Jyväskyläläisessä pienpäiväkodissa kasvetaan maailmankansalaisiksi. Miten se tapahtuu?

 

Tänään Tel­lus-taa­pe­rot-päi­vä­ko­din lap­set ovat poi­mi­neet pihan ome­na­puusta kul­lan­kel­tai­sia ome­nia. Loimu Kor­ka­lai­nen tar­joaa niitä kul­hosta, joka on täy­tetty kuk­ku­roil­leen täy­teen.

Aamu­pii­rissä lau­le­taan suo­meksi ja englan­niksi. Samalla jutel­tiin vii­kon­päi­vistä ja har­joi­tel­tiin päi­viä – molem­milla kie­lillä totta kai!

Aamu­piiri on ollut tapana pitää suu­rella matolla, jossa on maa­pal­lon kartta. Nyt mat­toa ei ole, sillä se kului puhki las­ten mate­reen­met­säs­tys­lei­kissä. Uutta mat­toa odo­tel­laan kuu­mei­sesti, jotta leikki saa taas jat­kua.

– Lap­set sel­västi hah­mot­ti­vat man­te­reet hyvin sen päällä hyp­pies­sään. Kun pyy­det­tiin hyp­pää­mään Euroop­paan, he löy­si­vät sen heti, ker­too sosi­aa­li­kas­vat­taja Tapio Nyman, Tel­lus-taa­pe­rot-päi­vä­ko­din perus­taja.

Maton sijaan lap­set vetä­vät esiin ison kart­ta­kir­jan. Kat­so­taanpa, missä Suomi ja Jyväs­kylä sijait­se­vat. Osa lap­sista löy­tää pie­nen alu­een kar­tan ylä­osasta, mutta pie­nim­pien sor­met har­hai­le­vat Etelä­mantereella.

Kohtaaminen ja kaveritaidot

Päi­vä­ko­din lelu­hyl­lystä löy­tyy run­saasti maa­il­man­kan­sa­lai­suu­teen kan­nus­ta­via kir­joja ja pala­pe­lejä. Teema näkyy myös sisus­tuk­sessa: joka huo­neen sei­nällä on kart­toja. Nyman pitää kart­to­jen hah­mot­ta­mista tär­keäm­pänä aja­tusta ihmis­ten kump­pa­nuu­desta ja koh­taa­mi­sesta.

– Maa­il­man­kan­sa­lai­suus­kas­va­tus alkaa jokai­sesta koh­taa­mi­sesta. Ehkä tär­kein toi­min­taamme ohjaava peri­aate on, että ketään ei sul­jeta pois. Siitä kas­vaa ymmär­rys, että kai­killa ihmi­sillä on sijansa yhtei­sössä.

Saa­vatko lap­set itse valita kave­rinsa? Se on Nyma­nista vai­kea kysy­mys, jonka kanssa jou­tuu koke­nut­kin kas­vat­taja tasa­pai­noi­le­maan.

Jos tulee riita, ja jollakin on tosissaan paha mieli, aikuinen tulee apuun.

– Lap­sen luon­nol­li­nen tila on olla ute­lias, mutta toi­saalta hakea tur­vaa. Ei-tuttu ei tunnu tur­val­li­selta, ja on tarve hakeu­tua omaan lau­maan. Se on ihmi­seen sisään­ra­ken­nettu ris­ti­riita, joka pätee myös suh­teessa kave­rei­hin. Tuota asen­netta pyrimme peh­meästi muok­kaa­maan.

Neuvotellaan, sovitellaan

Nyman on sovi­tel­lut kym­me­nen vuotta Keski-Suo­messa rikos- ja riita-asioita. Hän löy­tää päi­vä­koti- ja sovit­te­lu­työstä pal­jon yhty­mä­koh­tia.

– Mitä tapah­tuu pie­nem­mässä mit­ta­kaa­vassa hiek­ka­laa­ti­kolla, tapah­tuu myös per­hei­den, kan­sa­kun­tien tai koko ihmis­kun­nan tasolla.

Päi­vä­ko­din arjessa se näkyy esi­mer­kiksi näin. Aamu­päi­vällä kolme lasta keksi raken­taa majaa, ja sit­ten kolme muu­ta­kin lasta halusi mukaan. Nyman aut­toi neu­vot­te­le­maan, miten siinä tilan­teessa toi­mi­taan.

Tellus-päiväkodin lapsia kartan äärellä.

