Tampereen Steiner­päi­väkoti perus­tettiin 1981 steiner­pe­da­go­gista varhais­kas­va­tusta haluavien vanhempien aloit­teesta. Tasapai­noinen ravinto on yksi päivä­kodin tärkeistä arvoista. Meillä tarjotaan laadu­kasta, hyvän­ma­kuista ja terveel­listä ruokaa ja kaikki lapset saavat osallistua leipo­miseen, kertoo ­päivä­kodin johtaja Elina Kivelä.

 

Ruoka valmis­tetaan omassa keittiössä, ja myös kokilla on steiner­pe­da­go­ginen pereh­ty­nei­syys­kou­lutus. Tampereen Steiner­päiväkoti on Portaat luomuun ­-ohjelman ylimmällä asteella, eli suuri osa ruoasta on luomua. Lisäksi suositaan biody­naa­mi­sesti viljeltyjä elintarvikkeita.

Ruoka on kasvis­pai­not­teista, ja kerran viikossa syödään luomu­lihaa. Lapset toimivat keittiö­apu­laisina ja auttavat pöydän kattamisessa.

Steiner­pe­da­go­gii­kassa aistit ovat hyvin tärkeitä. Rudolf Steinerin mukaan aisteja on kaksi­toista, kuten muun muassa tasa­paino­, kosketus­, liike­ ja elämä­naisti. Nuo mainitut neljä aistia ovat niin sanottuja alimpia aisteja, joita päiväkoti-ikäisten lasten kasvussa tuetaan.

− Kun esimer­kiksi metsässä kävely kehittää tasapai­noaistia, se auttaa myöhemmin kuuloaistin kehit­ty­miseen, Elina Kivelä selventää.

Puulelut ovat erittäin kestäviä, mutta jos lelu menee rikki, sen voi korjata.

Kasvattaja Heli Grönvallin mukaan koske­tusaistiin liittyy kunnioitus toista kohtaan. Kasvat­tajan onkin tärkeää miettiä, millä tavalla hän koskettaa lasta: kun harjataan hiuksia, suditaanko sitä huoli­mat­to­masti vai kokeeko lapsi, että hän on turvassa ja hänen rajojaan kunnioitetaan.

Lapset saavat steiner­päi­vä­ko­dissa aitoja aisti­ko­ke­muksia, sillä sisäleik­ki­ka­luina käytetään vain luonnon­ma­te­ri­aaleja kuten pellavaa, villaa, silkkiä, puuta, kiviä tai käpyjä, joista välittyy myös lämmön tunne.

Toimin­nassa pidetään tärkeänä kestävää kehitystä ja kierrä­tystä. Puulelut ovat erittäin kestäviä, mutta jos lelu menee rikki, sen voi korjata. Usein lelut ovat viitteel­lisiä, jolloin ne ruokkivat lasten mieli­ku­vi­tusta. Esimer­kiksi pitkistä kudotuista nyöreistä voi tehdä Spider­manin verkon tai koirantalutushihnan.

Seitsen­vuo­tis­jaksot ja rytmit

Toinen tärkeä arvo steiner­pe­da­go­gii­kassa on Heli Grönvallin mukaan ikäkausien seitsen­vuo­tis­jaksot. Kullakin seitsen­vuo­tis­kau­della on omat ominais­piir­teensä ja herkkyysasteensa.

− Tämä ensim­mäinen kausi on tahdon kasva­tuksen sekä fyysisen kehit­ty­misen aikaa.

Tahdon kasvatus tarkoittaa myös sitä, että lapsille ei tehdä kaikkea valmiiksi. He saavat ponnis­tella, koska tahto on liikkeelle paneva voima. Vahva­tah­toi­sista lapsista tulee sisäi­sesti ohjau­tuvia, joilla on kyky tarttua asioihin.

Vuoden mittaan paljon juhlia, sillä ne ovat arjesta kohottavia.

Steiner­pe­da­go­giikka perustuu jäljit­telyyn. Kun kasvattaja alkaa pujotella pihla­jan­marjoja lankaan, lapsi liittyy mukaan toimintaan omasta vapaasta tahdostaan jäljit­te­le­mällä kasvattajaa.

Päivä­ko­dissa on kolme ryhmää, joissa lapsia yhteensä 35. Kussakin ryhmässä lapset ovat 2,5−6-­vuotiaita. Pienet lapset oppivat jäljit­te­lemään isompia, ja isommat ottavat huomioon ja auttavat pienempiä.

Kolmas keskeinen steiner­pe­da­go­giikan arvo on rytmi. On levon ja valveil­laolon rytmi, hengi­tyksen, sydämen ja aineen­vaih­dunnan rytmi. On päivä­rytmi, viikko­rytmi, vuoden­kierron rytmi. Rytmi vahvistaa lapsen turval­li­suuden tunnetta, ja tutussa rytmissä sekä lapsi että aikuinen voivat levätä.

Steiner­päi­vä­ko­dissa vietetään vuoden mittaan paljon juhlia, sillä ne ovat arjesta kohot­tavia. Syksyllä nautitaan sadon­korjuun antimista ja vietetään Mikael-juhlaa. Kun marras­kuussa alkaa valon määrä vähetä, vietetään lyhty­juhlaa. Sitten seuraavat muut kristil­liset juhlat kuten adventit ja joulujuhla.

