Sosiaa­lialan ammat­ti­laiset pelkäävät, että jos vaikea­vam­mai­suuden käsite poistetaan vammais­pal­ve­lu­laista, kuten on suunni­teltu, katoaa myös subjek­tii­vinen oikeus tiettyihin palve­luihin. Miten sitten käy vammaisten oikeuk­sille, joiden perälautana subjek­tii­vinen oikeus on ollut.

 

Invali­di­liitto ja Talentia selvit­tivät vammais­pal­ve­luissa toimivien sosiaa­lialan ammat­ti­laisten näkemyksiä vammais­pal­ve­luista. Kyselyyn vastasi liki 300 ohjaajaa ja sosiaa­li­työn­te­kijää. Kyselyä pidettiin arvon­antona vammais­työlle, joka kaipaa vastaajien mielestä enemmän näkyvyyttä ja julkista keskus­telua.

Liki joka kuudes suoma­lainen on jollakin lailla vammainen. Vammais­pal­ve­luiden piirissä on kuitenkin vain alle viisi prosenttia väestöstä.

Vammais­pal­ve­luiden työnte­kijät haluai­sivat selkiyttää vammais­lain­sää­dännön ja yleis­lainsäädännön rajapintaa. Erityi­sesti se on tarpeen ikään­tyvän väestön palve­luiden kohdalla. Diagnoo­si­kes­kei­syy­destä halutaan kohti tarve­pe­rus­teista harkintaa ja eri vamma­ryhmien tasaver­taista kohtelua. Nykyi­sessä diagnooseja painot­ta­vassa käytän­nössä huolta aiheut­tavat henkilöt, joilla ei ole selvää diagnoosia tai on useita diagnooseja. Nämä henkilöt joutuvat usein väliin­pu­toa­jiksi, joista yksikään ammat­tilainen ei kanna kokonais­vas­tuuta.

Huolissaan ollaan myös eri vammais­ryhmien epätasa-arvoi­sesta kohte­lusta. Kehitys­vam­malain ja vammais­pal­ve­lulain yhdis­tä­misen toivotaan tuovan tähän epäkohtaan helpo­tusta.

Epätasa-arvoa vähen­täisi, jos asiakas­raateja ja asiakas­kump­pa­nuuksia käytet­täisiin enemmän ja palve­luista tiedo­tet­taisiin paremmin kohde­joukkoa tavoit­ta­villa tavoilla.

Talous vai asiakkaan tarve?

Vastaajat esittivät huolensa siitä, että vammaisten oikeudet eivät toteudu tavoi­tel­lussa määrin, koska lakeja sovel­letaan hyvin eri lailla ja talous ohjaa liikaa päätök­sen­tekoa.

”Johto on ohjannut tekemään mahdol­li­simman paljon kielteisiä päätöksiä talou­del­li­sista syistä.”

”Onneksi on muutok­senhaku.”

Työnte­kijät toivovat tarkempaa ohjeis­tusta ja yhtenäisiä käytäntöjä palve­lu­tarpeen arviointiin ja palve­lusuun­ni­telmien tekoon. Arviointiin tarvit­taisiin mitta­reita, yhteis­käyt­töisiä lomak­keita ja arvioin­ti­kou­lu­tusta. Moniam­ma­til­lista yhteis­työtä kaivattiin myös parempien arvioin­ti­käy­tän­töjen löytä­mi­seksi.

Hyvien vammaispalveluiden resepti

  • koulutettu, osaavaa ja riittävä henkilöstö
  • moniammatillinen yhteistyö
  • asiakkaiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet
  • toimivat työyhteisöt
  • monipuolinen ja laadukas palveluvalikoima.

Keskus­telua palve­lu­tarpeen arvioinnin ja päätök­senteon suhteesta käydään paljon. Toisaalta nähdään, ettei näitä kahta saisi irrottaa toisistaan, jotta päätök­senteko olisi tarpeeksi lähellä asiakkaan tilan­netta ja tarpeita. Toisaalta ajatellaan, että mitä useampi silmäpari käy läpi tarvetta ja päätöstä, sitä varmemmin asiat tulevat käsitel­lyksi oikein.

