Ottaako Suomi oppia Tanskan hyvin resurssoiduista työnvälityspalveluista ja korkeasta työttömyysturvasta vai uusliberalistisesta työttömien kurituspolitiikasta

 

Tanskas­sa työvoima liikkuu enem­män kuin Suomes­sa. Tan­skan talousti­lanne on myös parem­pi kuin Suomes­sa. Kukaan ei sin­nit­tele vas­ten­mielisessä työ­paikas­sa, vaan irti­sanoutuu ja etsii parem­man paikan. Irti­san­otuk­si tulem­i­nenkaan ei ole saman­lainen kauhis­tus kuin Suomes­sa, sil­lä työt­tömyys­tur­va on huo­mat­tavasti korkeampi kuin Suomes­sa. Tosin se on myös lyhyem­pi, samoin kuin ammat­tisuo­ja, joka on vain kol­men kuukau­den pitu­inen.

Työvoima­palve­lut on sijoitet­tu kun­tien ylläpitämi­in job­cen­terei­hin. Myös työt­tömyyskas­sat aut­ta­vat jäseniään etsimään työtä.

Ensim­mäisen kuu­den kuukau­den aikana työn­hak­i­ja tapaa kuukausit­tain job­cen­terin työn­tek­i­jän. Työ­paikko­ja etsitään akti­ivis­es­ti ja roboti­ikkaakin hyö­dyn­netään työ­paikko­jen löytämisek­si. Robot­it etsivät yri­tys­ten sivuil­ta avoimia paikko­ja, sil­lä Tan­skas­sakaan kaikkia avoimia työ­paikko­ja ei ilmoite­ta työvoima­hallinnon jär­jestelmi­in.

Neljä viidestä työt­tömästä työl­listyy kol­men kuukau­den sisäl­lä. Aika on tärkeä tek­i­jä. Jos työn­hak­i­ja ei työl­listy puo­lessa vuodessa, on työl­listymi­nen aina vain vaikeam­paa.

Jos työtä ei heti löy­dy, jatke­taan Tan­skan mallis­sa palvelu­ja kak­si vuot­ta. Viimeisen puolen vuo­den aikana työt­tömästä ote­taan jälleen tiukem­pi ote, ja suun­nitel­laan eri­ty­is­toimen­piteitä työl­listymisen tai koulut­tau­tu­misen tuek­si. Kuten Suomes­sa, myös Tan­skas­sa on kah­den lajin työt­tömiä: vaku­utet­tu­ja ja vaku­ut­ta­mat­to­mia pelkän sosi­aal­i­tur­van varas­sa eläviä. Jälkim­mäis­ten ase­ma on heikom­pi.

Neljä viidestä työttömästä työllistyy kolmen kuukauden sisällä.

Vajaakun­toisille on tar­jol­la jous­tavaa työtä, esimerkik­si muu­ta­man tun­nin työ­pa­jatyötä, jos­ta job­cen­ter mak­saa osan, työ­nan­ta­ja osan. Sosi­aal­i­-, ter­veys­-, ope­tus-­ ja työvoima­palvelut työsken­televät yhdessä vajaakun­tois­t­en työl­listämisek­si ja laa­ti­vat pyöreän­pöy­dän keskustelus­sa suun­nitel­man, joka toteutetaan myös yhdessä.

Hjørring on esimerkillinen

Työvoima­palvelu­iden resurssoin­ti vai­htelee kun­nit­tain. Sen vuok­si jois­sakin kun­nis­sa on hyvät tulok­set, toi­sis­sa huonom­mat. Asi­akkai­ta voi olla liikaa, jot­ta job­cen­terin työn­tek­i­jä voisi paneu­tua jokaisen tilanteeseen. Kuntou­tusti­i­mi voi tehdä suun­nitel­man palveluista, mut­ta kun­nan ei tarvitse antaa niitä. Pahim­mil­laan sys­tee­mi ei tuo­ta muu­ta kuin tapaamisia ja turhau­tu­mista.

Luoteis-­Tan­skas­sa sijait­se­va 40 000 asukkaan Hjør­ringin kun­ta on esimerk­ki mallikkaas­ta työt­tömyy­den­hoi­dos­ta. Se päät­ti tosis­saan investoi­da työl­listämiseen. Kun­nas­sa las­ket­ti­in, että kun­ta saa viidessä vuodessa kaksinker­taise­na takaisin työl­listämiseen sijoite­tut 125 miljoon­aa kru­unua. Kol­men vuo­den kohdal­la kun­ta on jo edel­lä tavoit­teestaan.

Mihin on sijoitet­tu? On palkat­tu job­cen­terei­hin lisää sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä siten, että kul­lakin on 20 asi­akas­ta entisen 90 asi­akkaan sijaan. Jokainen kun­nan 600 työt­tömästä on otet­tu tarkastelu­un ja selvitetään työkun­toisu­us, jär­jestetään koulu­tus­ta, kuntou­tus­ta tai etsitään työ­paik­ka. Käytössä on tukipalvelui­ta kuten fys­ioter­apeut­te­ja ja mie­len­ter­vey­den asiantun­ti­joi­ta. Job­cen­terin työn­tek­i­jät etsivät akti­ivis­es­ti työ­paikko­ja käymäl­lä yri­tyk­sis­sä ja esit­telemäl­lä, mil­laista työvoimaa olisi tar­jol­la.

