Sisko Koskenniemi Kääntöpuolella lapsuus -kirja-arvioRovaniemeläinen sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi tuntee todellisuuden, mistä esikoisromaanissaan kirjoittaa.

 

Sisko Koskiniemi on teh­nyt kym­me­nen vuotta työtä polii­si­lai­tok­sella, ja jat­kaa edel­leen las­ten­suo­je­lu­työssä. Kääntöpuolella lap­suus kir­jan pää­hen­kilö sosi­aa­li­työn­te­kijä Kaija Rantaluoma tun­ne­taan polii­si­lai­tok­sella osaa­vana ja luo­tet­ta­vana työn­te­ki­jänä. Häntä tar­vi­taan, kun pitää viedä kuo­lin­vies­tiä omai­sille, kuu­lus­tella alai­käi­siä näpis­te­li­jöitä tai mennä kotiväkivaltatilanteisiin.

Kirjassa Rantaluoma sel­vit­tää monen­lai­sia tilan­teita kodit­to­mista ulko­maa­lai­sista ikäih­mis­ten yksi­näi­syy­teen, mutta las­ten­suo­jelu on kir­jan pää­aihe. Koskiniemen pää­hen­kilö poh­tii las­ten­suo­je­lu­työn mah­dol­li­suuk­sia ja rajoja, lain­sää­tä­jän mieltä, kun­ta­päät­tä­jien rahoi­tusta, pääl­li­köi­den ohjeis­tuk­sia, yli­mie­li­siä kaka­roita sekä viha­mie­li­siä ja kors­keita vanhempia.

Rantaluoman oma yksin­huol­ta­jan perhe-elämä tasa­pai­not­taa karuja las­ten­suo­je­lu­koh­ta­loita. Ylioppilaskirjoituksiin val­mis­tau­tu­van Villen tyt­tö­huo­let, bis­nes­maa­il­massa menes­ty­vän sisa­ren elä­män­tapa, koi­ran hem­mot­telu ja työ­paik­ka­ro­mans­sin mah­dol­li­nen muut­tu­mi­nen yhtei­se­loksi edus­ta­vat normaaliutta.

Keskeiseksi tari­naksi kir­jassa nousee se, miten sosi­aa­li­työn­te­kijä voi aut­taa nuorta Miikkaa per­heessä, jota alko­ho­li­soi­tu­nut isä ter­ro­ri­soi ja jossa äiti suo­je­lee ennem­min väki­val­taista mies­tään kuin lapsiaan.

Poliisikollegat poh­ti­vat monta ker­taa, miten Kaija kes­tää työs­sään ja miten hän käsit­te­lee tun­tei­taan. Hänen ulko­kuo­re­naan on kor­rekti amma­til­li­suus, koh­te­liai­suus, huolenpito.

Sisällä kui­ten­kin välillä kyl­myys, suo­ra­nai­nen hal­vek­sunta ja viha aikui­sia asiak­kaita koh­taan. Tätä Kaija ei kiellä, mutta ei halua jäädä asiaa käsit­te­le­mään edes läheis­tensä kanssa.

Lukemisen imun nos­ta­mi­seksi kus­tan­nus­toi­mit­taja olisi voi­nut kar­sia joi­ta­kin rön­syjä tari­noista. Kirjan puo­li­vä­listä tarina vie jo muka­naan ja lop­pu­rat­kaisu kos­ket­taa yllät­tä­vyy­des­sään.  Kääntöpuolella lap­suus on ter­ve­tul­lut kirja sosi­aa­li­työstä. Tästä saisi hyvän koti­mai­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­sar­jan televisioon.

Kristiina Koskiluoma

Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lap­suus. Myllylahti 2015