Jotta vuorotyö ei sairastuta, vuorot on suunniteltava hyvin. Joustaa pitää, mutta ei liikaa.

 

Espoon  sosi­aali- ja kri­isipäivystyk­sen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Sir­pa Hyytiä-Hal­len­berg saa­puu aamupäivän haas­tat­telu­un iloise­na, vaik­ka takana ovat vajaat yöunet. Edel­lisil­tana hän teki iltavuoron­sa päälle vielä neljä tun­tia kir­jaamistöitä, joten uneen pääsy venähti.

− Onnek­si olen tosi hyvä nukku­ja, Sir­pa Hyytiä-Hal­len­berg sanoo.
Hyvät unen­lah­jat ovat yksi edel­ly­tys vuorotyössä jak­samiselle. Hyytiä-Hal­len­berg on tehnyt vuorotyötä jo kak­sikym­men­tä vuot­ta ja melkein yhtä kauan myös kolmivuorotyötä yövuoroi­neen.

Vuorotyö mais­tuu yhä. Hyytiä-Hal­len­berg naut­tii työaiko­jen­sa epäsään­nöl­lisyy­destä.

− Voin hoitaa lääkäri- ja kam­paamokäyn­ti­ni viras­toaikaan ennen töi­hin menoa. Aika usein min­ul­la on myös mukavia, kiireet­tömiä arki­aamupäiviä käytössäni.
Vapaa-ajal­laankin Hyytiä-Hal­len­berg on akti­ivi­nen. Hän toimii Tal­en­tia Uusi­maan aluey­hdis­tyk­sen puheen­jo­hta­jana ja liit­to­val­tu­utet­tuna. Lisäk­si hän edus­taa sivutöinään yksin maa­han tullei­ta alaikäisiä tur­va­paikan­hak­i­joi­ta.

− Näi­den las­ten asioiden hoit­a­mi­nen kuten viras­tokäyn­tien tekem­i­nen ei onnis­tu­isi kahdek­sas­ta neljään ‑työssä.

Entä ne huonot puo­let?

− Elim­istön kuor­mi­tuk­sen kyl­lä huo­maa. Valvom­isen lisäk­si vuorotyössä tulee hel­posti huo­maa­mat­taan syö­tyä epäsään­nöl­lis­es­ti ja epäter­veel­lis­es­ti, mikä tuo varkain lisäk­ilo­ja.

Tässä elämän­vai­heessaan Hyytiä-Hal­len­ber­gia suret­taa eniten oman per­heen vähäi­nen näkem­i­nen. Tei­ni-ikäiset tyt­täret ovat usein jo koulus­sa hänen töi­hin lähtiessään ja jo nukku­mas­sa hänen tul­lessaan koti­in.

− Sen sijaan tyt­tärieni varhais­lap­su­udessa onnis­tu­imme mieheni kanssa sovit­tele­maan työmme niin, että saa­toimme pitää lapset kolmivuo­ti­aik­si asti koti­hoi­dos­sa. Siihen vai­heeseen vuorotyö sopi meil­lä eri­no­mais­es­ti

Ter­veenä vuorotyössä

Jot­ta vuorotyö ei sairas­tu­ta, vuorot on suun­nitelta­va hyvin. Jous­taa pitää, mut­ta ei liikaa. Jous­toa, lep­oa ja ennakoitavu­ut­ta Epäsään­nöl­lis­es­tä työryt­mistä naut­timi­nen ja hyvät unen­lah­jat ovat ihanteel­lisia henkilöko­htaisia omi­naisuuk­sia vuorotyöläiselle.

Työ­paikkakin voi tehdä paljon vuorotyön­tek­i­jöi­den­sä ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin eteen. Työter­veyslaitok­sen tutk­i­jat ovat havain­neet työaika­jous­tot yhdek­si tärkeäk­si hyv­in­voin­nin läh­teek­si, mitä työ­paik­ka voi työn­tek­i­jälleen tar­jo­ta, TTL:n Työ ja per­he-elämä ‑ohjel­man vetänyt johta­va asiantun­ti­ja Sal­la Top­pinen-Tan­ner ker­too.
− On tärkeää, että työ­paikalla jokaiselle tulee tunne, että hänen muu­ta elämään­sä arvoste­taan jous­ta­mal­la se, mitä työe­hto­jen puit­teis­sa voidaan, Sal­la Top­pinen-Tan­ner sanoo.

