Palkkatasa-arvon tutkija Paula Koskinen Sandberg on selvittänyt suomalaista samapalkkaisuuden politiikkaa.

 

Väit­te­lin aiheesta viime vuonna. Jatkan työtä nyt Tampereen yli­opis­tossa suku­puolen tut­ki­muk­sen lai­tok­sella suku­puolta, val­taa ja kor­po­ra­tis­mia tut­ki­vassa hank­keessa, ker­too Paula Koskinen Sandberg.

Suomen työ­mark­ki­nat ovat vah­vasti suku­puolittuneet. Miehet ja nai­set työs­ken­te­le­vät omilla sek­to­reil­laan ja omissa amma­teis­saan. Miehet hakeu­tu­vat yksi­tyi­selle sek­to­rille vien­ti­teol­li­suu­teen ja raken­nusa­lalle, nai­set jul­ki­selle sek­to­rille ja yksi­tyi­sen sek­to­rin palveluammatteihin.

− Ekonomistit väit­tä­vät, että kyse on yksi­lön koulutus­ ja ura­va­lin­nasta, ja että pal­kat mää­räy­ty­vät mark­ki­noilla. Ilmiö on mie­les­täni moni­syi­sempi ja laajempi.

Olisiko jossakin rohkeutta haastaa järjestelmä tasa-­arvolain perusteella.

Palkkatasa­-arvoa ei voida tar­kas­tella vain palk­ka­ti­las­toja käyt­täen, vaan on hyö­dyn­net­tävä moni­tie­tei­sem­pää tut­ki­muso­tetta. On kysee­na­lais­tet­tava itses­tään­sel­vyyk­sinä pidet­tyjä seli­tyk­siä suku­puol­ten väli­sestä työn­jaosta ja pal­kan mää­räy­ty­mi­sestä ja näh­tävä palk­kaus osana työ­mark­ki­noi­den ja yhteis­kun­nan suku­puo­lit­tu­nutta rakennetta.

− Vasta vuonna 1963 ILOn sama­palk­kai­suus­so­pi­muk­sen rati­fioi­mi­sen jäl­keen Suomesta pois­tui­vat työ­eh­to­so­pi­mus­ten eri palk­ka­tau­lu­kot mie­hille ja nai­sille. Historian ja suku­puo­lit­tu­nei­den arvos­tus­ky­sy­mys­ten lisäksi palkkaepätasa­arvoa selit­tä­vät sopi­mus­jär­jes­tel­män rakenteet.

Kunnan yleinen virka-­ ja työehto­sopimus on palkkaepäkohtien varsinainen kipupiste

Miesvaltaisella tek­ni­sellä alalla, ope­tuk­sella ja lää­kä­reillä on kul­la­kin oma sopi­mus, tun­ti­palk­kai­silla työn­te­ki­jöillä samoin. Sitten on nais­val­tai­nen KVTES, jota sovel­le­taan sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­hin ja sosio­no­mei­hin, kir­jasto-­ ja museo­työn­te­ki­jöi­hin, sai­raan­hoi­ta­jiin, las­ten­tar­han­opet­ta­jiin ja lastenhoitajiin.

− Palkkausjärjestelmässä työn vaa­ti­vuutta ja palk­koja ei ver­rata edes sopi­muk­sen palk­kaus­liit­tei­den välillä toi­siinsa, saati että ver­tail­tai­siin työn vaa­ti­vuutta sopi­mus­ten välillä. Jos ver­tail­tai­siin, olisi vai­kea löy­tää perus­tetta, miksi kun­nan säh­kö­tek­ni­kon palkka on liki tuhat euroa kor­keampi kuin las­ten­tar­han­opet­ta­jan. Oikeudenmukaisuutta ei ole var­mis­tettu mil­lään tasolla, sanoo Koskinen Sandberg.

Kun raken­teet ovat täl­lai­set, ei pie­nillä pal­kan­ko­ro­tuse­rillä saada kor­jausta. Tilanteen muut­ta­mi­seksi tar­vi­taan poliit­ti­sia toi­mia, uuden­laista kehit­tä­mistä ja haastamista.

− Olen miet­ti­nyt, oli­siko jos­sa­kin roh­keutta haas­taa jär­jes­telmä tasa-­ar­vo­lain perus­teella. Tasa­-arvo­laki edel­lyt­tää, että työ­nan­taja koh­te­lee työn­te­ki­jöi­tään tasa­-arvoi­sesti. Kunta on yksi työ­nan­taja. Eikö sen siis pitäisi var­mis­taa, että sama­nar­voi­sesta työstä mak­se­taan sama palkka? Pitäisikö jon­kun haas­taa kunta oikeu­teen tasa­-arvo­lain rikkomisesta?

Suuri ongelma on myös yksi­tyi­sen ja jul­ki­sen sek­to­rin väli­nen palk­kaero, joka uhkaa läh­teä uudel­leen nousuun, jos palk­ka­neu­vot­te­luissa nou­da­te­taan hal­li­tuk­sen lan­see­raa­maa Suomen mal­lia, jossa vien­ti­teol­li­suus sane­lee pal­kan­ko­ro­tuk­set. Kilpailukyky nos­te­taan tavoit­teena ylitse muun, myös palkkatasa­ arvon. Julkisella puo­lella sano­taan, ettei sillä ole varaa palkankorotuksiin.

− Tämän sane­lee uus­li­be­ra­lis­ti­nen dokt­riini, jonka mukaan jul­ki­sen puo­len menoja on leikattava.

− Olen huo­lis­sani palk­ka­tasa-­ar­von kehi­tyk­sestä. Muutokset vie­vät vuo­si­kym­me­niä, mutta nyt näyt­tää siltä että taan­numme. Kiky-­rat­kaisu kuritti nime­no­maan jul­ki­sen sek­to­rin nai­sia. Sote­-rat­kaisu ja nais­val­tais­ten alo­jen eroa­mi­nen muusta jul­ki­sen sek­to­rin työ­voi­masta tuo omat haasteensa.

Kristiina Koskiluoma