Suomen nuorin kunnanjohtaja hyödyntää uudessa virassaan sosiaalityössä oppimiaan vuorovaikutustaitoja.

 

 

Pienenä poi­kana Tatu Uju­lan toi­veam­matti oli opet­ta­jan työ. Lukiossa hän ymmärsi, että opet­taja jau­haa samoja asioita vuo­desta toi­seen, eikä se enää tun­tu­nut­kaan kovin hou­kut­te­le­valta. Hän pääsi 16-vuo­ti­aana kesä­töi­hin Turun Sano­miin nuor­ten sivu­jen toi­mit­ta­jaksi ja sit­ten vielä koti­kun­tansa Lai­ti­lan ter­vey­den­huol­to­pal­ve­lui­hin, jossa hän sai tutus­tua kun­nan toi­min­taan. Sil­loin hän päätti, että aikui­sena hänestä tulee­kin kun­nan­joh­taja, sillä työ näytti hyvin moni­puo­li­selta ja kiin­nos­ta­valta.

Maa­lis­kuun vii­mei­sellä vii­kolla kes­kellä koro­na­pan­de­mian aiheut­ta­mia poik­keus­o­loja 26-vuo­tias Tatu Ujula aloitti kun­nan­joh­ta­jana rei­lun 2 300 asuk­kaan Ypä­jän kun­nassa.

– Kun aloi­tin työt, minun piti ottaa heti ohjak­set käsiini, että koko­nais­ti­lanne pysyisi minulla hal­lin­nassa, Ujula ker­too.

Ensim­mäi­seksi oli jär­jes­tet­tävä kou­lu­jen ruo­kai­lu­ku­viot. Sit­ten piti hoi­taa kun­nan työn­te­ki­jöi­den etä­työ­käy­tän­nöt, ja kun­nan työ­pa­ja­toi­minta piti saada toi­mi­maan tur­val­li­sesti.

Lähtökohtana avoin viestintä

Ujula siir­tyi Ypä­jälle Kus­ta­vista, jossa hän työs­ken­teli noin 1,5 vuotta sosi­aa­li­joh­ta­jana. Koska kun­nan sosi­aa­li­toi­messa ei ollut muita työn­te­ki­jöitä, Ujula hoiti myös asia­kas­työn sosi­aa­li­joh­ta­jan toi­men ohessa. Toi­mia­la­joh­ta­jana hän sai läheltä seu­rata kun­nan­joh­ta­jan työs­ken­te­lyä.

– Siinä sain jo aika rea­lis­ti­sen näke­myk­sen, mitä haas­teita tähän työ­hön liit­tyy.

Yhtenä työnsä perus­pi­la­rina Ujula pitää avointa vies­tin­tää.

Rohkeus ottaa riskejä, vaikka tietää voivansa epäonnistua.

Sosi­aa­li­nen media on tär­keä vai­ku­tus­ka­nava. Kun­nan­joh­ta­jan face­book-sivul­lani on nyt jo noin 500 seu­raa­jaa.

Kun­nan­joh­ta­jan työn isona plus­sana Ujula pitää sen moni­puo­li­suutta. Hän saat­taa saman päi­vän aikana hoi­taa vies­tin­tää, mark­ki­noin­tia, taloutta, hen­ki­lös­tö­hal­lin­toa ja joh­taa koko­nai­suutta.

– Koen, että pys­tyn tässä työssä hyö­dyn­tä­mään moni­puo­li­sen osaa­mi­seni, Ujula iloit­see.

Tatu Ujula opis­keli Tam­pe­reen yli­opis­tossa. Vii­dessä vuo­dessa hän suo­ritti kaksi tut­kin­toa: YTM  pää­ai­neena sosi­aa­li­työ sekä tuo­tan­to­ta­lou­den DI. Opis­ke­lu­jen jäl­keen Ujula työs­ken­teli Rau­malla vam­mais­työssä ja Euran las­ten­suo­je­lussa.

– Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän taus­tasta on tässä työssä huo­mat­ta­van pal­jon etua, kun esi­mer­kiksi haas­ta­via tilan­teita jou­tuu rat­kai­se­maan nou­dat­taen lakeja ja sää­dök­siä ja samalla huo­mioi­maan asiak­kaan toi­veet.