Vuorotyössä on har­voin mah­dol­lista jär­jestää etä­työtä tai työaikaliuku­mia, mut­ta vuorotyössäkin ter­veyt­tä palvel­laan hyväl­lä suun­nit­telul­la ja anta­mal­la mah­dol­lisu­us vaikut­taa omi­in työ- ja loma-aikoi­hin­sa.

− Vuoro­jen ennakoitavu­us on tärkeää. Vuoro­jen tulee olla riit­tävän aikaisin tiedos­sa, jot­ta muu­ta elämää voidaan suun­nitel­la töi­den mukaises­ti, Top­pinen-Tan­ner ker­too.

Hyytiä-Hal­len­ber­gin työ­paikalla jous­t­a­mi­nen ja ennakoin­ti toimii: vuorolis­to­jen suun­nit­telus­sa vapaa- ja oma­toiveet ote­taan mah­dol­lisim­man kat­tavasti huomioon. Vuoroli­s­tat laa­di­taan jopa kahdek­si kuukaudek­si eteen­päin, kesäaikaan vielä pitem­mälle.

Jous­tavu­udessa vaanii kuitenkin sudenkuop­pansa: työn­tek­i­jöi­den omat toiveet eivät aina ole ter­veel­lisiä, Top­pinen-Tan­ner muis­tut­taa.
− Suositel­tu­ja palau­tu­mis- ja lep­oaiko­ja kan­nat­taisi nou­dat­taa. Lyhyel­lä aika­jän­teel­lä väsymys­tä ei aina itse tunne, mut­ta vuosien ja kym­me­nien vuosien kulues­sa vuorotyön ter­veysriskit kas­va­vat. Pitkän lin­jan vuorotyöläisil­lä on epi­demi­ol­o­gi­sis­sa tutkimuk­sis­sa havait­tu muun muas­sa kohon­nut­ta rin­ta­syöpäriskiä.

Hyytiä-Hal­len­berg myön­tää, että jous­tavu­us menee Espoon kri­isipäivystyk­sessä joskus ter­veyssu­osi­tusten edelle.
− Pyrkimyk­semme on kuitenkin aina kat­soa, ettei iltavuoron jäl­keen kenellekään tule heti aamu­vuoroa ja että yövuoron jäl­keen kaik­ki pitävät vähin­tään yhden ja mieluiten kak­si vapaapäivää.
Top­pinen-Tan­ner suosit­telee vuorolis­to­jen laati­joi­ta tutus­tu­maan Työter­veyslaitok­sen asiantun­ti­joiden kehit­tämään ”Liiken­neval­o­ma­lli­in”.  TTL:n asiantun­ti­jat Mikko Här­mä, Tar­ja Hako­la, Anni­na Rop­po­nen ja Samp­sa Put­to­nen esit­tävät liiken­neval­o­ma­llis­saan selkeät lin­jat työaiko­jen kuor­mit­tavu­ustek­i­jöille.
Mallista voi kat­soa, menevätkö vuorot pitkäl­lä aikavälil­lä jonkun kohdal­la ”punaiselle” eli liian kuor­mit­taviksi.
− Mallista voi hel­posti tarkas­taa, miten eri pituiset työa­jat, eri vuorokau­de­naikoina tehtävät työt, työstä alau­tu­misen kestot ja mah­dol­lisu­udet vapaa-ajan har­joit­tamiseen vaikut­ta­vat ter­vey­teen, Top­pinen-Tan­ner sanoo.

Tapio Ollikainen

Suosituksia vuorotyön suunnitteluun:

  • Sään­nölli­nen ja eteen­päin kiertävä jär­jestelmä: aamu−ilta−yövuorot−vapaat.
  • Riit­tävä palau­tu­mi­sai­ka. Työvuoro­jen välin olta­va vähin­tään 11 tun­tia.
  • Korkein­taan 8−10 tun­nin työvuorot, ja korkein­taan viisi peräkkäistä työpäivää.
  • Kolmivuorotyössä tulisi olla vähän peräkkäisiä yövuoro­ja.
  • Työ­jak­son viimeisen yövuoron jäl­keen tulisi olla vähin­tään kak­si vapaapäivää.
  • Alle neljän tun­nin työvuoro­ja ei tule käyt­tää kokoaikaises­sa työssä ilman työn­tek­i­jän toivet­ta.
  • Ker­ran viikos­sa tulisi olla vähin­tään 35 tun­tia kestävä keskey­tymätön vapaa-aika. (Lähde: TTL)