Työstressi ja psyykkinen oireilu ovat yleisiä sosiaalityössä työn kuormittavuuden vuoksi. Työterveyslaitoksen pitkässä tutkimuksessa paneuduttiin sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

 

 

Työter­veys­lai­tos ja Itä-Suo­men yli­opis­ton sosi­aa­li­työn oppiaine aloit­ti­vat vuonna 2014 Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän hyvin­vointi ja jak­sa­mi­nen työssä ‑hank­keen osana Kun­ta10-tut­ki­musta. Hank­keessa sel­vi­tet­tiin sitä, miten mie­len­ter­vey­den häi­riöistä joh­tu­vat sai­raus­pois­sao­lot ovat kehit­ty­neet 2000-luvulla sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä Suo­messa ja Ruot­sissa ver­rat­tuna mui­hin kas­va­tus- sekä sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­siin.

Lisäksi hank­keessa tut­kit­tiin sosi­aa­li­työ­hön liit­ty­vien kuor­mi­tus­te­ki­jöi­den, työn voi­ma­va­ro­jen ja työn­te­ki­jän omi­nai­suuk­sien yhteyttä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den mie­len­ter­vey­den häi­riöistä joh­tu­viin sai­raus­pois­sao­loi­hin. Tut­ki­mus­tie­toa on hyö­dyn­netty Kun­ta10- tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­vien kun­tien kanssa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den työssä jak­sa­mi­sen tuke­mi­seksi. Esi­mer­kiksi syk­syllä 2015 hank­keessa jär­jes­tet­tiin yhteis­työssä kun­tien sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen ja Talen­tian kanssa kolme työ­pa­jaa, joissa poh­dit­tiin sosi­aa­li­työn ajan­koh­tai­sia aiheita ja työn kehit­tä­mistä.

Kun­ta10-tut­ki­muk­sessa on havaittu, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä sai­raus­pois­sao­lot joh­tu­vat mie­len­ter­vey­den ongel­mista useam­min kuin muilla ammat­ti­ryh­millä. Vuo­sina 2005–2011 sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den sai­raus­pois­sao­loista 42 pro­sent­tia joh­tui mie­len­ter­vey­son­gel­mista kun esi­mer­kiksi opet­ta­jilla osuus oli 26 pro­sent­tia. Mie­len­ter­vey­son­gel­mista noin 90 pro­sent­tia oli masen­nus- tai ahdis­tu­nei­suus­häi­riöitä.

Kunta10-tutkimuksessa mukana Vantaa, Espoo, Tampere, Turku, Oulu, Raisio, Nokia, Valkeakoski, Naantali ja Virrat Helsingin kaupunki liittyi tutkimukseen 2014

Aiem­missa tut­ki­muk­sissa on tun­nis­tettu useita eri­tyi­sesti sosi­aa­li­työ­hön liit­ty­viä kuor­mi­tus­te­ki­jöitä, mutta kuor­mi­tus­te­ki­jöi­den ja työssä jak­sa­mista tuke­vien voi­ma­va­ro­jen yhteyttä mie­len­ter­vey­son­gel­miin ei ole aiem­min tut­kittu. Näistä läh­tö­koh­dista Kun­ta10-tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­neille sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille lähe­tet­tiin vuonna 2013 kysely, johon vas­tasi 601 työn­te­ki­jää (vas­taus­pro­sentti 72).

Vuonna 2015 lähe­tet­tiin seu­ran­ta­ky­sely, johon vas­tasi 982 työn­te­ki­jää (vas­taus­pro­sentti 68). Hel­sin­gin kau­punki liit­tyi Kun­ta10-tut­ki­muk­seen vuonna 2014, mikä selit­tää vas­taa­ja­mää­rän kas­vua.

Kuormitus edelleen suurta

Yhteis­kun­nan talou­del­li­nen tilanne hei­jas­tuu sosi­aa­li­työn kuor­mit­ta­vuu­teen, sillä sosi­aa­li­työssä työs­ken­nel­lään usein mar­gi­naa­li­ryh­mien parissa. Esi­mer­kiksi köy­hyys on kas­va­nut Suo­messa nopeam­min kuin muissa Poh­jois­maissa ja sen takia toi­meen­tu­lo­tuen saa­jien määrä on nous­sut. Suo­messa on myös enem­män pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä kuin muissa Poh­jois­maissa.

Tut­ki­muk­sen tulos­ten perus­teella sosi­aa­li­työn ylei­sim­piä kuor­mi­tus­te­ki­jöitä jul­ki­sella sek­to­rilla ovat asiak­kai­den monion­gel­mai­suus, asiak­kai­den suuri määrä ja jat­kuva moni­mut­kai­nen ongel­man­rat­kaisu sekä pää­tök­sen­teko. Vuo­den 2015 kyse­lyssä lähes kaksi  kol­mas­osaa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä koki, että nämä asiat kuor­mit­ta­vat heitä melko usein tai jat­ku­vasti.

