Suomen ainoassa tehdaspäiväkodissa lapset tunnistavat tuoksusta, milloin tehtaalla tehdään Turkinpippurikeksejä.

 

 

Ihan taval­li­nen päi­vä­koti – mutta siellä tuok­suu. Se on makeis- ja lei­pä­jätti Faze­rin yllä­pi­tämä päi­vä­koti, joka toi­mii suklaa­teh­taan ala­ker­rassa Van­taan Vaaralassa.

Päi­vä­koti on tiet­tä­västi ainut yri­tyk­sen omis­tama teh­das­päi­vä­koti Suo­messa. Siellä lap­set viet­tä­vät päi­vänsä sillä aikaa, kun isät ja äidit teke­vät työtä samalla ton­tilla teh­taassa tai toimistossa.

– Emme tiedä, että saman­laista päi­vä­ko­tia on enää muu­alla Suo­messa, päi­vä­ko­din joh­taja Outi Mäki­nen sanoo.

Aika­naan suu­ret teh­taat perus­ti­vat las­ten­tar­hoja työn­te­ki­jöi­den lap­sille. Kun päi­vä­hoi­to­laki tuli voi­maan 1973, kun­nat otti­vat päi­vä­hoi­don vas­tuul­leen. Teh­taat sul­ki­vat päiväkotinsa.

Per­hey­ri­tys Fazer valitsi toi­sen suunnan.

– Meillä on edel­leen oma päi­vä­koti. Se ker­too pal­jon yri­tyk­sen arvoista. Täällä pide­tään työn­te­ki­jöistä huolta, sanoo Mäkinen.

Päiväkoti toimii aamusta puoli seitsemästä viiteen

Teh­taalla teh­dään vuo­ro­työtä, mutta ilta- ja yöhoi­toa kysy­tään vähän, Outi Mäki­nen sanoo. Siksi hoi­toa ei ole ympäri vuorokauden.
Päi­vä­koti nou­dat­taa val­ta­kun­nal­lista ja Van­taan var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­mia, ja kau­punki val­voo sen toimintaa.

– Var­hais­kas­va­tus­suun­ni­telma koros­taa ryh­mässä toi­mi­mi­sen tai­toja. Meillä per­hear­voja ehkä pai­no­te­taan vielä enemmän.

Lap­set kas­va­vat yhtei­söl­li­syy­teen ja myös faze­ri­lai­suu­teen. Päi­vä­ko­dissa käy lap­sia jo kol­man­nessa pol­vessa. Siellä on lap­sia, joi­den iso­van­hempi on ollut töissä yri­tyk­sessä ja äiti tai isä käy­nyt lap­sena tarhaa.

Fazerilaisia on päiväkodissa jo kolmannessa polvessa.

Lap­set tie­tä­vät, kuka on yri­tyk­sen perus­taja Karl Fazer.
– Viime vuo­den eska­rit miet­ti­vät kovasti, miten se Karl kuoli, var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja Jenni Heino kertoo.

Hoi­to­mak­sut ovat samat kuin kun­nal­li­sessa var­hais­kas­va­tuk­sessa. Yri­tys kat­taa loput kulut. Esi­kou­lun kau­punki hank­kii Faze­rilta maksusitoumuksella.

Suomen makein päiväkoti toimii kellarissa toimistotilojen alapuolella

Paikka on rau­hal­li­nen, sillä tilat ja piha sijait­se­vat raken­nuk­sen sivussa teh­das­ton­tin lai­dalla. Aamuin illoin päi­vä­ko­tiin tul­laan var­tioi­dun por­tin kautta.

Päi­vä­ko­tiin joh­taa oma ovi. Tilat oli­vat alun perin varas­toja. Ne remon­toi­tiin päi­vä­ko­tia var­ten vuonna 2012. Kol­mella lap­si­ryh­mällä on omat tilat, mutta ne jaka­vat esi­mer­kiksi etei­sen. Arki saa­daan pyö­ri­mään hyvällä sumpli­mi­sella, Outi Mäki­nen kuvaa.

– Aikui­set sopi­vat etei­sen käy­tön ja las­ten kul­ke­mi­set niin, että lap­set voi­vat liik­kua pie­nissä ryh­missä. Kaikki aut­ta­vat ja osal­lis­tu­vat kii­reet­tö­män päi­vän läpi­vien­tiin, sanoo Mäkinen.

