Tampereen Steinerpäiväkoti perustettiin 1981 steinerpedagogista varhaiskasvatusta haluavien vanhempien aloitteesta. Tasapainoinen ravinto on yksi päiväkodin tärkeistä arvoista. Meillä tarjotaan laadukasta, hyvänmakuista ja terveellistä ruokaa ja kaikki lapset saavat osallistua leipomiseen, kertoo ­päiväkodin johtaja Elina Kivelä.

 

Ruoka val­mis­te­taan omassa keit­tiössä, ja myös kokilla on stei­ner­pe­da­go­gi­nen pereh­ty­nei­syys­kou­lu­tus. Tam­pe­reen Steiner­päiväkoti on Por­taat luo­muun ­-ohjel­man ylim­mällä asteella, eli suuri osa ruo­asta on luo­mua. Lisäksi suo­si­taan bio­dy­naa­mi­sesti vil­jel­tyjä elin­tar­vik­keita.

Ruoka on kas­vis­pai­not­teista, ja ker­ran vii­kossa syö­dään luo­mu­li­haa. Lap­set toi­mi­vat keit­tiö­apu­lai­sina ja aut­ta­vat pöy­dän kat­ta­mi­sessa.

Stei­ner­pe­da­go­gii­kassa ais­tit ovat hyvin tär­keitä. Rudolf Stei­ne­rin mukaan ais­teja on kak­si­toista, kuten muun muassa tasa­paino­, kosketus­, liike­ ja elä­mä­naisti. Nuo mai­ni­tut neljä ais­tia ovat niin sanot­tuja alim­pia ais­teja, joita päi­vä­koti-ikäis­ten las­ten kas­vussa tue­taan.

− Kun esi­mer­kiksi met­sässä kävely kehit­tää tasa­pai­noais­tia, se aut­taa myö­hem­min kuu­loais­tin kehit­ty­mi­seen, Elina Kivelä sel­ven­tää.

Puulelut ovat erittäin kestäviä, mutta jos lelu menee rikki, sen voi korjata.

Kas­vat­taja Heli Grön­val­lin mukaan kos­ke­tusais­tiin liit­tyy kun­nioi­tus toista koh­taan. Kas­vat­ta­jan onkin tär­keää miet­tiä, millä tavalla hän kos­ket­taa lasta: kun har­ja­taan hiuk­sia, sudi­taanko sitä huo­li­mat­to­masti vai kokeeko lapsi, että hän on tur­vassa ja hänen rajo­jaan kun­nioi­te­taan.

Lap­set saa­vat stei­ner­päi­vä­ko­dissa aitoja ais­ti­ko­ke­muk­sia, sillä sisä­leik­ki­ka­luina käy­te­tään vain luon­non­ma­te­ri­aa­leja kuten pel­la­vaa, vil­laa, silk­kiä, puuta, kiviä tai käpyjä, joista välit­tyy myös läm­mön tunne.

Toi­min­nassa pide­tään tär­keänä kes­tä­vää kehi­tystä ja kier­rä­tystä. Puu­le­lut ovat erit­täin kes­tä­viä, mutta jos lelu menee rikki, sen voi kor­jata. Usein lelut ovat viit­teel­li­siä, jol­loin ne ruok­ki­vat las­ten mie­li­ku­vi­tusta. Esi­mer­kiksi pit­kistä kudo­tuista nyö­reistä voi tehdä Spi­der­ma­nin ver­kon tai koi­ran­ta­lu­tus­hih­nan.

Seitsenvuotisjaksot ja rytmit

Toi­nen tär­keä arvo stei­ner­pe­da­go­gii­kassa on Heli Grön­val­lin mukaan ikä­kausien seit­sen­vuo­tis­jak­sot. Kul­la­kin seit­sen­vuo­tis­kau­della on omat omi­nais­piir­teensä ja herk­kyy­sas­teensa.

− Tämä ensim­mäi­nen kausi on tah­don kas­va­tuk­sen sekä fyy­si­sen kehit­ty­mi­sen aikaa.

Tah­don kas­va­tus tar­koit­taa myös sitä, että lap­sille ei tehdä kaik­kea val­miiksi. He saa­vat pon­nis­tella, koska tahto on liik­keelle paneva voima. Vah­va­tah­toi­sista lap­sista tulee sisäi­sesti ohjau­tu­via, joilla on kyky tart­tua asioi­hin.