Lisäksi noin puo­let työn­te­ki­jöistä koki melko usein tai jat­ku­vasti kuor­mi­tusta asiak­kaista kan­net­ta­van vas­tuun takia. Sosi­aa­li­työ­hön usein liit­tyvä trau­ma­ti­soi­tu­nei­den ihmis­ten koh­taa­mi­nen aiheutti kuor­mi­tusta yli kol­man­nek­selle työn­te­ki­jöistä. Pää­osin eri kuor­mi­tus­te­ki­jöitä rapor­toi­tiin hie­man har­vem­min tai yhtä usein vuo­den 2015 kyse­lyssä ver­rat­tuna vuo­teen 2013.

Vuonna 2013 kai­kista sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä 68 pro­sent­tia koki melko usein tai jat­ku­vasti asiak­kai­den monion­gel­mai­suu­den kuor­mit­ta­vana teki­jänä. Vuo­den 2015 kyse­lyssä tämä laski noin 64 pro­sent­tiin. Asia­kas­mää­rien kuor­mit­ta­vuu­den osalta lasku oli 68 pro­sen­tista 61 pro­sent­tiin.

Kehi­tys­ku­lut oli­vat kui­ten­kin hie­man eri­lai­sia eri kun­nissa. Pää­asiassa kuor­mi­tus oli las­ke­nut vain hie­man, eräässä kun­nassa kui­ten­kin jopa 12–16 pro­sent­tia. Toi­saalta jois­sa­kin kun­nissa kuor­mi­tus oli kas­va­nut. Jat­kuva moni­mut­kai­nen ongel­man­rat­kaisu ja pää­tök­sen­teko kuor­mit­ti­vat yhtä usein molem­missa kyse­lyissä. Myös näi­den kuor­mi­tus­te­ki­jöi­den kehi­tys oli eri­laista eri kun­nissa.

Vas­tuu asiak­kaista ja poti­laista kuor­mitti jois­sa­kin kun­nissa hie­man har­vem­min vuonna 2015, mutta parissa kun­nassa sitä rapor­toi­tiin useam­min kuin vuonna 2013.

Rooliristiriidat ja arvostuksen vähyys

Roo­li­ris­ti­rii­to­jen koke­mi­nen yleis­tyi ensim­mäi­sen kyse­lyn jäl­keen useim­missa tut­ki­muk­sessa mukana olleissa kun­nissa. Roo­li­ris­ti­rii­dat vai­kut­ta­vat vah­vasti sii­hen, miten työn­te­kijä kokee asia­kas­työn kuor­mit­ta­vuu­den. Asiak­kaan odo­tuk­set sosi­aa­li­työn­te­ki­jää koh­taan voi­vat usein olla ris­ti­rii­dassa työtä ohjaa­vien lin­jaus­ten suh­teen. Työn­te­kijä jou­tuu täl­löin siir­ty­mään aut­ta­jan tukea tar­joa­vasta roo­lista rajoja yllä­pi­tä­vään roo­liin, jossa ei vält­tä­mättä toi­mita asiak­kaan odo­tus­ten mukai­sesti. Tämä kuor­mit­taa työn­te­ki­jää.

Roo­li­ris­ti­rii­dat yleis­ty­vät resurs­si­pu­lassa, koska työn­te­ki­jällä ei ole mah­dol­li­suutta paneu­tua asiak­kaansa tilan­tee­seen riit­tä­västi tai tar­jota riit­tä­viä tuki­toi­mia vähäis­ten talou­del­lis­ten resurs­sien vuoksi.

Rooliristiriitoja mitattiin kolmesta eri näkökulmasta: 1) eri henkilöiden samanaikaiset vaatimukset, 2) ristiriitaiset ohjeet ja vaatimukset ja 3) viranomaisten ja asiakkaiden taholta asetetut ristiriitaiset vaatimukset.

Vas­taa­jilta kysyt­tiin, missä mää­rin nämä työn piir­teet vai­keut­ta­vat hei­dän työ­tään. Vuonna 2013 työn­te­ki­jöistä 24 pro­sent­tia koki täl­lai­sia ris­ti­rii­toja, ja vuo­teen 2015 men­nessä osuus nousi 29 pro­sent­tiin. Viime vuo­sina sosi­aa­li­työ ja eri­tyi­sesti las­ten­suo­jelu ovat jou­tu­neet yhä useam­min arvos­te­lun koh­teeksi mediassa. Aiheita ovat olleet krii­si­ta­pauk­set las­ten­suo­je­lussa, asia­kas­mää­rät ja sosi­aa­lia­lan resurs­si­pula.

