Hyvinvointivaltion tai laajemmin hyvinvointimallin kehityksessä on nähtävissä ainakin kaksi vaihetta: yhtäältä julkisen vallan ensisijaisuuden vaihe ja toisaalta uuden julkisen johtamisen (NPM) vaihe.

 

 

Varhais­vai­heessa työväen­liikkeen asema oli vahva ja hyvin­voin­ti­malli kehittyi pääosin valtiol­lisena ja kunnal­lisena toimijana. Julkisten palve­lujen tuotanto oli julkis­hal­lin­to­ve­toista eli kunnat tuottivat ne pääosin itse. 1990-luvun kuluessa vasem­miston voimien hiipuessa markki­na­hen­kinen yhteis­kun­ta­po­li­tiikan linja löi itsensä läpi. Tällöin uusi Kuvassa kirjan kansijulkinen johta­minen ja tilaa­ja­tuottaja -malli nousivat toisen vaiheen keskei­siksi ajattelu- ja toimin­ta­ta­voiksi julkis­hal­lin­nossa. Näin tapahtui myös Tampe­reella.

Joidenkin hallin­to­tie­tei­li­jöiden mielestä hallin­to­uu­dis­tusten toinen vaihe ei ole kuitenkaan edennyt riittävän pitkälle, siksi heidän mielestään tarvitaan vielä uudis­tuksen kolmas vaihe. Hyvin­voin­ti­valtio on ottanut tällaisen tulkinnan mukaan liikaa tilaa yksilöiden vapau­delta, rajoi­te­tulta halli­tus­val­lalta ja oikeus­val­tiolta. Siksi julkisen vallan on murrettava julkiset monopolit ”generoi­malla yrittä­jyyttä” ja salli­malla yrittä­jille mahdol­li­simman vapaa pääsy palve­lujen tuotta­misen alueelle. Vielä kerran hallintoa uudis­ta­malla olisi tämän tulkinnan mukaan edettävä uuteen vaiheeseen hyvin­voin­ti­mallin muutta­mi­sessa. Juuri tästä sote-uudis­tuksen valin­nan­va­pau­dessa oli kysymys.

Hallin­to­uu­dis­tusten kolman­nesta vaiheesta puhuu myös tuttu tampe­re­lainen virkamies Kari Hakari. Hänen retorinen sanomansa on pehmeämpi ja sulavampi kuin edellä esitte­lemäni suora­vii­vaisen markki­na­hen­kinen näkemys. Hakari puhuu julki­sesta hallin­nasta (NPG) kolmantena aaltona, joka hänen mielestään täydentää toista aaltoa. Se ei korvaa sitä.

Väitös­kir­jassaan Hakari toteaa, että ”yksityisen palve­lu­tuo­tannon osuus on laajen­tunut viime vuosina merkit­tä­västi. Tämän kehitys­suunnan voi uskoa edelleen vahvis­tuvan kunta­laisten valin­nan­va­pauden kasvaessa”. Perin­teisen markki­na­hen­kisen uusli­be­ra­lismin päälle Hakari liimaa muutamia uusia asioita: kunta­de­mo­kratian, osalli­suuden, verkos­to­mai­suuden ja avoimuuden.

Hakari sanoo, että hänen esittä­mänsä julkisen hallinnan kolmas aalto on lähellä Ison-Britannian konser­va­tiivien Big Society -ajattelua. Siinä pyrittiin ensin­näkin siirtämään julkisia palve­luita voimak­kaasti keskus­hal­lin­nolta paikal­lis­hal­lin­nolle, yhtei­söille, julkisen sektorin työnte­ki­jöille ja kansa­lai­sille. Toisaalta siinä keski­tyttiin kansa­lai­syh­teis­kunnan aktivoi­miseen ja yhtei­söl­li­syyden raken­ta­miseen.

Hankkeen tausta-ajatus on Hakarin mielestä siinä, että valta ”palau­tetaan kansalle”, ”koska julkinen valta on liian etäinen ja byrokraat­tinen voidakseen vastata ihmisten arkion­gelmiin. Parhaiden ideoiden uskotaan tulevan ruohon­juu­ri­ta­solta ja kun kansa­lai­sille annetaan mahdol­lisuus ottaa vastuuta omasta hyvin­voin­nistaan, he kykenevät tekemään sen tehok­kaammin ja tulok­sel­li­semmin kuin hallitus tai julkinen valta kykenisi tekemään”.

Hakari haluaa elvyttää moraa­lista vastuuta, vasta­vuo­roi­suutta ja velvol­li­suutta omaan apuun, mutta on samalla hukkaa­massa pohjois­maisen hyvin­voin­ti­mallin univer­saalin ytimen. Voi kysyä, miten tämä toteu­tuessaan vaikut­taisi julkisiin palve­luihin? Jos pohjois­mainen hyvin­voin­ti­malli markki­nois­tetaan kohti liberaalia hyvin­voin­ti­mallia, valta ei suinkaan palaudu kansalle, pikem­minkin se siirtyy yksityisten palve­lun­tuot­tajien osakkee­no­mis­ta­jille.  Kansa­laisten väliset erot kasvavat ja monille tulee pakko turvautua omaan apuun, kuten Suomessa oli tapana pienvil­je­li­jä­pro­jektin kaudella.

Sen sijaan jos Hakarin suoran demokratian ja osalli­suuden teemat, paikal­lis­ta­louden koros­ta­minen sekä kansa­lai­syh­teis­kunnan laaja elvyt­tä­minen liitetään univer­saalin pohjois­maisen hyvin­voin­ti­mallin kehit­tä­misen yhteyteen, ne voivat tällöin toki olla monella tapaa uudis­tavia ja hyvin­voin­ti­mallia paran­tavia tärkeitä ja oikean­suun­taisia linjauksia.

Jari Heinonen

Kirjoitus perustuu tekijän äskettäin ilmes­ty­neeseen kirjaan ”20-luvun hyvin­voin­ti­malli. Sosiaa­linen kysymys, liike & politiikka”. Into 2019.