Suomen ainoassa tehdaspäiväkodissa lapset tunnistavat tuoksusta, milloin tehtaalla tehdään Turkinpippurikeksejä.

 

 

Ihan tavalli­nen päiväkoti – mut­ta siel­lä tuok­suu. Se on makeis- ja leipäjät­ti Faz­erin ylläpitämä päiväkoti, joka toimii suk­laate­htaan alak­er­ras­sa Van­taan Vaar­alas­sa.

Päiväkoti on tiet­tävästi ain­ut yri­tyk­sen omis­ta­ma tehdaspäiväkoti Suomes­sa. Siel­lä lapset viet­tävät päivän­sä sil­lä aikaa, kun isät ja äid­it tekevät työtä samal­la ton­til­la tehtaas­sa tai toimis­tossa.

– Emme tiedä, että saman­laista päiväko­tia on enää muual­la Suomes­sa, päiväkodin johta­ja Outi Mäki­nen sanoo.

Aikanaan suuret tehtaat perus­ti­vat las­ten­tarho­ja työn­tek­i­jöi­den lap­sille. Kun päivähoito­la­ki tuli voimaan 1973, kun­nat otti­vat päivähoidon vas­tu­ulleen. Tehtaat sulki­vat päiväkotin­sa.

Per­heyri­tys Faz­er val­it­si toisen suun­nan.

– Meil­lä on edelleen oma päiväkoti. Se ker­too paljon yri­tyk­sen arvoista. Tääl­lä pide­tään työn­tek­i­jöistä huol­ta, sanoo Mäki­nen.

Päiväkoti toimii aamusta puoli seitsemästä viiteen

Tehtaal­la tehdään vuorotyötä, mut­ta ilta- ja yöhoitoa kysytään vähän, Outi Mäki­nen sanoo. Sik­si hoitoa ei ole ympäri vuorokau­den.
Päiväkoti nou­dat­taa val­takun­nal­lista ja Van­taan varhaiskas­va­tus­su­un­nitelmia, ja kaupun­ki valvoo sen toim­intaa.

– Varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­ma korostaa ryh­mässä toim­imisen taito­ja. Meil­lä per­hear­vo­ja ehkä pain­ote­taan vielä enem­män.

Lapset kas­va­vat yhteisöl­lisyy­teen ja myös faz­er­i­laisu­u­teen. Päiväkodis­sa käy lap­sia jo kol­man­nes­sa polves­sa. Siel­lä on lap­sia, joiden iso­van­hempi on ollut töis­sä yri­tyk­sessä ja äiti tai isä käynyt lapse­na tarhaa.

Fazerilaisia on päiväkodissa jo kolmannessa polvessa.

Lapset tietävät, kuka on yri­tyk­sen perus­ta­ja Karl Faz­er.
– Viime vuo­den eskar­it miet­tivät kovasti, miten se Karl kuoli, varhaiskas­vatuk­sen opet­ta­ja Jen­ni Heino ker­too.

Hoit­o­mak­sut ovat samat kuin kun­nal­lises­sa varhaiskas­vatuk­ses­sa. Yri­tys kat­taa lop­ut kulut. Esik­oulun kaupun­ki han­kkii Faz­er­il­ta mak­susi­toumuk­sel­la.

Suomen makein päiväkoti toimii kellarissa toimistotilojen alapuolella

Paik­ka on rauhalli­nen, sil­lä tilat ja piha sijait­se­vat raken­nuk­sen sivus­sa tehdas­ton­tin laidal­la. Aamuin illoin päiväkoti­in tul­laan var­tioidun portin kaut­ta.

Päiväkoti­in johtaa oma ovi. Tilat oli­vat alun perin varas­to­ja. Ne remon­toiti­in päiväko­tia varten vuon­na 2012. Kolmel­la lap­siryh­mäl­lä on omat tilat, mut­ta ne jaka­vat esimerkik­si eteisen. Arki saadaan pyörimään hyväl­lä sumplimisel­la, Outi Mäki­nen kuvaa.

– Aikuiset sopi­vat eteisen käytön ja las­ten kulkemiset niin, että lapset voivat liikkua pienis­sä ryh­mis­sä. Kaik­ki aut­ta­vat ja osal­lis­tu­vat kiireet­tömän päivän läpivi­en­ti­in, sanoo Mäki­nen.

