Portfo­lio­työs­kentely kehittää kykyä tunnistaa omaa osaamista ja kuvata sitä.

 

Portfo­lio­työs­kentely on asian­tun­ti­jaksi kasva­misen prosessi, kiteyttää yliopiston opettaja Hanna Laitinen. Hän vastaa opiske­li­joiden hyvin­voinnin kehit­tä­mis­työstä ja tutki­mi­sesta Jyväs­kylän yliopistossa.

Laitisen mukaan jo heti ensim­mäisen lukuvuoden alussa aloitetaan uuden opiske­lijan kanssa portfo­lio­työs­kentely, jossa hahmo­tetaan hänen osaamistaan: hänen aikai­sempi koulu­tuk­sensa, työpaikat ja harras­tuk­sensa kartoi­tetaan ja kuvataan, millaista osaamista ne hänelle tuottavat. Sitten opiskelija alkaa asettaa tavoit­teita alkavalle koulu­tuk­selle ja halua­malleen osaamiselle.

− Joillakin opiske­li­joilla voi olla työko­ke­musta ja aikai­sempia opintoja, mutta on niitäkin, jotka tulevat yliopistoon suoraan toiselta asteelta, eikä heillä ole opiskel­tavan alan substans­sista tietoa. Siksi on tärkeää miettiä, mitä osaamista heillä on ja mitä halutaan kehittää.

Laitinen muistuttaa, että portfo­liossa asian­tun­tijuus käsitetään formaa­lista koulu­tuk­sesta, työelä­mästä ja muista ympäris­töistä kuten harras­tuk­sista hankittuna asian­tun­ti­juutena. Siinä kuvataan, millaisia tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita henki­löllä on tietyssä asian­tun­ti­juu­dessa ja kerrotaan lisäksi, kuinka ne ovat kehit­tyneet ja kuinka ne näkyvät.

Portfoliotyöskentely on tavoitteellista kehittämistä sekä oman osaamisen tunnistamista, sanoittamista ja kuvittamista.

Portfo­lio­työs­kentely on tavoit­teel­lista kehit­tä­mistä, mutta myös oman osaamisen tunnis­ta­mista, sanoit­ta­mista ja kuvittamista.

− Jos opiskelija on asettanut tavoit­teita koulu­tuk­selle, hän pyrkii osoit­tamaan, kuinka hän aikoo toteuttaa ne.

Motivaatio ja itseluot­tamus kasvavat

Jos opiskelija haluaa esimer­kiksi sosiaa­lityön alalla kehittää verkos­toi­tu­mis­tai­tojaan, hän osoittaa koulu­tuksen aikana erilai­silla näytteillä, kuten kurssi­teh­tä­villä ja harjoit­te­luilla, kuinka on pystynyt kehit­tämään niitä konkreet­ti­sesti. Opinto­pis­teiden, ­suori­tusten ja ­tutkin­tojen lisäksi portfo­liossa kerrotaan, millaista osaamista ne tarkoit­tavat, mitä valintoja on opinnoissa tehty ja mitkä tiedot, taidot ja arvot sekä reflektio ovat kehit­tyneet eri osa-alueilla.

− Tämä on selkeä ero perin­teiseen CV:hen, jossa vain luetellaan työ-­ ja opinto­paikat, Laitinen huomauttaa.

Portfo­lio­työs­ken­te­lyssä opiskelija hahmottaa itsekin osaamistaan laajemmin. Hänen motivaa­tionsa lisääntyy, kun hän huomaa, kuinka vaikkapa harras­tuk­sista voi olla hyötyä erilaisten tietojen ja taitojen kehittämiseksi.

− Hänen itseluot­ta­muk­sen­sakin kasvaa, kun hän hahmottaa kirjattuna, millaista osaamista ja asian­tun­ti­juutta hänellä jo on, ja hän alkaa ottaa vastuuta niiden kehit­tä­mi­sestä, Laitinen lisää.

