Tasa-arvovaltuutettu, tutkija sekä opetus- ja kulttuuriministeriön erityisasiantuntija puhuvat varhaiskasvatuksen tasa-arvosta.

 

 

Tasa-arvo­val­tuu­tettu Jukka Maa­rian­vaara suh­tau­tuu kriit­ti­sesti hal­li­tuk­sen aikee­seen laa­jen­taa tasa-arvo­suun­nit­telu kos­ke­maan myös varhaiskasvatusta.

– Suku­puo­li­roo­lit ja ‑ste­reo­ty­piat muo­dos­tu­vat var­hain, ja ne pitäisi myös pur­kaa var­hain. En usko, että asia hoi­tuu eril­li­sellä asia­kir­jalla. Se ei ole toi­miva tapa, Maa­rian­vaara toteaa.

Pää­mi­nis­teri Sanna Mari­nin (sd.) hal­li­tus­oh­jel­maan on kir­jattu, että tasa-arvo- ja yhden­ver­tai­suus­suun­ni­tel­mista tulee vel­voit­ta­vat myös var­hais­kas­va­tuk­sessa. Nykyi­sin suun­nit­te­lu­vel­voite kos­kee oppi­lai­tok­sia. Kir­jaus edel­lyt­tää muu­tosta tasa-arvolakiin.

Varhaiskasvatussuunnitelmaan tehtävät kirjaukset auttavat tehokkaammin kuin tasa-arvolain velvoitteet.

Maa­rian­vaara perus­te­lee kriit­tistä näke­mys­tään muun muassa sillä, että oppi­lai­tok­sissa toi­min­ta­kenttä on huo­mat­ta­vasti yhden­mu­kai­sempi var­hais­kas­va­tuk­seen verrattuna.

– Meillä on 3 600 var­hais­kas­va­tuk­sen toi­mi­pis­tettä ja yksi­tyi­set sekä kun­nal­li­set per­he­päi­vä­hoi­ta­jat päälle. Osa toi­mi­pis­teistä on pie­niä, ja hen­ki­lös­tön kou­lu­tus­taso on var­sin moninainen.

Tasa-arvo­val­tuu­te­tun teh­tä­vänä on val­voa tasa-arvo­lain nou­dat­ta­mista. Maa­rian­vaara muis­tut­taa, että jos lakiin tulee uusia vel­voit­teita, niitä täy­tyy jol­lain tavalla myös valvoa.

– Voimme ainoas­taan todeta, että tasa-arvo­suun­ni­telma on tehty. Onko se riit­tävä toi­men­pide, että asia­kirja vaa­di­taan? Edis­tyykö tasa-arvo oikeasti sillä, Maa­rian­vaara kysyy.

Tasa-arvotyö ja sukupuolitietoinen kohtaaminen osaksi varhaiskavatussuunnitelmaa

Tasa-arvo­suun­ni­tel­man sijaan Jukka Maa­rian­vaara täs­men­täisi var­hais­kas­va­tus­lain sää­dök­siä ja tukeu­tuisi Kan­sal­li­sen kou­lu­tuk­sen arvioin­ti­kes­kus Kar­vin laatuindikaattoreihin.

– Jos Kar­vin var­hais­kas­va­tusta kos­ke­vissa laa­tuin­di­kaat­to­reissa huo­mioi­tai­siin suku­puol­ten väli­nen tasa-arvo, nii­den kautta näh­täi­siin, miten se edis­tyy, Maa­rian­vaara sanoo.

Hänen mukaansa myös var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maan teh­tä­vät kir­jauk­set ede­saut­tai­si­vat las­ten suku­puo­li­tie­toista koh­taa­mista tehok­kaam­min kuin tasa-arvo­lain velvoitteet.

Pelkkä sana­he­linä ei Maa­rian­vaa­ralle kui­ten­kaan riitä. Hän penää lisäksi kou­lu­tusta koko var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­tölle, ei vain var­hais­kas­va­tuk­sen opettajille.

– Suku­puo­li­sen­si­tii­vi­syys ei var­hais­kas­va­tuk­sessa ole vält­tä­mättä tämän päi­vän tasolla. Hen­ki­lös­tön jatko- ja täy­den­nys­kou­lu­tus olisi erit­täin tärkeää.

Sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riössä val­mis­tel­laan jo laki­muu­tok­sia tasa-arvo­suun­nit­te­lun ulot­ta­mi­seksi varhaiskasvatukseen.

Talentian mielestä tasa-arvosuunnitelman tekemiseen on otettava mukaan myös lapsen huoltajat ja vanhemmat.