Van­hem­mat ja lapset viet­tävät päivät samal­la ton­til­la, mut­ta omis­sa olois­saan. Päiväkodin aidat­tu piha avau­tuu toimis­totilo­jen ikkunoiden eteen. Leikkip­i­halle näkyy työpöy­dän ääressä istu­via äite­jä ja isiä.

– Joskus joku van­hempi saat­taa sieltä vilkut­taa, Mäki­nen ker­too.

Pienet ja isot kohtaa­vat myös, kun päiväkotiryh­mät liikku­vat tehtaan alueel­la. Esimerkik­si jump­pasali­in lapset kävelevät alueen läpi. Lapset osal­lis­tu­vat myös eläkeläis­ten joul­u­lounaalle.

Tehdasalue tar­joaa lap­sille tutkit­tavaa.
– Me käymme retkel­lä tehtaan Vierailukeskuk­ses­sa. Eskarin kanssa päästi­in leipo­maan koekeit­tiöön.

Lapset oppi­vat, että van­hempi on tääl­lä töis­sä ja he päiväkodis­sa, Mäki­nen ker­too. Vaik­ka van­hempia koh­dataan, hei­dän perään­sä ei itketä.

– Kun lap­si aloit­taa meil­lä, saatamme sanoa van­hem­malle, että älä anna lapsen nähdä sin­ua. Niin lap­si ei koe eroahdis­tus­ta uudelleen.
Mäkisen mukaan lapset ovat hyvin per­il­lä siitä, mitä van­hempi tekee.

– Joku saat­taa ker­toa, että mei­dän äiti on töis­sä tuol­la. Toinen vas­taa, että mei­dänkin äiti oli ennen siel­lä mut­ta nyt se on muual­la.
Van­hem­mat pää­sevät hel­posti päiväkoti­in. Se helpot­taa esimerkik­si varhaiskas­va­tus­su­un­nitelmien tekemistä, Mäki­nen ker­too.

Tehtaan ikkunoista äid­it ja isät näkevät päiväkodin pihalle, mis­sä lapset leikkivät. Kuva Veikko Somer­puro

 

 

 

Se tuok­su. Tehdasalueen pihas­sa tuok­suu juuri pais­tet­tu leipä. Päiväkodis­sa nenään lei­juu makeampi tuok­sah­dus tehtaal­ta.

– Lapset fiilis­televät tuok­su­ja. Yhdessä jutel­laan, mitä tehtaal­la nyt tehdään. Lapset miet­tivät, ovatko Dominot pala­neet poh­jaan, jos oikein tuok­suu. Ja he tietävät kyl­lä, mil­loin tehdään Turk­in­pip­puridomi­noi­ta, varhaiskas­vatuk­sen opet­ta­ja Hei­di Ora­va sanoo.

Karkke­ja ja kek­se­jä päiväkodis­sa herkutel­laan vain juh­lapäiv­inä. Aamul­la lapset syövät oman talon puuroa ja tuoret­ta leipää.

Faz­er­i­laisu­us näkyy myös ryh­mien nimis­sä. Pip­pu­rit, Paakar­it ja Pih­la­jat tule­vat kolmes­ta tuotan­to­su­un­nas­ta eli ruoas­ta, leipo­mos­ta ja karkeista. Esik­oul­u­laiset ovat Pant­tere­i­ta.

Päiväkoti toimii var­tioidul­la alueel­la.
– Mei­dän ei tarvitse etsiä aamul­la lasin­sir­palei­ta leikkip­i­has­ta. Tänne voi myös jät­tää lelu­ja ulos yök­si. Ne eivät katoa. Tämä on tur­valli­nen paik­ka, Jen­ni Heino sanoo.

Hyvät henkilökuntaedut

Päiväko­tia johta­va Outi Mäki­nen tuli taloon pian valmis­tu­misen­sa jäl­keen. Sitä ennen hän ehti työsken­nel­lä lyhy­itä jak­so­ja muis­sa päiväkodeis­sa ja las­ten­suo­jelus­sa.

Myös varhaiskas­vatuk­sen opet­ta­ja Hei­di Ora­va on työsken­nel­lyt talos­sa kauan, jo 12 vuot­ta. Hänen työ­parin­sa Jen­ni Heino ajaa töi­hin Vaar­alaan nyt kol­mat­ta vuot­ta.

Naiset koukut­ti eri­lainen työpaikka¬ilmoitus ja hyvät henkilökun­tae­dut. Oma kun­tos­ali ja myymälä, jos­ta voi ostaa tuot­tei­ta edullis­es­ti, naiset luet­tel­e­vat.

