii­visena häiri­köintinä”: kun sosiaa­li­työn­tekijä tuo tilan­teeseen sosiaa­lityön näkökulman, se voi monimut­kaistaa näennäi­sesti yksin­ker­taisia asioita. Sosiaa­lityö inhimil­listää tervey­den­huollon organi­saa­tiota ja yksilöl­listää potilaan hoitoa.

− Kun arvioidaan sosiaa­lityön tehok­kuutta ja vaikut­ta­vuutta, on muistettava, että lukumää­räi­sesti ja palkka­kus­tan­nuk­siltaan terveys­so­si­aa­li­työn­te­kijät ovat pieni ammat­ti­ryhmä, noin yksi prosentti henki­lös­töstä, Metteri huomauttaa.

Sosiaa­lityö on organi­soi­tunut erikois­sai­raan­hoi­dossa keski­tetyn ja hajau­tetun mallin mukaan. Keski­te­tyssä mallissa on oma sosiaa­lityön yksikkö erikois­sai­raan­hoi­dossa, jossa sosiaa­li­työn­tekijä on esimiehenä oman budjetin kanssa.

Hajau­te­tussa mallissa sosiaa­li­työn­te­kijät ovat hallin­nol­li­sesti oman toimia­lu­eensa yksikössä, heidän esimie­henään on ylilääkäri, ja johtava sosiaa­li­työn­tekijä voi olla ammatil­lisena esimiehenä.

Keski­tetyn mallin etuja hajau­tettuun verrattuna ovat muun muassa resurssien joustava käyttö, työnkier­to­mah­dol­lisuus, osaamisen jakaminen sekä osallis­tu­minen päätök­sen­tekoon ja toiminnan suunnit­teluun. Sosiaa­lityön ammat­ti­kunnan yhtei­söl­lisyys ja yhteen­kuu­luvuus ovat vahvaa keski­te­tyssä yksikössä, mutta hajau­te­tussa mallissa on ominaista yhteen­kuu­luvuus omaan työalu­eeseen ja työryhmään.

Hyvin harvan pienen kunnan perus­ter­vey­den­huol­lossa on sosiaa­li­työtä tai sosiaa­li­työllä voi olla erilaisia työnkuvia, joista jotkut voivat olla hyvin epätar­koi­tuk­sen­mu­kai­siakin. Hallin­nol­li­sesti perus­ter­vey­den­huollon sosiaa­lityö on aikuis­so­si­aa­lityön tai ylilää­kärin alainen. Molem­mista on hyviä ja huonoja kokemuksia

− On hyvä pohtia, mitä haittaa asiakkaan asioiden hoitu­mi­selle, ongelmien ehkäi­se­mi­selle ja kustan­nus­te­hok­kuu­delle voi olla siitä, jos perus­ter­vey­den­huol­lossa ei toimi sosiaa­li­työn­te­kijää, Metteri sanoo.

Terveydenhuollon sosiaalityö turvaa arjen jatkuvuuden sairaustilanteissa, koska siinä hahmotetaan tilanne kokonaisvaltaisesti.

Asian­tun­tijuus ja yhteistyö

− Aiemmin tutki­milleni kohtuut­to­mille tapauk­sille oli ominaista, että kukaan ei ollut arvioinut kokonais­ti­lan­teita, vaan ihmiset olivat jääneet tyhjän päälle, Metteri huomauttaa.

Terveys­so­si­aa­li­työllä on laajat asiakas- ja viran­omais­ver­kostot, ja se on erikois­tunut paitsi sosiaa­lityön, myös tervey­den­huollon työalueen kysymyksiin. On tiedettävä sairauksien, lääkkeiden ja hoidon vaiku­tuk­sista ihmisen arkiseen selviy­ty­miseen ja tunnettava sosiaa­li­turvan, palve­lujen ja kuntou­tuksen kenttä omalla työalu­eella. On oltava läsnä moniam­ma­til­li­sessa työpro­ses­sissa, koska silloin voi vaikuttaa arviointiin ja päätöksiin.

Sosiaa­lityön ydin on ammatin eetti­sessä lähtö­koh­dassa, eikä sitä pidä sivuuttaa kustan­nus­te­hok­kuu­denkaan vuoksi.

− On kiinni­tettävä huomio niihin, jotka eivät selviydy osaavan asiakkaan vaatimuksista.

Sosiaa­liset tekijät pohjus­tavat ja muokkaavat ihmisen fyysistä ja psyyk­kistä terveyttä elämän­kulun aikana. Sairauden ja sosiaa­listen tekijöiden välisen yhteyden ymmär­tä­mi­sestä syntyy vahva asiantuntijuus.