Tasa-arvo­val­tuu­te­tun lisäksi muun muassa Talen­tia ja Seta ovat otta­neet kan­taa sää­dös­val­mis­te­luun. Talen­tia on sitä mieltä, että var­hais­kas­va­tuk­sen tasa-arvo­suun­ni­telma tulisi liit­tää kiin­teäksi osaksi var­hais­kas­va­tuk­sen muuta suun­nit­te­lua ja arvioin­tia. Jotta tasa-arvo ja yhden­ver­tai­suus toteu­tu­vat var­hais­kas­va­tuk­sen arjessa, hen­ki­löstö tar­vit­see täy­den­nys­kou­lu­tusta. Lisäksi Talen­tia koros­taa, että tasa-arvo­suun­ni­tel­man teke­mi­seen on otet­tava mukaan myös lap­sen huol­ta­jat ja vanhemmat.

Var­si­nai­sille lausun­noille lakie­si­tys tulee aikai­sin­taan loppusyksystä.

Osallistumisaste ongelma tasa-arvon kannalta

Var­hais­kas­va­tuk­sen alhaista osal­lis­tu­mi­sas­tetta on syytä tar­kas­tella myös tasa-arvon näkö­kul­masta, sanoo tut­kija Maiju Paa­na­nen Tam­pe­reen yliopistosta.

– Osal­lis­tu­mi­saste vaih­te­lee kun­nit­tain aika pal­jon. Se, mistä se joh­tuu ja liit­tykö sii­hen jotain mah­dol­li­sia eriar­voi­suu­den meka­nis­meja, vaa­tii huo­lel­lista arvioin­tia, Paa­na­nen toteaa.

Tois­sa­vuonna 1–6‑vuotiaista suo­ma­lais­lap­sista vain 74 pro­sent­tia osal­lis­tui var­hais­kas­va­tuk­seen. Luku jää sel­västi jäl­keen muista Poh­jois­maista, Virosta ja OECD-mai­den keskiarvosta.

Paa­nasta mie­ti­tyt­tää, koh­dis­tuuko osal­lis­tu­mat­to­muus sel­lai­siin per­hei­siin, jotka elä­vät haas­ta­vissa tilan­teissa, tai onko per­heillä ken­ties vai­keuk­sia päästä pal­ve­lun piiriin.

– Se, min­kä­laista tie­toa per­heet saa­vat pal­ve­lu­mah­dol­li­suuk­sista, eroaa todella pal­jon kun­tien välillä. Pal­ve­luoh­jauk­sen kehit­tä­mi­seen kan­nat­taisi kiin­nit­tää huomiota.

Maiju Paa­na­nen väit­teli Hel­sin­gin yli­opis­tosta vuonna 2012 var­hais­kas­va­tuk­sen tulos­oh­jauk­sesta, ja hän on siitä läh­tien tut­ki­nut tasa-arvon kysy­myk­siä varhaiskasvatuksessa.

– Kysy­mys voi olla las­ten, per­hei­den tai jon­kun mar­gi­naa­lissa elä­vän ryh­män, kuten kie­li­vä­hem­mis­tön, tasa-arvosta suh­teessa mui­hin. Lis­taa voi jat­kaa loputtomiin.

Tunnistetaan eriarvoisuutta tuottavat mekanismit

Kan­sal­li­sen kou­lu­tuk­sen arvioin­ti­kes­kuk­sen mukaan suo­ma­lai­nen var­hais­kas­va­tus on kes­ki­mää­rin laa­du­kasta. Laa­dussa esiin­tyy kui­ten­kin vaih­te­lua, Paa­na­nen sanoo.

– Var­hais­kas­va­tuk­sessa on lap­sia, jotka jää­vät sään­nöl­li­sesti leik­kien ulko­puo­lelle tai joilla ei ole yhtään kaveria.

Paa­na­sen mukaan meillä on yhä ope­tel­ta­vaa siinä, miten hyvin tun­nis­tamme omassa toi­min­nas­samme ole­via eriar­voi­suutta tuot­ta­via mekanismeja.

– Meillä on esi­mer­kiksi tapana ohjata lasta leik­ki­mään samaa suku­puolta ole­vien las­ten kanssa tai kan­nus­taa häntä suku­puo­li­tyy­pil­li­seen toimintaan.

Tut­ki­mus­ten mukaan epä­tasa-arvo var­hais­kas­va­tuk­sessa ei johdu yksit­täi­sestä teki­jästä, vaan taus­talla on monen teki­jän yhteis­vai­ku­tus, Paa­na­nen sanoo.

– Var­hais­kas­va­tuk­sen laatu vaih­te­lee eri toi­min­tayk­si­köissä ja luul­ta­vasti myös eri ryh­missä saman toi­min­tayk­si­kön sisällä pikem­min kuin kun­tien tai maa­kun­tien välillä.

Var­hais­kas­va­tuk­sen laa­tuun vai­kut­ta­vat muun muassa hen­ki­lös­tön ja joh­ta­jan osaa­mi­nen, talou­del­li­set resurs­sit ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sen sisältö.

