Suomen ainoassa tehdaspäiväkodissa lapset tunnistavat tuoksusta, milloin tehtaalla tehdään Turkinpippurikeksejä.

 

 

Ihan taval­linen päiväkoti – mutta siellä tuoksuu. Se on makeis- ja leipä­jätti Fazerin ylläpitämä päiväkoti, joka toimii suklaa­tehtaan alaker­rassa Vantaan Vaara­lassa.

Päiväkoti on tiettä­västi ainut yrityksen omistama tehdas­päi­väkoti Suomessa. Siellä lapset viettävät päivänsä sillä aikaa, kun isät ja äidit tekevät työtä samalla tontilla tehtaassa tai toimis­tossa.

– Emme tiedä, että saman­laista päivä­kotia on enää muualla Suomessa, päivä­kodin johtaja Outi Mäkinen sanoo.

Aikanaan suuret tehtaat perus­tivat lasten­tarhoja työnte­ki­jöiden lapsille. Kun päivä­hoi­tolaki tuli voimaan 1973, kunnat ottivat päivä­hoidon vastuulleen. Tehtaat sulkivat päivä­ko­tinsa.

Perhey­ritys Fazer valitsi toisen suunnan.

– Meillä on edelleen oma päiväkoti. Se kertoo paljon yrityksen arvoista. Täällä pidetään työnte­ki­jöistä huolta, sanoo Mäkinen.

Päiväkoti toimii aamusta puoli seitsemästä viiteen

Tehtaalla tehdään vuoro­työtä, mutta ilta- ja yöhoitoa kysytään vähän, Outi Mäkinen sanoo. Siksi hoitoa ei ole ympäri vuoro­kauden.
Päiväkoti noudattaa valta­kun­nal­lista ja Vantaan varhais­kas­va­tus­suun­ni­telmia, ja kaupunki valvoo sen toimintaa.

– Varhais­kas­va­tus­suun­ni­telma korostaa ryhmässä toimi­misen taitoja. Meillä perhearvoja ehkä paino­tetaan vielä enemmän.

Lapset kasvavat yhtei­söl­li­syyteen ja myös fazeri­lai­suuteen. Päivä­ko­dissa käy lapsia jo kolman­nessa polvessa. Siellä on lapsia, joiden isovan­hempi on ollut töissä yrityk­sessä ja äiti tai isä käynyt lapsena tarhaa.

Fazerilaisia on päiväkodissa jo kolmannessa polvessa.

Lapset tietävät, kuka on yrityksen perustaja Karl Fazer.
– Viime vuoden eskarit miettivät kovasti, miten se Karl kuoli, varhais­kas­va­tuksen opettaja Jenni Heino kertoo.

Hoito­maksut ovat samat kuin kunnal­li­sessa varhais­kas­va­tuk­sessa. Yritys kattaa loput kulut. Esikoulun kaupunki hankkii Fazerilta maksusi­tou­muk­sella.

Suomen makein päiväkoti toimii kellarissa toimistotilojen alapuolella

Paikka on rauhal­linen, sillä tilat ja piha sijait­sevat raken­nuksen sivussa tehdas­tontin laidalla. Aamuin illoin päivä­kotiin tullaan vartioidun portin kautta.

Päivä­kotiin johtaa oma ovi. Tilat olivat alun perin varastoja. Ne remon­toitiin päivä­kotia varten vuonna 2012. Kolmella lapsi­ryh­mällä on omat tilat, mutta ne jakavat esimer­kiksi eteisen. Arki saadaan pyörimään hyvällä sumpli­mi­sella, Outi Mäkinen kuvaa.

– Aikuiset sopivat eteisen käytön ja lasten kulke­miset niin, että lapset voivat liikkua pienissä ryhmissä. Kaikki auttavat ja osallis­tuvat kiireet­tömän päivän läpivientiin, sanoo Mäkinen.

