Eeva-Stiina Jaakonsaari teki Laurea ammattikorkeakouluun opinnäytetyön intersukupuolisten ihmisten kokemuksista päiväkodissa ja koulussa. Työ sai Talentian ammattieettisen lautakunnan etiikkapalkinnon.

 

Talen­tian ammat­tieet­ti­nen lau­ta­kunta valitsi heille lähe­te­tyistä oppi­lai­tos­ten ehdo­tuk­sista vuo­den 2018 par­haaksi opin­näy­te­työksi sosio­nomi (AMK) Eeva-Stiina Jaakon­saaren työn. Siinä kar­toi­tet­tiin inter­su­ku­puo­lis­ten ja hei­dän van­hem­piensa koke­muk­sia ja näke­myk­siä siitä, kuinka inter­su­ku­puo­li­set lap­set tulisi koh­data ja miten suku­puo­len moni­nai­suus tulisi ottaa huo­mioon var­hais­kas­va­tuk­sessa ja perusopetuksessa.

Ammattieettisen lau­ta­kun­nan mukaan aihe on teki­jäl­tään roh­kea eet­ti­nen valinta, joka vah­vis­taa las­ten­tar­han­opet­ta­jien osaa­mista ja tie­to­poh­jaa. Työssä tulee esille eri­lai­suu­den kyt­key­ty­mi­nen ihmi­soi­keuk­siin ja aihe on yhteis­kun­nal­li­sesti ajan­koh­tai­nen. Aihepiirin teo­reet­ti­nen käsit­tely on ansio­kas. Lisäksi työssä on useita käy­tän­töön sovel­let­ta­via kokonaisuuksia.

Vähän tutkittu aihe

Intersukupuoliseksi kut­su­taan hen­ki­löä, joka ei fyy­sis­ten suku­puo­lio­mi­nai­suuk­siensa perus­teella mää­rity suo­raan perin­tei­sen kah­tia­jaon mukaan joko mie­heksi tai nai­seksi. Tila havai­taan useim­mi­ten vas­ta­syn­ty­neenä, ja inter­su­ku­puo­li­selle lap­selle vali­taan var­hain nais- tai mies­su­ku­puoli kirur­gis­ten ja hor­mo­naa­lis­ten toi­men­pi­tei­den avulla.

− Nykyisin aja­tel­laan entistä vah­vem­min, ettei täl­lai­nen menet­tely ole eet­ti­sesti kes­tävä toi­min­ta­tapa. Sukupuolen koke­mus on jokai­selle ihmi­selle yksi­löl­li­nen, eikä sitä voi ulkoa­päin mää­ri­tellä, sanoo Jaakonsaari.

Jaakonsaari tuotti opin­näy­te­työs­sään koke­mus­pe­räistä tie­toa asen­tei­den muut­ta­mi­seksi ja inter­su­ku­puo­li­suu­den ymmär­tä­mi­seksi. Hän valitsi opin­näy­te­työnsä aiheen osit­tain sen ajan­koh­tai­suu­den ja toi­saalta omien aikai­sem­pien opin­to­jensa innoittamana.

− Törmäsin inter­su­ku­puo­li­suu­teen ensim­mäi­sen ker­ran opis­kel­les­sani ihmi­sen kehi­tys- ja lisään­ty­mis­fy­sio­lo­giaa sivuai­neena osana gene­tii­kan opin­to­jani Helsingin yli­opis­tossa. Seuraavan ker­ran kuu­lin aiheesta käti­lö­opin­to­jeni aikana.

Lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Sosionomi (AMK) ‑opin­toi­hin liit­ty­vän opin­näy­te­työn ede­tessä Jaakonsaari huo­masi, että inter­su­ku­puo­li­suutta on tut­kittu Suomessa kai­ken kaik­ki­aan vähän ja eten­kin muista kuin ter­vey­den­huol­lon näkö­kul­masta teh­tyjä tut­ki­muk­sia on vain muutamia.

Näe minut kokonaisena

Eeva-Stiina Jaakonsaari sanoo, että inter­su­ku­puo­li­set toi­vo­vat kai­kille lap­sille yksi­löl­listä koh­te­lua sekä suku­puo­li­sen­si­tii­vistä ja suku­puo­len moni­nai­suu­den tie­dos­ta­vaa kas­va­tusta ja ope­tusta päi­vä­ko­deissa ja kouluissa.

− Opinnäytetyöhöni osal­lis­tu­neet inter­su­ku­puo­li­set eivät toivo hen­ki­lö­koh­taista eri­tyis­koh­te­lua, eikä sitä että hei­dän inter­su­ku­puo­li­suut­taan tuo­daan julki tai korostetaan.

