Jotta vuorotyö ei sairastuta, vuorot on suunniteltava hyvin. Joustaa pitää, mutta ei liikaa.

 

Espoon  sosi­aali- ja krii­si­päi­vys­tyk­sen sosi­aa­li­työn­te­kijä Sirpa Hyytiä-Hallenberg saa­puu aamu­päi­vän haas­tat­te­luun iloi­sena, vaikka takana ovat vajaat yöunet. Edellisiltana hän teki ilta­vuo­ronsa päälle vielä neljä tun­tia kir­jaa­mis­töitä, joten uneen pääsy venähti.

− Onneksi olen tosi hyvä nuk­kuja, Sirpa Hyytiä-Hallenberg sanoo.
Hyvät unen­lah­jat ovat yksi edel­ly­tys vuo­ro­työssä jak­sa­mi­selle. Hyytiä-Hallenberg on teh­nyt vuo­ro­työtä jo kak­si­kym­mentä vuotta ja mel­kein yhtä kauan myös kol­mi­vuo­ro­työtä yövuoroineen.

Vuorotyö mais­tuu yhä. Hyytiä-Hallenberg naut­tii työ­ai­ko­jensa epäsäännöllisyydestä.

− Voin hoi­taa lää­käri- ja kam­paa­mo­käyn­tini viras­toai­kaan ennen töi­hin menoa. Aika usein minulla on myös muka­via, kii­reet­tö­miä arki­aa­mu­päi­viä käytössäni.
Vapaa-ajal­laan­kin Hyytiä-Hallenberg on aktii­vi­nen. Hän toi­mii Talentia Uusimaan alueyh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­jana ja liit­to­val­tuu­tet­tuna. Lisäksi hän edus­taa sivu­töi­nään yksin maa­han tul­leita alai­käi­siä turvapaikanhakijoita.

− Näiden las­ten asioi­den hoi­ta­mi­nen kuten viras­to­käyn­tien teke­mi­nen ei onnis­tuisi kah­dek­sasta nel­jään ‑työssä.

Entä ne huo­not puolet?

− Elimistön kuor­mi­tuk­sen kyllä huo­maa. Valvomisen lisäksi vuo­ro­työssä tulee hel­posti huo­maa­mat­taan syö­tyä epä­sään­nöl­li­sesti ja epä­ter­veel­li­sesti, mikä tuo var­kain lisäkiloja.

Tässä elä­män­vai­hees­saan Hyytiä-Hallenbergia suret­taa eni­ten oman per­heen vähäi­nen näke­mi­nen. Teini-ikäi­set tyt­tä­ret ovat usein jo kou­lussa hänen töi­hin läh­ties­sään ja jo nuk­ku­massa hänen tul­les­saan kotiin.

− Sen sijaan tyt­tä­rieni var­hais­lap­suu­dessa onnis­tuimme mie­heni kanssa sovit­te­le­maan työmme niin, että saa­toimme pitää lap­set kol­mi­vuo­tiaiksi asti koti­hoi­dossa. Siihen vai­hee­seen vuo­ro­työ sopi meillä erinomaisesti

Terveenä vuo­ro­työssä

Jotta vuo­ro­työ ei sai­ras­tuta, vuo­rot on suun­ni­tel­tava hyvin. Joustaa pitää, mutta ei lii­kaa. Joustoa, lepoa ja enna­koi­ta­vuutta Epäsäännöllisestä työ­ryt­mistä naut­ti­mi­nen ja hyvät unen­lah­jat ovat ihan­teel­li­sia hen­ki­lö­koh­tai­sia omi­nai­suuk­sia vuorotyöläiselle.

Työpaikkakin voi tehdä pal­jon vuo­ro­työn­te­ki­jöi­densä ter­vey­den ja hyvin­voin­nin eteen. Työterveyslaitoksen tut­ki­jat ovat havain­neet työ­ai­ka­jous­tot yhdeksi tär­keäksi hyvin­voin­nin läh­teeksi, mitä työ­paikka voi työn­te­ki­jäl­leen tar­jota, TTL:n Työ ja perhe-elämä ‑ohjel­man vetä­nyt joh­tava asian­tun­tija Salla Toppinen-Tanner kertoo.
− On tär­keää, että työ­pai­kalla jokai­selle tulee tunne, että hänen muuta elä­määnsä arvos­te­taan jous­ta­malla se, mitä työ­eh­to­jen puit­teissa voi­daan, Salla Toppinen-Tanner sanoo.