– Jos lap­sia on jos­sain ryh­mässä enem­män kuin toi­sessa, se ei vält­tä­mättä laske var­hais­kas­va­tuk­sen laa­tua, jos ryh­män hen­ki­lö­kunta on koke­nutta ja toi­mi­nut pit­kään yhdessä.

Lisääkö kaksivuotinen esiopetus tasa-arvoa?

Esio­pe­tuk­sen piden­tä­mi­nen vuo­della on yksi ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön kokei­lusta, joilla se pyr­kii kehit­tä­mään var­hais­kas­va­tuk­sen laa­tua ja tasa-arvoa.

– Tar­koi­tuk­sena on arvioida muun muassa, miten kak­si­vuo­ti­nen esio­pe­tus vai­kut­taa las­ten kou­lu­tuk­sel­li­seen tasa-arvoon ja oppi­mis­tu­lok­siin, ker­too eri­tyis­asian­tun­tija Mervi Eske­li­nen.

Esio­pe­tuk­sen piden­tä­mi­sellä pyri­tään yhte­näis­tä­mään las­ten pol­kua var­hais­kas­va­tuk­sesta perus­o­pe­tuk­seen, Eske­li­nen sanoo. Kokeilu käyn­nis­tyy syk­syllä 2021, mutta vielä ei ole tie­dossa, missä kun­nissa kokeilu toteu­te­taan ja miten kokei­luun osal­lis­tu­vat kun­nat valitaan.

Henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta tasa-arvokysymyksistä.

Kokeilu on osa minis­te­riön Oikeus oppia ‑ohjel­maa. Siinä var­hais­kas­va­tuk­sen laa­dun ja tasa-arvon kehit­tä­mi­seen on varattu 125 mil­joo­naa vuo­sille 2020–2022.

– Var­hais­kas­va­tuk­seen koh­dis­tuu tällä hal­li­tus­kau­della toi­men­pi­teitä myös yhden­ver­tai­suu­den ja suku­puol­ten tasa-arvon edis­tä­mi­seksi, Eske­li­nen jatkaa.

Tam­mi­kuussa ope­tus­mi­nis­teri Li Anders­son (vas.) ker­toi, että vii­si­vuo­tiai­den mak­sut­to­man var­hais­kas­va­tuk­sen kokeilu saa jat­koa.  Elo­kuussa alka­valle kol­man­nelle kier­rok­selle haki 28 kun­taa, jotka kaikki pää­se­vät mukaan. Kol­mas kausi kes­tää vuo­den, ja kokei­lussa on mukana noin 17 800 lasta.

– Mitä aikai­sem­min lap­set saa­daan var­hais­kas­va­tuk­sen pii­riin, sen var­mem­min pys­tymme tasaa­maan myö­hem­mässä vai­heessa ilme­ne­viä oppi­mi­se­roja, Eske­li­nen sanoo.

Osal­lis­tu­mi­sas­teen nosto on yksi mak­sut­to­man var­hais­kas­va­tuk­sen kokei­lun kes­kei­sim­piä tavoit­teita. Siinä on Eske­li­sen mukaan myös onnistuttu.

– Myö­hem­min on mah­dol­lista tar­kas­tella myös sitä, onko kokei­lulla ollut vai­ku­tuk­sia esi­mer­kiksi van­hem­pien työllisyyteen.

Lisäksi minis­te­riö pyr­kii nos­ta­maan var­hais­kas­va­tuk­sen osal­lis­tu­mi­sas­tetta kehit­tä­mällä pal­ve­lu­noh­jausta lastenneuvoloissa.

Edus­kunta päätti jou­lu­kuussa, että var­hais­kas­va­tuk­sen hen­ki­lös­tö­mi­toi­tus palau­tuu ennal­leen yli 3‑vuotiaiden ryh­missä elo­kuun alusta. Pää­tös toden­nä­köi­sesti nos­taa osal­lis­tu­mi­sas­tetta, sillä van­hem­pien mie­li­kuva var­hais­kas­va­tuk­sen laa­dusta vai­kut­taa lap­sen hoi­to­pai­kan valintaan.

– Jos ryh­mät ovat van­hem­mista suu­ret tai hen­ki­löstö eikel­poista, he eivät Kar­vin sel­vi­tyk­sen mukaan halun­neet las­taan var­hais­kas­va­tuk­sen pii­riin, Eske­li­nen kertoo.

Myös sub­jek­tii­vi­sen päi­vä­hoito-oikeu­den rajauk­sen poisto tuo­nee kesä­lo­mien jäl­keen lisää lap­sia var­hais­kas­va­tuk­sen piiriin.

Meeri Ylä-Tuu­ho­nen