Sosiaalialan ammattilaiset pelkäävät, että jos vaikeavammaisuuden käsite poistetaan vammaispalvelulaista, kuten on suunniteltu, katoaa myös subjektiivinen oikeus tiettyihin palveluihin. Miten sitten käy vammaisten oikeuksille, joiden perälautana subjektiivinen oikeus on ollut.

 

Inva­li­di­liitto ja Talen­tia sel­vit­ti­vät vam­mais­pal­ve­luissa toi­mi­vien sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten näke­myk­siä vam­mais­pal­ve­luista. Kyse­lyyn vas­tasi liki 300 ohjaa­jaa ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jää. Kyse­lyä pidet­tiin arvon­an­tona vam­mais­työlle, joka kai­paa vas­taa­jien mie­lestä enem­män näky­vyyttä ja jul­kista kes­kus­te­lua.

Liki joka kuu­des suo­ma­lai­nen on jol­la­kin lailla vam­mai­nen. Vam­mais­pal­ve­lui­den pii­rissä on kui­ten­kin vain alle viisi pro­sent­tia väes­töstä.

Vam­mais­pal­ve­lui­den työn­te­ki­jät haluai­si­vat sel­kiyt­tää vam­mais­lain­sää­dän­nön ja yleis­lainsäädännön raja­pin­taa. Eri­tyi­sesti se on tar­peen ikään­ty­vän väes­tön pal­ve­lui­den koh­dalla. Diag­noo­si­kes­kei­syy­destä halu­taan kohti tar­ve­pe­rus­teista har­kin­taa ja eri vam­ma­ryh­mien tasa­ver­taista koh­te­lua. Nykyi­sessä diag­noo­seja pai­not­ta­vassa käy­tän­nössä huolta aiheut­ta­vat hen­ki­löt, joilla ei ole sel­vää diag­noo­sia tai on useita diag­noo­seja. Nämä hen­ki­löt jou­tu­vat usein väliin­pu­toa­jiksi, joista yksi­kään ammat­tilainen ei kanna koko­nais­vas­tuuta.

Huo­lis­saan ollaan myös eri vam­mais­ryh­mien epä­tasa-arvoi­sesta koh­te­lusta. Kehi­tys­vam­ma­lain ja vam­mais­pal­ve­lu­lain yhdis­tä­mi­sen toi­vo­taan tuo­van tähän epä­koh­taan hel­po­tusta.

Epä­tasa-arvoa vähen­täisi, jos asia­kas­raa­teja ja asia­kas­kump­pa­nuuk­sia käy­tet­täi­siin enem­män ja pal­ve­luista tie­do­tet­tai­siin parem­min koh­de­jouk­koa tavoit­ta­villa tavoilla.

Talous vai asiakkaan tarve?

Vas­taa­jat esit­ti­vät huo­lensa siitä, että vam­mais­ten oikeu­det eivät toteudu tavoi­tel­lussa mää­rin, koska lakeja sovel­le­taan hyvin eri lailla ja talous ohjaa lii­kaa pää­tök­sen­te­koa.

”Johto on ohjan­nut teke­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon kiel­tei­siä pää­tök­siä talou­del­li­sista syistä.”

”Onneksi on muu­tok­sen­haku.”

Työn­te­ki­jät toi­vo­vat tar­kem­paa ohjeis­tusta ja yhte­näi­siä käy­tän­töjä pal­ve­lu­tar­peen arvioin­tiin ja pal­ve­lusuun­ni­tel­mien tekoon. Arvioin­tiin tar­vit­tai­siin mit­ta­reita, yhteis­käyt­töi­siä lomak­keita ja arvioin­ti­kou­lu­tusta. Moniam­ma­til­lista yhteis­työtä kai­vat­tiin myös parem­pien arvioin­ti­käy­tän­tö­jen löy­tä­mi­seksi.

Hyvien vammaispalveluiden resepti

  • koulutettu, osaavaa ja riittävä henkilöstö
  • moniammatillinen yhteistyö
  • asiakkaiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet
  • toimivat työyhteisöt
  • monipuolinen ja laadukas palveluvalikoima.

Kes­kus­te­lua pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nin ja pää­tök­sen­teon suh­teesta käy­dään pal­jon. Toi­saalta näh­dään, ettei näitä kahta saisi irrot­taa toi­sis­taan, jotta pää­tök­sen­teko olisi tar­peeksi lähellä asiak­kaan tilan­netta ja tar­peita. Toi­saalta aja­tel­laan, että mitä useampi sil­mä­pari käy läpi tar­vetta ja pää­töstä, sitä var­mem­min asiat tule­vat käsi­tel­lyksi oikein.

