Ottaako Suomi oppia Tanskan hyvin resurssoiduista työnvälityspalveluista ja korkeasta työttömyysturvasta vai uusliberalistisesta työttömien kurituspolitiikasta

 

Tans­kassa työ­voima liik­kuu enem­män kuin Suo­messa. Tans­kan talous­ti­lanne on myös parempi kuin Suo­messa. Kukaan ei sin­nit­tele vas­ten­mie­li­sessä työ­pai­kassa, vaan irti­sa­nou­tuu ja etsii parem­man pai­kan. Irti­sa­no­tuksi tule­mi­nen­kaan ei ole saman­lai­nen kau­his­tus kuin Suo­messa, sillä työt­tö­myys­turva on huo­mat­ta­vasti kor­keampi kuin Suo­messa. Tosin se on myös lyhyempi, samoin kuin ammat­ti­suoja, joka on vain kol­men kuu­kau­den pitui­nen.

Työ­voi­ma­pal­ve­lut on sijoi­tettu kun­tien yllä­pi­tä­miin jobcen­te­rei­hin. Myös työt­tö­myys­kas­sat aut­ta­vat jäse­ni­ään etsi­mään työtä.

Ensim­mäi­sen kuu­den kuu­kau­den aikana työn­ha­kija tapaa kuu­kausit­tain jobcen­te­rin työn­te­ki­jän. Työ­paik­koja etsi­tään aktii­vi­sesti ja robo­tiik­kaa­kin hyö­dyn­ne­tään työ­paik­ko­jen löy­tä­mi­seksi. Robo­tit etsi­vät yri­tys­ten sivuilta avoi­mia paik­koja, sillä Tans­kas­sa­kaan kaik­kia avoi­mia työ­paik­koja ei ilmoi­teta työ­voi­ma­hal­lin­non jär­jes­tel­miin.

Neljä vii­destä työt­tö­mästä työl­lis­tyy kol­men kuu­kau­den sisällä. Aika on tär­keä tekijä. Jos työn­ha­kija ei työl­listy puo­lessa vuo­dessa, on työl­lis­ty­mi­nen aina vain vai­keam­paa.

Jos työtä ei heti löydy, jat­ke­taan Tans­kan mal­lissa pal­ve­luja kaksi vuotta. Vii­mei­sen puo­len vuo­den aikana työt­tö­mästä ote­taan jäl­leen tiu­kempi ote, ja suun­ni­tel­laan eri­tyis­toi­men­pi­teitä työl­lis­ty­mi­sen tai kou­lut­tau­tu­mi­sen tueksi. Kuten Suo­messa, myös Tans­kassa on kah­den lajin työt­tö­miä: vakuu­tet­tuja ja vakuut­ta­mat­to­mia pel­kän sosi­aa­li­tur­van varassa elä­viä. Jäl­kim­mäis­ten asema on hei­kompi.

Neljä viidestä työttömästä työllistyy kolmen kuukauden sisällä.

Vajaa­kun­toi­sille on tar­jolla jous­ta­vaa työtä, esi­mer­kiksi muu­ta­man tun­nin työ­pa­ja­työtä, josta jobcen­ter mak­saa osan, työ­nan­taja osan. Sosi­aa­li­-, ter­veys­-, ope­tus-­ ja työvoima­palvelut työs­ken­te­le­vät yhdessä vajaa­kun­tois­ten työl­lis­tä­mi­seksi ja laa­ti­vat pyö­reän­pöy­dän kes­kus­te­lussa suun­ni­tel­man, joka toteu­te­taan myös yhdessä.

Hjørring on esimerkillinen

Työ­voi­ma­pal­ve­lui­den resurs­sointi vaih­te­lee kun­nit­tain. Sen vuoksi jois­sa­kin kun­nissa on hyvät tulok­set, toi­sissa huo­nom­mat. Asiak­kaita voi olla lii­kaa, jotta jobcen­te­rin työn­te­kijä voisi paneu­tua jokai­sen tilan­tee­seen. Kun­tou­tus­tiimi voi tehdä suun­ni­tel­man pal­ve­luista, mutta kun­nan ei tar­vitse antaa niitä. Pahim­mil­laan sys­teemi ei tuota muuta kuin tapaa­mi­sia ja tur­hau­tu­mista.

