Sosiaalialalla on nyt hyvä sauma vahvaan kumppanuuteen terveydenhuollon kanssa, kun laaja-alaisia tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksia rakennetaan.

 

 

Sanna Mari­nin hal­li­tuk­sella on soten suh­teen hyvä vauhti päällä. Hal­li­tus­oh­jel­man mukai­sesti nyt kehi­te­tään sote-pal­ve­lui­den sisäl­töä ja uudis­te­taan raken­teita.

Raken­teel­li­nen tavoite on muo­kata nykyi­sistä lähes parista sadasta sote-orga­ni­saa­tiosta 21 sote-maa­kun­nan ja Hel­sin­gin kau­pun­gin vas­tuulla ole­vaa suu­rem­paa koko­nai­suutta.

Sisäl­löl­li­siä kehit­tä­mis­hank­keita teh­dään Tule­vai­suu­den sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­massa eri puo­lilla Suo­mea. Nämä alu­eel­li­set kehi­tys­hank­keet sai­vat kesä­kuussa 70 mil­joo­naa euroa val­tio­na­vus­tusta ja aikaa työlle on kaksi vuotta. Hank­kei­den jär­jes­täy­ty­mi­nen on vasta alussa, ja hank­keet pää­se­vät toden teolla käyn­tiin myö­hem­min syk­syllä.

Hankkeita alueiden tarpeisiin

Kul­la­kin han­kea­lu­eella on tun­nis­tettu omia kehit­tä­mis­tar­peet ja suun­ni­teltu kehit­tä­mis­hank­keet niitä tyy­dyt­tä­mään. Kehit­teillä on esi­mer­kiksi monia­lai­sen asia­kas­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­nen ja vai­kut­ta­vuu­den arvioin­nin käyt­töön­otto. Jois­sa­kin hank­keissa kehi­te­tään mata­lan kyn­nyk­sen koh­taa­mis­pai­koissa teh­tä­vää sosi­aa­li­työtä ja ‑ohjausta. Myös ryh­mä­toi­min­taa, yhtei­sö­so­si­aa­li­työtä ja etsi­vää sosi­aa­li­työtä kehi­te­tään, samoin yhteis­työtä kol­man­nen sek­to­rin toi­mi­joi­den kanssa.

Toisten ammattien osaamista ei tunneta eikä siksi osata hyödyntää yhteistyötä.

Jot­kut han­kea­lu­eet kehit­tä­vät raken­teel­lista sosi­aa­li­työtä ja sosi­aa­lista rapor­toin­nin mene­tel­miä. Näi­hin sosi­aa­li­huol­lon kehit­tä­mis­oh­jel­man tee­moi­hin liit­tyen tar­jo­taan THL:stä myös kan­sal­lista tukea alueille.

Monissa maa­kun­nissa pal­ka­taan erik­seen kehit­tä­jä­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöitä, jotka paneu­tu­vat eri­tyi­sesti sosi­aa­li­huol­lon asia­kas­pro­ses­sien ja pal­ve­lu­ko­ko­nai­suuk­sien kehit­tä­mi­seen.

Osana sosi­aa­lia­lan kehit­tä­mistä jat­ke­taan lapsi- ja per­he­pal­ve­lui­den muu­tos­oh­jel­man kehit­tä­mis­työtä, mikä tar­koit­taa esi­mer­kiksi sitä, että per­he­kes­kus­ten kehit­tä­mis­työ jat­kuu.

Ikään­ty­nei­den sosi­aa­li­pal­ve­luita ei ole unoh­dettu, vaan niitä kehi­te­tään useissa hank­keissa.

THL toi­mii ohjel­man koor­di­noi­jana ja kehi­tys­hank­kei­den toi­meen­pa­non tukena. THL:n viisi alue­koor­di­naat­to­ria aut­ta­vat kukin oman erva-alu­eensa hank­keissa. Lisäksi THL:ssä on omat kehit­tä­mis­pääl­lik­könsä sosi­aa­li­huol­lon kehit­tä­mis­oh­jel­man, lapsi- ja per­he­pal­ve­lui­den muu­tos­oh­jel­man ja ICT-kehit­tä­mi­sen kan­sal­li­sen tason tuelle.

