Eeva-Stiina Jaakonsaari teki Laurea ammattikorkeakouluun opinnäytetyön intersukupuolisten ihmisten kokemuksista päiväkodissa ja koulussa. Työ sai Talentian ammattieettisen lautakunnan etiikkapalkinnon.

 

Talent­ian ammat­tieet­ti­nen lau­takun­ta val­it­si heille lähete­ty­istä oppi­laitosten ehdo­tuk­sista vuo­den 2018 parhaak­si opin­näyte­työk­si sosiono­mi (AMK) Eeva-Sti­ina Jaakon­saaren työn. Siinä kar­toitet­ti­in inter­sukupuolis­ten ja hei­dän van­hempi­en­sa koke­muk­sia ja näke­myk­siä siitä, kuin­ka inter­sukupuoliset lapset tulisi koh­da­ta ja miten sukupuolen mon­i­naisu­us tulisi ottaa huomioon varhaiskas­vatuk­ses­sa ja peru­sopetuk­ses­sa.

Ammat­tieet­tisen lau­takun­nan mukaan aihe on tek­i­jältään rohkea eet­ti­nen val­in­ta, joka vahvis­taa las­ten­tarhanopet­ta­jien osaamista ja tietopo­h­jaa. Työssä tulee esille eri­laisu­u­den kytkey­tymi­nen ihmisoikeuk­si­in ja aihe on yhteiskun­nal­lis­es­ti ajanko­htainen. Aihep­i­irin teo­reet­ti­nen käsit­te­ly on ansiokas. Lisäk­si työssä on usei­ta käytän­töön sovel­let­tavia kokon­aisuuk­sia.

Vähän tutkittu aihe

Inter­sukupuolisek­si kut­su­taan henkilöä, joka ei fyy­sis­ten sukupuo­liom­i­naisuuk­sien­sa perus­teel­la määri­ty suo­raan per­in­teisen kah­ti­a­jaon mukaan joko miehek­si tai naisek­si. Tila havaitaan useim­miten vas­ta­syn­tyneenä, ja inter­sukupuoliselle lapselle val­i­taan varhain nais- tai mies­sukupuoli kirur­gis­ten ja hor­mon­aal­is­ten toimen­pitei­den avul­la.

− Nyky­isin ajatel­laan entistä vahvem­min, ettei täl­lainen menet­te­ly ole eet­tis­es­ti kestävä toim­intat­a­pa. Sukupuolen koke­mus on jokaiselle ihmiselle yksilölli­nen, eikä sitä voi ulkoapäin määritel­lä, sanoo Jaakon­saari.

Jaakon­saari tuot­ti opin­näyte­työssään koke­mus­peräistä tietoa asen­tei­den muut­tamisek­si ja inter­sukupuolisu­u­den ymmärtämisek­si. Hän val­it­si opin­näyte­työn­sä aiheen osit­tain sen ajanko­htaisu­u­den ja toisaal­ta omien aikaisem­pi­en opin­to­jen­sa innoit­ta­mana.

− Tör­mäsin inter­sukupuolisu­u­teen ensim­mäisen ker­ran opiskel­lessani ihmisen kehi­tys- ja lisään­tym­is­fy­s­i­olo­giaa sivuaineena osana geneti­ikan opin­to­jani Helsin­gin yliopis­tossa. Seu­raa­van ker­ran kuulin aiheesta kätilöopin­to­jeni aikana.

Lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Sosiono­mi (AMK) ‑opin­toi­hin liit­tyvän opin­näyte­työn edetessä Jaakon­saari huo­masi, että inter­sukupuolisu­ut­ta on tutkit­tu Suomes­sa kaiken kaikki­aan vähän ja etenkin muista kuin ter­vey­den­huol­lon näkökul­mas­ta tehtyjä tutkimuk­sia on vain muu­tamia.

Näe minut kokonaisena

Eeva-Sti­ina Jaakon­saari sanoo, että inter­sukupuoliset toivo­vat kaikille lap­sille yksilöl­listä kohtelua sekä sukupuolisen­si­ti­ivistä ja sukupuolen mon­i­naisu­u­den tiedostavaa kas­va­tus­ta ja ope­tus­ta päiväkodeis­sa ja kouluis­sa.

− Opin­näyte­työhöni osal­lis­tuneet inter­sukupuoliset eivät toi­vo henkilöko­htaista eri­tyisko­htelua, eikä sitä että hei­dän inter­sukupuolisu­ut­taan tuo­daan jul­ki tai koroste­taan.