Luo­teis-­Tans­kassa sijait­seva 40 000 asuk­kaan Hjør­rin­gin kunta on esi­merkki mal­lik­kaasta työt­tö­myy­den­hoi­dosta. Se päätti tosis­saan inves­toida työl­lis­tä­mi­seen. Kun­nassa las­ket­tiin, että kunta saa vii­dessä vuo­dessa kak­sin­ker­tai­sena takai­sin työl­lis­tä­mi­seen sijoi­te­tut 125 mil­joo­naa kruu­nua. Kol­men vuo­den koh­dalla kunta on jo edellä tavoit­tees­taan.

Mihin on sijoi­tettu? On pal­kattu jobcen­te­rei­hin lisää sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä siten, että kul­la­kin on 20 asia­kasta enti­sen 90 asiak­kaan sijaan. Jokai­nen kun­nan 600 työt­tö­mästä on otettu tar­kas­te­luun ja sel­vi­te­tään työ­kun­toi­suus, jär­jes­te­tään kou­lu­tusta, kun­tou­tusta tai etsi­tään työ­paikka. Käy­tössä on tuki­pal­ve­luita kuten fysio­te­ra­peut­teja ja mie­len­ter­vey­den asian­tun­ti­joita. Jobcen­te­rin työn­te­ki­jät etsi­vät aktii­vi­sesti työ­paik­koja käy­mällä yri­tyk­sissä ja esit­te­le­mällä, mil­laista työ­voi­maa olisi tar­jolla.

Kiristynyt tukipolitiikka

Vuosi sit­ten Tans­kassa kiris­tet­tiin sosi­aa­lie­tuuk­sia. Jos työn­ha­kija ei ole edel­li­sen vuo­den aikana teh­nyt työtä 225 tun­tia, hänen etuuk­si­aan voi­daan lei­kata. Sosi­aa­li­tuelle ase­tet­tiin myös katto. Mata­lam­paa tukea mak­se­taan myös kai­kille, jotka ovat olleet vuo­den ver­ran pois Tans­kasta edel­lis­ten 8 vuo­den aikana. Näin saa­tiin tasa­ver­tai­suu­den peri­aa­tetta rik­ko­matta tur­va­pai­kan­ha­ki­joille ja maa­han­muut­ta­jille pie­nem­mät tuet kuin tans­ka­lai­sille. Toki joku­nen ulko­mailla oles­kel­lut tanska­ lais­ta­lous­kin rat­kai­susta kär­sii.

Uusi käy­täntö on lei­kan­nut tukia huo­mat­ta­vasti suu­rem­malta jou­kolta kuin lakie­si­tystä par­la­men­tissa käsi­tel­täessä ole­tet­tiin. Sil­loin puhut­tiin 25 000 talou­desta, mutta määrä on liki kol­min­ker­tai­nen. Leik­kauk­set ovat suu­ruu­del­taan mer­kit­tä­viä.

Vuosi sitten Tanskassa kiristettiin sosiaalietuuksia.

− Köy­hyys ja lap­si­köy­hyys on läh­te­nyt kas­vuun kohis­ten samalla kun sosi­aa­li­tu­kien saa­jien määrä on pie­nen­ty­nyt. Yksin­huol­ta­jiin muu­tok­set ovat iske­neet pahi­ten, kuvaa Tans­kan sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­jär­jes­tön DS:n eri­tyis­asian­tun­tija Hen­rik Ege­lund Niel­sen.