Van­hem­mat ja lap­set viet­tä­vät päi­vät samalla ton­tilla, mutta omissa olois­saan. Päi­vä­ko­din aidattu piha avau­tuu toi­mis­to­ti­lo­jen ikku­noi­den eteen. Leik­ki­pi­halle näkyy työ­pöy­dän ääressä istu­via äitejä ja isiä.

– Jos­kus joku van­hempi saat­taa sieltä vil­kut­taa, Mäki­nen kertoo.

Pie­net ja isot koh­taa­vat myös, kun päi­vä­ko­ti­ryh­mät liik­ku­vat teh­taan alu­eella. Esi­mer­kiksi jump­pa­sa­liin lap­set käve­le­vät alu­een läpi. Lap­set osal­lis­tu­vat myös elä­ke­läis­ten joululounaalle.

Teh­da­sa­lue tar­joaa lap­sille tutkittavaa.
– Me käymme ret­kellä teh­taan Vie­rai­lu­kes­kuk­sessa. Eska­rin kanssa pääs­tiin lei­po­maan koekeittiöön.

Lap­set oppi­vat, että van­hempi on täällä töissä ja he päi­vä­ko­dissa, Mäki­nen ker­too. Vaikka van­hem­pia koh­da­taan, hei­dän peräänsä ei itketä.

– Kun lapsi aloit­taa meillä, saa­tamme sanoa van­hem­malle, että älä anna lap­sen nähdä sinua. Niin lapsi ei koe eroah­dis­tusta uudelleen.
Mäki­sen mukaan lap­set ovat hyvin perillä siitä, mitä van­hempi tekee.

– Joku saat­taa ker­toa, että mei­dän äiti on töissä tuolla. Toi­nen vas­taa, että mei­dän­kin äiti oli ennen siellä mutta nyt se on muualla.
Van­hem­mat pää­se­vät hel­posti päi­vä­ko­tiin. Se hel­pot­taa esi­mer­kiksi var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­mien teke­mistä, Mäki­nen kertoo.

Teh­taan ikku­noista äidit ja isät näke­vät päi­vä­ko­din pihalle, missä lap­set leik­ki­vät. Kuva Veikko Somerpuro

 

 

 

Se tuoksu. Teh­da­sa­lu­een pihassa tuok­suu juuri pais­tettu leipä. Päi­vä­ko­dissa nenään lei­juu makeampi tuok­sah­dus tehtaalta.

– Lap­set fii­lis­te­le­vät tuok­suja. Yhdessä jutel­laan, mitä teh­taalla nyt teh­dään. Lap­set miet­ti­vät, ovatko Domi­not pala­neet poh­jaan, jos oikein tuok­suu. Ja he tie­tä­vät kyllä, mil­loin teh­dään Tur­kin­pip­pu­ri­do­mi­noita, var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja Heidi Orava sanoo.

Kark­keja ja kek­sejä päi­vä­ko­dissa her­ku­tel­laan vain juh­la­päi­vinä. Aamulla lap­set syö­vät oman talon puu­roa ja tuo­retta leipää.

Faze­ri­lai­suus näkyy myös ryh­mien nimissä. Pip­pu­rit, Paa­ka­rit ja Pih­la­jat tule­vat kol­mesta tuo­tan­to­suun­nasta eli ruo­asta, lei­po­mosta ja kar­keista. Esi­kou­lu­lai­set ovat Panttereita.

Päi­vä­koti toi­mii var­tioi­dulla alueella.
– Mei­dän ei tar­vitse etsiä aamulla lasin­sir­pa­leita leik­ki­pi­hasta. Tänne voi myös jät­tää leluja ulos yöksi. Ne eivät katoa. Tämä on tur­val­li­nen paikka, Jenni Heino sanoo.

Hyvät henkilökuntaedut

Päi­vä­ko­tia joh­tava Outi Mäki­nen tuli taloon pian val­mis­tu­mi­sensa jäl­keen. Sitä ennen hän ehti työs­ken­nellä lyhyitä jak­soja muissa päi­vä­ko­deissa ja lastensuojelussa.

Myös var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja Heidi Orava on työs­ken­nel­lyt talossa kauan, jo 12 vuotta. Hänen työ­pa­rinsa Jenni Heino ajaa töi­hin Vaa­ra­laan nyt kol­matta vuotta.

Nai­set kou­kutti eri­lai­nen työpaikka¬ilmoitus ja hyvät hen­ki­lö­kun­tae­dut. Oma kun­to­sali ja myy­mälä, josta voi ostaa tuot­teita edul­li­sesti, nai­set luettelevat.