– Tämä on iso­ja päiväkote­ja lämpimämpi ja kodi­no­maisem­pi, Ora­va kuvaa.

Myös palkat ovat kil­pailukyky­isiä, Outi Mäki­nen sanoo. Se ja edut tuo­vat taloon sitoutunut­ta henkilökun­taa. Pääkaupunkiseudul­la on yleis­es­ti pulaa päte­vistä varhaiskas­vatuk­sen opet­ta­jista.

Henkilökuntaa on helppo saada.

– Me saamme pait­si muodol­lis­es­ti pätevää myös osaavaa henkilökun­taa. Vai­h­tu­vu­us on pien­tä, ker­too Mäki­nen.

Omas­ta päiväkodista on hyö­tyä yri­tyk­sen rekry­toin­nis­sa.

– Sitä tar­jo­taan henkilökun­tae­tu­na. Mon­et yllät­tyvät, että tääl­lä toimii päiväkoti. Sitä arvoste­taan.

Yhdessä päiväkotiin ja töihin

Van­hem­mat pitävät siitä, että päiväkoti lyhen­tää las­ten hoitopäiviä. Lapset kulke­vat työhön ja koti­in yhdessä van­hem­man kanssa.

Tuoteke­hi­tysjo­hta­ja Juhani Sibakov ajaa Vaar­alaan Espoos­ta kah­den pojan kanssa. Matkoista on tul­lut per­heen miesten yhteistä aikaa.
– Tänne tul­lessa puhutaan päivän ohjel­mas­ta. Koti­in men­nessä pojat halu­a­vat usein lev­ätä ja rauhoit­tua, hän kuvaa.

Kun lapset viet­tävät päivät samal­la ton­til­la, ei tarvitse stres­sa­ta, ehti­ikö heitä hake­maan päiväkodista ajois­sa, Sibakov sanoo.

– Tärkein kri­teeri meille oli kuitenkin se, että tämä on pieni ja hyvälaa­tu­inen päiväkoti.

Tur­val­lisu­u­den tun­net­ta tuo se, että lapset ovat päiväl­läkin lähel­lä, hän sanoo. Jos jotakin sat­tuu tai lap­si vaik­ka sairas­tuu, paikalle pääsee nopeasti.

 

Äidit imettivät vauvoja ruokatunnilla

Historiakuva Fazerin seimistä.

Faz­erin ensim­mäi­nen päiväkoti sijait­si Helsin­gin Punavuores­sa. Seimiku­va on vuodelta 1957. Kuva: Faz­erin ark­isto.

Faz­erin päiväkoti avat­ti­in vuon­na 1951 Perämiehenkadulle työn­tek­i­jöi­den asuin­taloon. Faz­erin makeis­te­hdas toi­mi sil­loin lähistöl­lä Tehtaankadul­la Helsin­gin keskus­tas­sa.

Vuon­na 1955 uusi tehdas raken­net­ti­in Van­taan Vaar­alaan. Sen lähelle valmis­tui työn­tek­i­jöi­den asuin­talo­ja. Yhteen niistä, Onni-taloon, perustet­ti­in myös päiväkoti.

Tehtaankadul­la tuotan­to lakkasi vuo­teen 1963 men­nessä. Sil­loin myös keskus­tan päiväkoti sul­ki oven­sa.

Syysku­us­sa 1962 sai 4–6‑vuotiaiden las­ten­tarha omat tilat tehtaal­ta. Pien­im­mät jäivät Onni-asuin­talon seimeen.

Vuon­na 2012 tehtaan las­ten­tarhan tilat kun­nos­tet­ti­in nyky­isik­si. Sil­loin Onni-talon seimen lapsetkin muut­ti­vat tehdasalueelle.

Alkuaikoina vau­vat tuli­vat hoitoon kol­men kuukau­den ikäis­inä. Kun äitiys­lo­ma piteni, nuorim­mat tuli­vat puo­livuo­ti­aina. Äid­it kävivät imet­tämässä vau­vo­ja ruokatun­nil­la.

Las­ten­tarhas­sa kävi oma lääkäri 1960–1980-luvuilla. Hän tut­ki lapset kah­den viikon välein.
Täl­lä het­kel­lä päiväkodis­sa on henkilökun­taa 12.

Jaana Laiti­nen