Vuoden mittaan paljon juhlia, sillä ne ovat arjesta kohottavia.

Stei­ner­pe­da­go­giikka perus­tuu jäl­jit­te­lyyn. Kun kas­vat­taja alkaa pujo­tella pih­la­jan­mar­joja lan­kaan, lapsi liit­tyy mukaan toi­min­taan omasta vapaasta tah­dos­taan jäl­jit­te­le­mällä kas­vat­ta­jaa.

Päi­vä­ko­dissa on kolme ryh­mää, joissa lap­sia yhteensä 35. Kus­sa­kin ryh­mässä lap­set ovat 2,5−6-­vuotiaita. Pie­net lap­set oppi­vat jäl­jit­te­le­mään isom­pia, ja isom­mat otta­vat huo­mioon ja aut­ta­vat pie­nem­piä.

Kol­mas kes­kei­nen stei­ner­pe­da­go­gii­kan arvo on rytmi. On levon ja val­veil­lao­lon rytmi, hen­gi­tyk­sen, sydä­men ja aineen­vaih­dun­nan rytmi. On päi­vä­rytmi, viik­ko­rytmi, vuo­den­kier­ron rytmi. Rytmi vah­vis­taa lap­sen tur­val­li­suu­den tun­netta, ja tutussa ryt­missä sekä lapsi että aikui­nen voi­vat levätä.

Stei­ner­päi­vä­ko­dissa vie­te­tään vuo­den mit­taan pal­jon juh­lia, sillä ne ovat arjesta kohot­ta­via. Syk­syllä nau­ti­taan sadon­kor­juun anti­mista ja vie­te­tään Mikael-juh­laa. Kun mar­ras­kuussa alkaa valon määrä vähetä, vie­te­tään lyh­ty­juh­laa. Sit­ten seu­raa­vat muut kris­til­li­set juh­lat kuten adven­tit ja jou­lu­juhla.

Myös sisään­ ja ulos­hen­gi­tys on tär­keä rytmi. Sisään­hen­gi­tys lii­te­tään kes­kit­ty­mistä vaa­ti­vaan teke­mi­seen. Sitä ei voi olla pal­jon pie­nelle lap­selle, vaan sit­ten on tul­tava ulos­hen­gi­tys. Ulos­hen­gi­tystä kuvaa muun muassa vapaa leikki. Se on täy­sin lap­si­läh­töistä toi­min­taa, ja sille vara­taan joka päivä run­saasti aikaa.

Monipuolista taidekasvatusta

Musiikki ja taide kuu­lu­vat stei­ner­päi­vä­ko­din arkeen. Tilasta toi­seen siir­ry­tään lau­laen, ja laulu saat­te­lee lap­set päi­vä­unille ja aloit­taa ruo­kai­lun.

Ker­ran vii­kossa maa­la­taan ”mär­kää märälle” ­tek­nii­kalla akva­rel­li­pa­pe­rille. Akva­rel­li­vä­rit ovat laa­duk­kaat, sillä lapsi saa voi­mak­kaista, heleistä väreistä hyvän aisti­ koke­muk­sen. Maa­laa­mi­sessa tär­keintä on ilo, kun lapsi näkee värin läh­te­vän elä­mään ja leik­ki­mään pape­rilla.

− On tär­keää, että aikui­nen maa­laa aina mukana. Ase­tumme yhdessä tilaan ja ihmet­te­lemme, mitä siinä pape­rilla tapah­tuu, Grön­vall ker­too.

Elina Kive­län mukaan lap­set saa­vat käyt­tää vapaasti myös muo­vai­lu­va­hoja sekä myr­kyt­tö­miä mehi­läis­va­ha­lii­tuja, joilla piir­ret­täessä jää hyvin elävä jälki.

Stei­ner­pe­da­go­gii­kan tai­de­kas­va­tuk­seen kuu­luu olen­nai­sena osana Euryt­mia, joka on Rudolf Stei­ne­rin kehit­tämä tai­teen muoto. Euryt­miassa yhdis­ty­vät ään­teet, säve­let, rytmi ja liike. Aiheet liik­ku­vat vuo­de­nai­ko­jen mukaan, ja eleillä, liik­keillä ja ään­teillä ker­ro­taan tari­naa. Ään­teet ja liik­keet tuke­vat myös puheen kehi­tystä.

Steinerpäiväkodissa ei anneta uskonnollista opetusta, mutta pedagogiikka nousee henkisestä ihmiskuvasta.

− Kou­lu­tettu euryt­misti ohjaa het­keä, jossa lap­set ja kas­vat­ta­jat ovat mukana. Näin kas­vat­ta­jat voi­vat tehdä tark­koja havain­toja lap­sen liik­keen ja kie­len­muo­dos­tuk­sen kehi­tyk­sestä, Kivelä ker­too.

Jos lapsi ei halua osal­lis­tua Euryt­mi­aan, hän voi seu­rata sivusta. Heli Grön­val­lin mukaan pei­li­so­lut toi­mi­vat siten, että ihmi­nen osal­lis­tuu sisäi­sellä tasolla pel­käs­tään kat­so­malla, kuun­te­le­malla ja eläy­ty­mällä. Sit­ten kun hän on val­mis, hän tulee mukaan toi­min­taan.

Kasvattaja oppimisympäristönä

Van­hem­mista muo­dos­tuu päi­vä­ko­din hal­li­tus, joka kan­taa talou­del­li­sen vas­tuun päi­vä­ko­din toi­min­nasta. He osal­lis­tu­vat myös päi­vä­ko­din toi­min­to­jen suun­nit­te­luun opet­ta­ja­kol­le­gion kanssa.

− Kesä­sii­vous teh­dään yhdessä per­hei­den kanssa. Tal­koi­siin osal­lis­tu­vat per­heet vas­taa­vat jon­kin koh­teen huol­ta­mi­sesta: jot­kut pese­vät peti­vaat­teita, jot­kut ikku­nat, joku kor­jaa ja pesee nuken vaat­teet, Kivelä ker­too.

Stei­ner­päi­vä­ko­dissa ei anneta uskon­nol­lista tai kat­so­muk­sel­lista ope­tusta, mutta van­hem­mat tie­tä­vät, että peda­go­giikka nousee hen­ki­sestä ihmis­ku­vasta. Se tulee päi­vä­ko­dissa näky­väksi esi­mer­kiksi sil­loin, kun joku lap­sista viet­tää syntymä­ päi­vää. Syn­ty­mä­päi­vä­juh­liin kut­su­taan myös van­hem­mat, ja ne aloi­te­taan aina syn­ty­mä­päi­vä­ta­ri­nalla. Tari­nassa lapsi tulee maan päälle hen­ki­sestä maa­il­masta enke­lin saat­ta­mana.

− Tarina perus­tuu aja­tuk­seen, että lapsi itse valit­see van­hem­pansa ja tulee näi­den luokse, Heli Grön­vall selit­tää.

Tam­pe­reen Stei­ner­päi­vä­ko­dissa työs­ken­te­lee lähi­hoi­ta­jia, sosi­aa­li­kas­vat­taja ja sosio­nomi (AMK), sekä stei­ner­pe­da­go­gi­nen var­hais­kas­vat­taja. Suu­rim­malla osalla hen­ki­lö­kun­nasta on kou­lu­tus­ten myötä han­kittu stei­ner­pe­da­go­gi­nen osaa­mi­nen, jota voi opis­kella Snell­man-­kor­kea­kou­lussa tai goet­hea­nis­ti­sessa semi­naa­rissa. Päi­vä­ko­din stei­ner­pe­da­go­gi­nen vasu poh­jau­tuu val­ta­kun­nal­li­seen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maan.

Heli Grön­val­lin mukaan stei­ner­päi­vä­ko­din tär­kein oppi­mi­sym­pä­ristö on kas­vat­taja, jonka teh­tä­vänä on koh­data lap­set yksi­löl­li­sesti ja olla läsnä hei­dän tar­peil­leen.

− Stei­ner­pe­da­go­gii­kassa pide­tään tär­keänä aikui­sen itse­kas­va­tusta. Kas­vat­taja on tie­toi­nen itses­tään ja omista haas­teis­taan, sekä työs­tää niitä aktii­vi­sesti. Lisäksi kas­vat­ta­jan teh­tä­vänä on eläy­tyä vuo­den­kier­ron mer­ki­tyk­siin ja tun­nel­miin, minkä lapsi voi ais­tia.

Iita Ket­tu­nen