Vuorotyössä on har­voin mah­dol­lista jär­jes­tää etä­työtä tai työ­ai­ka­liu­ku­mia, mutta vuo­ro­työs­sä­kin ter­veyttä pal­vel­laan hyvällä suun­nit­te­lulla ja anta­malla mah­dol­li­suus vai­kut­taa omiin työ- ja loma-aikoihinsa.

− Vuorojen enna­koi­ta­vuus on tär­keää. Vuorojen tulee olla riit­tä­vän aikai­sin tie­dossa, jotta muuta elä­mää voi­daan suun­ni­tella töi­den mukai­sesti, Toppinen-Tanner kertoo.

Hyytiä-Hallenbergin työ­pai­kalla jous­ta­mi­nen ja enna­kointi toi­mii: vuo­ro­lis­to­jen suun­nit­te­lussa vapaa- ja oma­toi­veet ote­taan mah­dol­li­sim­man kat­ta­vasti huo­mioon. Vuorolistat laa­di­taan jopa kah­deksi kuu­kau­deksi eteen­päin, kesä­ai­kaan vielä pitemmälle.

Joustavuudessa vaa­nii kui­ten­kin suden­kuop­pansa: työn­te­ki­jöi­den omat toi­veet eivät aina ole ter­veel­li­siä, Toppinen-Tanner muistuttaa.
− Suositeltuja palau­tu­mis- ja lepoai­koja kan­nat­taisi nou­dat­taa. Lyhyellä aika­jän­teellä väsy­mystä ei aina itse tunne, mutta vuo­sien ja kym­me­nien vuo­sien kuluessa vuo­ro­työn ter­veys­ris­kit kas­va­vat. Pitkän lin­jan vuo­ro­työ­läi­sillä on epi­de­mio­lo­gi­sissa tut­ki­muk­sissa havaittu muun muassa kohon­nutta rintasyöpäriskiä.

Hyytiä-Hallenberg myön­tää, että jous­ta­vuus menee Espoon krii­si­päi­vys­tyk­sessä jos­kus ter­veys­suo­si­tus­ten edelle.
− Pyrkimyksemme on kui­ten­kin aina kat­soa, ettei ilta­vuo­ron jäl­keen kenel­le­kään tule heti aamu­vuo­roa ja että yövuo­ron jäl­keen kaikki pitä­vät vähin­tään yhden ja mie­lui­ten kaksi vapaapäivää.
Toppinen-Tanner suo­sit­te­lee vuo­ro­lis­to­jen laa­ti­joita tutus­tu­maan Työterveyslaitoksen asian­tun­ti­joi­den kehit­tä­mään ”Liikennevalomalliin”.  TTL:n asian­tun­ti­jat Mikko Härmä, Tarja Hakola, Annina Ropponen ja Sampsa Puttonen esit­tä­vät lii­ken­ne­va­lo­mal­lis­saan sel­keät lin­jat työ­ai­ko­jen kuormittavuustekijöille.
Mallista voi kat­soa, mene­vätkö vuo­rot pit­källä aika­vä­lillä jon­kun koh­dalla ”punai­selle” eli liian kuormittaviksi.
− Mallista voi hel­posti tar­kas­taa, miten eri pitui­set työ­ajat, eri vuo­ro­kau­de­nai­koina teh­tä­vät työt, työstä alau­tu­mi­sen kes­tot ja mah­dol­li­suu­det vapaa-ajan har­joit­ta­mi­seen vai­kut­ta­vat ter­vey­teen, Toppinen-Tanner sanoo.

Tapio Ollikainen

Suosituksia vuorotyön suunnitteluun:

  • Säännöllinen ja eteen­päin kier­tävä jär­jes­telmä: aamu−ilta−yövuorot−vapaat.
  • Riittävä palau­tu­mi­saika. Työvuorojen välin oltava vähin­tään 11 tuntia.
  • Korkeintaan 8−10 tun­nin työ­vuo­rot, ja kor­kein­taan viisi peräk­käistä työpäivää.
  • Kolmivuorotyössä tulisi olla vähän peräk­käi­siä yövuoroja.
  • Työjakson vii­mei­sen yövuo­ron jäl­keen tulisi olla vähin­tään kaksi vapaapäivää.
  • Alle nel­jän tun­nin työ­vuo­roja ei tule käyt­tää kokoai­kai­sessa työssä ilman työn­te­ki­jän toivetta.
  • Kerran vii­kossa tulisi olla vähin­tään 35 tun­tia kes­tävä kes­key­ty­mä­tön vapaa-aika. (Lähde: TTL)