Sosiaalialan ammattilaiset pelkäävät, että jos vaikeavammaisuuden käsite poistetaan vammaispalvelulaista, kuten on suunniteltu, katoaa myös subjektiivinen oikeus tiettyihin palveluihin. Miten sitten käy vammaisten oikeuksille, joiden perälautana subjektiivinen oikeus on ollut.

 

Inva­lidili­it­to ja Tal­en­tia selvit­tivät vam­mais­palveluis­sa toimivien sosi­aalialan ammat­ti­lais­ten näke­myk­siä vam­mais­palveluista. Kyse­lyyn vas­tasi liki 300 ohjaa­jaa ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jää. Kyse­lyä pidet­ti­in arvo­nan­tona vam­maistyölle, joka kaipaa vas­taa­jien mielestä enem­män näkyvyyt­tä ja julk­ista keskustelua.

Liki joka kuudes suo­ma­lainen on jol­lakin lail­la vam­mainen. Vam­mais­palvelu­iden piiris­sä on kuitenkin vain alle viisi pros­ent­tia väestöstä.

Vam­mais­palvelu­iden työn­tek­i­jät halu­aisi­vat selkiyt­tää vam­mais­lain­säädän­nön ja yleis­lainsäädännön rajap­in­taa. Eri­tyis­es­ti se on tarpeen ikään­tyvän väestön palvelu­iden kohdal­la. Diag­noosikeskeisyy­destä halu­taan kohti tarvepe­rusteista hark­in­taa ja eri vam­ma­ryh­mien tasaver­taista kohtelua. Nykyisessä diag­noose­ja pain­ot­tavas­sa käytän­nössä huol­ta aiheut­ta­vat henkilöt, joil­la ei ole selvää diag­noosia tai on usei­ta diag­noose­ja. Nämä henkilöt joutu­vat usein väli­in­putoa­jik­si, joista yksikään ammat­tilainen ei kan­na kokon­ais­vas­tu­u­ta.

Huolis­saan ollaan myös eri vam­mais­ryh­mien epä­tasa-arvois­es­ta kohtelus­ta. Kehi­tys­vam­malain ja vam­mais­palvelu­lain yhdis­tämisen toiv­otaan tuo­van tähän epäko­htaan helpo­tus­ta.

Epä­tasa-arvoa vähen­täisi, jos asi­akas­raate­ja ja asi­akaskump­panuuk­sia käytet­täisi­in enem­män ja palveluista tiedotet­taisi­in parem­min kohde­joukkoa tavoit­tavil­la tavoil­la.

Talous vai asiakkaan tarve?

Vas­taa­jat esit­tivät huolen­sa siitä, että vam­mais­ten oikeudet eivät toteudu tavoitel­lus­sa määrin, kos­ka lake­ja sovel­letaan hyvin eri lail­la ja talous ohjaa liikaa päätök­sen­tekoa.

”Johto on ohjan­nut tekemään mah­dol­lisim­man paljon kiel­teisiä päätök­siä taloudel­li­sista syistä.”

”Onnek­si on muu­tok­sen­haku.”

Työn­tek­i­jät toivo­vat tarkem­paa ohjeis­tus­ta ja yht­enäisiä käytän­töjä palve­lu­tarpeen arvioin­ti­in ja palvelusu­un­nitelmien tekoon. Arvioin­ti­in tarvit­taisi­in mittare­i­ta, yhteiskäyt­töisiä lomakkei­ta ja arvioin­tik­oulu­tus­ta. Moni­ammatil­lista yhteistyötä kai­vat­ti­in myös parem­pi­en arvioin­tikäytän­tö­jen löytämisek­si.

Hyvien vammaispalveluiden resepti

  • koulutettu, osaavaa ja riittävä henkilöstö
  • moniammatillinen yhteistyö
  • asiakkaiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet
  • toimivat työyhteisöt
  • monipuolinen ja laadukas palveluvalikoima.

Keskustelua palve­lu­tarpeen arvioin­nin ja päätök­sen­teon suh­teesta käy­dään paljon. Toisaal­ta nähdään, ettei näitä kah­ta saisi irrot­taa toi­sis­taan, jot­ta päätök­sen­teko olisi tarpeek­si lähel­lä asi­akkaan tilan­net­ta ja tarpei­ta. Toisaal­ta ajatel­laan, että mitä use­ampi silmä­pari käy läpi tarvet­ta ja päätöstä, sitä varmem­min asi­at tule­vat käsitel­lyk­si oikein.