Sukupuolisensitiivisellä kas­va­tuk­sella ei ole tar­koi­tus häi­vyt­tää tai neut­ra­loida suku­puo­lia. Pikemminkin pyri­tään vai­kut­ta­maan aikuis­ten asen­tei­siin ja sii­hen, että pääs­tään eroon tur­hasta suku­puo­lit­ta­mi­sesta, sanoo Jaakonsaari.

− Lapset saa­vat olla juuri sel­lai­sia kuin ovat. Tytöillä on lupa olla tyt­tö­mäi­siä ja poi­kia saa edel­leen kut­sua pojiksi, mutta yhtä lailla kai­ken­lai­nen muu suku­puo­len ilmaisu on sallittua.

− Olen huo­man­nut, että tämä asia halu­taan hel­posti ymmär­tää vää­rin siten, että kai­ken­lai­nen suku­puo­leen kyt­key­tyvä ilmaisu olisi kiel­let­tyä. Tämä ei tie­ten­kään pidä paikkaansa.

Niissä asioissa, joissa suku­puo­lella ei oikeasti ole mer­ki­tystä, tulee raja-aitoja pur­kaa, sanoo Jaakonsaari.

− Kuten haas­ta­tel­ta­va­ni­kin totesi: ”ei kor­jata tai muo­kata lasta sen takia, että hän sopisi yhteis­kun­taan, vaan muo­ka­taan yhteis­kun­taa vähän huomioimaan.”

Vastaajien koke­mus­ten mukaan perin­tei­nen suku­puo­li­jako ja suku­puo­li­roo­lit koros­tui­vat kou­lussa useissa arki­sissa käy­tän­nön tilan­teissa. Päiväkodeissa arki­set käy­tän­nöt, tilat ja kas­vat­ta­jien sekä las­ten väli­nen vuo­ro­vai­ku­tus oli kou­luja sukupuolisensitiivisempää.

− Sukupuoltaan vas­toin odo­tuk­sia ilmen­tä­vän lap­sen kasvu- ja oppi­mi­sym­pä­ris­tössä esiin­ty­vät nor­mit ja ennak­ko­luu­lot, syr­jintä ja kiusaa­mi­nen saat­ta­vat aiheut­taa lap­sissa ahdis­tusta, pel­koa ja häpeää, ja siten hai­tata hei­dän itse­tun­tonsa ja minä­ku­vansa kehittymistä.

Opinnäytetyön tekeminen oli Jaakonsaarelle avartava ja opettavainen kokemus.

– Turhia suku­puo­li­nor­meja pur­ka­malla ja suku­puol­ten moni­nai­suutta esiin­tuo­malla on mah­dol­lista hel­pot­taa monen lap­sen ja nuo­ren elä­mää. Päiväkotien ja kou­lu­jen ilma­pii­rin ja hen­ki­lö­kun­nan toi­min­ta­ta­po­jen tuli­si­kin olla sel­lai­sia, että ne tuke­vat jokai­sen yksi­lön koko­nais­val­taista hyvin­voin­tia ihan joka päivä.

− Oivalsin opin­näy­te­työtä teh­des­säni sen, ettei voi auto­maat­ti­sesti aja­tella, että vähem­mis­töön kuu­lu­mi­sesta seu­raa tiet­tyjä koke­muk­sia tai elä­mi­sen tapoja. Syrjinnän koke­muk­set voi­vat myös vah­vis­taa ja tar­jota kei­noja uusien haas­tei­den kohtaamiseen.

− Oman aineis­toni ohella tut­ki­muk­siin, artik­ke­lei­hin, kir­joi­hin ja mui­hin jul­kai­sui­hin pereh­tyes­säni onkin ollut ilah­dut­ta­vaa lukea kur­jien ja kiuk­kua­kin herät­tä­vien ker­to­mus­ten ohella tari­noita roh­keista, avoi­mista ja ennen kaik­kea itsensä hyväk­sy­vistä ihmi­sistä, jotka ovat päät­tä­neet nos­taa koh­taa­mi­aan epä­koh­tia jul­ki­seen tietoisuuteen.

Helena Jaakkola

Eeva-Stiina Jaakonsaari: Intersukupuolisten las­ten huo­mioi­mi­nen var­hais­kas­va­tuk­sessa ja perus­o­pe­tuk­sessa – Intersukupuolisten ja hei­dän van­hem­piensa koke­muk­sia ja näke­myk­siä. Laurea ammat­ti­kor­kea­koulu 2017.