Riikka Kimpanpäästä on upeaa kehittää sosiaalipalveluita. Sote-uudistus tarjoaa sosiaalipalveluille näkyvyyttä ja tilaisuuden korjata palvelurakenteita, hän sanoo.

 

 

Sote-uudis­tus on mah­dol­li­suus saada näky­vyyttä sosi­aa­li­työlle, sanoo työi­käis­ten sosi­aa­li­pal­ve­lui­den suun­nit­te­lija Riikka Kimpanpää Pirkanmaan liitosta.

Hän on työs­ken­nel­lyt puo­li­toista vuotta Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑hank­keessa. Helmikuun alkuun asti hän toimi lapsi- ja per­he­pal­ve­lui­den koordinaattorina.

– Sosiaalihuolto ja sosi­aa­li­pal­ve­lut ovat näky­mät­tö­miä. Ainoa pal­velu, joka tun­ne­taan laa­jasti, on las­ten­suo­jelu ja se on eri­tyis­pal­velu, jonka pitäisi olla ihan vii­mei­nen keino.

Kimpanpää on teh­nyt sosi­aa­li­työtä lähes 20 vuotta. Lukion jäl­keen hän opis­keli vuo­den sak­san kie­len kään­tä­mistä, mutta se sai jäädä, kun hän löysi sosi­aa­li­työn. Oman alan työt Kimpanpää aloitti Tampereen kau­pun­gilla jo opis­ke­luai­koi­naan vuonna 2004.

Sosiaalityön kenttä on haja­nai­nen, koska työtä on ajau­duttu teke­mään sii­loista, hän sanoo. Hajanaisuus taas hei­ken­tää pal­ve­lui­den tunnettuutta.

– Sosiaalialan toi­mi­jat­kaan eivät aina tun­nista omaa koh­taansa. Terveyspalvelut ovat alana pal­jon orga­ni­soi­dumpi ja tilas­toi­dumpi kuin sosiaalipalvelut.

Sosiaaliohjaus on yksi esi­merkki keh­nosti tun­ne­tusta pal­ve­lusta, Kimpanpää sanoo.

– Aina sil­loin täl­löin joku työ­ryh­mässä toi­voo, että oli­sipa joku sel­lai­nen pal­velu kuin las­ten­suo­jelu, mutta aikuisille.

Kimpanpää toi­voo, että sote-uudis­tus yhdis­tää sosi­aa­li­pal­ve­lui­den kentän.

– Uskon, että pal­ve­lui­den raken­netta on mah­dol­lista muut­taa siten, että pal­ve­lut eivät ole jat­kossa niin vah­vasti eriy­ty­neitä kuin nyt. Toivottavasti se tilai­suus käytetään.

Parhaat ideat tulevat asiakkailta

Riikka Kimpanpään työ­nan­taja Pirkanmaan liitto on laki­sää­tei­nen kun­tayh­tymä, johon jokai­sen alu­een kun­nan on kuu­lut­tava. Se on maa­kun­nan mer­kit­tä­vin edunvalvoja.

Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑hank­keessa Kimpanpää työs­ken­te­lee monia­lai­sissa työ­ryh­missä ja verkostoissa.

– Olen ollut aina kiin­nos­tu­nut kehit­tä­mis­työstä, mutta asia­kas­paine vie sosiaali­alalla hel­posti men­nes­sään. Kaikki aika ja ener­gia menee pal­ve­lui­den pyörittämiseen.

Samat sanat tarkoittavat eri ammattilaisille eri asiaa.

Kimpanpään mukaan par­haat kehit­tä­mi­si­deat tule­vat asiak­kailta, käy­tän­nön työn teki­jöiltä ja hei­dän lähim­miltä esimiehiltään.

– Alan ammat­ti­lai­sille ei kui­ten­kaan ole varattu työ­ai­kaa kehit­tä­mi­seen, vaan se tulee usein mui­den työ­teh­tä­vien päälle, hän harmittelee.

Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑hank­keessa Kimpanpää saa kui­ten­kin kes­kit­tyä yksi­no­maan kehit­tä­mis­työ­hön. Se on hänestä upeaa.

– On ollut vir­kis­tä­vää huo­mata, miltä sosi­aa­li­pal­ve­lut näyt­tä­vät ter­vey­den­huol­lon, työl­li­syys­pal­ve­lui­den, Kelan, kou­lun tai mie­len­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lui­den näkö­kul­masta. Muiden alo­jen edus­ta­jat tuo­vat lin­tu­pers­pek­tii­viä koko­nai­suu­den tarkasteluun.

Työn kes­kei­sim­pänä tavoit­teena on kehit­tää sote-pal­ve­luista yhte­näi­siä ja yhteen­so­pi­via, Kimpanpää sanoo ja ottaa esi­mer­kiksi asiakasohjauksen.

– Asiakas jou­tuu usein koor­di­naat­to­rin roo­liin, vaikka hänellä ei olisi voi­ma­va­roja sii­hen. Sote-kes­kus-hank­keessa on sel­keästi mää­ri­telty, että se on ammat­ti­lais­ten tehtävä.

Ideana on, että pal­ve­lut saa jat­kossa yhdeltä luu­kulta. Jos esi­mer­kiksi ter­vey­den­hoi­ta­jan vas­taa­no­tolla tulee esiin muita pal­ve­lu­tar­peita, hän ottaa vas­tuun asiak­kaasta eikä juok­suta häntä pai­kasta toiseen.

Umpinaiset rakenteet jarruttavat

Suunnittelija Riikka Kimpanpään teh­tä­vänä on aut­taa asian­tun­ti­joita luo­maan par­haat mah­dol­li­set toi­min­ta­mal­lit Pirkanmaan hyvinvointialueelle.

– Luon foo­ru­min kes­kus­te­lulle, kun suun­nit­te­len ja jär­jes­tän työ­ryh­miä ja työ­pa­joja. Koostan yhteen­ve­dot ja teen kuvauk­set toi­min­ta­mal­leista ja käytännöistä.

Jo pel­käs­tään yhtei­sen kie­len löy­tä­mi­sessä on oma urakkansa.

– Samat sanat tar­koit­ta­vat eri ammat­ti­lai­sille eri asiaa. Toisten mie­lestä perhe käsit­tää iso­van­hem­mat­kin, kun tois­ten mukaan etä­van­hempi on per­hee­tön. Sosiaalipalveluissa on Kimpanpään mukaan isoja eroja sekä Pirkanmaan kun­tien välillä että valtakunnallisestikin.

– Se joh­tuu siitä, että kun­nat eivät ole ennen kehit­tä­neet pal­ve­luita yhdessä, vaan jokai­nen kunta on teh­nyt oman ver­sionsa. Erityisesti suun­ni­tel­mal­li­nen työi­käis­ten sosi­aa­li­työ on jää­nyt jal­koi­hin Kela-siir­ron jälkeen.

Asiakas joutuu usein koordinaattorin rooliin.

Esimerkiksi hää­dön uha­tessa osassa kun­tia saa­te­taan vain mak­saa asiak­kaan tois­tu­vat vuo­kra­räs­tit pois, jol­loin asu­mi­nen voi jat­kua. Toisaalla taas pereh­dy­tään juu­ri­syy­hyn jat­ku­van hää­tö­uhan taus­talla, Kimpanpää kertoo.

Hänestä umpi­nai­set raken­teet jar­rut­ta­vat yhteis­työn teke­mistä. Työtä pitäisi voida tehdä yli orga­ni­saa­tio- ja kus­tan­nus­paik­ka­ra­jo­jen, Kimpanpää sanoo.

Aikuisten palveluille tarvetta

Sote-pal­ve­luita pis­te­tään par­hail­laan uuteen uskoon Pirkanmaan lisäksi 20 muul­la­kin hyvin­voin­tia­lu­eella kan­sal­li­sen Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑ohjel­man mukaisesti.

