Moni menetti jo uskonsa Sote-uudistuksen toteutumiseen, kun valmistelu jatkui hallituksesta toiseen eikä perustuslain mukaista ratkaisua saatu aikaan. Laki on nyt säädetty, alkaa mittavan muutoksen toimeenpano.

 

 

Jos jul­ki­lausuttu tar­koi­tus hyvin­voin­tie­ro­jen kaven­ta­mi­sesta ote­taan vaka­vasti, on edessä mie­luum­min vuo­si­kym­me­niä kuin vuo­sia vaa­tiva prosessi.

Monessa yhtey­dessä on todettu, että sosiaali­ala on uudis­tus­pro­ses­sissa jää­nyt sivu­rai­teelle. Tätä tosia­siaa ei kan­nata jäädä valit­te­le­maan. On ana­ly­soi­tava taka­mat­kan syitä.

Olen ollut asian­tun­ti­jana ja jäse­nenä useissa soten val­mis­te­lu­ryh­missä. Niissä sosi­aa­li­huol­lon ja ter­vey­den­huol­lon eri­lai­set läh­tö­koh­dat uudis­tuk­seen näky­vät selvästi.

Terveydenhuollon tie­to­pohja – toi­min­taa kuvaava tilas­to­tieto ja tie­teel­li­nen tut­ki­mus­tieto – on mit­tava. Jäsentynyt tie­to­pohja antaa edel­ly­tyk­set sekä pal­ve­lu­tar­peen ana­ly­soin­tiin, enna­koin­tiin että seu­ran­taan. Terveydenhuollon työ perus­tuu tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen ja vai­ku­tus­ten arviointiin.

Yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa on syytä räätälöidä eri asiakasryhmien tarpeeseen.

Sosiaalialan käy­tän­nöt ovat puo­les­taan kehit­ty­neet laki­muu­tok­sin. Seurantatietoa on kerätty pää­osin hal­lin­toa, ei sisäl­tö­jen ana­lyy­siä ja paran­ta­mista varten.

Systemaattista tie­toa työn vai­ku­tuk­sista ei kumu­loidu, joten kehit­tä­mistä ohjaava kom­passi puut­tuu. Tietopohjan his­to­riaa emme voi muut­taa, tie­to­poh­jan uudis­ta­mi­sen suun­taan ammat­ti­kunta voi vaikuttaa.

Rakenteellisia muutoksia tarvitaan

Sosiaalialan int­res­sit koh­dis­tu­vat luon­nol­li­sesti muu­tos­vai­heen toi­miin: hen­ki­lös­tön ja pal­ve­lu­jen mää­rään, sekä työ­suh­teen ehto­jen tavoit­tei­siin, joi­hin Talentian puheen­joh­taja on jo otta­nut kantaa.

Myös raken­teel­li­sia muu­tok­sia tar­vi­taan. Sosiaalihuoltoon on muo­dos­tet­tava asiak­kai­den tar­peita vas­taava osaa­mi­sen por­ras­tus, jotta var­hai­nen tuki vah­vis­tuu ja myös vaa­ti­vinta osaa­mista tar­vit­se­vat asiak­kaat saa­vat ongel­miinsa eri­kois­tu­neen avun.

Kiireisintä tämä on las­ten ja nuor­ten pal­ve­luissa. Yhteistyötä ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten kanssa on syytä rää­tä­löidä eri asia­kas­ryh­mien tarpeisiin.

Sosiaalialan työ­kenttä tuot­taa mer­kit­tä­viä vah­vuuk­sia uudis­tuk­sen perim­mäi­sen tavoit­teen – hyvin­voin­tie­ro­jen kaven­tu­mi­sen – toteut­ta­mi­seen. Alan ammat­ti­lai­set tun­te­vat huono-osai­suu­den, osat­to­muu­den, köy­hyy­den kir­jon ja sosi­aa­lis­ten krii­sien eri­lai­set kasvupohjat.

Nyt on syytä raken­taa yhtei­set kana­vat tämän koke­muk­sen kerää­mi­seksi ja hyö­dyn­tä­mi­seksi ”vuo­si­sa­dan uudis­tuk­sen” onnistumiseksi.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja