Hyvinvointivaltion tai laajemmin hyvinvointimallin kehityksessä on nähtävissä ainakin kaksi vaihetta: yhtäältä julkisen vallan ensisijaisuuden vaihe ja toisaalta uuden julkisen johtamisen (NPM) vaihe.

 

 

Varhais­vai­heessa työ­väen­liik­keen asema oli vahva ja hyvin­voin­ti­malli kehit­tyi pää­osin val­tiol­li­sena ja kun­nal­li­sena toi­mi­jana. Jul­kis­ten pal­ve­lu­jen tuo­tanto oli jul­kis­hal­lin­to­ve­toista eli kun­nat tuot­ti­vat ne pää­osin itse. 1990-luvun kuluessa vasem­mis­ton voi­mien hii­puessa mark­ki­na­hen­ki­nen yhteis­kun­ta­po­li­tii­kan linja löi itsensä läpi. Täl­löin uusi Kuvassa kirjan kansijul­ki­nen joh­ta­mi­nen ja tilaa­ja­tuot­taja ‑malli nousi­vat toi­sen vai­heen kes­kei­siksi ajat­telu- ja toi­min­ta­ta­voiksi jul­kis­hal­lin­nossa. Näin tapah­tui myös Tam­pe­reella.

Joi­den­kin hal­lin­to­tie­tei­li­jöi­den mie­lestä hal­lin­to­uu­dis­tus­ten toi­nen vaihe ei ole kui­ten­kaan eden­nyt riit­tä­vän pit­källe, siksi hei­dän mie­les­tään tar­vi­taan vielä uudis­tuk­sen kol­mas vaihe. Hyvin­voin­ti­val­tio on otta­nut täl­lai­sen tul­kin­nan mukaan lii­kaa tilaa yksi­löi­den vapau­delta, rajoi­te­tulta hal­li­tus­val­lalta ja oikeus­val­tiolta. Siksi jul­ki­sen val­lan on mur­ret­tava jul­ki­set mono­po­lit ”gene­roi­malla yrit­tä­jyyttä” ja sal­li­malla yrit­tä­jille mah­dol­li­sim­man vapaa pääsy pal­ve­lu­jen tuot­ta­mi­sen alu­eelle. Vielä ker­ran hal­lin­toa uudis­ta­malla olisi tämän tul­kin­nan mukaan edet­tävä uuteen vai­hee­seen hyvin­voin­ti­mal­lin muut­ta­mi­sessa. Juuri tästä sote-uudis­tuk­sen valin­nan­va­pau­dessa oli kysy­mys.

Hal­lin­to­uu­dis­tus­ten kol­man­nesta vai­heesta puhuu myös tuttu tam­pe­re­lai­nen vir­ka­mies Kari Hakari. Hänen reto­ri­nen sano­mansa on peh­meämpi ja sula­vampi kuin edellä esit­te­le­mäni suo­ra­vii­vai­sen mark­ki­na­hen­ki­nen näke­mys. Hakari puhuu jul­ki­sesta hal­lin­nasta (NPG) kol­man­tena aal­tona, joka hänen mie­les­tään täy­den­tää toista aal­toa. Se ei kor­vaa sitä.

Väi­tös­kir­jas­saan Hakari toteaa, että ”yksi­tyi­sen pal­ve­lu­tuo­tan­non osuus on laa­jen­tu­nut viime vuo­sina mer­kit­tä­västi. Tämän kehi­tys­suun­nan voi uskoa edel­leen vah­vis­tu­van kun­ta­lais­ten valin­nan­va­pau­den kas­vaessa”. Perin­tei­sen mark­ki­na­hen­ki­sen uus­li­be­ra­lis­min päälle Hakari lii­maa muu­ta­mia uusia asioita: kun­ta­de­mo­kra­tian, osal­li­suu­den, ver­kos­to­mai­suu­den ja avoi­muu­den.

Hakari sanoo, että hänen esit­tä­mänsä jul­ki­sen hal­lin­nan kol­mas aalto on lähellä Ison-Bri­tan­nian kon­ser­va­tii­vien Big Society ‑ajat­te­lua. Siinä pyrit­tiin ensin­nä­kin siir­tä­mään jul­ki­sia pal­ve­luita voi­mak­kaasti kes­kus­hal­lin­nolta pai­kal­lis­hal­lin­nolle, yhtei­söille, jul­ki­sen sek­to­rin työn­te­ki­jöille ja kan­sa­lai­sille. Toi­saalta siinä kes­ki­tyt­tiin kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan akti­voi­mi­seen ja yhtei­söl­li­syy­den raken­ta­mi­seen.

Hank­keen tausta-aja­tus on Haka­rin mie­lestä siinä, että valta ”palau­te­taan kan­salle”, ”koska jul­ki­nen valta on liian etäi­nen ja byro­kraat­ti­nen voi­dak­seen vas­tata ihmis­ten arkion­gel­miin. Par­hai­den ideoi­den usko­taan tule­van ruo­hon­juu­ri­ta­solta ja kun kan­sa­lai­sille anne­taan mah­dol­li­suus ottaa vas­tuuta omasta hyvin­voin­nis­taan, he kyke­ne­vät teke­mään sen tehok­kaam­min ja tulok­sel­li­sem­min kuin hal­li­tus tai jul­ki­nen valta kyke­nisi teke­mään”.

Hakari haluaa elvyt­tää moraa­lista vas­tuuta, vas­ta­vuo­roi­suutta ja vel­vol­li­suutta omaan apuun, mutta on samalla huk­kaa­massa poh­jois­mai­sen hyvin­voin­ti­mal­lin uni­ver­saa­lin yti­men. Voi kysyä, miten tämä toteu­tues­saan vai­kut­taisi jul­ki­siin pal­ve­lui­hin? Jos poh­jois­mai­nen hyvin­voin­ti­malli mark­ki­nois­te­taan kohti libe­raa­lia hyvin­voin­ti­mal­lia, valta ei suin­kaan palaudu kan­salle, pikem­min­kin se siir­tyy yksi­tyis­ten pal­ve­lun­tuot­ta­jien osak­kee­no­mis­ta­jille.  Kan­sa­lais­ten väli­set erot kas­va­vat ja monille tulee pakko tur­vau­tua omaan apuun, kuten Suo­messa oli tapana pien­vil­je­li­jä­pro­jek­tin kau­della.

Sen sijaan jos Haka­rin suo­ran demo­kra­tian ja osal­li­suu­den tee­mat, pai­kal­lis­ta­lou­den koros­ta­mi­nen sekä kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan laaja elvyt­tä­mi­nen lii­te­tään uni­ver­saa­lin poh­jois­mai­sen hyvin­voin­ti­mal­lin kehit­tä­mi­sen yhtey­teen, ne voi­vat täl­löin toki olla monella tapaa uudis­ta­via ja hyvin­voin­ti­mal­lia paran­ta­via tär­keitä ja oikean­suun­tai­sia lin­jauk­sia.

Jari Hei­no­nen

Kir­joi­tus perus­tuu teki­jän äsket­täin ilmes­ty­nee­seen kir­jaan ”20-luvun hyvin­voin­ti­malli. Sosi­aa­li­nen kysy­mys, liike & poli­tiikka”. Into 2019.