Haasteet ennakoitava

Sosi­aa­li­työssä Ujula ker­too oppi­neensa myös koh­taa­maan asiak­kaat tasa­ver­tai­sina kans­sa­kul­ki­joina. Siksi hänen työ­huo­nees­saan on pöytä, jonka ääreen hän istuu kävi­jöi­den kanssa asioita pui­maan, sillä hän ei halua ottaa ketään vas­taan työ­pöy­tänsä takaa.

Sote-ken­tän tun­te­muk­sesta ja osaa­mi­sesta on erit­täin pal­jon hyö­tyä, sillä se on Uju­lan mukaan erit­täin tär­keä alue kun­nassa.

– Se lin­kit­tyy ihan kaik­keen ja siinä liik­kuu suu­ria raha­mää­riä.

Ypä­jällä ei ole omaa sosi­aa­li­toi­mea, vaan sosi­aa­lil­huol­lon pal­ve­lut las­ten päi­vä­hoi­toa lukuu­not­ta­matta hoi­de­taan vuonna 2014 perus­te­tun Fors­san seu­dun hyvin­voin­ti­kun­tayh­ty­män kautta, johon Ypä­jän ja Fors­san kau­pun­gin lisäksi kuu­lu­vat Hump­pila, Jokioi­nen ja Tam­mela.

Ujula on tuo­nut sosi­aa­li­toi­men kehit­tä­mi­seksi omia aja­tuk­si­aan ja visioi­taan esille kun­tayh­ty­mäs­sä­kin.

– Onnis­tu­nut työ läh­tee siitä, että kai­kessa toi­min­nassa enna­koi­daan mah­dol­li­set tule­vat haas­teet ja että asiak­kaat saa­vat mah­dol­li­sim­man var­hai­sessa vai­heessa tar­vit­ta­van tuen.

Nuoresta iästä hyötyä

Ujula ei koe jou­tu­neensa vakuut­ta­maan uskot­ta­vuut­taan nuo­ren ikänsä vuoksi. Hän on teh­nyt pal­jon töitä ura­ke­hi­tyk­sensä eteen ja uskoo, että kun ihmi­sellä on oikean­laista kou­lu­tusta ja koke­musta, ei iällä ole mer­ki­tystä.

Ratkaisu­keskeisyyttä ja vuorovaikutustaitoja koulutuksista.

– Kai sekin osoit­taa jota­kin, että olen teh­nyt vii­den vuo­den sisällä kaksi mais­te­ri­tut­kin­toa. Oli­sinko uskot­ta­vampi, jos oli­sin pidem­pään opis­kel­lut ja val­mis­tu­nut van­hem­pana?

Hän ei ole itse kos­kaan tuo­nut ikäänsä esille, vaikka media pitää sitä kiin­nos­ta­vana. Haas­tat­te­luissa Ujula haluaa nos­taa esiin arvo­maa­il­maansa ja visioi­taan, jotta jutuissa olisi muu­ta­kin sisäl­töä.

– Mie­les­täni elä­män­ko­ke­mus syn­tyy siitä, mitä tekee ja oppii ja miten kehit­tyy ihmi­senä, eikä vain siitä, pal­jonko on vuo­sia mit­ta­rissa.

Iästä on Uju­lan mie­lestä myös jul­ki­suusar­voa, sillä hänen haas­tat­te­lu­jensa ansiosta kun­ta­kin saa näky­vyyttä ja hou­kut­te­lee siten mah­dol­li­sesti uusia asuk­kaita.

Ypäjä on monen muun maa­seu­tu­kun­nan tavoin van­he­neva kunta. Uju­lan mukaan haas­teena on pitää pal­ve­lut lähellä asuk­kaita. Siksi tänne pitäisi saada lisää nuo­ria veron­mak­sa­jia, joi­den hou­kut­te­le­mi­seksi käyn­nis­tel­lään nyt tont­ti­kaup­paa nuo­ria per­heitä var­ten.  Suo­men kuu­lui­sinta hevos­pi­tä­jää voisi Uju­lan mie­lestä tehdä hou­kut­te­le­vam­maksi myös kehit­tä­mällä mat­kai­lua hevos­har­ras­tuk­sen, ‑talou­den ja ‑kau­pan ympä­rille. Täällä on usein hevo­sa­lan tapah­tu­mia, joi­hin tulee pal­jon väkeä ympäri Suo­mea ja ulko­mail­ta­kin.

Ujula haluaisi kehit­tää myös kou­lu­tusta. Ypä­jällä on hevo­sa­lan amma­til­li­nen oppi­lai­tos, mutta kun­nan­joh­taja haa­vei­lee alan kor­keam­man asteen kou­lu­tuk­sesta.

– Täältä löy­tyy osaa­mista hevos­tut­ki­muk­sesta, ‑lää­kin­nästä ja maa­ta­lous­tie­teistä, mutta bis­nes­puo­lella riit­täisi vielä kehit­tä­mistä ihan yli­opis­to­ta­solla.

Ratkaisukeskeistä ajattelua DI-opinnoista

Tuo­reen koke­muk­sen ja kou­lu­tuk­sen ansiosta Ujula toi­voo voi­vansa tar­jota ihan uuden­lai­sia näkö­kul­mia esi­mer­kiksi kun­nan­hal­li­tuk­sen poh­dit­ta­vaksi.

– En lähde kui­ten­kaan väit­te­le­mään kenen­kään kanssa, sillä jos joku on päät­tä­nyt olla jotain mieltä, ei sitä int­tä­mällä muu­teta.

Uju­lan neu­vot­te­lu­tak­tiik­kana on löy­tää ensin aina­kin yksi asia, josta molem­mat osa­puo­let ovat samaa mieltä. Sen jäl­keen voi olla hel­pompi päästä muis­sa­kin asioissa yksi­mie­li­syy­teen. Tär­keää on peh­meä ja sulava vies­tintä.

– Täs­sä­kin aut­ta­vat sosi­aa­li­työssä oppi­mani vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot.

Uju­lalla ei ole mie­les­tään vai­keuk­sia myön­tää, jos toi­nen on jos­sain asiassa oikeassa ja hän vää­rässä. Hän ei hen­ki­löidy asia­ky­sy­myk­siin, sillä jokai­sella asialla on omat asian­tun­ti­jansa.

– Olen oppi­nut nöy­ryy­teen. En voi miten­kään joka asiaa tie­tää, mutta voin rei­lusti kysellä, kuka tie­tää.

Ujula arvos­taa suu­resti sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sia, joilla on laaja ymmär­rys ja syvä tie­tä­mys omaan alaansa liit­ty­vistä kysy­myk­sistä. Mutta hänen mie­les­tään sosi­aa­li­puo­lella työn­te­ki­jöi­den itse­luot­ta­mus ja luot­ta­mus omaan osaa­mi­seen ei vält­tä­mättä ole kovin vahva.

– Heillä on niin pal­jon osaa­mista, eivätkä he itse tunnu ymmär­tä­vän sitä. Toi­voi­sin hei­dän ole­van kun­nian­hi­moi­sem­pia ja roh­keam­pia.

DI-opin­noissa ihan kes­ki­verto-opis­ke­li­jal­le­kin raken­tuu Uju­lan mukaan vahva pys­ty­vyy­den tunne ja roh­keus ottaa ris­kejä, vaikka tie­tää­kin mah­dol­li­sesti epä­on­nis­tu­vansa.

– Tuo­tan­to­ta­lou­den opin­not ovat muu­ten­kin kehit­tä­neet val­ta­vasti aja­tus­maa­il­maani: niissä opit­tiin sel­laista myön­teistä asen­netta, että ihmi­nen pys­tyy mel­kein mihin tahansa, kun vain päät­tää pys­tyä. Opit­tiin hoi­ta­maan asioita jär­ke­västi ja tehok­kaasti ja myös kehit­tä­mään niitä.

