Jyväskyläläisessä pienpäiväkodissa kasvetaan maailmankansalaisiksi. Miten se tapahtuu?

 

Tänään Tellus-taaperot-päivä­kodin lapset ovat poimineet pihan omena­puusta kullan­kel­taisia omenia. Loimu Korka­lainen tarjoaa niitä kulhosta, joka on täytetty kukku­roilleen täyteen.

Aamupii­rissä lauletaan suomeksi ja englan­niksi. Samalla juteltiin viikon­päi­vistä ja harjoi­teltiin päiviä – molem­milla kielillä totta kai!

Aamupiiri on ollut tapana pitää suurella matolla, jossa on maapallon kartta. Nyt mattoa ei ole, sillä se kului puhki lasten matereen­met­säs­tys­lei­kissä. Uutta mattoa odotellaan kuumei­sesti, jotta leikki saa taas jatkua.

– Lapset selvästi hahmot­tivat mantereet hyvin sen päällä hyppiessään. Kun pyydettiin hyppäämään Eurooppaan, he löysivät sen heti, kertoo sosiaa­li­kas­vattaja Tapio Nyman, Tellus-taaperot-päivä­kodin perustaja.

Maton sijaan lapset vetävät esiin ison kartta­kirjan. Katso­taanpa, missä Suomi ja Jyväskylä sijait­sevat. Osa lapsista löytää pienen alueen kartan yläosasta, mutta pienimpien sormet harhai­levat Etelä­mantereella.

Kohtaaminen ja kaveritaidot

Päivä­kodin leluhyl­lystä löytyy runsaasti maail­man­kan­sa­lai­suuteen kannus­tavia kirjoja ja palapelejä. Teema näkyy myös sisus­tuk­sessa: joka huoneen seinällä on karttoja. Nyman pitää karttojen hahmot­ta­mista tärkeämpänä ajatusta ihmisten kumppa­nuu­desta ja kohtaa­mi­sesta.

– Maail­man­kan­sa­lai­suus­kas­vatus alkaa jokai­sesta kohtaa­mi­sesta. Ehkä tärkein toimin­taamme ohjaava periaate on, että ketään ei suljeta pois. Siitä kasvaa ymmärrys, että kaikilla ihmisillä on sijansa yhtei­sössä.

Saavatko lapset itse valita kaverinsa? Se on Nymanista vaikea kysymys, jonka kanssa joutuu kokenutkin kasvattaja tasapai­noi­lemaan.

Jos tulee riita, ja jollakin on tosissaan paha mieli, aikuinen tulee apuun.

– Lapsen luonnol­linen tila on olla utelias, mutta toisaalta hakea turvaa. Ei-tuttu ei tunnu turval­li­selta, ja on tarve hakeutua omaan laumaan. Se on ihmiseen sisään­ra­ken­nettu risti­riita, joka pätee myös suhteessa kavereihin. Tuota asennetta pyrimme pehmeästi muokkaamaan.

Neuvotellaan, sovitellaan

Nyman on sovitellut kymmenen vuotta Keski-Suomessa rikos- ja riita-asioita. Hän löytää päiväkoti- ja sovit­te­lu­työstä paljon yhtymä­kohtia.

– Mitä tapahtuu pienem­mässä mitta­kaa­vassa hiekka­laa­ti­kolla, tapahtuu myös perheiden, kansa­kuntien tai koko ihmis­kunnan tasolla.

Päivä­kodin arjessa se näkyy esimer­kiksi näin. Aamupäi­vällä kolme lasta keksi rakentaa majaa, ja sitten kolme muutakin lasta halusi mukaan. Nyman auttoi neuvot­te­lemaan, miten siinä tilan­teessa toimitaan.

Tellus-päiväkodin lapsia kartan äärellä.