Portfolion voi laatia sähköiseen muotoon, poste­riksi tai perin­tei­seksi A4-kansioksi.

− Minä en ota kantaa välineeseen, koska se ei saa olla opiske­lijan luovan prosessin este. Välineen on oltava sellainen, jonka opiskelija kokee omakseen, Hanna Laitinen sanoo.

ePort­folio kokoaa ja jäsentää

Ilona Laakkonen työskenteli vuosina 2012−15  Jyväs­kylän yliopis­tossa Student Life -suunnit­te­lijana ja vastasi yliopiston ePortfolio­ympäristön ja ­ohjaus­mallien kehittämisestä.

Jyväs­kylän yliopiston ePort­folio on räätä­löity Jyväs­kylän yliopiston ohjaus­tar­peisiin ja raken­nettu yliopiston Palane-sisällönhallintajärjestelmään.

ePortfolioon merkitään tutkinnot ja opintokokonaisuudet ja niistä kerättyjä tietoja ja taitoja.

− Se on kokonaisuus, joka on hyvin jäsen­netty ja suunni­teltu tukemaan osaamisen tunnis­ta­misen ja kehit­tä­misen prosessia korkea­kou­luo­pis­ke­li­joilla, Laakkonen täsmentää.

ePort­fo­liossa ympäristöä ei voi irrottaa ePort­folio-­ohjauk­sesta. Laakkonen muistut­a, että tutkin­noista valmistuu opiske­li­joita, joilla ei ole mitään valmista ammattia ja jotka voivat sijoittua moniin eri tehtävin. Siksi nimenomaan on tärkeää kertoa omasta osaami­sesta esimer­kiksi työhaastattelussa.

ePort­folio auttaa kokoamaan, jäsen­tämään ja tunnis­tamaan osaamista. Siihen merkitään tutkinnot ja opinto­ko­ko­nai­suudet ja niistä kerättyjä tietoja ja taitoja. Lisäksi sinne kootaan muissa kiinnos­tuksen kohteissa, luotta­mus­toi­missa, harras­tuk­sissa tai vapaa­eh­tois­työssä kehit­ty­nyttä osaamista.

Osaamis­mat­riisin avulla voi tarkas­tella taitojen kehit­ty­mistä ja sitä, mistä ne ovat peräisin. Jos opiskelija tietää tarvit­se­vansa tulevai­suu­dessa esimer­kiksi johtamis­- tai viestin­tä­taitoja, niistä on ePort­fo­liossa valmiit matriisit. Jos niihin ei ole vielä kertynyt paljon kokemuksia, opiskelija voi suunni­tella, kuinka niitä voisi kartuttaa.

ePort­folio sisältää myös näyte­port­fo­lioita, jotka ovat ikään kuin näyteik­ku­noita työport­folion sisältöön.

− Sieltä voi tiettyä työpaikkaa varten valita halua­miaan näytteitä ja rakentaa sopivaa kuvaa, Laakkonen sanoo.

Työnhaussa ePort­folion voi lähettää linkkinä, ja sitä voi käyttää lisäksi kotisivuna.

Kaikilla korkea­kou­luilla ei ole omaa ePort­fo­liota, mutta sähköistä portfo­liota pystyy Laakkosen mukaan tekemään monella muullakin tavoin. Verkossa on saatavana esimer­kiksi suoma­lainen kyvyt.fi-palvelu, jonka oppilaitos voi ostaa käyttöönsä. Tällä palve­lulla tehty portfolio säilyy ja kulkee opiske­lijan mukana opintojen päättä­misen jälkeenkin.

− Helpoin tapa tehdä sähköinen portfolio on koota se esimer­kiksi blogi­alustalle tai perustaa sille omat kotisivut ja alkaa sinne jäsentää osaamistaan ja koota näyttöjä, Ilona Laakkonen vinkkaa.

Iita Kettunen