– THL:n han­ke­toi­mis­ton työn­te­ki­jä­ra­kenne toteut­taa jo sote-ajat­te­lua käy­tän­nössä, meillä on puo­let ja puo­let työn­te­ki­jäistä joko sosi­aali- tai ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sia. Tämä mah­dol­lis­taa yhdessä teke­mi­sen ja laaja-alai­sen kes­kus­te­lun eri amma­til­lis­ten näke­mys­ten välillä, ohjel­man HYKS-alu­een alue­koor­di­naat­tori Miia Ståhle THL:stä sanoo.

– Tule­vai­suu­den sote-kes­kus-ohjel­man osana toteu­te­taan ja sii­hen myön­net­tyyn rahoi­tuk­seen sisäl­tyy sosi­aa­li­huol­lon kehit­tä­mis­oh­jelma.

Palvelut yhdellä yhteydenotolla

Sisäl­löl­li­sen muu­tok­sen kes­kei­nen pää­määrä on suju­voit­taa perus­ta­son sote-pal­ve­luja asiak­kaille. Tätä tavoi­tel­laan eten­kin integroi­malla sote-pal­ve­lut laaja-alai­seksi sosi­aali- ja ter­veys­kes­kuk­seksi ja hyö­dyn­tä­mällä digi­taa­li­sia pal­ve­luja.

Tule­vai­suu­den visiossa asia­kas saa kaikki tar­vit­se­mansa sote-pal­ve­lut yhdellä yhtey­de­no­tolla. Siksi sote-kes­kus­ten alle ollaan nyt kokoa­massa yhteen mel­koi­nen määrä toi­mi­joita: perus­ter­vey­den­huol­lon, suun ter­vey­den­huol­lon, sosi­aa­li­työn ja koti­hoi­don lähi­pal­ve­luja, mie­len­ter­veys- ja päih­de­huol­lon perus­ta­son pal­ve­luja, avo­kun­tou­tus­pal­ve­luja, kan­san­sai­rauk­sien ehkäi­syä sekä neu­vola- ja muita ehkäi­se­viä pal­ve­luja.

Vaikka kyse ei ole­kaan yhdestä jät­ti­mäi­sestä fyy­si­sestä raken­nuk­sesta, luvassa on huo­mat­ta­vasti enem­män pro­fes­sioi­den raja­pin­nat ylit­tä­vää yhteis­työtä ja monia­lais­ten tai­to­jen hio­mista sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sille.

– Ajan­kohta on sinänsä erit­täin otol­li­nen eri alo­jen lähen­ty­mi­selle. Tar­vetta ja tah­toa inte­graa­tiolle näkyy niin sosi­aali- kuin ter­vey­den­huol­los­sa­kin, sosi­aa­li­huol­lon kehit­tä­mis­pääl­likkö Heidi Muu­ri­nen THL:stä ker­too.

Tarve ja tahto näkyi­vät esi­mer­kiksi THL:n vuonna 2019 teke­mässä ter­veys­kes­kus­ky­se­lyssä. Kyse­lyssä sel­visi, että niissä ter­veys­kes­kuk­sissa, joissa sosi­aa­li­työn­te­kijä tai ‑ohjaaja työs­ken­teli pai­kan päällä, moniam­ma­til­li­seen tii­mi­työ­hön oltiin tyy­ty­väi­sem­piä kuin etäi­sem­missä, eril­lis­ten orga­ni­saa­tioi­den alueilla.

– Lähei­nen monia­lai­nen yhteis­työ koet­tiin suju­vaksi ja toi onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia, Muu­ri­nen tii­vis­tää.

Hyvin toi­miva laaja-alai­nen sote-kes­kus epäi­le­mättä paran­taisi monien asia­kas­ryh­mien pal­ve­luja. Esi­mer­kiksi talou­del­lis­ten ongel­mien kanssa kamp­pai­le­vat ikäih­mi­set ja päih­deon­gel­mai­set ter­veys­kes­kuk­sessa kävi­jät hyö­tyi­si­vät siitä, että he sai­si­vat myös tar­vit­se­mansa sosi­aa­li­työn pal­ve­lun samasta pai­kasta.

Sote-alo­jen inte­graa­tion lisäksi tule­vai­suu­den sote-kes­kuk­sessa tavoi­tel­laan läheistä yhteis­työtä myös mui­den yhteis­kun­nal­lis­ten toi­mi­joi­den kuten Kelan ja kol­man­nen sek­to­rin jär­jes­tö­jen kanssa.

