Eeva-Stiina Jaakonsaari teki Laurea ammattikorkeakouluun opinnäytetyön intersukupuolisten ihmisten kokemuksista päiväkodissa ja koulussa. Työ sai Talentian ammattieettisen lautakunnan etiikkapalkinnon.

 

Talentian ammat­tieet­tinen lauta­kunta valitsi heille lähete­tyistä oppilai­tosten ehdotuk­sista vuoden 2018 parhaaksi opinnäy­te­työksi sosionomi (AMK) Eeva-Stiina Jaakon­saaren työn. Siinä kartoi­tettiin inter­su­ku­puo­listen ja heidän vanhem­piensa kokemuksia ja näkemyksiä siitä, kuinka inter­su­ku­puo­liset lapset tulisi kohdata ja miten sukupuolen moninaisuus tulisi ottaa huomioon varhais­kas­va­tuk­sessa ja perus­o­pe­tuk­sessa.

Ammat­tieet­tisen lauta­kunnan mukaan aihe on tekijältään rohkea eettinen valinta, joka vahvistaa lastentarhan­opettajien osaamista ja tieto­pohjaa. Työssä tulee esille erilai­suuden kytkey­ty­minen ihmisoi­keuksiin ja aihe on yhteis­kun­nal­li­sesti ajankoh­tainen. Aihepiirin teoreet­tinen käsittely on ansiokas. Lisäksi työssä on useita käytäntöön sovel­let­tavia kokonai­suuksia.

Vähän tutkittu aihe

Inter­su­ku­puo­li­seksi kutsutaan henkilöä, joka ei fyysisten sukupuo­lio­mi­nai­suuk­siensa perus­teella määrity suoraan perin­teisen kahtiajaon mukaan joko mieheksi tai naiseksi. Tila havaitaan useim­miten vasta­syn­ty­neenä, ja inter­su­ku­puo­li­selle lapselle valitaan varhain nais- tai miessu­ku­puoli kirur­gisten ja hormo­naa­listen toimen­pi­teiden avulla.

− Nykyisin ajatellaan entistä vahvemmin, ettei tällainen menettely ole eetti­sesti kestävä toimin­tatapa. Sukupuolen kokemus on jokai­selle ihmiselle yksilöl­linen, eikä sitä voi ulkoapäin määri­tellä, sanoo Jaakon­saari.

Jaakon­saari tuotti opinnäy­te­työssään kokemus­pe­räistä tietoa asenteiden muutta­mi­seksi ja inter­su­ku­puo­li­suuden ymmär­tä­mi­seksi. Hän valitsi opinnäy­te­työnsä aiheen osittain sen ajankoh­tai­suuden ja toisaalta omien aikai­sempien opinto­jensa innoit­tamana.

− Törmäsin inter­su­ku­puo­li­suuteen ensim­mäisen kerran opiskel­lessani ihmisen kehitys- ja lisään­ty­mis­fy­sio­logiaa sivuai­neena osana genetiikan opintojani Helsingin yliopis­tossa. Seuraavan kerran kuulin aiheesta kätilö­opin­tojeni aikana.

Lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Sosionomi (AMK) -opintoihin liittyvän opinnäy­tetyön edetessä Jaakon­saari huomasi, että inter­su­ku­puo­li­suutta on tutkittu Suomessa kaiken kaikkiaan vähän ja etenkin muista kuin tervey­den­huollon näkökul­masta tehtyjä tutki­muksia on vain muutamia.

Näe minut kokonaisena

Eeva-Stiina Jaakon­saari sanoo, että inter­su­ku­puo­liset toivovat kaikille lapsille yksilöl­listä kohtelua sekä sukupuo­li­sen­si­tii­vistä ja sukupuolen moninai­suuden tiedos­tavaa kasva­tusta ja opetusta päivä­ko­deissa ja kouluissa.

− Opinnäy­te­työhöni osallis­tuneet inter­su­ku­puo­liset eivät toivo henki­lö­koh­taista erityis­koh­telua, eikä sitä että heidän inter­su­ku­puo­li­suuttaan tuodaan julki tai koros­tetaan.

Sukupuo­li­sen­si­tii­vi­sellä kasva­tuk­sella ei ole tarkoitus häivyttää tai neutra­loida sukupuolia. Pikem­minkin pyritään vaikut­tamaan aikuisten asenteisiin ja siihen, että päästään eroon turhasta sukupuo­lit­ta­mi­sesta, sanoo Jaakon­saari.

− Lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Tytöillä on lupa olla tyttö­mäisiä ja poikia saa edelleen kutsua pojiksi, mutta yhtä lailla kaiken­lainen muu sukupuolen ilmaisu on sallittua.

− Olen huomannut, että tämä asia halutaan helposti ymmärtää väärin siten, että kaiken­lainen sukupuoleen kytkeytyvä ilmaisu olisi kiellettyä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Niissä asioissa, joissa sukupuo­lella ei oikeasti ole merki­tystä, tulee raja-aitoja purkaa, sanoo Jaakon­saari.

− Kuten haasta­tel­ta­va­nikin totesi: ”ei korjata tai muokata lasta sen takia, että hän sopisi yhteis­kuntaan, vaan muokataan yhteis­kuntaa vähän huomioimaan.”

Vastaajien kokemusten mukaan perin­teinen sukupuo­lijako ja sukupuo­li­roolit koros­tuivat koulussa useissa arkisissa käytännön tilan­teissa. Päivä­ko­deissa arkiset käytännöt, tilat ja kasvat­tajien sekä lasten välinen vuoro­vai­kutus oli kouluja sukupuo­li­sen­si­tii­vi­sempää.

− Sukupuoltaan vastoin odotuksia ilmen­tävän lapsen kasvu- ja oppimi­sym­pä­ris­tössä esiin­tyvät normit ja ennak­ko­luulot, syrjintä ja kiusaa­minen saattavat aiheuttaa lapsissa ahdis­tusta, pelkoa ja häpeää, ja siten haitata heidän itsetun­tonsa ja minäku­vansa kehit­ty­mistä.

Opinnäytetyön tekeminen oli Jaakonsaarelle avartava ja opettavainen kokemus.

– Turhia sukupuo­li­normeja purka­malla ja sukupuolten moninai­suutta esiin­tuo­malla on mahdol­lista helpottaa monen lapsen ja nuoren elämää. Päivä­kotien ja koulujen ilmapiirin ja henki­lö­kunnan toimin­ta­ta­pojen tulisikin olla sellaisia, että ne tukevat jokaisen yksilön kokonais­val­taista hyvin­vointia ihan joka päivä.

− Oivalsin opinnäy­te­työtä tehdessäni sen, ettei voi automaat­ti­sesti ajatella, että vähem­mistöön kuulu­mi­sesta seuraa tiettyjä kokemuksia tai elämisen tapoja. Syrjinnän kokemukset voivat myös vahvistaa ja tarjota keinoja uusien haasteiden kohtaa­miseen.

− Oman aineistoni ohella tutki­muksiin, artik­ke­leihin, kirjoihin ja muihin julkai­suihin pereh­tyessäni onkin ollut ilahdut­tavaa lukea kurjien ja kiukkuakin herät­tävien kerto­musten ohella tarinoita rohkeista, avoimista ja ennen kaikkea itsensä hyväk­sy­vistä ihmisistä, jotka ovat päättäneet nostaa kohtaa­miaan epäkohtia julkiseen tietoi­suuteen.

Helena Jaakkola

Eeva-Stiina Jaakon­saari: Inter­su­ku­puo­listen lasten huomioi­minen varhais­kas­va­tuk­sessa ja perus­o­pe­tuk­sessa – Inter­su­ku­puo­listen ja heidän vanhem­piensa kokemuksia ja näkemyksiä. Laurea ammat­ti­kor­kea­koulu 2017.