Tut­ki­muk­sessa kysyt­tiin, kuinka kuor­mit­ta­vaksi vas­taa­jat koki­vat sosi­aa­li­työn hei­kon mai­neen yhteis­kun­nassa. Työn vähäi­nen arvos­tus yhteis­kun­nassa kuor­mitti noin kahta vii­destä teki­jöistä vuonna 2013 ja vuo­teen 2015 men­nessä osuus laski 36 pro­sent­tiin. Monet hakeu­tu­vat sosi­aa­li­työ­hön halusta aut­taa muita ja siksi alaan koh­dis­tuva kri­tiikki voi tun­tua eri­tyi­sen ras­kaalta.

Yli­opis­toissa huo­len aiheena onkin alan hou­kut­te­le­vuus ja työn­te­ki­jöi­den saa­ta­vuus jat­kossa. Työn arvos­tuk­sen puut­tee­seen voi­daan
orga­ni­saa­tioissa vai­kut­taa esi­mer­kiksi var­mis­ta­malla työn­te­ki­jän ja esi­mie­hen väli­set sään­nöl­li­set tapaa­mi­set, lisätä avointa kom­mu­ni­kaa­tiota ja myön­tei­sen palaut­teen anta­mista työyh­tei­sössä sekä tar­joa­malla käy­tän­nön tuki­toi­mia työssä jak­sa­mi­seen.

Kuormitus yhteydessä eettisiin ongelmiin

Aiem­missa tut­ki­muk­sissa on havaittu, että Suo­messa yksit­täi­sen sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asia­kas­mää­rät ovat suu­rem­pia kuin muissa ohjois­maissa. Yksi sosi­aa­li­työn ongelma Poh­jois­maissa on, että työn­te­ki­jät vaih­ta­vat usein työ­paik­koja ja hakeu­tu­vat pois asia­kas­työstä, mikä lisää jäl­jelle jää­vien työn­te­ki­jöi­den työ­taak­kaa.

Kun vaa­ti­valle asia­kas­työlle ei jää tar­peeksi aikaa, kuor­mit­ta­vuus lisään­tyy ja työn laatu heik­ke­nee. Samalla osa asiak­kaista voi jäädä koko­naan huo­miotta. Hel­sin­gin Sano­mien mukaan esi­mer­kiksi Van­taalla arviolta 200 lasta on jää­nyt vaille työn­te­ki­jää ja yhtä monen lap­sen koh­dalla lain vaa­tima asia­kas­suun­ni­telma puut­tuu tai se on van­hen­tu­nut.

Tämän myötä työn­te­ki­jät koke­vat kuor­mi­tusta asiak­kaista kan­net­ta­vasta vas­tuusta, heitä kos­ke­vasta pää­tök­sen­teosta ja teke­mät­tö­mistä rat­kai­suista. Sosi­aa­li­työn pää­tök­sen­te­koon sisäl­tyy muun muassa tavoit­tei­den aset­ta­mi­nen, toi­men­pi­tei­den toteut­ta­mi­nen, toi­men­pi­tei­den toteu­tu­mi­sen seu­ranta ja vai­kut­ta­vuu­den arviointi.

Asiakkaiden palvelutarpeen huomioon ottaminen kiireessä on haastavaa ja virhealtista, mikä voi aiheuttaa työntekijässä epätietoisuutta siitä, onko asiakas saanut tarpeeksi tukea ja ohjausta.

Sosi­aa­li­työssä koe­taan­kin usein epä­tie­toi­suutta oikeista toi­min­ta­ta­voista (A‑tyypin eet­ti­nen dilemma) ja har­vem­min myös tilan­teista, joissa jou­tuu toi­mi­maan sään­tö­jen, nor­mien tai omien arvo­jen vas­tai­sesti (B‑tyypin eet­ti­nen dilemma). Sosi­aa­li­työn pää­tök­sen­te­koon liit­tyy pal­jon tuen ja kont­rol­lin vaih­te­lua sekä vas­tuuta ja val­taa, mikä lisää eet­tis­ten ris­ti­rii­to­jen ris­kiä. Tässä työn­te­ki­jää voi­daan tukea otta­malla käyt­töön sel­keäm­mät ja yhte­näi­set toi­min­ta­mal­lit sekä anta­malla mah­dol­li­suus käyt­tää kon­sul­taa­tiota. Lisäksi asia­kas­työlle tulisi olla riit­tä­västi aikaa.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän hyvin­vointi ja jak­sa­mi­nen työssä ‑hank­keessa 27 pro­sent­tia työn­te­ki­jöistä rapor­toi vuonna 2015, ettei saa­nut työ­noh­jausta. Heistä yli puo­let koki sitä kui­ten­kin tar­vit­se­vansa. Viime vuo­sina kun­nissa on tosin pyritty var­mis­ta­maan se, että työ­noh­jausta sai­si­vat kaikki asia­kas­työtä teke­vät sosi­aa­li­työn­te­ki­jät.

 

Hanna Ruonti
tut­kija, VTM, Työ­ter­veys­lai­tos

Otso Ran­to­nen
tut­kija, PsM, Työ­ter­veys­lai­tos

Paula Salo
pro­fes­sori, Turun yli­opisto ja Työ­ter­veys­lai­tos