Asu­mi­sesta on myös tul­lut ongelma. Tukien leik­kaa­mi­nen pakot­taa etsi­mään hal­vem­paa ja usein ahtaam­paa ja puut­teel­li­sem­paa asun­toa. Hal­vat asun­not ovat paik­ka­kun­nilla, joilla ei ole työ­paik­koja. Köy­hyy­den ja syr­jäy­ty­mi­sen kehä on val­mis.

Sosiaalityöntekijät nousivat kuripolitiikkaa vastaan

Muu­tos iski myös sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­hin, jotka jou­tu­vat pane­maan toi­meen muu­tok­set. 225­ tun­nin sääntö pakotti tut­ki­maan 250 000 sosi­aa­li­tu­kea saa­van kan­sa­lai­sen tilan­teen nopealla aika­tau­lulla. Yhtään lisä­työ­voi­maa tähän urak­kaan ei tar­jottu. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ovat myös koh­dan­neet kan­sa­lais­ten vihan­pur­kauk­set koh­tuut­to­mista leik­kauk­sista.

Kun sosi­aa­li­tur­van kiris­tys hyväk­syt­tiin par­la­men­tissa, oli ammat­ti­liitto DS jo laa­ti­nut jäse­nil­leen ohjeet ja infor­maa­tio­ma­te­ri­aa­lia verk­koon. Lii­ton työn­te­ki­jät ja hal­li­tuk­sen jäse­net jal­kau­tui­vat eri alueille ja neljä kon­sult­tia aloitti kier­tä­mi­sen luot­ta­mus­mies­ten luona. Alueyh­dis­tyk­sissä opis­kel­tiin ja poh­dit­tiin kysy­mystä.

Lakien toi­meen­pano jäi kun­tien pää­tet­tä­väksi. Oli mui­ta­kin mah­dol­li­suuk­sia kuin leik­kauk­set. Voi­tiin esi­mer­kiksi inves­toida ehkäi­se­vään työ­hön. DS tuotti alu­eel­li­sille yhdis­tyk­sille niin ikään leh­dis­tö­ma­te­ri­aa­lia ja ins­pi­raa­tio­pa­pe­reita miten vai­kut­taa kun­ta­päät­tä­jiin.

− Onneksi vain noin puo­let kun­nista on otta­nut leik­kauk­set täy­si­mää­räi­sinä käyt­töön, ker­too Niel­sen.

Jobcenterin työntekijät etsivät työpaikkoja käymällä yrityksissä ja esittelemällä, millaista työvoimaa olisi tarjolla.

Lii­ton uusi tapa toi­mia herätti jäse­nissä innos­tusta, mutta myös häm­men­nystä. Heräsi pal­jon kysy­myk­siä. Voi­vatko sosi­aa­li­työn­te­ki­jät olla poliit­ti­sia ja liit­tou­tua asiak­kai­den kanssa? Jou­du­taanko ris­ti­rii­toi­hin esi­mies­ten ja kun­tien joh­don kanssa? Kum­masta on kyse, omasta asiasta vai asiak­kai­den asiasta? Alueyh­dis­tyk­set koki­vat myös haas­teen suu­reksi. Jäse­nistä tun­tui, että mate­ri­aa­lia on jo aivan lii­kaa.

− Otimme tästä opiksi. Nyt kun val­mis­tau­dumme mar­ras­kuussa 2017 pidet­tä­viin pai­kal­lis­vaa­lei­hin, olemme liik­keellä huo­mat­ta­vasti sup­peam­malla mate­ri­aa­lilla. Yhteis­kun­nal­lista vai­kut­ta­mista emme jätä, vaan se on tär­keä ammat­ti­lii­ton teh­tävä niin kan­sal­li­sesti kuin pai­kal­li­sesti, Niel­sen vakuut­taa.

Maahanmuuttajien integraatiota

Anja Vin­dal Johan­sen työs­ken­te­lee maa­han­muut­ta­jien integraatio­ ja työl­lis­tä­mi­syk­si­kön tii­min­ve­tä­jänä Hørs­hol­min kun­nassa Köö­pen­ha­mi­nan poh­jois­puo­lella. Toi­min­ta­ta­vat ovat saman­lai­set kuin taval­li­sessa jobcen­te­rin tii­missä. Erona se, että maa­han­muut­ta­jien ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den sosi­aa­li­turva on pie­nempi, kes­ki­mää­rin 2/3 pysy­västi Tans­kassa asu­van sosi­aa­li­tur­vasta.