Moni vas­taa­ja halusi laat­ua asiantun­ti­jalausun­noil­ta. Sen sijaan, että arvioisi­vat asi­akkaan toim­intakykyä, lääkärit usein suosit­tel­e­vat jo tiet­tyä palvelu­muo­toa, vaik­ka eivät vält­tämät­tä niiden sisältöä ja logi­ikkaa tunne.

Suuria ongelmia nähdään tieto­jär­jestelmis­sä, jot­ka eivät toi­mi yhteen eivätkä palvele käyt­täjien tarpei­ta. Monil­la vas­taa­jil­la on myös van­hanaikaiset työvä­li­neet tieto­jär­jestelmien käyt­töä varten.

Osaava ja jaksava henkilöstö turvaa laadun

Työhyv­in­voin­nin ja työ­tur­val­lisu­u­den ongel­mat nou­se­vat esille myös vam­maistyössä. Asi­akas­määrät vai­htel­e­vat vas­taa­jien kesken paljon. Toiset ker­to­vat liian suures­ta asi­akas­määrästä, joka vaikut­taa jo palvelun laatu­un ja työn­tek­i­jän hyv­in­voin­ti­in. Toisil­la tilanne on aivan kohtu­ulli­nen. Vas­taa­jat jaka­vatkin asi­akkai­ta akti­ivista työtä vaa­tivi­in ja lep­oti­las­sa ole­vi­in. Näin onkin luon­nol­lista, jos esimerkik­si kyse on yksi­no­maan kul­je­tus­palvelua tarvit­sev­as­ta asi­akkaas­ta. Asi­akas työl­listää päätök­sen­teon ver­ran.

Työhyv­in­voin­nin tuke­na voisi­vat olla henkilöstömi­toituk­set, kon­sul­taa­tion käyt­tö, työno­h­jaus ja ammatill­i­nen tuki ja joht­a­mi­nen.

Enem­mistö vas­taa­jista ilmaisee voivansa työsken­nel­lä ammat­tieet­tis­ten peri­aat­tei­den mukaises­ti ja laadukkaasti asi­akkaiden etu­jen puo­lus­tamisek­si. He ovat myös työhön­sä motivoitunei­ta ja sitoutunei­ta.

Vammaispalveluiden heikkoudet

  • vammaispalvelulainsäädännön vaihteleva soveltaminen
  • vammaisten oikeudet eivät toteudu
  • talous dominoi päätöksentekoa
  • eriarvoisuus
  • liiallinen työn kuormittavuus.

Osa vas­taa­jista kuitenkin arvioi, että säästö­toimen­piteet vaikeut­ta­vat työsken­te­lyä ammat­tieet­tis­ten ohjei­den mukaises­ti. Kun­tako­htaiset lin­jauk­set aiheut­ta­vat eet­tisiä ris­tiri­ito­ja, kun taloudel­liset reunae­hdot määrit­televät bud­jet­te­ja ja siten päätök­sen­tekoa asi­akasasiois­sa. Vas­taa­jien mukaan asi­akkaiden todel­li­nen valin­nan­va­paus on vähäi­nen. Työn määrä, sisältö ja aikataulu­paineet voivat myös rajoit­taa ammat­tieet­tis­ten ohjei­den mukaista työsken­te­lyä.

Vas­taa­jat ovat sitoutunei­ta työhön­sä ja vam­mais­ten oikeuk­sien toteu­tu­miseen. Työy­hteisöis­sä työn­tek­i­jät tuke­vat toisi­aan ja saa­vat tukea myös esimiehiltään. Kuitenkin joskus koetaan, ettei esimiehel­lä ole tarpeek­si aikaa työn­tek­i­jöilleen.

Vahvuute­na on se, että asioi­ta käsitel­lään yhdessä tiimeis­sä, tehdään moni­ammatil­lista yhteistyötä ja myös seudullista yhteistyötä. Sote-uud­is­tuk­ses­sa moni­ammatill­i­nen ja seu­dullinen yhteistyö toiv­ot­tavasti myös tiivistyvät. Palvelu­o­h­jaus ja moni­tarpeis­ten ihmis­ten palvelun inte­groin­ti tule­vat vaa­ti­maan soten ja valin­nan vapau­den olois­sa eri­ty­ishuomio­ta.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma