Työstressi ja psyykkinen oireilu ovat yleisiä sosiaalityössä työn kuormittavuuden vuoksi. Työterveyslaitoksen pitkässä tutkimuksessa paneuduttiin sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

 

 

Työter­veyslaitos ja Itä-Suomen yliopis­ton sosi­aal­i­työn oppi­aine aloit­ti­vat vuon­na 2014 Sosi­aal­i­työn­tek­i­jän hyv­in­voin­ti ja jak­sami­nen työssä ‑han­kkeen osana Kun­ta10-tutkimus­ta. Han­kkeessa selvitet­ti­in sitä, miten mie­len­ter­vey­den häir­iöistä johtu­vat sairaus­pois­saolot ovat kehit­tyneet 2000-luvul­la sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä Suomes­sa ja Ruot­sis­sa ver­rat­tuna mui­hin kas­va­tus- sekä sosi­aali- ja ter­veysalan ammat­ti­laisi­in.

Lisäk­si han­kkeessa tutkit­ti­in sosi­aal­i­työhön liit­tyvien kuor­mi­tustek­i­jöi­den, työn voimavaro­jen ja työn­tek­i­jän omi­naisuuk­sien yhteyt­tä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den mie­len­ter­vey­den häir­iöistä johtu­vi­in sairaus­pois­saoloi­hin. Tutkimusti­etoa on hyö­dyn­net­ty Kun­ta10- tutkimuk­seen osal­lis­tu­vien kun­tien kanssa sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den työssä jak­samisen tukemisek­si. Esimerkik­si syksyl­lä 2015 han­kkeessa jär­jestet­ti­in yhteistyössä kun­tien sosi­aali­palvelu­jen ja Tal­ent­ian kanssa kolme työ­pa­jaa, jois­sa pohdit­ti­in sosi­aal­i­työn ajanko­htaisia aihei­ta ja työn kehit­tämistä.

Kun­ta10-tutkimuk­ses­sa on havait­tu, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jöil­lä sairaus­pois­saolot johtu­vat mie­len­ter­vey­den ongelmista use­am­min kuin muil­la ammat­tiryh­mil­lä. Vuosi­na 2005–2011 sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den sairaus­pois­saoloista 42 pros­ent­tia joh­tui mie­len­ter­veysongelmista kun esimerkik­si opet­ta­jil­la osu­us oli 26 pros­ent­tia. Mie­len­ter­veysongelmista noin 90 pros­ent­tia oli masen­nus- tai ahdis­tuneisu­ushäir­iöitä.

Kunta10-tutkimuksessa mukana Vantaa, Espoo, Tampere, Turku, Oulu, Raisio, Nokia, Valkeakoski, Naantali ja Virrat Helsingin kaupunki liittyi tutkimukseen 2014

Aiem­mis­sa tutkimuk­sis­sa on tun­nis­tet­tu usei­ta eri­tyis­es­ti sosi­aal­i­työhön liit­tyviä kuor­mi­tustek­i­jöitä, mut­ta kuor­mi­tustek­i­jöi­den ja työssä jak­samista tuke­vien voimavaro­jen yhteyt­tä mie­len­ter­veysongelmi­in ei ole aiem­min tutkit­tu. Näistä lähtöko­hdista Kun­ta10-tutkimuk­seen osal­lis­tuneille sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille lähetet­ti­in vuon­na 2013 kyse­ly, johon vas­tasi 601 työn­tek­i­jää (vas­taus­pros­ent­ti 72).

Vuon­na 2015 lähetet­ti­in seu­ran­taky­se­ly, johon vas­tasi 982 työn­tek­i­jää (vas­taus­pros­ent­ti 68). Helsin­gin kaupun­ki liit­tyi Kun­ta10-tutkimuk­seen vuon­na 2014, mikä selit­tää vas­taa­jamäärän kasvua.

Kuormitus edelleen suurta

Yhteiskun­nan taloudelli­nen tilanne hei­jas­tuu sosi­aal­i­työn kuor­mit­tavu­u­teen, sil­lä sosi­aal­i­työssä työsken­nel­lään usein mar­gin­aaliryh­mien paris­sa. Esimerkik­si köy­hyys on kas­vanut Suomes­sa nopeam­min kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa ja sen takia toimeen­tu­lotuen saa­jien määrä on nous­sut. Suomes­sa on myös enem­män pitkäaikaistyöt­tömiä kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa.

Tutkimuk­sen tulosten perus­teel­la sosi­aal­i­työn yleisimpiä kuor­mi­tustek­i­jöitä julkisel­la sek­to­ril­la ovat asi­akkaiden monion­gel­maisu­us, asi­akkaiden suuri määrä ja jatku­va mon­imutkainen ongel­man­ratkaisu sekä päätök­sen­teko. Vuo­den 2015 kyselyssä läh­es kak­si  kol­ma­sosaa sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä koki, että nämä asi­at kuor­mit­ta­vat heitä melko usein tai jatku­vasti.

