Sote-uudistusta on kritisoitu, että se etenee terveydenhuoltojohtoisesti. Minusta oli tärkeää tietää, onko sairaalassa tehtävä sosiaalityö jäämässä terveydenhuollon jalkoihin tai saako se mahdollisesti uusia tehtäviä, jotka vaikuttavat perustehtävien hoitamiseen, sanoo Aino Kauppi.

 

Selvitin pro gradu ­-tutkiel­massani, miten sote­-uudistus vaikuttaa terveys­so­si­aa­li­työhön. Aineis­tonani oli soteen liittyvän päivys­ty­suu­dis­tuksen lakieh­do­tukset ja lausunnot, kertoo Aino Kauppi.

Tervey­den­huol­lossa toimiva sosiaa­li­työn­tekijä tuo potilaan suunni­tel­mal­liseen hoitoon sosiaa­lisen näkökulman, toimii palve­lu­jär­jes­telmän asian­tun­tijana, palve­lu­tarpeen arvioijana sekä linkkinä palve­luiden ja asiakkaan arjen välillä.

Terveys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jältä vaaditaan perus­ym­mär­rystä potilaan tervey­den­ti­lasta ja sairauden syy-­seuraus­suh­teista. Esimer­kiksi tämä perus­ym­märrys lääke­tie­teel­li­sistä tekijöistä ja diagnos­tii­kasta erottaa terveys­so­si­aa­lityön yleisestä sosiaa­li­työstä.

Vaikka mitään lopullista linjausta ei ole tehty, sote-­uudistus tulee muuttamaan terveyssosiaalityön roolia ja paikkaa.

– Muutos on terveys­so­si­aa­li­työlle uhka – mutta myös mahdol­lisuus. Sote­-uudistus sinällään ei etene terveys­so­si­aa­lityön näkökul­masta erityisen voimak­kaasti tervey­den­huolto edellä, sillä terveys­so­si­aa­lityö nähdään osana sote-­inte­graa­tiota, toteaa Aino Kauppi.

Sen sijaan uhkana on, että terveys­so­si­aa­lityön erityi­syyttä ei huomata ja se jää muuta sosiaa­li­huoltoa täyden­tä­väksi palve­luksi. Vaarana voi olla myös se, että terveys­so­si­aa­li­työtä määri­tellään vain erikois­sai­raan­hoi­dossa tehtävänä sosiaa­li­työnä, jolloin perus­ter­vey­den­huol­lossa tehtävän sosiaa­lityön vahvis­ta­minen unohtuu.

– Useat alan toimijat peräävät terveys­so­si­aa­lityön tehtävien ja roolin selkeyt­tä­mi­sestä sekä viran­omais­a­seman ja päätök­senteko-oikeuden tuomi­sesta terveys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöiden toimen­kuvaan.

Asemaltaan vahvis­tetun terveys­so­si­aa­lityön kautta potilaille muodos­tuisi sujuva ja luonteva silta sairaalan ulkopuo­lisiin sosiaa­li­pal­ve­luihin. Se myös vähen­täisi päällek­käistä työtä ja toisi terveys­so­si­aa­li­työn­te­kijän sosiaa­li­huol­lol­lisen osaamisen laajemmin käyttöön.

Tarpeel­lisena pidetään myös sitä, että terveys­so­si­aa­lityön ja sosiaa­li­päi­vys­tyksen tehtä­vä­jakoa selkiin­ny­tetään, jotta terveys­so­si­aa­lityö ei määrity jatkossa sosiaa­li­päi­vys­tystä täyden­tä­väksi apuam­ma­tiksi.

Toisaalta ajatellaan, että sosiaa­li­päi­vys­tyk­sel­listen tehtävien liittä­minen osaksi terveys­so­si­aa­li­työtä on mahdol­lisuus, jos päivys­tystyön edellyttämä lisä-­ ja täyden­nys­kou­lutus tunnis­tetaan.

Silloin terveys­so­si­aa­lityön rooli voisi muodostua hyvinkin monipuo­li­sesti moniam­ma­til­lisen työn airueksi suhteessa sosiaa­li­toimeen ja tervey­den­huoltoon. Tervey­den­huol­lossa tehtävän päivys­tyk­sel­lisen sosiaa­lityön avulla voitaisiin vastata aiempaa tehok­kaammin potilaan akuuttiin sosiaa­li­huol­lol­liseen tarpeeseen, sanoo Kauppi.

Tehtäväkuvan kehittämisen tulisi kuitenkin tapahtua niin, ettei se estä terveyssosiaalityön perustehtävän toteuttamista.

– Laaje­nevaan tehtä­vän­kuvaan tarvitaan siis resursseja.

Kaupin toiveena on, että tutkielma palvelee tervey­den­huol­lossa toimivia sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä ennakoimaan tulevaa ja vaikut­tamaan ratkai­suihin.

– Olinkin iloisesti yllät­tynyt, kun tutkielmani huomioitiin Terveys­so­si­aa­li­työn­te­kijät ry:n 70­-vuotis­juh­lassa lokakuussa ja sain yhdis­tyksen kannus­tuss­ti­pendin. Otin tunnus­tuksen lämpi­mästi kiittäen vastaan.

Helena Jaakkola