– Tule­vai­suu­dessa esi­mer­kiksi vam­mau­tu­nut ihmi­nen voisi saada sote-kes­kuk­sesta tar­vit­se­mansa hoi­don ja sosi­aa­li­työn lisäksi apua Kelan kun­tou­tus­asioi­den sel­vit­tä­mi­sessä tai tie­toa jär­jes­tö­jen ver­tais­tu­ki­toi­min­nasta, alue­koor­di­naat­tori Miia Ståhle sanoo.

Uteliasta asennetta tarvitaan

Monia­lai­nen yhteis­työ ei vielä tänä päi­vänä ole kaik­kialla sau­ma­tonta, vaikka useilla paik­ka­kun­nalla siinä jo pit­källä ollaan­kin. Tois­ten ammat­tien sisäl­töjä ja osaa­mista ei aina tun­neta täy­sin, eikä yhteis­työtä osata hyö­dyn­tää.

– Var­sin­kin esi­mies­ten tulee alusta alkaen olla hereillä ja tark­kailla yhteis­työn suju­vuutta ammat­ti­kun­tien välillä, jotta integroi­vaa kult­tuu­ria saa­daan juur­tu­maan työ­pai­koille, Ståhle sanoo.

Sekä Ståhle että Muu­ri­nen usko­vat vil­pit­tö­mästi, että yhdessä työs­ken­te­le­mällä eri ammat­ti­kun­nat alka­vat nopeas­ti­kin tun­nis­taa tois­tensa osaa­mi­sa­lueita ja arjen yhteys alkaa luon­nol­li­sesti mur­taa sii­loja.

Tule­vai­suu­den ammat­ti­lai­sille löy­tyy jo val­miiksi integroi­tua kou­lu­tusta. Hel­sin­gin yli­opis­tossa käyn­nis­tyi vuonna 2019 ensim­mäi­nen lääke- ja val­tio­tie­teel­lis­ten tie­de­kun­tien rajat ylit­tävä sote-mais­te­rioh­jelma.

– Integroi­vat mais­te­rioh­jel­mat ovat erit­täin hyviä avauk­sia tule­vai­suu­den kan­nalta, Ståhle sanoo.

– Tie­dän, että myös ammat­ti­kor­kea­kou­luissa mie­ti­tään ja kehi­te­tään kovasti eri­lai­sia oppi­si­säl­töjä, joilla kou­lut­taa tule­via eri sote-alo­jen ammat­ti­lai­sia monia­lai­seen työs­ken­te­lyyn, Ståhle kiit­tää.

Toivon uteliasta, yhdessä ihmettelemisen pyrkivää työkulttuuria.

Entä jo töissä ole­vat ammat­ti­lai­set? Kuinka hei­dän tulisi varau­tua muu­tok­seen? Perus­tut­kinto- ja täy­den­nys­kou­lu­tus­ten lisäksi integroi­dussa työym­pä­ris­tössä tar­vi­taan ehkä ennen kaik­kea oppi­vaa ja tut­ki­vaa asen­noi­tu­mista omaan ja tois­ten työ­hön, Muu­ri­nen miet­tii.

– Toi­von ute­liasta, yhdessä ihmet­te­le­mi­seen pyr­ki­vää työ­kult­tuu­ria. Uskal­lusta argu­men­toida, kokeilla, ja jopa lei­ki­tellä yhdessä ideoilla huo­lel­li­sen ja tar­kan arvioin­ti­työn lisäksi, Muu­ri­nen sanoo.

Lisäksi tar­vi­taan val­miutta muut­taa omaa näke­mys­tään, jos huo­ma­taan­kin, että joku toi­nen mene­telmä toi­mii.

– Tämä vaa­tii­kin jo var­sin hyvää luot­ta­musta työn­te­ki­jöi­den kes­ken, joten on ensi­si­jai­sen tär­keää huo­leh­tia avoi­mesta ja hyvästä työil­ma­pii­ristä. Tär­keää on löy­tää halu ymmär­tää toista ja kes­kus­tella siitä, mitä kukin tekee ja miksi. Näin ymmär­rys tois­ten työstä ja osaa­mi­sesta kas­vaa.

Nyt on aika aktivoitua!

Jo vuonna 1972 ter­veys­kes­kuk­sia perus­tet­taessa sil­loi­sen kan­san­ter­veys­lain sää­tä­jät perään­kuu­lut­ti­vat sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon tii­vistä yhteyttä, jotta asiak­kaan elä­män­ti­lanne tulisi parem­min huo­mioi­duksi koko­nai­suu­tena.