Lisäk­si noin puo­let työn­tek­i­jöistä koki melko usein tai jatku­vasti kuor­mi­tus­ta asi­akkaista kan­net­ta­van vas­tu­un takia. Sosi­aal­i­työhön usein liit­tyvä trau­ma­ti­soitunei­den ihmis­ten kohtaami­nen aiheut­ti kuor­mi­tus­ta yli kol­man­nek­selle työn­tek­i­jöistä. Pääosin eri kuor­mi­tustek­i­jöitä rapor­toiti­in hie­man harvem­min tai yhtä usein vuo­den 2015 kyselyssä ver­rat­tuna vuo­teen 2013.

Vuon­na 2013 kaik­ista sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä 68 pros­ent­tia koki melko usein tai jatku­vasti asi­akkaiden monion­gel­maisu­u­den kuor­mit­ta­vana tek­i­jänä. Vuo­den 2015 kyselyssä tämä las­ki noin 64 pros­ent­ti­in. Asi­akas­määrien kuor­mit­tavu­u­den osalta lasku oli 68 pros­en­tista 61 pros­ent­ti­in.

Kehi­tysku­lut oli­vat kuitenkin hie­man eri­laisia eri kun­nis­sa. Pääasi­as­sa kuor­mi­tus oli laskenut vain hie­man, eräässä kun­nas­sa kuitenkin jopa 12–16 pros­ent­tia. Toisaal­ta jois­sakin kun­nis­sa kuor­mi­tus oli kas­vanut. Jatku­va mon­imutkainen ongel­man­ratkaisu ja päätök­sen­teko kuor­mit­ti­vat yhtä usein molem­mis­sa kyse­lyis­sä. Myös näi­den kuor­mi­tustek­i­jöi­den kehi­tys oli eri­laista eri kun­nis­sa.

Vas­tuu asi­akkaista ja poti­laista kuor­mit­ti jois­sakin kun­nis­sa hie­man harvem­min vuon­na 2015, mut­ta paris­sa kun­nas­sa sitä rapor­toiti­in use­am­min kuin vuon­na 2013.

Rooliristiriidat ja arvostuksen vähyys

Rooliri­s­tiri­ito­jen kokem­i­nen yleistyi ensim­mäisen kyse­lyn jäl­keen useim­mis­sa tutkimuk­ses­sa mukana olleis­sa kun­nis­sa. Rooliri­s­tiri­idat vaikut­ta­vat vah­vasti siihen, miten työn­tek­i­jä kokee asi­akastyön kuor­mit­tavu­u­den. Asi­akkaan odotuk­set sosi­aal­i­työn­tek­i­jää kohtaan voivat usein olla ris­tiri­idas­sa työtä ohjaavien lin­jausten suh­teen. Työn­tek­i­jä joutuu täl­löin siir­tymään aut­ta­jan tukea tar­joavas­ta roolista rajo­ja ylläpitävään rooli­in, jos­sa ei vält­tämät­tä toimi­ta asi­akkaan odotusten mukaises­ti. Tämä kuor­mit­taa työn­tek­i­jää.

Rooliri­s­tiri­idat yleistyvät resurssip­u­las­sa, kos­ka työn­tek­i­jäl­lä ei ole mah­dol­lisu­ut­ta paneu­tua asi­akkaansa tilanteeseen riit­tävästi tai tar­jo­ta riit­täviä tuk­i­toimia vähäis­ten taloudel­lis­ten resurssien vuok­si.

Rooliristiriitoja mitattiin kolmesta eri näkökulmasta: 1) eri henkilöiden samanaikaiset vaatimukset, 2) ristiriitaiset ohjeet ja vaatimukset ja 3) viranomaisten ja asiakkaiden taholta asetetut ristiriitaiset vaatimukset.

Vas­taa­jil­ta kysyt­ti­in, mis­sä määrin nämä työn piir­teet vaikeut­ta­vat hei­dän työtään. Vuon­na 2013 työn­tek­i­jöistä 24 pros­ent­tia koki täl­laisia ris­tiri­ito­ja, ja vuo­teen 2015 men­nessä osu­us nousi 29 pros­ent­ti­in. Viime vuosi­na sosi­aal­i­työ ja eri­tyis­es­ti las­ten­suo­jelu ovat joutuneet yhä use­am­min arvostelun kohteek­si medi­as­sa. Aihei­ta ovat olleet kri­isi­ta­pauk­set las­ten­suo­jelus­sa, asi­akas­määrät ja sosi­aalialan resurssip­u­la.