Werneri Vauhkonen, Loimu Korka­lainen, Lotta Kiljunen, Edia Tick, Waltteri Vauhkonen, Elai Tick etsivät kartalta eri maanosia. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

– Jos jollakin on leikki menossa, haluaa vaikka kaverin kanssa rakentaa majan, sekin pitää olla mahdol­lista. Saa olla kaveruus­suh­teita ja pitää jostakin toisesta enemmän kuin toisesta, mutta se ei saa johtaa syrji­miseen. Samoihin kysymyksiin törmää niin luokka­huo­neissa kuin työpaikan kahvi­pöy­däs­säkin.

Tyypil­linen tilanne leikissä on myös se, että toinen haluaa tehdä tätä ja toinen tuota: tahdot törmäävät. Aikuinen auttaa sanoit­tamaan: sinä haluat tuota, toinen jotakin muuta. Mitäs tehdään?

Neuvot­te­le­mista harjoi­tellaan aamupii­rissä.

– Lapsilla on kova into kertoa kaiken­laista, mutta kaikki eivät voi puhua yhtä aikaa. Ensin on opittava vuorot­telua.

Yleensä keväisin, kun ryhmä on hitsau­tunut yhteen, lapset voivat jo sujuvasti tehdä yhteisiä päätöksiä keske­näänkin. Jos tulee riita, ja jollakin on tosissaan paha mieli, aikuinen tulee apuun.

– Ehkä viiden­kym­menen toiston jälkeen lapsi alkaa muistaa, miten kiista­ti­lan­teessa voi toimia. Tärkeää siinä on myös oppia katsomaan asiaa toisen näkökul­masta.

Yhteinen vastuu

Lapset saavat joka päivä myös englan­nin­kie­lisen kieli­suihkun, mikä tarkoittaa lähinnä englan­nin­kie­listen laulujen ja lorujen ripot­te­le­mista arkeen. Esimer­kiksi kun siirrytään leikistä toiseen, lauletaan ”Tidy up” -laulu.

– Se opettaa paitsi englantia, myös vastuun­ottoa. On oikeus leikkiä, mutta sen jälkeen on velvol­lisuus korjata omat leikit pois ja suhtautua leluihin kunnioit­ta­vasti. Vanhemman ja kasvat­tajan tehtävä on arvioida, miten paljon vastuuta lapselle voi antaa. Jos pienelle antaa liian paljon vaihtoehtoja ja vastuuta päättää, se on turva­tonta. Kaikesta ei voi neuvo­tella.

Myös Tuula Nyman, päivä­kodin toinen perustaja ja työntekijä pitää vastuuseen kasvua tärkeänä.

– Tartutaan toimeen, autetaan toista. Katetaan pöytää ja siivotaan yhdessä. Ei voi vain heittäytyä palvel­ta­vaksi, vaan omien ja yhteisten asioiden hoita­mista harjoi­tellaan ikätason mukaan. Jos ei ole koskaan tottunut ottamaan vastuuta, aikuisena sen oppiminen on vaikeampaa.

Tapio Nymanin mielestä myös aikuisten tulisi sisäistää ajatus yhtei­sestä vastuusta.

– Lasten hyvin­vointi tarkoittaa kaikkien lasten hyvin­vointia. Ei voi ajatella itsek­käästi vain oman lapsen hyvin­vointia, sillä olemme kaikki riippu­vaisia toisis­tamme.

Tapio Nyman sai sysäyksen globaaliin ajatteluun jo lapsuu­den­ko­dissaan. Hänen äitinsä kävi 1950-luvulla amerik­ka­laisten nunnien pitämää englan­ti­laista koulua Helsin­gissä. Perheen toisena kotikielenä oli vahvasti englanti, sillä ystävä­piiri oli hyvin kansain­vä­linen.

– Opin, että kieli on väline yhdistää ihmisiä.

Uusi vasu ja maailmankansalaisuus

Tapio Nyman innostui globaa­lista ajatte­lusta tutus­tut­tuaan 1990-luvulla muun muassa YK-liiton maail­man­kan­sa­laisen kypsyys­ko­keeseen. Jo silloin Nyman pohti, miten noita suureel­li­selta kuulos­tavia ajatuksia maail­man­kan­sa­lai­suu­desta voitaisiin soveltaa pienten kasva­tukseen.

Uuden vasun osallistamisen periaate juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Valmis­tut­tuaan sosiaa­li­kas­vat­ta­jaksi Nyman opetti kieli­kyl­py­päi­vä­ko­deissa englantia natii­vio­pet­tajana. Hän toimi myös varajoh­tajana Vantaan Y.E.S (young english speakers) päivä­ko­dissa, jossa oli työnte­ki­jöitä kymme­nestä eri maasta.

Tällä hetkellä päivä­ko­dissa pohditaan, miten maail­man­kan­sa­lai­suus­a­ja­tuksia sisäl­ly­tet­täisiin uuteen varhais­kas­va­tus­suun­ni­telmaan.

– Uudesta vasusta löytyy paljon yhtymä­kohtia ja hyviä asioita. Se lähestyy ihmistä kokonais­val­tai­sesti ja vahvuuk­sille raken­ta­misen kautta, Tapio Nyman iloitsee.

Uuden vasun osallis­ta­misen periaate juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien sopimuk­sesta, ja Nymanit pitävät lasten mieli­pi­teiden kuule­mista tärkeänä periaat­teena myös maail­man­kan­sa­lai­suus­kas­va­tuk­sessa.

Pienenä suurten joukossa

Tellus-taaperot on yksityinen pienpäivä­koti, joka ei kuulu mihinkään ketjuun. Päivä­kodin lasten taustat ovat vuosien varrella olleet enemmän tai vähemmän kansain­vä­lisiä. Nymanit pitävät juuri kodin­omai­suutta ja pienryh­mä­oh­jausta hyvänä kasva­tusym­pä­ristönä.

Toimintaa ei ole tarkoi­tuskaan laajentaa, mutta sen sijaan maail­man­kan­sa­lai­suus­a­ja­tuksen Nymanit soisivat saavan enemmän tuulta purjei­siinsa.

– Kansain­vä­lisyys ja ihmisten riippuvuus toisistaan on lisään­tynyt. Nyt meillä on polari­saa­tiota esimer­kiksi maahanmuutto­kysymysten kanssa. Tässä kehityk­sessä koemme roolimme merki­tyk­sel­li­seksi. Päiväkoti on maailma pienois­koossa. Lapset voivat harjoi­tella pienessä mitta­kaa­vassa, mitä yhteiselo tarkoittaa, sanoo Tapio Nyman.

Hänen mielestään samalla tavalla kuin yksilö käy läpi eri kehitys­vai­heita, myös yhteisö ja ihmis­kunta käyvät läpi eri vaiheita.

– Ihmisyh­teisönä olemme murro­siässä. Meille alkaa valjeta, että pahus vieköön, vastuuta pitäisi ottaa, mutta osa meistä vielä kapinoi sitä ajatusta vastaan. Tiedetään hyvin, miten maapallon asioita pitäisi hoitaa, mutta yksit­täisten valtioiden itsekkyys ja ahneus jarrut­tavat päätös­ten­tekoa.

Tuija Siljamäki

Tellus-taaperot-päiväkoti

  • Sijaitsee Jyväs­kylän Keljon­kan­kaalla.
  • Perus­tettu vuonna 2003.
  • Tällä hetkellä 1 – 5-vuotiaita lapsia 11. Osa lapsista on osa-aikaisia.
  • Soveltaa varhais­kas­va­tuk­sessaan YK:n ajatuksia maail­man­kan­sa­lai­suu­desta ja kestä­västä kehityk­sestä.
  • YK:n maail­man­kan­sa­laisen kypsyyskoe tarjoaa materi­aaleja maail­man­kan­sa­lais­kas­va­tukseen kaike­ni­käi­sille, mutta eniten sitä on sovel­lettu kouluas­teilla.
  • Maail­man­kan­sa­laisen kypsyys­koetta on suori­tettu vuodesta 1994 lähtien niin alakou­luissa kuin työpai­koil­lakin, erityi­sesti Suomen Unesco-kouluissa.