Uju­lan mukaan DI-opin­toi­hin sisäl­tyi kaik­kien hänen nykyi­sessä työs­sään tar­vit­ta­vien tai­to­jen opis­ke­lua: vies­tin­tää, mark­ki­noin­tia, lean-ajat­te­lua, työ­suo­je­lua, työ­tur­val­li­suutta ja ‑hyvin­voin­tia.

– Siitä kou­lu­tuk­sesta jäi myön­tei­sen asen­teen lisäksi minulle käteen kolme avain­osaa­mi­sa­luetta: muu­tos­joh­ta­mi­nen, vies­tintä ja myyn­tio­saa­mi­nen.

Intohimona kirjallisuus

Kun­nan­joh­ta­jan työ on koko­nais­val­taista, eikä työ­päivä pääty pil­lin vihel­lyk­seen, vaan se voi venyä kum­mas­ta­kin päästä.  Tatu Ujula on kui­ten­kin oppi­nut palau­tu­mi­sen mer­ki­tyk­sen.

– Sään­nöl­li­nen uni sekä riit­tävä ja ter­veel­li­nen ruoka, eikä mitään hii­la­ri­mät­töä, niistä en tingi. En ala polt­taa kynt­ti­lää molem­mista päistä.

Par­hai­ten mies ker­too ren­tou­tu­vansa kir­joit­ta­malla aja­tuk­si­aan pape­rille. Hän kir­joit­taa myös kolum­nia Lai­ti­lan Sano­miin. Toi­nen rakas har­ras­tus on luke­mi­nen. Ujula lukee kaik­kea, mitä käsiinsä saa: klas­si­koita, jän­ni­tys- ja kau­hu­kir­jal­li­suutta, tieto- ja itsea­pu­kir­jal­li­suutta sekä elä­mä­ker­toja.

Nuoruudesta julkisuus­hyötyä.

– Yri­tän lukea sel­lai­sis­ta­kin aiheista, jotka eivät vält­tä­mättä heti sytytä, mutta elä­mä­ker­rat anta­vat pal­jon ajat­te­le­mi­sen aiheita. Mie­len­kiin­toi­sia ovat olleet muun muassa Jorma Olli­lan, Juha Sipi­län, Antti Rin­teen sekä mui­den eri puo­lue­po­lii­tik­ko­jen elä­mä­ker­rat, vaikka en itse ole kos­kaan ollut poli­tii­kassa mukana.

Hevos­ten kanssa Ujula ei ole ollut aikai­sem­min teke­mi­sissä, mutta niitä hän näkee nyt päi­vit­täin kävel­les­sään kotoa töi­hin. Suun­ni­tel­missa on ilmoit­tau­tua rat­sas­tus­kurs­sille, kun­han sel­lai­nen alkaa poik­keus­ti­lan jäl­keen.

Muu­ten­kin Ujula haluaa aset­tua vakaasti ypä­jä­läi­seksi. Hän osti täältä heti kun­nan­joh­ta­jan pes­tin alet­tua jopa oman asun­non osit­tain myös siksi, että kun­ta­lai­set näki­si­vät hänen sitou­tu­van vah­vasti teh­tä­väänsä ja kun­taansa.

– Sitä paitsi, kun­nan­joh­ta­jan työ vaa­tii pit­kä­jän­teistä paneu­tu­mista. Se on vähän kuin maan­vil­je­lyä: kun olet kyl­vä­nyt sie­me­net maa­han, se vaa­tii kas­te­lua, hoi­toa ja aikaa, että saat tulok­sia.

Tatu Ujula

Ammatti: kun­nan­joh­taja
Syn­ty­nyt: 20.9.1993 Lai­ti­lassa
Kou­lu­tus: tuo­tan­to­ta­lou­den DI, YTM sosi­aa­li­työ
Työ­ko­ke­mus: Rau­man sosi­aa­li­toi­men vam­mais­työ, Euran sosi­aa­li­toi­men las­ten­suo­jelu, Kus­ta­vin kun­nan sosi­aa­li­joh­taja; vies­tintä- ja myyn­ti­teh­tä­viä yksi­tyi­sellä sek­to­rilla.
Har­ras­tuk­set: luke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen, kolum­nisti Lai­ti­lan Sano­missa

Iita Ket­tu­nen