Hyvinvointivaltion tai laajemmin hyvinvointimallin kehityksessä on nähtävissä ainakin kaksi vaihetta: yhtäältä julkisen vallan ensisijaisuuden vaihe ja toisaalta uuden julkisen johtamisen (NPM) vaihe.

 

 

Varhais­vai­heessa työväen­li­ik­keen ase­ma oli vah­va ja hyv­in­voin­ti­malli kehit­tyi pääosin val­ti­ol­lise­na ja kun­nal­lise­na toim­i­jana. Julk­isten palvelu­jen tuotan­to oli julk­ishallintove­toista eli kun­nat tuot­ti­vat ne pääosin itse. 1990-luvun kulues­sa vasem­mis­ton voimien hiipues­sa markki­na­henk­i­nen yhteiskun­tapoli­ti­ikan lin­ja löi itsen­sä läpi. Täl­löin uusi Kuvassa kirjan kansijulki­nen joht­a­mi­nen ja tilaa­jatuot­ta­ja ‑malli nousi­vat toisen vai­heen keskeisik­si ajat­telu- ja toim­intatavoik­si julk­ishallinnos­sa. Näin tapah­tui myös Tam­pereel­la.

Joidenkin hallintoti­eteil­i­jöi­den mielestä hallintou­ud­is­tusten toinen vai­he ei ole kuitenkaan eden­nyt riit­tävän pitkälle, sik­si hei­dän mielestään tarvi­taan vielä uud­is­tuk­sen kol­mas vai­he. Hyv­in­voin­ti­val­tio on ottanut täl­laisen tulkin­nan mukaan liikaa tilaa yksilöi­den vapaudelta, rajoite­tul­ta hal­li­tus­val­lal­ta ja oikeusval­ti­ol­ta. Sik­si julkisen val­lan on mur­ret­ta­va julkiset monop­o­lit ”gen­eroimal­la yrit­täjyyt­tä” ja sal­li­mal­la yrit­täjille mah­dol­lisim­man vapaa pääsy palvelu­jen tuot­tamisen alueelle. Vielä ker­ran hallintoa uud­is­ta­mal­la olisi tämän tulkin­nan mukaan edet­tävä uuteen vai­heeseen hyv­in­voin­ti­mallin muut­tamises­sa. Juuri tästä sote-uud­is­tuk­sen valin­nan­va­paudessa oli kysymys.

Hallintou­ud­is­tusten kol­mannes­ta vai­heesta puhuu myös tut­tu tam­pere­lainen virkamies Kari Hakari. Hänen retori­nen sanomansa on pehmeämpi ja sulavampi kuin edel­lä esit­telemäni suo­ravi­ivaisen markki­na­henk­i­nen näke­mys. Hakari puhuu julkises­ta hallinnas­ta (NPG) kol­man­te­na aal­tona, joka hänen mielestään täy­den­tää toista aal­toa. Se ei kor­vaa sitä.

Väitöskir­jas­saan Hakari toteaa, että ”yksi­tyisen palve­lu­tuotan­non osu­us on laa­jen­tunut viime vuosi­na merkit­tävästi. Tämän kehi­tys­su­un­nan voi uskoa edelleen vahvis­tu­van kun­ta­lais­ten valin­nan­va­pau­den kas­vaes­sa”. Per­in­teisen markki­na­henkisen uus­lib­er­al­is­min päälle Hakari liimaa muu­tamia uusia asioi­ta: kun­tademokra­t­ian, osal­lisu­u­den, verkos­tom­aisu­u­den ja avoimuu­den.

Hakari sanoo, että hänen esit­tämän­sä julkisen hallinnan kol­mas aal­to on lähel­lä Ison-Bri­tann­ian kon­ser­vati­ivien Big Soci­ety ‑ajat­telua. Siinä pyrit­ti­in ensin­näkin siirtämään julk­isia palvelui­ta voimakkaasti keskushallinnol­ta paikall­ishallinnolle, yhteisöille, julkisen sek­torin työn­tek­i­jöille ja kansalaisille. Toisaal­ta siinä keski­tyt­ti­in kansalaisy­hteiskun­nan aktivoimiseen ja yhteisöl­lisyy­den rak­en­tamiseen.

Han­kkeen taus­ta-aja­tus on Hakarin mielestä siinä, että val­ta ”palaute­taan kansalle”, ”kos­ka julki­nen val­ta on liian etäi­nen ja byrokraat­ti­nen voidak­seen vas­ta­ta ihmis­ten arkion­gelmi­in. Parhaiden ideoiden usko­taan tule­van ruo­hon­ju­u­ri­ta­sol­ta ja kun kansalaisille annetaan mah­dol­lisu­us ottaa vas­tu­u­ta omas­ta hyv­in­voin­nistaan, he kykenevät tekemään sen tehokkaam­min ja tulok­sel­lisem­min kuin hal­li­tus tai julki­nen val­ta kykenisi tekemään”.

Hakari halu­aa elvyt­tää moraal­ista vas­tu­u­ta, vas­tavuoroisu­ut­ta ja velvol­lisu­ut­ta omaan apu­un, mut­ta on samal­la hukkaa­mas­sa pohjo­is­maisen hyv­in­voin­ti­mallin uni­ver­saalin yti­men. Voi kysyä, miten tämä toteutues­saan vaikut­taisi julk­isi­in palvelui­hin? Jos pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­malli markki­nois­te­taan kohti lib­er­aalia hyv­in­voin­ti­mallia, val­ta ei suinkaan palaudu kansalle, pikem­minkin se siir­tyy yksi­ty­is­ten palvelun­tuot­ta­jien osak­keen­o­mis­ta­jille.  Kansalais­ten väliset erot kas­va­vat ja monille tulee pakko tur­vau­tua omaan apu­un, kuten Suomes­sa oli tapana pienvil­jeli­jäpro­jek­tin kaudel­la.

Sen sijaan jos Hakarin suo­ran demokra­t­ian ja osal­lisu­u­den teemat, paikallistalouden korost­a­mi­nen sekä kansalaisy­hteiskun­nan laa­ja elvyt­tämi­nen liitetään uni­ver­saalin pohjo­is­maisen hyv­in­voin­ti­mallin kehit­tämisen yhtey­teen, ne voivat täl­löin toki olla monel­la tapaa uud­is­tavia ja hyv­in­voin­ti­mallia paran­tavia tärkeitä ja oikean­su­un­taisia lin­jauk­sia.

Jari Heinonen

Kir­joi­tus perus­tuu tek­i­jän äsket­täin ilmestyneeseen kir­jaan ”20-luvun hyv­in­voin­ti­malli. Sosi­aa­li­nen kysymys, liike & poli­ti­ik­ka”. Into 2019.