Luon­nol­li­sesti kieli muo­dos­taa ongel­man. Englan­nin­tai­toi­silla maa­han­muut­ta­jilla on hel­pom­paa. Anja Vin­dal Johan­sen ker­too, että integrointi tapah­tuu kol­mi­por­tai­sesti. Ensim­mäi­senä aske­leena ovat har­joit­te­lu­pai­kat. Maa­han­muut­taja totut­te­lee tans­ka­lai­seen työ­elä­mään ja työ­hön pal­katta, ja saa sosi­aa­li­tur­vaa. Har­joit­te­lu­jakso voi kes­tää 4−13 viik­koa.

Toi­nen askel on työl­lis­tää maa­han­muut­taja palk­ka­tuen avulla. Työ­nan­taja saa osan palk­kauk­seen tar­vit­ta­vasta rahasta yhteis­kun­nalta. Palk­ka­tu­kea voi saada 3−6 kuu­kau­den ajan.

Jobcen­ter käyt­tää tar­vit­taessa men­to­reita tuke­maan maa­han­muut­ta­jien työtä har­joit­te­lu­pai­koissa ja palk­ka­tue­tussa työssä. Nämä mene­vät työ­pai­kalle ja seu­raa­vat työtä, jut­te­le­vat työl­lis­tet­tä­vän ja tämän esi­mies­ten kanssa, aut­ta­vat ja tuke­vat.

Oikeita työpaikkoja on vaikea luoda

Har­joit­te­lu­- ja työ­paik­ko­jen löy­tä­mi­seksi jobcen­te­rit jär­jes­tä­vät työ­nan­ta­jien ja maa­han­muut­ta­jien tref­fejä. Pai­kalle kut­su­taan alu­een työ­nan­ta­jia ja maa­han­muut­ta­jia ja nämä voi­vat tutus­tua. Tavoit­teena on yhdis­tää työ­nan­taja ja työn­te­kijä ja saada nämä tapaa­maan kes­ke­nään uudel­leen.

− Toi­veena on tie­ten­kin, että työ­nan­taja tämän ajan jäl­keen löy­tää itse palk­ka­ra­hat koko­nai­suu­des­saan ja työl­lis­tää oikeasti. Jos­kus näin käy, Anja Vin­dal Johan­sen ker­too.

Vää­rin­käy­tök­siä on pyritty ehkäi­se­mään siten, että yhdellä työ­nan­ta­jalla ei voi olla kuin tietty määrä har­joit­te­li­joita tai palk­ka­tuella työs­ken­te­le­viä.

− Jos havait­semme, että työ­nan­taja on halu­kas otta­maan har­joit­te­li­jan tai palk­ka­tue­tun yhden toi­sensa perään, mutta ei työl­listä muu­ten, lope­tamme yhteis­työn hänen kans­saan, Vin­dal Johan­sen ker­too.

Pal­ka­ton har­joit­telu on Vin­dal Johan­se­nin mie­lestä hyvä keino aut­taa kiinni tans­ka­lai­seen työ­elä­mään. Kie­li­taito, työ­tai­dot, kyky olla täs­mäl­li­sesti pai­kalla ja toi­mia työ­pai­kalla para­ne­vat. Toi­saalta Vin­dal Johan­sen näkee myös sen, että har­joit­telu kau­nis­taa tilas­toja.

− Näyt­tää siltä, kuin työt­tö­mien määrä vähe­nisi, vaikka he ovat vain pii­lossa pal­ka­tonta työtä teke­mässä. Oikeita työ­paik­koja ei synny kovin pal­jon näillä kei­noilla.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

Päi­vi­tetty otsikko 29.12.2017.