Sukupuolisen­si­ti­ivisel­lä kas­vatuk­sel­la ei ole tarkoi­tus häivyt­tää tai neu­traloi­da sukupuo­lia. Pikem­minkin pyritään vaikut­ta­maan aikuis­ten asen­teisi­in ja siihen, että päästään eroon turhas­ta sukupuolit­tamis­es­ta, sanoo Jaakon­saari.

− Lapset saa­vat olla juuri sel­l­aisia kuin ovat. Tytöil­lä on lupa olla tyt­tömäisiä ja poikia saa edelleen kut­sua pojik­si, mut­ta yhtä lail­la kaiken­lainen muu sukupuolen ilmaisu on sal­lit­tua.

− Olen huo­man­nut, että tämä asia halu­taan hel­posti ymmärtää väärin siten, että kaiken­lainen sukupuoleen kytkey­tyvä ilmaisu olisi kiel­let­tyä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Niis­sä asiois­sa, jois­sa sukupuolel­la ei oikeasti ole merk­i­tys­tä, tulee raja-aito­ja purkaa, sanoo Jaakon­saari.

− Kuten haas­tatelta­vanikin tote­si: ”ei kor­ja­ta tai muoka­ta las­ta sen takia, että hän sopisi yhteiskun­taan, vaan muokataan yhteiskun­taa vähän huomioimaan.”

Vas­taa­jien koke­musten mukaan per­in­teinen sukupuoli­jako ja sukupuoliroolit koros­tu­i­v­at koulus­sa useis­sa ark­i­sis­sa käytän­nön tilanteis­sa. Päiväkodeis­sa arkiset käytän­nöt, tilat ja kas­vat­ta­jien sekä las­ten väli­nen vuorovaiku­tus oli koulu­ja sukupuolisen­si­ti­ivisem­pää.

− Sukupuoltaan vas­toin odotuk­sia ilmen­tävän lapsen kasvu- ja oppimisym­päristössä esi­in­tyvät nor­mit ja ennakkolu­u­lot, syr­jin­tä ja kiusaami­nen saat­ta­vat aiheut­taa lap­sis­sa ahdis­tus­ta, pelkoa ja häpeää, ja siten hai­ta­ta hei­dän itse­tun­ton­sa ja minäku­vansa kehit­tymistä.

Opinnäytetyön tekeminen oli Jaakonsaarelle avartava ja opettavainen kokemus.

– Turhia sukupuoli­norme­ja purka­mal­la ja sukupuolten mon­i­naisu­ut­ta esi­in­tuo­ma­l­la on mah­dol­lista helpot­taa mon­en lapsen ja nuoren elämää. Päiväko­tien ja koulu­jen ilmapi­irin ja henkilökun­nan toim­intat­apo­jen tulisikin olla sel­l­aisia, että ne tuke­vat jokaisen yksilön kokon­ais­val­taista hyv­in­voin­tia ihan joka päivä.

− Oivalsin opin­näyte­työtä tehdessäni sen, ettei voi automaat­tis­es­ti ajatel­la, että vähem­mistöön kuu­lu­mis­es­ta seu­raa tiet­tyjä koke­muk­sia tai elämisen tapo­ja. Syr­jin­nän koke­muk­set voivat myös vahvis­taa ja tar­jo­ta keino­ja uusien haastei­den kohtaamiseen.

− Oman aineis­toni ohel­la tutkimuk­si­in, artikkelei­hin, kir­joi­hin ja mui­hin julka­isui­hin pere­htyessäni onkin ollut ilah­dut­tavaa lukea kur­jien ja kiukkuakin herät­tävien ker­to­musten ohel­la tari­noi­ta rohkeista, avoimista ja ennen kaikkea itsen­sä hyväksyvistä ihmi­sistä, jot­ka ovat päät­täneet nos­taa kohtaami­aan epäko­htia julkiseen tietoisu­u­teen.

Hele­na Jaakko­la

Eeva-Sti­ina Jaakon­saari: Inter­sukupuolis­ten las­ten huomioimi­nen varhaiskas­vatuk­ses­sa ja peru­sopetuk­ses­sa – Inter­sukupuolis­ten ja hei­dän van­hempi­en­sa koke­muk­sia ja näke­myk­siä. Lau­rea ammat­tiko­rkeak­oulu 2017.