Terveydenhuollon sosiaalityöstä on päätöksentekijöillä paljon vääriä käsityksiä tai siitä ei tiedetä ollenkaan.

 

Kanta-Hämeen sairaan­hoitopi­irin kun­tay­htymä tilasi yliopis­ton­le­hto­ril­ta Anna Met­ter­iltä selvi­tyk­sen ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työn ase­mas­ta ja tehtävistä. Selvi­tyk­sen avul­la pyritään tuot­ta­maan tietoa, joka aut­taisi kohden­ta­maan järkevästi sosi­aal­i­työn resurssit, jot­ta palvelu­jär­jestelmä toimisi kus­tan­nuste­hokkaasti, ehkäi­sevästi ja oikea-aikaises­ti.

Lisäk­si sote-inte­graa­tio­ta varten on selvitet­tävä eri organ­isaa­tioiden sosi­aal­i­työn työn­jako ja yhteistyö, jot­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jät hyö­dyn­täi­sivät tois­t­en­sa työ­panos­ta ja estäi­sivät asi­akkaiden väli­in­putoamiset ja kier­rä­tyk­set.

− Kaik­ki nämä teemat ovat aina olleet ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työn aluet­ta ja sen lähtöko­h­dat, Met­teri lisää.

Ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työ toimii vier­aas­sa isän­täor­gan­isaa­tios­sa samal­la tavoin kuin esimerkik­si koulun sosi­aal­i­työ. Sen toim­intaym­päristössä ovat val­lit­se­via lääketi­eteen ja hoitoti­eteen ajat­telumallit. Eri koulu­tuk­sen saanei­den työn­tek­i­jöi­den on han­kala ymmärtää sosi­aal­i­työn lähtöko­htia ja asiantun­ti­ju­ut­ta, joten sosi­aal­i­työn­tek­i­jäl­lä on suuri vas­tuu pere­hdyt­täessään mui­ta työn­tek­i­jöitä omaan työhön­sä. Ter­vey­den­huol­lon ja sosi­aal­i­työn eri ammat­tien tutkin­nois­sa pitäisikin Met­terin mielestä olla yhteisiä koulu­tus­jak­so­ja.

Terveydenhuollossa lääketieteellisen ja hallinnollisen johdon tietämys sosiaalityöstä on sattumanvaraista.

Met­terin mukaan aineis­tonkeru­us­sa kävi ilmi, että ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työstä on val­lal­la paljon vääriä käsi­tyk­siä ja suo­ranaista tietämät­tömyyt­täkin.

Sosi­aal­i­työlle annetut roolit vai­htel­e­vat organ­isaa­tios­ta ja yksiköstä riip­puen, ja ne voivat vai­hdel­la hallinnos­sa nou­datet­ta­van muodin mukaan.

Organ­isaa­tion sisäis­ten taloudel­lis­ten tehokku­us­vaa­timusten noustes­sa tärkeim­mäk­si voivat sosi­aal­i­työlle omi­nainen ihmisen kuulem­i­nen ja kokon­ais­val­tainen paneu­tu­mi­nen asi­akkaan asi­aan jäädä sivurooli­in.

− Vaik­ka juuri se voi olla kus­tan­nuste­hokas­ta, Met­teri huo­maut­taa.

Pieni mutta tehokas ammattiryhmä

Kos­ka ter­veyssosi­aal­i­työ ei ole mukana organ­isaa­tion joh­dos­sa ja strate­gia­su­un­nit­telus­sa, sil­lä on heikko hallinnolli­nen ase­ma.

− Sitä vahvis­taa kuitenkin se, että sosi­aal­i­työ liitetään ter­vey­den­huol­lon ammat­tien tavoin ammat­tirek­isteri­in.

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä on ter­vey­den­huol­los­sa itsenäi­nen toim­i­ja, jok­eri, kos­ka sen asiantun­ti­ju­us ei ole hel­posti kon­trol­loitavis­sa ulkoa päin ja sitä ei tun­neta. Se voidaan nähdä ”posi­ti­ivise­na häiriköintinä”: kun sosi­aal­i­työn­tek­i­jä tuo tilanteeseen sosi­aal­i­työn näkökul­man, se voi mon­imutkaistaa näen­näis­es­ti yksinker­taisia asioi­ta. Sosi­aal­i­työ inhimil­listää ter­vey­den­huol­lon organ­isaa­tio­ta ja yksilöl­listää poti­laan hoitoa.

− Kun arvioidaan sosi­aal­i­työn tehokku­ut­ta ja vaikut­tavu­ut­ta, on muis­tet­ta­va, että lukumääräis­es­ti ja palkkakus­tan­nuk­sil­taan ter­veyssosi­aal­i­työn­tek­i­jät ovat pieni ammat­tiryh­mä, noin yksi pros­ent­ti henkilöstöstä, Met­teri huo­maut­taa.