Wer­neri Vauh­ko­nen, Loimu Kor­ka­lai­nen, Lotta Kil­ju­nen, Edia Tick, Walt­teri Vauh­ko­nen, Elai Tick etsi­vät kar­talta eri maa­no­sia. Kuva: Hanna-Kaisa Hämä­läi­nen

– Jos jol­la­kin on leikki menossa, haluaa vaikka kave­rin kanssa raken­taa majan, sekin pitää olla mah­dol­lista. Saa olla kave­ruus­suh­teita ja pitää jos­ta­kin toi­sesta enem­män kuin toi­sesta, mutta se ei saa joh­taa syr­ji­mi­seen. Samoi­hin kysy­myk­siin tör­mää niin luok­ka­huo­neissa kuin työ­pai­kan kah­vi­pöy­däs­sä­kin.

Tyy­pil­li­nen tilanne lei­kissä on myös se, että toi­nen haluaa tehdä tätä ja toi­nen tuota: tah­dot tör­mää­vät. Aikui­nen aut­taa sanoit­ta­maan: sinä haluat tuota, toi­nen jota­kin muuta. Mitäs teh­dään?

Neu­vot­te­le­mista har­joi­tel­laan aamu­pii­rissä.

– Lap­silla on kova into ker­toa kai­ken­laista, mutta kaikki eivät voi puhua yhtä aikaa. Ensin on opit­tava vuo­rot­te­lua.

Yleensä keväi­sin, kun ryhmä on hit­sau­tu­nut yhteen, lap­set voi­vat jo suju­vasti tehdä yhtei­siä pää­tök­siä kes­ke­nään­kin. Jos tulee riita, ja jol­la­kin on tosis­saan paha mieli, aikui­nen tulee apuun.

– Ehkä vii­den­kym­me­nen tois­ton jäl­keen lapsi alkaa muis­taa, miten kiis­ta­ti­lan­teessa voi toi­mia. Tär­keää siinä on myös oppia kat­so­maan asiaa toi­sen näkö­kul­masta.

Yhteinen vastuu

Lap­set saa­vat joka päivä myös englan­nin­kie­li­sen kie­li­suih­kun, mikä tar­koit­taa lähinnä englan­nin­kie­lis­ten lau­lu­jen ja loru­jen ripot­te­le­mista arkeen. Esi­mer­kiksi kun siir­ry­tään lei­kistä toi­seen, lau­le­taan ”Tidy up” ‑laulu.

– Se opet­taa paitsi englan­tia, myös vas­tuun­ot­toa. On oikeus leik­kiä, mutta sen jäl­keen on vel­vol­li­suus kor­jata omat lei­kit pois ja suh­tau­tua lelui­hin kun­nioit­ta­vasti. Van­hem­man ja kas­vat­ta­jan teh­tävä on arvioida, miten pal­jon vas­tuuta lap­selle voi antaa. Jos pie­nelle antaa liian pal­jon vaih­toeh­toja ja vas­tuuta päät­tää, se on tur­va­tonta. Kai­kesta ei voi neu­vo­tella.

Myös Tuula Nyman, päi­vä­ko­din toi­nen perus­taja ja työn­te­kijä pitää vas­tuuseen kas­vua tär­keänä.

– Tar­tu­taan toi­meen, aute­taan toista. Kate­taan pöy­tää ja sii­vo­taan yhdessä. Ei voi vain heit­täy­tyä pal­vel­ta­vaksi, vaan omien ja yhteis­ten asioi­den hoi­ta­mista har­joi­tel­laan ikä­ta­son mukaan. Jos ei ole kos­kaan tot­tu­nut otta­maan vas­tuuta, aikui­sena sen oppi­mi­nen on vai­keam­paa.

Tapio Nyma­nin mie­lestä myös aikuis­ten tulisi sisäis­tää aja­tus yhtei­sestä vas­tuusta.

– Las­ten hyvin­vointi tar­koit­taa kaik­kien las­ten hyvin­voin­tia. Ei voi aja­tella itsek­käästi vain oman lap­sen hyvin­voin­tia, sillä olemme kaikki riip­pu­vai­sia toi­sis­tamme.

Tapio Nyman sai sysäyk­sen glo­baa­liin ajat­te­luun jo lap­suu­den­ko­dis­saan. Hänen äitinsä kävi 1950-luvulla ame­rik­ka­lais­ten nun­nien pitä­mää englan­ti­laista kou­lua Hel­sin­gissä. Per­heen toi­sena koti­kie­lenä oli vah­vasti englanti, sillä ystä­vä­piiri oli hyvin kan­sain­vä­li­nen.

– Opin, että kieli on väline yhdis­tää ihmi­siä.

Uusi vasu ja maailmankansalaisuus

Tapio Nyman innos­tui glo­baa­lista ajat­te­lusta tutus­tut­tu­aan 1990-luvulla muun muassa YK-lii­ton maa­il­man­kan­sa­lai­sen kyp­syys­ko­kee­seen. Jo sil­loin Nyman pohti, miten noita suu­reel­li­selta kuu­los­ta­via aja­tuk­sia maa­il­man­kan­sa­lai­suu­desta voi­tai­siin sovel­taa pien­ten kas­va­tuk­seen.