Riikka Kimpanpään mukaan ohjel­man tär­kein tavoite on toi­min­nan pain­opis­teen siir­tä­mi­nen ehkäi­se­vään ja enna­koi­vaan työhön.

– Jos ennal­taeh­käi­se­viä pal­ve­luita ei ole saa­ta­villa, sil­loin per­heet ajau­tu­vat las­ten­suo­je­luun, hän sanoo.

Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑ohjel­maa koor­di­noi Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tos ja sen rahoi­tuk­sesta vas­taa sosi­aali- ja terveysministeriö.

Ennaltaehkäisyn lisäksi ohjel­man tavoit­teena on muun muassa paran­taa pal­ve­lui­den yhden­ver­taista saa­ta­vuutta ja vah­vis­taa nii­den monia­lai­suutta ja yhteentoimivuutta.

Kimpanpää kohen­taisi sosi­aa­li­pal­ve­lui­den saa­ta­vuutta sosi­aa­lioh­jaa­jien avulla. He ovat vielä isosti hyö­dyn­tä­mättä, hän sanoo.

– Sosiaalihuoltolain mukaan sosi­aa­lioh­jaaja voi toi­mia oma­työn­te­ki­jänä, tehdä pal­ve­lu­tar­peen arvioin­tia, asia­kas­suun­ni­tel­mia sekä pää­tök­siä esi­mer­kiksi har­kin­nan­va­rai­sesta tuesta aina sil­loin, kun asiak­kaalla ei ole eri­tyi­sen tuen tar­vetta, Kimpanpää muistuttaa.

Tuen tar­peessa ole­vat per­heel­li­set aikui­set jää­vät Kimpanpään mukaan hel­posti lap­siin ja van­hem­muu­teen koh­dis­tu­vien sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen varjoon.

– Sosiaalialalla lap­si­per­hei­den pal­ve­lu­tar­peen arviointi läh­tee vah­vasti lap­sen tar­peista. Jos lap­sesta ei synny huolta, arviointi ei vält­tä­mättä johda mihin­kään, vaikka per­heen aikui­silla voisi olla tar­vetta sosiaalityölle.

Juuri aikuis­ten parissa teh­tävä, ennal­taeh­käi­sevä sosi­aa­li­työ olisi Kimpanpään mukaan rat­kai­se­vaa las­ten ja per­hei­den hyvin­voin­nin kannalta.

– Jos aikui­set saa­vat apua omiin ongel­miinsa ajoissa, lap­sesta ei tule huolta. Siinä voisi olla se kai­vattu rat­kaisu esi­mer­kiksi las­ten­suo­je­luil­moi­tus­ten mää­rän vähentämiseen.

Taustalla vai­kut­taa erään­lai­nen arvo­kes­kus­telu, Kimpanpää sanoo.

– Helposti aja­tel­laan, että aikui­sella on vas­tuu itses­tään. Aina ei ymmär­retä, että aikui­set ovat oman his­to­riansa tuo­tok­sia ja että kuka tahansa voi tar­vita sosiaalipalveluita.

Pirkanmaan Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑hank­keessa on tehty Kimpanpään mukaan pal­jon töitä sen eteen, että per­hei­den ja aikuis­ten pal­ve­lut sopi­vat ja toi­mi­vat yhteen.

– Tavoitteena on, että per­heel­li­set sai­si­vat tukea sieltä mistä muut­kin aikui­set eli työi­käis­ten pal­ve­luista. Se vaa­tii lisä­re­surs­seja, koska työi­käis­ten sosi­aa­li­pal­ve­luissa pai­ni­taan jo ennes­tään ennä­tys­suur­ten asia­kas­mää­rien kanssa.

Uudenlaista yhteistyötä digitaalisten palvelujen avulla

Loppuvuonna Kimpanpää pureu­tuu Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑hank­keessa muun muassa sosi­aa­li­seen kun­tou­tuk­seen, talou­del­li­seen tukeen, asu­mi­sen pal­ve­lui­hin ja jäl­ki­huol­toon. Kehittämistyö jat­kuu myös työl­lis­ty­mi­sen tuen, Kela-yhteis­työn, nepsy-tuen ja per­heel­lis­ten aikuis­ten osalta, hän kertoo.