– Tämä on isoja päi­vä­ko­teja läm­pi­mämpi ja kodin­omai­sempi, Orava kuvaa.

Myös pal­kat ovat kil­pai­lu­ky­kyi­siä, Outi Mäki­nen sanoo. Se ja edut tuo­vat taloon sitou­tu­nutta hen­ki­lö­kun­taa. Pää­kau­pun­ki­seu­dulla on ylei­sesti pulaa päte­vistä var­hais­kas­va­tuk­sen opettajista.

Henkilökuntaa on helppo saada.

– Me saamme paitsi muo­dol­li­sesti päte­vää myös osaa­vaa hen­ki­lö­kun­taa. Vaih­tu­vuus on pientä, ker­too Mäkinen.

Omasta päi­vä­ko­dista on hyö­tyä yri­tyk­sen rekrytoinnissa.

– Sitä tar­jo­taan hen­ki­lö­kun­tae­tuna. Monet yllät­ty­vät, että täällä toi­mii päi­vä­koti. Sitä arvostetaan.

Yhdessä päiväkotiin ja töihin

Van­hem­mat pitä­vät siitä, että päi­vä­koti lyhen­tää las­ten hoi­to­päi­viä. Lap­set kul­ke­vat työ­hön ja kotiin yhdessä van­hem­man kanssa.

Tuo­te­ke­hi­tys­joh­taja Juhani Siba­kov ajaa Vaa­ra­laan Espoosta kah­den pojan kanssa. Mat­koista on tul­lut per­heen mies­ten yhteistä aikaa.
– Tänne tul­lessa puhu­taan päi­vän ohjel­masta. Kotiin men­nessä pojat halua­vat usein levätä ja rau­hoit­tua, hän kuvaa.

Kun lap­set viet­tä­vät päi­vät samalla ton­tilla, ei tar­vitse stres­sata, ehtiikö heitä hake­maan päi­vä­ko­dista ajoissa, Siba­kov sanoo.

– Tär­kein kri­teeri meille oli kui­ten­kin se, että tämä on pieni ja hyvä­laa­tui­nen päiväkoti.

Tur­val­li­suu­den tun­netta tuo se, että lap­set ovat päi­väl­lä­kin lähellä, hän sanoo. Jos jota­kin sat­tuu tai lapsi vaikka sai­ras­tuu, pai­kalle pää­see nopeasti.

 

Äidit imettivät vauvoja ruokatunnilla

Historiakuva Fazerin seimistä.

Faze­rin ensim­mäi­nen päi­vä­koti sijaitsi Hel­sin­gin Puna­vuo­ressa. Sei­mi­kuva on vuo­delta 1957. Kuva: Faze­rin arkisto.

Faze­rin päi­vä­koti avat­tiin vuonna 1951 Perä­mie­hen­ka­dulle työn­te­ki­jöi­den asuin­ta­loon. Faze­rin makeis­teh­das toimi sil­loin lähis­töllä Teh­taan­ka­dulla Hel­sin­gin keskustassa.

Vuonna 1955 uusi teh­das raken­net­tiin Van­taan Vaa­ra­laan. Sen lähelle val­mis­tui työn­te­ki­jöi­den asuin­ta­loja. Yhteen niistä, Onni-taloon, perus­tet­tiin myös päiväkoti.

Teh­taan­ka­dulla tuo­tanto lak­kasi vuo­teen 1963 men­nessä. Sil­loin myös kes­kus­tan päi­vä­koti sulki ovensa.

Syys­kuussa 1962 sai 4–6‑vuotiaiden las­ten­tarha omat tilat teh­taalta. Pie­nim­mät jäi­vät Onni-asuin­ta­lon seimeen.

Vuonna 2012 teh­taan las­ten­tar­han tilat kun­nos­tet­tiin nykyi­siksi. Sil­loin Onni-talon sei­men lap­set­kin muut­ti­vat tehdasalueelle.

Alkuai­koina vau­vat tuli­vat hoi­toon kol­men kuu­kau­den ikäi­sinä. Kun äitiys­loma piteni, nuo­rim­mat tuli­vat puo­li­vuo­tiaina. Äidit kävi­vät imet­tä­mässä vau­voja ruokatunnilla.

Las­ten­tar­hassa kävi oma lää­käri 1960–1980-luvuilla. Hän tutki lap­set kah­den vii­kon välein.
Tällä het­kellä päi­vä­ko­dissa on hen­ki­lö­kun­taa 12.

Jaana Lai­ti­nen