Vanhemmat ja lapset viettävät päivät samalla tontilla, mutta omissa oloissaan. Päivä­kodin aidattu piha avautuu toimis­to­ti­lojen ikkunoiden eteen. Leikki­pi­halle näkyy työpöydän ääressä istuvia äitejä ja isiä.

– Joskus joku vanhempi saattaa sieltä vilkuttaa, Mäkinen kertoo.

Pienet ja isot kohtaavat myös, kun päivä­ko­ti­ryhmät liikkuvat tehtaan alueella. Esimer­kiksi jumppa­saliin lapset kävelevät alueen läpi. Lapset osallis­tuvat myös eläke­läisten joulu­lou­naalle.

Tehda­salue tarjoaa lapsille tutkit­tavaa.
– Me käymme retkellä tehtaan Vierai­lu­kes­kuk­sessa. Eskarin kanssa päästiin leipomaan koekeit­tiöön.

Lapset oppivat, että vanhempi on täällä töissä ja he päivä­ko­dissa, Mäkinen kertoo. Vaikka vanhempia kohdataan, heidän peräänsä ei itketä.

– Kun lapsi aloittaa meillä, saatamme sanoa vanhem­malle, että älä anna lapsen nähdä sinua. Niin lapsi ei koe eroah­dis­tusta uudelleen.
Mäkisen mukaan lapset ovat hyvin perillä siitä, mitä vanhempi tekee.

– Joku saattaa kertoa, että meidän äiti on töissä tuolla. Toinen vastaa, että meidänkin äiti oli ennen siellä mutta nyt se on muualla.
Vanhemmat pääsevät helposti päivä­kotiin. Se helpottaa esimer­kiksi varhais­kas­va­tus­suun­ni­telmien tekemistä, Mäkinen kertoo.

Tehtaan ikkunoista äidit ja isät näkevät päivä­kodin pihalle, missä lapset leikkivät. Kuva Veikko Somerpuro

 

 

 

Se tuoksu. Tehda­sa­lueen pihassa tuoksuu juuri paistettu leipä. Päivä­ko­dissa nenään leijuu makeampi tuoksahdus tehtaalta.

– Lapset fiilis­te­levät tuoksuja. Yhdessä jutellaan, mitä tehtaalla nyt tehdään. Lapset miettivät, ovatko Dominot palaneet pohjaan, jos oikein tuoksuu. Ja he tietävät kyllä, milloin tehdään Turkin­pip­pu­ri­do­mi­noita, varhais­kas­va­tuksen opettaja Heidi Orava sanoo.

Karkkeja ja keksejä päivä­ko­dissa herku­tellaan vain juhla­päivinä. Aamulla lapset syövät oman talon puuroa ja tuoretta leipää.

Fazeri­laisuus näkyy myös ryhmien nimissä. Pippurit, Paakarit ja Pihlajat tulevat kolmesta tuotan­to­suun­nasta eli ruoasta, leipo­mosta ja karkeista. Esikou­lu­laiset ovat Pantte­reita.

Päiväkoti toimii vartioi­dulla alueella.
– Meidän ei tarvitse etsiä aamulla lasin­sir­pa­leita leikki­pi­hasta. Tänne voi myös jättää leluja ulos yöksi. Ne eivät katoa. Tämä on turval­linen paikka, Jenni Heino sanoo.

Hyvät henkilökuntaedut

Päivä­kotia johtava Outi Mäkinen tuli taloon pian valmis­tu­mi­sensa jälkeen. Sitä ennen hän ehti työsken­nellä lyhyitä jaksoja muissa päivä­ko­deissa ja lasten­suo­je­lussa.

Myös varhais­kas­va­tuksen opettaja Heidi Orava on työsken­nellyt talossa kauan, jo 12 vuotta. Hänen työpa­rinsa Jenni Heino ajaa töihin Vaaralaan nyt kolmatta vuotta.

Naiset koukutti erilainen työpaikka¬ilmoitus ja hyvät henki­lö­kun­taedut. Oma kuntosali ja myymälä, josta voi ostaa tuotteita edulli­sesti, naiset luette­levat.