Lisäksi on poh­dit­tava, miten luoda toi­miva pro­sessi kun­tien ja hyvin­voin­tia­luei­den välille, sillä osa sosi­aa­li­työn kan­nalta olen­nai­sista pal­ve­luista jää kun­tien vastuulle.

– Kotoutumisen tuki on yksi esimerkki.

Sote-uudis­tuk­sen myötä etä- ja digi­pal­ve­lut otta­vat ison harp­pauk­sen. Pirkanmaalla nii­den kehit­tä­mi­seen on oma han­ke­ko­ko­nai­suus­kin, Kimpanpää kertoo.

– Digitaaliset pal­ve­lut mah­dol­lis­ta­vat monia­lai­sen yhteis­työn uudella tavalla, kun tar­vit­taessa voi pyy­tää toi­sen alan asian­tun­ti­jan pai­kalle myös etänä.

Kimpanpää uskoo, että etä- ja digi­pal­ve­lui­den myötä asiak­kai­den on entistä hel­pompi ottaa yhteyttä sosi­aa­li­pal­ve­lui­hin ja myös kyn­nys avun hake­mi­seen voi madaltua.

– Korona-aikana huo­ma­simme, että tavoi­tamme etänä pal­jon parem­min nuo­ria sekä sel­lai­sia asiak­kaita, joilla on esi­mer­kiksi ahdis­tu­nei­suutta tai sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pelkoa.

Kaikille sosi­aa­li­työn asiak­kaille etä- ja digi­pal­ve­lut eivät kui­ten­kaan sovi.

– Ihanteellista olisi, jos jokai­nen asia­kas voisi itse valita halua­mansa asiointitavan.

Muutostuelle tarvetta

Hyvinvointialueet aloit­ta­vat ensi vuo­den alusta. Aikataulu on tiukka, Kimpanpää sanoo.

– Rakenteiden luo­mi­sella on kova kiire. Nykyinen ja aiempi han­ke­ke­hit­tä­mis­työ sekä tänä vuonna alka­nut val­mis­te­lu­työ tulisi nivoa yhteen.

Digipalvelut eivät sovi kaikille asiakkaille.

Sote-uudis­tuk­sen myötä lähes 173 000 työn­te­ki­jää siir­tyy kun­tien sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men teh­tä­vistä hyvin­voin­tia­luei­den palvelukseen.

– Työntekijöiden siirto on mas­sii­vi­nen. Siinä on mie­tit­tä­vänä työ­ajat, pal­kat, tilat, toi­min­ta­mal­lit ja käytännöt.

Kimpanpää toi­voo, että hyvin­voin­tia­lu­eet sai­si­vat aloit­taes­saan vah­van muutostuen.

– Siinä on riski, että työn­te­ki­jä­ta­solla sukel­le­taan suo­raan syvään pää­tyyn, kun työ­nan­taja vaih­tuu. Perehdytys, tie­dot­ta­mi­nen ja kes­kus­telu ovat avainasemassa.

Riikka Kimpanpää on vir­ka­va­paalla Tampereen kau­pun­gin joh­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­västä. Hänen pes­tinsä Pirkanmaan lii­tossa päät­tyy tällä tie­toa vuo­den vaih­teessa. Sosiaalipalveluiden kehit­tä­mi­nen kiin­nos­taa Kimpanpäätä jatkossakin.

– Olen ihas­tu­nut sosiaali­alalla yleis­ty­vään sys­tee­mi­seen eli koko­nais­val­tai­seen työ­ot­tee­seen. Sitä pitäisi viedä kaik­kiin sote-pal­ve­lui­hin, koska se haas­taa perin­teistä joh­ta­mi­sa­jat­te­lua ja raken­teita hyvin ter­ve­tul­leella tavalla.

Meeri Ylä-Tuuhonen