Moni vas­taaja halusi laa­tua asian­tun­ti­ja­lausun­noilta. Sen sijaan, että arvioi­si­vat asiak­kaan toi­min­ta­ky­kyä, lää­kä­rit usein suo­sit­te­le­vat jo tiet­tyä pal­ve­lu­muo­toa, vaikka eivät vält­tä­mättä nii­den sisäl­töä ja logiik­kaa tunne.

Suu­ria ongel­mia näh­dään tie­to­jär­jes­tel­missä, jotka eivät toimi yhteen eivätkä pal­vele käyt­tä­jien tar­peita. Monilla vas­taa­jilla on myös van­han­ai­kai­set työ­vä­li­neet tie­to­jär­jes­tel­mien käyt­töä var­ten.

Osaava ja jaksava henkilöstö turvaa laadun

Työ­hy­vin­voin­nin ja työ­tur­val­li­suu­den ongel­mat nouse­vat esille myös vam­mais­työssä. Asia­kas­mää­rät vaih­te­le­vat vas­taa­jien kes­ken pal­jon. Toi­set ker­to­vat liian suu­resta asia­kas­mää­rästä, joka vai­kut­taa jo pal­ve­lun laa­tuun ja työn­te­ki­jän hyvin­voin­tiin. Toi­silla tilanne on aivan koh­tuul­li­nen. Vas­taa­jat jaka­vat­kin asiak­kaita aktii­vista työtä vaa­ti­viin ja lepo­ti­lassa ole­viin. Näin onkin luon­nol­lista, jos esi­mer­kiksi kyse on yksi­no­maan kul­je­tus­pal­ve­lua tar­vit­se­vasta asiak­kaasta. Asia­kas työl­lis­tää pää­tök­sen­teon ver­ran.

Työ­hy­vin­voin­nin tukena voi­si­vat olla hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­set, kon­sul­taa­tion käyttö, työ­noh­jaus ja amma­til­li­nen tuki ja joh­ta­mi­nen.

Enem­mistö vas­taa­jista ilmai­see voi­vansa työs­ken­nellä ammat­tieet­tis­ten peri­aat­tei­den mukai­sesti ja laa­duk­kaasti asiak­kai­den etu­jen puo­lus­ta­mi­seksi. He ovat myös työ­hönsä moti­voi­tu­neita ja sitou­tu­neita.

Vammaispalveluiden heikkoudet

  • vammaispalvelulainsäädännön vaihteleva soveltaminen
  • vammaisten oikeudet eivät toteudu
  • talous dominoi päätöksentekoa
  • eriarvoisuus
  • liiallinen työn kuormittavuus.

Osa vas­taa­jista kui­ten­kin arvioi, että sääs­tö­toi­men­pi­teet vai­keut­ta­vat työs­ken­te­lyä ammat­tieet­tis­ten ohjei­den mukai­sesti. Kun­ta­koh­tai­set lin­jauk­set aiheut­ta­vat eet­ti­siä ris­ti­rii­toja, kun talou­del­li­set reu­naeh­dot mää­rit­te­le­vät bud­jet­teja ja siten pää­tök­sen­te­koa asia­kas­asioissa. Vas­taa­jien mukaan asiak­kai­den todel­li­nen valin­nan­va­paus on vähäi­nen. Työn määrä, sisältö ja aika­tau­lu­pai­neet voi­vat myös rajoit­taa ammat­tieet­tis­ten ohjei­den mukaista työs­ken­te­lyä.

Vas­taa­jat ovat sitou­tu­neita työ­hönsä ja vam­mais­ten oikeuk­sien toteu­tu­mi­seen. Työyh­tei­söissä työn­te­ki­jät tuke­vat toi­si­aan ja saa­vat tukea myös esi­mie­hil­tään. Kui­ten­kin jos­kus koe­taan, ettei esi­mie­hellä ole tar­peeksi aikaa työn­te­ki­jöil­leen.

Vah­vuu­tena on se, että asioita käsi­tel­lään yhdessä tii­meissä, teh­dään moniam­ma­til­lista yhteis­työtä ja myös seu­dul­lista yhteis­työtä. Sote-uudis­tuk­sessa moniam­ma­til­li­nen ja seu­dullinen yhteis­työ toi­vot­ta­vasti myös tii­vis­ty­vät. Pal­ve­luoh­jaus ja moni­tar­peis­ten ihmis­ten pal­ve­lun integrointi tule­vat vaa­ti­maan soten ja valin­nan vapau­den oloissa eri­tyis­huo­miota.

Kris­tiina Kos­ki­luoma