Kiristynyt tukipolitiikka

Vuosi sit­ten Tan­skas­sa kiris­tet­ti­in sosi­aalietuuk­sia. Jos työn­hak­i­ja ei ole edel­lisen vuo­den aikana tehnyt työtä 225 tun­tia, hänen etuuk­si­aan voidaan leika­ta. Sosi­aal­ituelle asetet­ti­in myös kat­to. Mata­lam­paa tukea mak­se­taan myös kaikille, jot­ka ovat olleet vuo­den ver­ran pois Tan­skas­ta edel­lis­ten 8 vuo­den aikana. Näin saati­in tasaver­taisu­u­den peri­aatet­ta rikko­mat­ta tur­va­paikan­hak­i­joille ja maa­han­muut­ta­jille pienem­mät tuet kuin tan­skalaisille. Toki jokunen ulko­mail­la oleskel­lut tanska­ laistalouskin ratkais­us­ta kär­sii.

Uusi käytän­tö on leikan­nut tukia huo­mat­tavasti suurem­mal­ta joukol­ta kuin lakiesi­tys­tä par­la­men­tis­sa käsiteltäessä oletet­ti­in. Sil­loin puhut­ti­in 25 000 taloud­es­ta, mut­ta määrä on liki kolminker­tainen. Leikkauk­set ovat suu­ru­udeltaan merkit­täviä.

Vuosi sitten Tanskassa kiristettiin sosiaalietuuksia.

− Köy­hyys ja lap­siköy­hyys on läht­enyt kasvu­un kohis­ten samal­la kun sosi­aal­i­tukien saa­jien määrä on pienen­tynyt. Yksin­huolta­ji­in muu­tok­set ovat iske­neet pahiten, kuvaa Tan­skan sosi­aal­i­työn­tek­i­jäjär­jestön DS:n eri­ty­isas­iantun­ti­ja Hen­rik Egelund Nielsen.

Asumis­es­ta on myös tul­lut ongel­ma. Tukien leikkaami­nen pakot­taa etsimään halvem­paa ja usein ahtaam­paa ja puut­teel­lisem­paa asun­toa. Hal­vat asun­not ovat paikkakun­nil­la, joil­la ei ole työ­paikko­ja. Köy­hyy­den ja syr­jäy­tymisen kehä on valmis.

Sosiaalityöntekijät nousivat kuripolitiikkaa vastaan

Muu­tos iski myös sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­hin, jot­ka joutu­vat pane­maan toimeen muu­tok­set. 225­ tun­nin sään­tö pakot­ti tutki­maan 250 000 sosi­aal­i­tukea saa­van kansalaisen tilanteen nopeal­la aikataul­ul­la. Yhtään lisä­työvoimaa tähän urakkaan ei tar­jot­tu. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jät ovat myös kohdan­neet kansalais­ten vihan­purkauk­set kohtu­ut­tomista leikkauk­sista.

Kun sosi­aal­i­tur­van kiristys hyväksyt­ti­in par­la­men­tis­sa, oli ammat­tili­it­to DS jo laat­in­ut jäse­nilleen ohjeet ja infor­maa­tio­ma­te­ri­aalia verkkoon. Liiton työn­tek­i­jät ja hal­li­tuk­sen jäsenet jalka­u­tu­i­v­at eri alueille ja neljä kon­sult­tia aloit­ti kiertämisen luot­ta­mus­mi­esten luona. Aluey­hdis­tyk­sis­sä opiskelti­in ja pohdit­ti­in kysymys­tä.

Lakien toimeen­pano jäi kun­tien päätet­täväk­si. Oli muitakin mah­dol­lisuuk­sia kuin leikkauk­set. Voiti­in esimerkik­si investoi­da ehkäi­sevään työhön. DS tuot­ti alueel­lisille yhdis­tyk­sille niin ikään lehdis­tö­ma­te­ri­aalia ja inspi­raa­tiopa­pere­i­ta miten vaikut­taa kun­tapäät­täji­in.

− Onnek­si vain noin puo­let kun­nista on ottanut leikkauk­set täysimääräis­inä käyt­töön, ker­too Nielsen.

Jobcenterin työntekijät etsivät työpaikkoja käymällä yrityksissä ja esittelemällä, millaista työvoimaa olisi tarjolla.

Liiton uusi tapa toimia herät­ti jäsenis­sä innos­tus­ta, mut­ta myös häm­men­nys­tä. Heräsi paljon kysymyk­siä. Voivatko sosi­aal­i­työn­tek­i­jät olla poli­it­tisia ja liit­toutua asi­akkaiden kanssa? Joudu­taanko ris­tiri­itoi­hin esimi­esten ja kun­tien johdon kanssa? Kum­mas­ta on kyse, omas­ta asi­as­ta vai asi­akkaiden asi­as­ta? Aluey­hdis­tyk­set koki­vat myös haas­teen suurek­si. Jäsenistä tun­tui, että mate­ri­aalia on jo aivan liikaa.

− Otimme tästä opik­si. Nyt kun valmis­taudumme mar­rasku­us­sa 2017 pidet­tävi­in paikallis­vaalei­hin, olemme liik­keel­lä huo­mat­tavasti sup­peam­mal­la mate­ri­aalil­la. Yhteiskun­nal­lista vaikut­tamista emme jätä, vaan se on tärkeä ammat­tili­iton tehtävä niin kansal­lis­es­ti kuin paikallis­es­ti, Nielsen vaku­ut­taa.

Maahanmuuttajien integraatiota

Anja Vin­dal Johansen työsken­telee maa­han­muut­ta­jien integraatio­ ja työl­listämisyk­sikön tiim­in­vetäjänä Hør­sholmin kun­nas­sa Kööpen­ham­i­nan pohjois­puolel­la. Toim­intata­vat ovat saman­laiset kuin taval­lises­sa job­cen­terin tiimis­sä. Erona se, että maa­han­muut­ta­jien ja tur­va­paikan­hak­i­joiden sosi­aal­i­tur­va on pienem­pi, keskimäärin 2/3 pysyvästi Tan­skas­sa asu­van sosi­aal­i­tur­vas­ta.

Luon­nol­lis­es­ti kieli muo­dostaa ongel­man. Englan­nin­taitoisil­la maa­han­muut­ta­jil­la on helpom­paa. Anja Vin­dal Johansen ker­too, että inte­groin­ti tapah­tuu kolmi­por­tais­es­ti. Ensim­mäisenä askeleena ovat har­joit­telu­paikat. Maa­han­muut­ta­ja totut­telee tan­skalaiseen työelämään ja työhön palkat­ta, ja saa sosi­aal­i­tur­vaa. Har­joit­telu­jak­so voi kestää 4−13 viikkoa.

Toinen askel on työl­listää maa­han­muut­ta­ja palkkat­uen avul­la. Työ­nan­ta­ja saa osan palkkauk­seen tarvit­tavas­ta rahas­ta yhteiskunnal­ta. Palkkatukea voi saa­da 3−6 kuukau­den ajan.

Job­cen­ter käyt­tää tarvit­taes­sa men­tor­e­i­ta tuke­maan maa­han­muut­ta­jien työtä har­joit­telu­paikois­sa ja palkkat­ue­tus­sa työssä. Nämä menevät työ­paikalle ja seu­raa­vat työtä, jut­tel­e­vat työl­lis­tet­tävän ja tämän esimi­esten kanssa, aut­ta­vat ja tuke­vat.

Oikeita työpaikkoja on vaikea luoda

Har­joit­telu­- ja työ­paikko­jen löytämisek­si job­cen­ter­it jär­jestävät työ­nan­ta­jien ja maa­han­muut­ta­jien tre­f­fe­jä. Paikalle kut­su­taan alueen työ­nan­ta­jia ja maa­han­muut­ta­jia ja nämä voivat tutus­tua. Tavoit­teena on yhdis­tää työ­nan­ta­ja ja työn­tek­i­jä ja saa­da nämä tapaa­maan keskenään uudelleen.

− Toiveena on tietenkin, että työ­nan­ta­ja tämän ajan jäl­keen löytää itse palkkara­hat kokon­aisu­udessaan ja työl­listää oikeasti. Joskus näin käy, Anja Vin­dal Johansen ker­too.

Väärinkäytök­siä on pyrit­ty ehkäisemään siten, että yhdel­lä työ­nan­ta­jal­la ei voi olla kuin tiet­ty määrä har­joit­telijoi­ta tai palkkat­uel­la työsken­tele­viä.

− Jos havait­semme, että työ­nan­ta­ja on halukas otta­maan har­joit­teli­jan tai palkkat­ue­tun yhden toisen­sa perään, mut­ta ei työl­listä muuten, lopetamme yhteistyön hänen kanssaan, Vin­dal Johansen ker­too.

Palkaton har­joit­telu on Vin­dal Johans­enin mielestä hyvä keino aut­taa kiin­ni tan­skalaiseen työelämään. Kieli­taito, työ­taidot, kyky olla täs­mäl­lis­es­ti paikalla ja toimia työ­paikalla paranevat. Toisaal­ta Vin­dal Johansen näkee myös sen, että har­joit­telu kau­nistaa tilas­to­ja.

− Näyt­tää siltä, kuin työt­tömien määrä vähenisi, vaik­ka he ovat vain piilos­sa palkaton­ta työtä tekemässä. Oikei­ta työ­paikko­ja ei syn­ny kovin paljon näil­lä keinoil­la.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma

Päivitet­ty otsikko 29.12.2017.