Suorat kontaktit sosiaa­li­toimen ja tervey­den­huollon ammat­ti­laisten välillä ovat tärkeitä, mutta ne eivät vähennä tervey­den­huollon sosiaa­lityön tarvetta, sillä kaikki potilaat eivät ole sosiaa­li­toimen asiak­kaita. Yhteis­työssä on syytä välttää päällek­käistä työtä ja hyödyntää toisen tekemää työtä. Tätä pitäisi lisätä erityi­sesti lasten­suo­je­lu­tarpeen selvi­tyk­sissä. Kollek­tii­vista asian­tun­ti­juutta ja luotta­musta toistensa työhön pitäisi vahvistaa, sillä asiakas voi tarvita sekä sosiaa­li­toimen että tervey­den­huollon sosiaalityötä.

Sujuva yhteistyö edellyttää säännöl­lisiä tapaa­misia ja yhteistä työn suunnit­telua. Toisen työstä syntyy ennak­ko­luuloja ja virheel­lisiä käsityksiä, jos ei tunneta henki­lö­koh­tai­sesti, eikä tutustuta toisen työhön. Sosiaa­lityön palve­lu­ket­jujen kehit­tä­minen on yksi osa työn kehittämistä.

Terveys­so­si­aa­lityön ja kuntien sosiaa­li­toimen sosiaa­lityön kesken ilmenee joskus jännit­teitä, jotka usein liittyvät kunnan säästö­lin­jauksiin. Jotta yhteistyö toimisi hyvin, on päätöksiä tekevän viran­omaisen saatava riittä­västi tietoa päätök­sensä pohjaksi.

− Aineiston keruu­kier­rok­sella yllät­tivät joidenkin kuntien johto­tii­missä kielteiset asenteet erikois­sai­raan­hoitoa ja sen sosiaa­li­työtä kohtaan. Tämä liittyy kuntien rahapulaan, Metteri arvelee.

Johdon virheel­liset käsitykset voivat johtaa epätar­koi­tuk­sen­mu­kaisiin ehdotuksiin ja ratkai­suihin, koska ne eivät perustu faktoihin tai näyttöihin vaan omiin mielipiteisiin.

Selvi­tyksen suositukset

Jos tervey­den­huol­losta puuttuu sosiaa­lityö, syntyy potilas­haittoja lakisää­teisten asioiden hoita­matta jättä­mi­sestä, sosiaali- ja tervey­den­huollon kustan­nukset kasvavat, terveyden eriar­voisuus lisääntyy ja ihmiset joutuvat kohtuut­tomiin tilanteisiin.

− Perus­ter­vey­den­huollon sosiaa­lityön tehtävää täytyy miettiä katta­vasti, sillä perus­ter­vey­den­huol­lossa työ ei ole koskaan päässyt kehit­tymään monia­lai­seksi sote-työksi kuin joissakin isoissa kunnissa ja satun­nai­sesti pienissä, Metteri huomauttaa.

Sote-uudistus huomioiden tarvitaan moniam­ma­til­lisen ja organi­saa­tioi­den­vä­lisen yhteistyön koulu­tusta, jotta sosiaali- ja tervey­den­huollon yhteinen vastuun­kanto voidaan taata käytän­nössä. Moniam­ma­til­lisia ja tietei­den­vä­lisiä koulu­tus­jaksoja on luotava eri ammattien perus­tut­kin­toihin, jotta yhteistyön perus­asioiden opiskelu ei veisi resursseja perustyöltä.

− Uusien yhteis­työ­mallien suunnit­teluun on tärkeätä ottaa mukaan ne ruohon­juu­ri­tason työnte­kijät, joiden on tarkoitus ruveta toteut­tamaan uusia toimin­ta­tapoja. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia.

Uhkana tervey­den­huollon sosiaa­li­työlle sote-raken­teiden muuttuessa on suunnit­te­li­joiden tietä­mät­tömyys tervey­den­huollon sosiaa­lityön asian­tun­ti­juu­desta ja tehtä­västä. Myös perus­ter­vey­den­huollon sosiaa­lityön asema on epävarma, koska se ei ole kattava eikä joka paikassa ajanmu­kainen. Terveys­so­si­aa­lityön sote-asian­tun­ti­joita tulisi käyttää muutos­pro­ses­sissa osallis­tujina, uusien raken­teiden kehit­täjinä ja aloit­teiden tekijöinä.

Sosiaa­li­huol­tolaki tukee vastuul­lisen terveys­so­si­aa­lityön toteut­ta­mista ja lakia onkin Metterin mukaan syytä pitää esillä ja tehdä tunnetuksi.

− Ammat­ti­re­kis­teriin pääsy tasa-arvoistaa sosiaa­lityön asemaa tervey­den­huol­lossa suhteessa muihin tervey­den­huollon työntekijöihin.

Iita Kettunen