Sosi­aal­i­työ on organ­isoitunut erikois­sairaan­hoi­dos­sa keskite­tyn ja hajaute­tun mallin mukaan. Keskite­tyssä mallis­sa on oma sosi­aal­i­työn yksikkö erikois­sairaan­hoi­dos­sa, jos­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jä on esimiehenä oman bud­jetin kanssa.

Hajaute­tus­sa mallis­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jät ovat hallinnol­lis­es­ti oman toimi­alueen­sa yksikössä, hei­dän esimiehenään on ylilääkäri, ja johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä voi olla ammatil­lise­na esimiehenä.

Keskite­tyn mallin etu­ja hajautet­tuun ver­rat­tuna ovat muun muas­sa resurssien jous­ta­va käyt­tö, työnkier­tom­ah­dol­lisu­us, osaamisen jakami­nen sekä osal­lis­tu­mi­nen päätök­sen­tekoon ja toimin­nan suun­nit­telu­un. Sosi­aal­i­työn ammat­tikun­nan yhteisöl­lisyys ja yhteenku­u­lu­vu­us ovat vah­vaa keskite­tyssä yksikössä, mut­ta hajaute­tus­sa mallis­sa on omi­naista yhteenku­u­lu­vu­us omaan työalueeseen ja työryh­mään.

Hyvin har­van pienen kun­nan peruster­vey­den­huol­los­sa on sosi­aal­i­työtä tai sosi­aal­i­työl­lä voi olla eri­laisia työnku­via, joista jotkut voivat olla hyvin epä­tarkoituk­sen­mukaisi­akin. Hallinnol­lis­es­ti peruster­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työ on aikuis­sosi­aal­i­työn tai ylilääkärin alainen. Molem­mista on hyviä ja huono­ja koke­muk­sia

− On hyvä pohtia, mitä hait­taa asi­akkaan asioiden hoi­tu­miselle, ongelmien ehkäisemiselle ja kus­tan­nuste­hokku­udelle voi olla siitä, jos peruster­vey­den­huol­los­sa ei toi­mi sosi­aal­i­työn­tek­i­jää, Met­teri sanoo.

Terveydenhuollon sosiaalityö turvaa arjen jatkuvuuden sairaustilanteissa, koska siinä hahmotetaan tilanne kokonaisvaltaisesti.

Asiantuntijuus ja yhteistyö

− Aiem­min tutkimil­leni kohtu­ut­tomille tapauk­sille oli omi­naista, että kukaan ei ollut arvioin­ut kokon­ais­ti­lantei­ta, vaan ihmiset oli­vat jääneet tyhjän päälle, Met­teri huo­maut­taa.

Ter­veyssosi­aal­i­työl­lä on laa­jat asi­akas- ja vira­nomaisverkos­tot, ja se on erikois­tunut pait­si sosi­aal­i­työn, myös ter­vey­den­huol­lon työalueen kysymyk­si­in. On tiedet­tävä sairauk­sien, lääkkei­den ja hoidon vaiku­tuk­sista ihmisen arkiseen selviy­tymiseen ja tun­net­ta­va sosi­aal­i­tur­van, palvelu­jen ja kuntoutuk­sen kent­tä oma­l­la työalueel­la. On olta­va läs­nä moni­ammatil­lises­sa työpros­es­sis­sa, kos­ka sil­loin voi vaikut­taa arvioin­ti­in ja päätök­si­in.

Sosi­aal­i­työn ydin on ammatin eet­tisessä lähtöko­hdas­sa, eikä sitä pidä sivu­ut­taa kus­tan­nuste­hokku­u­denkaan vuok­si.

− On kiin­nitet­tävä huomio niihin, jot­ka eivät selviy­dy osaa­van asi­akkaan vaa­timuk­sista.

Sosi­aaliset tek­i­jät pohjus­ta­vat ja muokkaa­vat ihmisen fyy­sistä ja psyykkistä ter­veyt­tä elämänku­lun aikana. Sairau­den ja sosi­aal­is­ten tek­i­jöi­den välisen yhtey­den ymmärtämis­es­tä syn­tyy vah­va asiantun­ti­ju­us.

Suo­rat kon­tak­tit sosi­aal­i­toimen ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten välil­lä ovat tärkeitä, mut­ta ne eivät vähen­nä ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työn tarvet­ta, sil­lä kaik­ki poti­laat eivät ole sosi­aal­i­toimen asi­akkai­ta. Yhteistyössä on syytä vält­tää päällekkäistä työtä ja hyö­dyn­tää toisen tekemää työtä. Tätä pitäisi lisätä eri­tyis­es­ti las­ten­suo­je­lu­tarpeen selvi­tyk­sis­sä. Kollek­ti­ivista asiantun­ti­ju­ut­ta ja luot­ta­mus­ta tois­t­en­sa työhön pitäisi vahvis­taa, sil­lä asi­akas voi tarvi­ta sekä sosi­aal­i­toimen että ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työtä.