Uuden vasun osallistamisen periaate juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Val­mis­tut­tu­aan sosi­aa­li­kas­vat­ta­jaksi Nyman opetti kie­li­kyl­py­päi­vä­ko­deissa englan­tia natii­vio­pet­ta­jana. Hän toimi myös vara­joh­ta­jana Van­taan Y.E.S (young english spea­kers) päi­vä­ko­dissa, jossa oli työn­te­ki­jöitä kym­me­nestä eri maasta.

Tällä het­kellä päi­vä­ko­dissa poh­di­taan, miten maa­il­man­kan­sa­lai­suus­a­ja­tuk­sia sisäl­ly­tet­täi­siin uuteen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maan.

– Uudesta vasusta löy­tyy pal­jon yhty­mä­koh­tia ja hyviä asioita. Se lähes­tyy ihmistä koko­nais­val­tai­sesti ja vah­vuuk­sille raken­ta­mi­sen kautta, Tapio Nyman iloit­see.

Uuden vasun osal­lis­ta­mi­sen peri­aate juon­taa juu­rensa YK:n lap­sen oikeuk­sien sopi­muk­sesta, ja Nyma­nit pitä­vät las­ten mie­li­pi­tei­den kuu­le­mista tär­keänä peri­aat­teena myös maa­il­man­kan­sa­lai­suus­kas­va­tuk­sessa.

Pienenä suurten joukossa

Tel­lus-taa­pe­rot on yksi­tyi­nen pienpäivä­koti, joka ei kuulu mihin­kään ket­juun. Päivä­kodin las­ten taus­tat ovat vuo­sien var­rella olleet enem­män tai vähem­män kan­sain­vä­li­siä. Nyma­nit pitä­vät juuri kodin­omai­suutta ja pien­ryh­mä­oh­jausta hyvänä kas­va­tusym­pä­ris­tönä.

Toi­min­taa ei ole tar­koi­tus­kaan laa­jen­taa, mutta sen sijaan maa­il­man­kan­sa­lai­suus­a­ja­tuk­sen Nyma­nit soi­si­vat saa­van enem­män tuulta pur­jei­siinsa.

– Kan­sain­vä­li­syys ja ihmis­ten riip­pu­vuus toi­sis­taan on lisään­ty­nyt. Nyt meillä on pola­ri­saa­tiota esi­mer­kiksi maahanmuutto­kysymysten kanssa. Tässä kehi­tyk­sessä koemme roo­limme mer­ki­tyk­sel­li­seksi. Päi­vä­koti on maa­ilma pie­nois­koossa. Lap­set voi­vat har­joi­tella pie­nessä mit­ta­kaa­vassa, mitä yhtei­selo tar­koit­taa, sanoo Tapio Nyman.

Hänen mie­les­tään samalla tavalla kuin yksilö käy läpi eri kehi­tys­vai­heita, myös yhteisö ja ihmis­kunta käy­vät läpi eri vai­heita.

– Ihmi­syh­tei­sönä olemme mur­ro­siässä. Meille alkaa val­jeta, että pahus vie­köön, vas­tuuta pitäisi ottaa, mutta osa meistä vielä kapi­noi sitä aja­tusta vas­taan. Tie­de­tään hyvin, miten maa­pal­lon asioita pitäisi hoi­taa, mutta yksit­täis­ten val­tioi­den itsek­kyys ja ahneus jar­rut­ta­vat pää­tös­ten­te­koa.

Tuija Sil­ja­mäki

Tellus-taaperot-päiväkoti

  • Sijait­see Jyväs­ky­län Kel­jon­kan­kaalla.
  • Perus­tettu vuonna 2003.
  • Tällä het­kellä 1–5‑vuotiaita lap­sia 11. Osa lap­sista on osa-aikai­sia.
  • Sovel­taa var­hais­kas­va­tuk­ses­saan YK:n aja­tuk­sia maa­il­man­kan­sa­lai­suu­desta ja kes­tä­västä kehi­tyk­sestä.
  • YK:n maa­il­man­kan­sa­lai­sen kyp­syys­koe tar­joaa mate­ri­aa­leja maa­il­man­kan­sa­lais­kas­va­tuk­seen kai­ke­ni­käi­sille, mutta eni­ten sitä on sovel­lettu kou­luas­teilla.
  • Maa­il­man­kan­sa­lai­sen kyp­syys­koetta on suo­ri­tettu vuo­desta 1994 läh­tien niin ala­kou­luissa kuin työ­pai­koil­la­kin, eri­tyi­sesti Suo­men Unesco-kou­luissa.