Tutkimuk­ses­sa kysyt­ti­in, kuin­ka kuor­mit­tavak­si vas­taa­jat koki­vat sosi­aal­i­työn heikon maineen yhteiskun­nas­sa. Työn vähäi­nen arvos­tus yhteiskun­nas­sa kuor­mit­ti noin kah­ta viidestä tek­i­jöistä vuon­na 2013 ja vuo­teen 2015 men­nessä osu­us las­ki 36 pros­ent­ti­in. Mon­et hakeu­tu­vat sosi­aal­i­työhön halus­ta aut­taa mui­ta ja sik­si alaan kohdis­tu­va kri­ti­ik­ki voi tun­tua eri­tyisen raskaal­ta.

Yliopis­tois­sa huolen aiheena onkin alan houkut­tele­vu­us ja työn­tek­i­jöi­den saatavu­us jatkos­sa. Työn arvos­tuk­sen puut­teeseen voidaan
organ­isaa­tiois­sa vaikut­taa esimerkik­si varmis­ta­mal­la työn­tek­i­jän ja esimiehen väliset sään­nöl­liset tapaamiset, lisätä avoin­ta kom­mu­nikaa­tio­ta ja myön­teisen palaut­teen antamista työy­hteisössä sekä tar­joa­mal­la käytän­nön tuk­i­toimia työssä jak­samiseen.

Kuormitus yhteydessä eettisiin ongelmiin

Aiem­mis­sa tutkimuk­sis­sa on havait­tu, että Suomes­sa yksit­täisen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän asi­akas­määrät ovat suurem­pia kuin muis­sa ohjo­is­mais­sa. Yksi sosi­aal­i­työn ongel­ma Pohjo­is­mais­sa on, että työn­tek­i­jät vai­h­ta­vat usein työ­paikko­ja ja hakeu­tu­vat pois asi­akastyöstä, mikä lisää jäl­jelle jäävien työn­tek­i­jöi­den työ­taakkaa.

Kun vaa­ti­valle asi­akastyölle ei jää tarpeek­si aikaa, kuor­mit­tavu­us lisään­tyy ja työn laatu heikke­nee. Samal­la osa asi­akkaista voi jäädä kokon­aan huomiotta. Helsin­gin Sanomien mukaan esimerkik­si Van­taal­la arvi­ol­ta 200 las­ta on jäänyt vaille työn­tek­i­jää ja yhtä mon­en lapsen kohdal­la lain vaa­ti­ma asi­akas­su­un­nitel­ma puut­tuu tai se on van­hen­tunut.

Tämän myötä työn­tek­i­jät koke­vat kuor­mi­tus­ta asi­akkaista kan­net­tavas­ta vas­tu­us­ta, heitä koskev­as­ta päätök­sen­teosta ja tekemät­tömistä ratkaisu­ista. Sosi­aal­i­työn päätök­sen­tekoon sisäl­tyy muun muas­sa tavoit­tei­den aset­ta­mi­nen, toimen­pitei­den toteut­ta­mi­nen, toimen­pitei­den toteu­tu­misen seu­ran­ta ja vaikut­tavu­u­den arvioin­ti.

Asiakkaiden palvelutarpeen huomioon ottaminen kiireessä on haastavaa ja virhealtista, mikä voi aiheuttaa työntekijässä epätietoisuutta siitä, onko asiakas saanut tarpeeksi tukea ja ohjausta.

Sosi­aal­i­työssä koetaankin usein epäti­etoisu­ut­ta oikeista toim­intatavoista (A‑tyypin eet­ti­nen dilem­ma) ja harvem­min myös tilanteista, jois­sa joutuu toim­i­maan sään­tö­jen, normien tai omien arvo­jen vas­tais­es­ti (B‑tyypin eet­ti­nen dilem­ma). Sosi­aal­i­työn päätök­sen­tekoon liit­tyy paljon tuen ja kon­trol­lin vai­htelua sekä vas­tu­u­ta ja val­taa, mikä lisää eet­tis­ten ris­tiri­ito­jen riskiä. Tässä työn­tek­i­jää voidaan tukea otta­mal­la käyt­töön selkeäm­mät ja yht­enäiset toim­inta­mallit sekä anta­mal­la mah­dol­lisu­us käyt­tää kon­sul­taa­tio­ta. Lisäk­si asi­akastyölle tulisi olla riit­tävästi aikaa.

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jän hyv­in­voin­ti ja jak­sami­nen työssä ‑han­kkeessa 27 pros­ent­tia työn­tek­i­jöistä rapor­toi vuon­na 2015, ettei saanut työno­h­jaus­ta. Heistä yli puo­let koki sitä kuitenkin tarvit­se­vansa. Viime vuosi­na kun­nis­sa on tosin pyrit­ty varmis­ta­maan se, että työno­h­jaus­ta saisi­vat kaik­ki asi­akastyötä tekevät sosi­aal­i­työn­tek­i­jät.

 

Han­na Ruon­ti
tutk­i­ja, VTM, Työter­veyslaitos

Otso Ranto­nen
tutk­i­ja, PsM, Työter­veyslaitos

Paula Salo
pro­fes­sori, Turun yliopis­to ja Työter­veyslaitos