Myös sisään­ ja uloshen­gitys on tärkeä rytmi. Sisään­hen­gitys liitetään keskit­ty­mistä vaativaan tekemiseen. Sitä ei voi olla paljon pienelle lapselle, vaan sitten on tultava uloshen­gitys. Uloshen­gi­tystä kuvaa muun muassa vapaa leikki. Se on täysin lapsi­läh­töistä toimintaa, ja sille varataan joka päivä runsaasti aikaa.

Monipuo­lista taidekasvatusta

Musiikki ja taide kuuluvat steiner­päi­vä­kodin arkeen. Tilasta toiseen siirrytään laulaen, ja laulu saattelee lapset päivä­unille ja aloittaa ruokailun.

Kerran viikossa maalataan ”märkää märälle” ­teknii­kalla akvarel­li­pa­pe­rille. Akvarel­li­värit ovat laadukkaat, sillä lapsi saa voimak­kaista, heleistä väreistä hyvän aisti­ kokemuksen. Maalaa­mi­sessa tärkeintä on ilo, kun lapsi näkee värin lähtevän elämään ja leikkimään paperilla.

− On tärkeää, että aikuinen maalaa aina mukana. Asetumme yhdessä tilaan ja ihmet­te­lemme, mitä siinä paperilla tapahtuu, Grönvall kertoo.

Elina Kivelän mukaan lapset saavat käyttää vapaasti myös muovai­lu­vahoja sekä myrkyt­tömiä mehiläis­va­ha­liituja, joilla piirret­täessä jää hyvin elävä jälki.

Steiner­pe­da­go­giikan taide­kas­va­tukseen kuuluu olennaisena osana Eurytmia, joka on Rudolf Steinerin kehittämä taiteen muoto. Euryt­miassa yhdis­tyvät äänteet, sävelet, rytmi ja liike. Aiheet liikkuvat vuode­nai­kojen mukaan, ja eleillä, liikkeillä ja äänteillä kerrotaan tarinaa. Äänteet ja liikkeet tukevat myös puheen kehitystä.

Steinerpäiväkodissa ei anneta uskonnollista opetusta, mutta pedagogiikka nousee henkisestä ihmiskuvasta.

− Koulu­tettu euryt­misti ohjaa hetkeä, jossa lapset ja kasvat­tajat ovat mukana. Näin kasvat­tajat voivat tehdä tarkkoja havaintoja lapsen liikkeen ja kielen­muo­dos­tuksen kehityk­sestä, Kivelä kertoo.

Jos lapsi ei halua osallistua Euryt­miaan, hän voi seurata sivusta. Heli Grönvallin mukaan peili­solut toimivat siten, että ihminen osallistuu sisäi­sellä tasolla pelkästään katso­malla, kuunte­le­malla ja eläyty­mällä. Sitten kun hän on valmis, hän tulee mukaan toimintaan.

Kasvattaja oppimi­sym­pä­ristönä

Vanhem­mista muodostuu päivä­kodin hallitus, joka kantaa talou­del­lisen vastuun päivä­kodin toimin­nasta. He osallis­tuvat myös päivä­kodin toimin­tojen suunnit­teluun opetta­ja­kol­legion kanssa.

− Kesäsiivous tehdään yhdessä perheiden kanssa. Talkoisiin osallis­tuvat perheet vastaavat jonkin kohteen huolta­mi­sesta: jotkut pesevät petivaat­teita, jotkut ikkunat, joku korjaa ja pesee nuken vaatteet, Kivelä kertoo.

Steiner­päi­vä­ko­dissa ei anneta uskon­nol­lista tai katso­muk­sel­lista opetusta, mutta vanhemmat tietävät, että pedago­giikka nousee henki­sestä ihmis­ku­vasta. Se tulee päivä­ko­dissa näkyväksi esimer­kiksi silloin, kun joku lapsista viettää syntymä­ päivää. Synty­mä­päi­vä­juhliin kutsutaan myös vanhemmat, ja ne aloitetaan aina synty­mä­päi­vä­ta­ri­nalla. Tarinassa lapsi tulee maan päälle henki­sestä maail­masta enkelin saattamana.

− Tarina perustuu ajatukseen, että lapsi itse valitsee vanhem­pansa ja tulee näiden luokse, Heli Grönvall selittää.

Tampereen Steiner­päi­vä­ko­dissa työsken­telee lähihoi­tajia, sosiaa­li­kas­vattaja ja sosionomi (AMK), sekä steiner­pe­da­go­ginen varhais­kasvattaja. Suurim­malla osalla henki­lö­kun­nasta on koulu­tusten myötä hankittu steiner­pe­da­go­ginen osaaminen, jota voi opiskella Snellman-­korkea­kou­lussa tai goethea­nis­ti­sessa seminaa­rissa. Päivä­kodin steiner­pe­da­go­ginen vasu pohjautuu valta­kun­nal­liseen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Heli Grönvallin mukaan steiner­päi­vä­kodin tärkein oppimi­sym­pä­ristö on kasvattaja, jonka tehtävänä on kohdata lapset yksilöl­li­sesti ja olla läsnä heidän tarpeilleen.

− Steiner­pe­da­go­gii­kassa pidetään tärkeänä aikuisen itsekas­va­tusta. Kasvattaja on tietoinen itsestään ja omista haasteistaan, sekä työstää niitä aktii­vi­sesti. Lisäksi kasvat­tajan tehtävänä on eläytyä vuoden­kierron merki­tyksiin ja tunnelmiin, minkä lapsi voi aistia.

Iita Kettunen