Suju­va yhteistyö edel­lyt­tää sään­nöl­lisiä tapaamisia ja yhteistä työn suun­nit­telua. Toisen työstä syn­tyy ennakkolu­u­lo­ja ja virheel­lisiä käsi­tyk­siä, jos ei tun­neta henkilöko­htais­es­ti, eikä tutus­tu­ta toisen työhön. Sosi­aal­i­työn palveluketju­jen kehit­tämi­nen on yksi osa työn kehit­tämistä.

Ter­veyssosi­aal­i­työn ja kun­tien sosi­aal­i­toimen sosi­aal­i­työn kesken ilme­nee joskus jän­nit­teitä, jot­ka usein liit­tyvät kun­nan säästölin­jauk­si­in. Jot­ta yhteistyö toimisi hyvin, on päätök­siä tekevän vira­nomaisen saata­va riit­tävästi tietoa päätök­sen­sä poh­jak­si.

− Aineis­ton keruukier­roksel­la yllät­tivät joidenkin kun­tien johtoti­imis­sä kiel­teiset asen­teet erikois­sairaan­hoitoa ja sen sosi­aal­i­työtä kohtaan. Tämä liit­tyy kun­tien raha­pu­laan, Met­teri arvelee.

Johdon virheel­liset käsi­tyk­set voivat johtaa epä­tarkoituk­sen­mukaisi­in ehdo­tuk­si­in ja ratkaisui­hin, kos­ka ne eivät perus­tu fak­toi­hin tai näyt­töi­hin vaan omi­in mielip­iteisi­in.

Selvityksen suositukset

Jos ter­vey­den­huol­losta puut­tuu sosi­aal­i­työ, syn­tyy poti­lashait­to­ja lak­isääteis­ten asioiden hoita­mat­ta jät­tämis­es­tä, sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set kas­va­vat, ter­vey­den eri­ar­voisu­us lisään­tyy ja ihmiset joutu­vat kohtu­ut­tomi­in tilanteisi­in.

− Peruster­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työn tehtävää täy­tyy miet­tiä kat­tavasti, sil­lä peruster­vey­den­huol­los­sa työ ei ole koskaan päässyt kehit­tymään moni­alaisek­si sote-työk­si kuin jois­sakin isois­sa kun­nis­sa ja sat­un­nais­es­ti pienis­sä, Met­teri huo­maut­taa.

Sote-uud­is­tus huomioiden tarvi­taan moni­ammatil­lisen ja organ­isaa­tioiden­välisen yhteistyön koulu­tus­ta, jot­ta sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon yhteinen vas­tu­unkan­to voidaan taa­ta käytän­nössä. Moni­ammatil­lisia ja tietei­den­välisiä koulu­tus­jak­so­ja on luo­ta­va eri ammat­tien perus­tutk­in­toi­hin, jot­ta yhteistyön perusasioiden opiskelu ei veisi resursse­ja perustyöltä.

− Uusien yhteistyö­mallien suun­nit­telu­un on tärkeätä ottaa mukaan ne ruo­hon­ju­u­ri­ta­son työn­tek­i­jät, joiden on tarkoi­tus ruve­ta toteut­ta­maan uusia toim­intat­apo­ja. Tästä on ole­mas­sa hyviä koke­muk­sia.

Uhkana ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työlle sote-rak­en­tei­den muuttues­sa on suun­nit­telijoiden tietämät­tömyys ter­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työn asiantun­ti­ju­ud­es­ta ja tehtävästä. Myös peruster­vey­den­huol­lon sosi­aal­i­työn ase­ma on epä­var­ma, kos­ka se ei ole kat­ta­va eikä joka paikas­sa ajan­mukainen. Ter­veyssosi­aal­i­työn sote-asiantun­ti­joi­ta tulisi käyt­tää muu­tospros­es­sis­sa osal­lis­tu­ji­na, uusien rak­en­tei­den kehit­täjinä ja aloit­tei­den tek­i­jöinä.

Sosi­aal­i­huolto­la­ki tukee vas­tu­ullisen ter­veyssosi­aal­i­työn toteut­tamista ja lakia onkin Met­terin mukaan syytä pitää esil­lä ja tehdä tun­netuk­si.

− Ammat­tirek­isteri­in pääsy tasa-arvois­taa sosi­aal­i­työn ase­maa ter­vey­den­huol­los­sa suh­teessa mui­hin ter­vey­den­huol­lon työn­tek­i­jöi­hin.

Iita Ket­tunen