– Näi­den vuo­si­kym­men­ten aikana sosi­aa­lia­lan yhteys ter­veys­kes­kuk­siin on välillä ollut tii­viimpi ja välillä löy­hempi, mutta vali­tet­ta­vasti yhteys on ajan saa­tossa kai­ken kaik­ki­aan mel­koi­sesti ohen­tu­nut, Ståhle miet­tii.

– Nyt on erin­omai­nen hetki vah­vis­taa sosi­aa­li­työn roo­lia perus­ter­vey­den­huol­lossa. Se tun­tuu ole­van kaik­kien toi­veena.

– Ei siis nurista siitä, miten sosi­aa­lia­laa ei kos­kaan kuulla, sillä nyt kuul­laan! On täy­del­li­nen aika olla aktii­vi­nen ja ryh­tyä ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten kump­pa­niksi.

Sosi­aali- ja ter­vey­sa­lat eivät ole vas­tak­kai­sia vaan hyvin toi­si­aan täy­den­tä­viä toi­mi­joita, Ståhle muis­tut­taa.

– Lää­käri hoi­taa yksi­löä ja sosi­aa­li­työn­te­kijä kat­soo ihmi­sen koko sosi­aa­lista tilan­netta ja ver­kos­toa. Kun eri alo­jen ammat­ti­lai­set työs­ken­te­le­vät näin yhdessä asiak­kaan par­haaksi, pys­ty­tään asia­kasta ja per­hettä tuke­maan elä­män­ti­lan­teen muu­tok­sissa ennal­taeh­käi­se­västi ja laaja-alai­sesti.

Muu­ri­nen ja Ståhle usko­vat, että rat­kai­sut maa­il­man suju­vim­man soten raken­ta­mi­seen löy­ty­vät sote-maa­kun­tien ammat­ti­lai­silta, jotka teke­vät käy­tän­nön työtä.

– On arvo­kasta löy­tää omasta arjesta käsin ideoita siitä, mikä juuri mei­dän yksi­kös­sämme jo toi­mii ja mitä mei­dän pitäisi tule­vai­suu­dessa saada parem­min toi­mi­maan, Muu­ri­nen sanoo.

– Väi­tös­kir­jas­sani kävi ilmi, että kun kokei­lut liit­ty­vät omaan työ­hön ja ovat sopi­van pie­niä, nii­den toteut­ta­mi­nen on mah­dol­lista osana kii­reistä perus­työtä. Mah­dol­li­suus kehit­tää omaa työ­tään on innos­ta­vaa, moti­voi­vaa ja tekee työstä mie­le­kästä, Muu­ri­nen jat­kaa.

Muu­ri­sen mukaan suh­tau­tu­mi­nen uusiin ideoi­hin avar­tuu ja val­lit­se­via käy­tän­töjä oppii kysee­na­lais­ta­maan, kun osal­lis­tuu kokei­lu­toi­min­taan.

– Tut­ki­muk­seni mukaan kokei­luja voi hyö­dyn­tää myös yhteis­ke­hit­tä­mi­sessä asiak­kai­den kanssa, hän muis­tut­taa.

Toki on myös niin, ettei­vät yksit­täi­set kokei­lut yleensä riitä ongel­man­rat­kai­suun tai uuden toi­min­nan luo­mi­seen.

– Sys­te­maat­ti­nen kokei­lu­pro­ses­sin ja kokei­le­van lähes­ty­mis­ta­van hyö­dyn­tä­mi­nen edel­lyt­tää­kin, että tiimi sopii yhtei­sistä tavoit­teista, kes­ki­näi­sistä vas­tuista ja tie­don kokoa­mi­sen tavasta.

THL:n tar­joama tuki sosi­aa­li­huol­lon sisäl­löl­li­selle kehit­tä­mi­selle tar­koit­taa esi­mer­kiksi eri­lais­ten työ­pa­jo­jen jär­jes­tä­mistä tai tukea mene­tel­mien käyt­töö­no­tossa.

Mui­den kokei­luista ja käy­tän­nöistä kan­nat­taa roh­keasti ottaa sel­vää ja kokeilla niitä omissa yksi­köissä, Muu­ri­nen vink­kaa.

– Kan­nat­taa sään­nöl­li­sesti kur­kata Inno­kylä-alus­tamme antiin. Inno­kylä on alusta, johon tule­vai­suu­dessa kaikki tämän ohjel­man hyväksi havai­tut kokei­lut ja toi­min­ta­mal­lit tul­laan kerää­mään yhteen ja samaan paik­kaan kaik­kien käyt­töön.

Tapio Olli­kai­nen