Sisko Koskenniemi Kääntöpuolella lapsuus -kirja-arvioRovanie­me­läinen sosiaa­li­työn­tekijä Sisko Koski­niemi tuntee todel­li­suuden, mistä esikois­ro­maa­nissaan kirjoittaa.

 

Sisko Koski­niemi on tehnyt kymmenen vuotta työtä polii­si­lai­tok­sella, ja jatkaa edelleen lasten­suo­je­lu­työssä. Kääntö­puo­lella lapsuus kirjan päähenkilö sosiaa­li­työn­tekijä Kaija Ranta­luoma tunnetaan polii­si­lai­tok­sella osaavana ja luotet­tavana työnte­kijänä. Häntä tarvitaan, kun pitää viedä kuolin­viestiä omaisille, kuulus­tella alaikäisiä näpis­te­li­jöitä tai mennä kotiväkivaltatilanteisiin.

Kirjassa Ranta­luoma selvittää monen­laisia tilan­teita kodit­to­mista ulkomaa­lai­sista ikäih­misten yksinäi­syyteen, mutta lasten­suojelu on kirjan pääaihe. Koski­niemen päähenkilö pohtii lasten­suo­je­lutyön mahdol­li­suuksia ja rajoja, lainsää­täjän mieltä, kunta­päät­täjien rahoi­tusta, päälli­köiden ohjeis­tuksia, ylimie­lisiä kakaroita sekä vihamie­lisiä ja korskeita vanhempia.

Ranta­luoman oma yksin­huol­tajan perhe-elämä tasapai­nottaa karuja lasten­suo­je­lu­koh­ta­loita. Yliop­pi­las­kir­joi­tuksiin valmis­tau­tuvan Villen tyttö­huolet, bisnes­maa­il­massa menes­tyvän sisaren elämäntapa, koiran hemmottelu ja työpaik­ka­ro­manssin mahdol­linen muuttu­minen yhtei­se­loksi edustavat normaaliutta.

Keskei­seksi tarinaksi kirjassa nousee se, miten sosiaa­li­työn­tekijä voi auttaa nuorta Miikkaa perheessä, jota alkoho­li­soi­tunut isä terro­risoi ja jossa äiti suojelee ennemmin väkival­taista miestään kuin lapsiaan.

Polii­si­kol­legat pohtivat monta kertaa, miten Kaija kestää työssään ja miten hän käsit­telee tunteitaan. Hänen ulkokuo­renaan on korrekti ammatil­lisuus, kohte­liaisuus, huolenpito.

Sisällä kuitenkin välillä kylmyys, suora­nainen halvek­sunta ja viha aikuisia asiak­kaita kohtaan. Tätä Kaija ei kiellä, mutta ei halua jäädä asiaa käsit­te­lemään edes läheis­tensä kanssa.

Lukemisen imun nosta­mi­seksi kustan­nus­toi­mittaja olisi voinut karsia joitakin rönsyjä tarinoista. Kirjan puoli­vä­listä tarina vie jo mukanaan ja loppu­rat­kaisu koskettaa yllät­tä­vyy­dessään.  Kääntö­puo­lella lapsuus on terve­tullut kirja sosiaa­li­työstä. Tästä saisi hyvän kotimaisen sosiaa­li­työn­te­ki­jä­sarjan televisioon.

Kristiina Koski­luoma

Sisko Koski­niemi: Kääntö­puo­lella lapsuus. Mylly­lahti 2015