Moni vastaaja halusi laatua asian­tun­ti­ja­lausun­noilta. Sen sijaan, että arvioi­sivat asiakkaan toimin­ta­kykyä, lääkärit usein suosit­te­levat jo tiettyä palve­lu­muotoa, vaikka eivät välttä­mättä niiden sisältöä ja logiikkaa tunne.

Suuria ongelmia nähdään tieto­jär­jes­tel­missä, jotka eivät toimi yhteen eivätkä palvele käyttäjien tarpeita. Monilla vastaa­jilla on myös vanhan­ai­kaiset työvä­lineet tieto­jär­jes­telmien käyttöä varten.

Osaava ja jaksava henki­löstö turvaa laadun

Työhy­vin­voinnin ja työtur­val­li­suuden ongelmat nousevat esille myös vammais­työssä. Asiakas­määrät vaihte­levat vastaajien kesken paljon. Toiset kertovat liian suuresta asiakas­mää­rästä, joka vaikuttaa jo palvelun laatuun ja työnte­kijän hyvin­vointiin. Toisilla tilanne on aivan kohtuul­linen. Vastaajat jakavatkin asiak­kaita aktii­vista työtä vaativiin ja lepoti­lassa oleviin. Näin onkin luonnol­lista, jos esimer­kiksi kyse on yksinomaan kulje­tus­pal­velua tarvit­se­vasta asiak­kaasta. Asiakas työllistää päätök­senteon verran.

Työhy­vin­voinnin tukena voisivat olla henki­lös­tö­mi­toi­tukset, konsul­taation käyttö, työnohjaus ja ammatil­linen tuki ja johta­minen.

Enemmistö vastaa­jista ilmaisee voivansa työsken­nellä ammat­tieet­tisten periaat­teiden mukai­sesti ja laaduk­kaasti asiak­kaiden etujen puolus­ta­mi­seksi. He ovat myös työhönsä motivoi­tu­neita ja sitou­tu­neita.

Vammaispalveluiden heikkoudet

  • vammaispalvelulainsäädännön vaihteleva soveltaminen
  • vammaisten oikeudet eivät toteudu
  • talous dominoi päätöksentekoa
  • eriarvoisuus
  • liiallinen työn kuormittavuus.

Osa vastaa­jista kuitenkin arvioi, että säästö­toi­men­piteet vaikeut­tavat työsken­telyä ammat­tieet­tisten ohjeiden mukai­sesti. Kunta­koh­taiset linjaukset aiheut­tavat eettisiä risti­riitoja, kun talou­del­liset reunaehdot määrit­te­levät budjetteja ja siten päätök­sen­tekoa asiakas­asioissa. Vastaajien mukaan asiak­kaiden todel­linen valin­nan­vapaus on vähäinen. Työn määrä, sisältö ja aikatau­lu­paineet voivat myös rajoittaa ammat­tieet­tisten ohjeiden mukaista työsken­telyä.

Vastaajat ovat sitou­tu­neita työhönsä ja vammaisten oikeuksien toteu­tu­miseen. Työyh­tei­söissä työnte­kijät tukevat toisiaan ja saavat tukea myös esimie­hiltään. Kuitenkin joskus koetaan, ettei esimie­hellä ole tarpeeksi aikaa työnte­ki­jöilleen.

Vahvuutena on se, että asioita käsitellään yhdessä tiimeissä, tehdään moniam­ma­til­lista yhteis­työtä ja myös seudul­lista yhteis­työtä. Sote-uudis­tuk­sessa moniam­ma­til­linen ja seu­dullinen yhteistyö toivot­ta­vasti myös tiivis­tyvät. Palve­luohjaus ja monitar­peisten ihmisten palvelun integrointi tulevat vaatimaan soten ja valinnan vapauden oloissa erityis­huo­miota.

Kristiina Koski­luoma