Ottaako Suomi oppia Tanskan hyvin resurssoiduista työnvälityspalveluista ja korkeasta työttömyysturvasta vai uusliberalistisesta työttömien kurituspolitiikasta

 

Tanskassa työvoima liikkuu enemmän kuin Suomessa. Tanskan talous­ti­lanne on myös parempi kuin Suomessa. Kukaan ei sinnittele vasten­mie­li­sessä työpai­kassa, vaan irtisa­noutuu ja etsii paremman paikan. Irtisa­no­tuksi tulemi­nenkaan ei ole saman­lainen kauhistus kuin Suomessa, sillä työttö­myys­turva on huomat­ta­vasti korkeampi kuin Suomessa. Tosin se on myös lyhyempi, samoin kuin ammat­ti­suoja, joka on vain kolmen kuukauden pituinen.

Työvoi­ma­pal­velut on sijoi­tettu kuntien ylläpi­tämiin jobcen­te­reihin. Myös työttö­myys­kassat auttavat jäseniään etsimään työtä.

Ensim­mäisen kuuden kuukauden aikana työnhakija tapaa kuukausittain jobcen­terin työnte­kijän. Työpaikkoja etsitään aktii­vi­sesti ja robotiik­kaakin hyödyn­netään työpaik­kojen löytä­mi­seksi. Robotit etsivät yritysten sivuilta avoimia paikkoja, sillä Tanskas­sakaan kaikkia avoimia työpaikkoja ei ilmoiteta työvoi­ma­hal­linnon järjes­telmiin.

Neljä viidestä työttö­mästä työllistyy kolmen kuukauden sisällä. Aika on tärkeä tekijä. Jos työnhakija ei työllisty puolessa vuodessa, on työllis­ty­minen aina vain vaikeampaa.

Jos työtä ei heti löydy, jatketaan Tanskan mallissa palveluja kaksi vuotta. Viimeisen puolen vuoden aikana työttö­mästä otetaan jälleen tiukempi ote, ja suunni­tellaan erityis­toi­men­pi­teitä työllis­ty­misen tai koulut­tau­tu­misen tueksi. Kuten Suomessa, myös Tanskassa on kahden lajin työttömiä: vakuu­tettuja ja vakuut­ta­mat­tomia pelkän sosiaa­li­turvan varassa eläviä. Jälkim­mäisten asema on heikompi.

Neljä viidestä työttömästä työllistyy kolmen kuukauden sisällä.

Vajaa­kun­toi­sille on tarjolla joustavaa työtä, esimer­kiksi muutaman tunnin työpa­ja­työtä, josta jobcenter maksaa osan, työnantaja osan. Sosiaali­-, terveys­-, opetus-­ ja työvoima­palvelut työsken­te­levät yhdessä vajaa­kun­toisten työllis­tä­mi­seksi ja laativat pyöreän­pöydän keskus­te­lussa suunni­telman, joka toteu­tetaan myös yhdessä.

Hjørring on esimerkillinen

Työvoi­ma­pal­ve­luiden resurs­sointi vaihtelee kunnittain. Sen vuoksi joissakin kunnissa on hyvät tulokset, toisissa huonommat. Asiak­kaita voi olla liikaa, jotta jobcen­terin työntekijä voisi paneutua jokaisen tilan­teeseen. Kuntou­tus­tiimi voi tehdä suunni­telman palve­luista, mutta kunnan ei tarvitse antaa niitä. Pahim­millaan systeemi ei tuota muuta kuin tapaa­misia ja turhau­tu­mista.

Luoteis-­Tans­kassa sijaitseva 40 000 asukkaan Hjørringin kunta on esimerkki mallik­kaasta työttö­myy­den­hoi­dosta. Se päätti tosissaan inves­toida työllis­tä­miseen. Kunnassa laskettiin, että kunta saa viidessä vuodessa kaksin­ker­taisena takaisin työllis­tä­miseen sijoi­tetut 125 miljoonaa kruunua. Kolmen vuoden kohdalla kunta on jo edellä tavoit­teestaan.

Mihin on sijoi­tettu? On palkattu jobcen­te­reihin lisää sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä siten, että kullakin on 20 asiakasta entisen 90 asiakkaan sijaan. Jokainen kunnan 600 työttö­mästä on otettu tarkas­teluun ja selvi­tetään työkun­toisuus, järjes­tetään koulu­tusta, kuntou­tusta tai etsitään työpaikka. Käytössä on tukipal­ve­luita kuten fysio­te­ra­peutteja ja mielen­ter­veyden asian­tun­ti­joita. Jobcen­terin työnte­kijät etsivät aktii­vi­sesti työpaikkoja käymällä yrityk­sissä ja esitte­le­mällä, millaista työvoimaa olisi tarjolla.