– Tämä on isoja päivä­koteja lämpi­mämpi ja kodin­omai­sempi, Orava kuvaa.

Myös palkat ovat kilpai­lu­ky­kyisiä, Outi Mäkinen sanoo. Se ja edut tuovat taloon sitou­tu­nutta henki­lö­kuntaa. Pääkau­pun­ki­seu­dulla on yleisesti pulaa pätevistä varhais­kas­va­tuksen opetta­jista.

Henkilökuntaa on helppo saada.

– Me saamme paitsi muodol­li­sesti pätevää myös osaavaa henki­lö­kuntaa. Vaihtuvuus on pientä, kertoo Mäkinen.

Omasta päivä­ko­dista on hyötyä yrityksen rekry­toin­nissa.

– Sitä tarjotaan henki­lö­kun­taetuna. Monet yllät­tyvät, että täällä toimii päiväkoti. Sitä arvos­tetaan.

Yhdessä päiväkotiin ja töihin

Vanhemmat pitävät siitä, että päiväkoti lyhentää lasten hoito­päiviä. Lapset kulkevat työhön ja kotiin yhdessä vanhemman kanssa.

Tuote­ke­hi­tys­johtaja Juhani Sibakov ajaa Vaaralaan Espoosta kahden pojan kanssa. Matkoista on tullut perheen miesten yhteistä aikaa.
– Tänne tullessa puhutaan päivän ohjel­masta. Kotiin mennessä pojat haluavat usein levätä ja rauhoittua, hän kuvaa.

Kun lapset viettävät päivät samalla tontilla, ei tarvitse stressata, ehtiikö heitä hakemaan päivä­ko­dista ajoissa, Sibakov sanoo.

– Tärkein kriteeri meille oli kuitenkin se, että tämä on pieni ja hyvälaa­tuinen päiväkoti.

Turval­li­suuden tunnetta tuo se, että lapset ovat päiväl­läkin lähellä, hän sanoo. Jos jotakin sattuu tai lapsi vaikka sairastuu, paikalle pääsee nopeasti.

 

Äidit imettivät vauvoja ruokatunnilla

Historiakuva Fazerin seimistä.

Fazerin ensim­mäinen päiväkoti sijaitsi Helsingin Punavuo­ressa. Seimikuva on vuodelta 1957. Kuva: Fazerin arkisto.

Fazerin päiväkoti avattiin vuonna 1951 Perämie­hen­ka­dulle työnte­ki­jöiden asuin­taloon. Fazerin makeis­tehdas toimi silloin lähis­töllä Tehtaan­ka­dulla Helsingin keskus­tassa.

Vuonna 1955 uusi tehdas raken­nettiin Vantaan Vaaralaan. Sen lähelle valmistui työnte­ki­jöiden asuin­taloja. Yhteen niistä, Onni-taloon, perus­tettiin myös päiväkoti.

Tehtaan­ka­dulla tuotanto lakkasi vuoteen 1963 mennessä. Silloin myös keskustan päiväkoti sulki ovensa.

Syyskuussa 1962 sai 4 – 6‑vuotiaiden lasten­tarha omat tilat tehtaalta. Pienimmät jäivät Onni-asuin­talon seimeen.

Vuonna 2012 tehtaan lasten­tarhan tilat kunnos­tettiin nykyi­siksi. Silloin Onni-talon seimen lapsetkin muuttivat tehda­sa­lu­eelle.

Alkuai­koina vauvat tulivat hoitoon kolmen kuukauden ikäisinä. Kun äitiysloma piteni, nuorimmat tulivat puoli­vuo­tiaina. Äidit kävivät imettä­mässä vauvoja ruoka­tun­nilla.

Lasten­tar­hassa kävi oma lääkäri 1960 – 1980-luvuilla. Hän tutki lapset kahden viikon välein.
Tällä hetkellä päivä­ko­dissa on henki­lö­kuntaa 12.

Jaana Laitinen