Kiristynyt tukipolitiikka

Vuosi sitten Tanskassa kiris­tettiin sosiaa­lie­tuuksia. Jos työnhakija ei ole edellisen vuoden aikana tehnyt työtä 225 tuntia, hänen etuuk­siaan voidaan leikata. Sosiaa­li­tuelle asetettiin myös katto. Matalampaa tukea maksetaan myös kaikille, jotka ovat olleet vuoden verran pois Tanskasta edellisten 8 vuoden aikana. Näin saatiin tasaver­tai­suuden periaa­tetta rikko­matta turva­pai­kan­ha­ki­joille ja maahan­muut­ta­jille pienemmät tuet kuin tanska­lai­sille. Toki jokunen ulkomailla oleskellut tanska­ laista­louskin ratkai­susta kärsii.

Uusi käytäntö on leikannut tukia huomat­ta­vasti suurem­malta joukolta kuin lakie­si­tystä parla­men­tissa käsitel­täessä oletettiin. Silloin puhuttiin 25 000 talou­desta, mutta määrä on liki kolmin­ker­tainen. Leikkaukset ovat suuruu­deltaan merkit­täviä.

Vuosi sitten Tanskassa kiristettiin sosiaalietuuksia.

− Köyhyys ja lapsi­köyhyys on lähtenyt kasvuun kohisten samalla kun sosiaa­li­tukien saajien määrä on pienen­tynyt. Yksin­huol­tajiin muutokset ovat iskeneet pahiten, kuvaa Tanskan sosiaa­li­työn­te­ki­jä­jär­jestön DS:n erityis­asian­tuntija Henrik Egelund Nielsen.

Asumi­sesta on myös tullut ongelma. Tukien leikkaa­minen pakottaa etsimään halvempaa ja usein ahtaampaa ja puutteel­li­sempaa asuntoa. Halvat asunnot ovat paikka­kun­nilla, joilla ei ole työpaikkoja. Köyhyyden ja syrjäy­ty­misen kehä on valmis.

Sosiaalityöntekijät nousivat kuripolitiikkaa vastaan

Muutos iski myös sosiaa­li­työn­te­ki­jöihin, jotka joutuvat panemaan toimeen muutokset. 225­ tunnin sääntö pakotti tutkimaan 250 000 sosiaa­li­tukea saavan kansa­laisen tilanteen nopealla aikatau­lulla. Yhtään lisätyö­voimaa tähän urakkaan ei tarjottu. Sosiaa­li­työn­te­kijät ovat myös kohdanneet kansa­laisten vihan­pur­kaukset kohtuut­to­mista leikkauk­sista.

Kun sosiaa­li­turvan kiristys hyväk­syttiin parla­men­tissa, oli ammat­ti­liitto DS jo laatinut jäsenilleen ohjeet ja infor­maa­tio­ma­te­ri­aalia verkkoon. Liiton työnte­kijät ja halli­tuksen jäsenet jalkau­tuivat eri alueille ja neljä konsulttia aloitti kiertä­misen luotta­mus­miesten luona. Alueyh­dis­tyk­sissä opiskeltiin ja pohdittiin kysymystä.

Lakien toimeenpano jäi kuntien päätet­tä­väksi. Oli muitakin mahdol­li­suuksia kuin leikkaukset. Voitiin esimer­kiksi inves­toida ehkäi­sevään työhön. DS tuotti alueel­li­sille yhdis­tyk­sille niin ikään lehdis­tö­ma­te­ri­aalia ja inspi­raa­tio­pa­pe­reita miten vaikuttaa kunta­päät­täjiin.

− Onneksi vain noin puolet kunnista on ottanut leikkaukset täysi­mää­räisinä käyttöön, kertoo Nielsen.

Jobcenterin työntekijät etsivät työpaikkoja käymällä yrityksissä ja esittelemällä, millaista työvoimaa olisi tarjolla.

Liiton uusi tapa toimia herätti jäsenissä innos­tusta, mutta myös hämmen­nystä. Heräsi paljon kysymyksiä. Voivatko sosiaa­li­työn­te­kijät olla poliit­tisia ja liittoutua asiak­kaiden kanssa? Joudu­taanko risti­rii­toihin esimiesten ja kuntien johdon kanssa? Kummasta on kyse, omasta asiasta vai asiak­kaiden asiasta? Alueyh­dis­tykset kokivat myös haasteen suureksi. Jäsenistä tuntui, että materi­aalia on jo aivan liikaa.

− Otimme tästä opiksi. Nyt kun valmis­tau­dumme marras­kuussa 2017 pidet­täviin paikal­lis­vaa­leihin, olemme liikkeellä huomat­ta­vasti suppeam­malla materi­aa­lilla. Yhteis­kun­nal­lista vaikut­ta­mista emme jätä, vaan se on tärkeä ammat­ti­liiton tehtävä niin kansal­li­sesti kuin paikal­li­sesti, Nielsen vakuuttaa.

Maahanmuuttajien integraatiota

Anja Vindal Johansen työsken­telee maahan­muut­tajien integraatio­ ja työllis­tä­mi­syk­sikön tiimin­ve­täjänä Hørsholmin kunnassa Kööpen­ha­minan pohjois­puo­lella. Toimin­ta­tavat ovat saman­laiset kuin taval­li­sessa jobcen­terin tiimissä. Erona se, että maahan­muut­tajien ja turva­pai­kan­ha­ki­joiden sosiaa­li­turva on pienempi, keski­määrin 2/3 pysyvästi Tanskassa asuvan sosiaa­li­tur­vasta.

Luonnol­li­sesti kieli muodostaa ongelman. Englan­nin­tai­toi­silla maahan­muut­ta­jilla on helpompaa. Anja Vindal Johansen kertoo, että integrointi tapahtuu kolmi­por­tai­sesti. Ensim­mäisenä askeleena ovat harjoit­te­lu­paikat. Maahan­muuttaja totut­telee tanska­laiseen työelämään ja työhön palkatta, ja saa sosiaa­li­turvaa. Harjoit­te­lu­jakso voi kestää 4−13 viikkoa.

Toinen askel on työllistää maahan­muuttaja palkkatuen avulla. Työnantaja saa osan palkkaukseen tarvit­ta­vasta rahasta yhteis­kun­nalta. Palkka­tukea voi saada 3−6 kuukauden ajan.

Jobcenter käyttää tarvit­taessa mento­reita tukemaan maahan­muut­tajien työtä harjoit­te­lu­pai­koissa ja palkka­tue­tussa työssä. Nämä menevät työpai­kalle ja seuraavat työtä, jutte­levat työllis­tet­tävän ja tämän esimiesten kanssa, auttavat ja tukevat.

Oikeita työpaikkoja on vaikea luoda

Harjoit­telu­- ja työpaik­kojen löytä­mi­seksi jobcen­terit järjes­tävät työnan­tajien ja maahan­muut­tajien treffejä. Paikalle kutsutaan alueen työnan­tajia ja maahan­muut­tajia ja nämä voivat tutustua. Tavoit­teena on yhdistää työnantaja ja työntekijä ja saada nämä tapaamaan keskenään uudelleen.

− Toiveena on tietenkin, että työnantaja tämän ajan jälkeen löytää itse palkka­rahat kokonai­suu­dessaan ja työllistää oikeasti. Joskus näin käy, Anja Vindal Johansen kertoo.

Väärin­käy­töksiä on pyritty ehkäi­semään siten, että yhdellä työnan­ta­jalla ei voi olla kuin tietty määrä harjoit­te­li­joita tai palkka­tuella työsken­te­leviä.

− Jos havait­semme, että työnantaja on halukas ottamaan harjoit­te­lijan tai palkka­tuetun yhden toisensa perään, mutta ei työllistä muuten, lopetamme yhteistyön hänen kanssaan, Vindal Johansen kertoo.

Palkaton harjoittelu on Vindal Johan­senin mielestä hyvä keino auttaa kiinni tanska­laiseen työelämään. Kieli­taito, työtaidot, kyky olla täsmäl­li­sesti paikalla ja toimia työpai­kalla paranevat. Toisaalta Vindal Johansen näkee myös sen, että harjoittelu kaunistaa tilastoja.

− Näyttää siltä, kuin työttömien määrä vähenisi, vaikka he ovat vain piilossa palka­tonta työtä tekemässä. Oikeita työpaikkoja ei synny kovin paljon näillä keinoilla.

Kristiina Koski­luoma

Päivi­tetty otsikko 29.12.2017.