Lapsen kiireellisestä sijoituksesta suuttuneet vanhemmat tuomittiin sosiaalityöntekijöiden väkivaltaisesta uhkailusta vankeusrangaistukseen ja sakkoihin.

 

Kärä­jä­oi­keu­den mukaan van­hem­pien menet­tely täytti vir­ka­mie­hen väki­val­tai­sen vas­tus­ta­mi­sen perus­tun­nus­mer­kis­tön. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den koh­taa­mat uhkauk­set oli­vat olleet epä­suo­ria ja suo­ria.

Mies tuo­mit­tiin kuu­den kuu­kau­den van­keus­ran­gais­tuk­seen. Mie­hen tuo­mio ei muut­tu­nut hovioi­keu­dessa. Nai­nen tuo­mit­tiin vii­den kuu­kau­den ja kym­me­nen päi­vän ehdol­li­seen van­keus­ran­gais­tuk­seen. Lisäksi hänelle tuo­mit­tiin 30 päi­vä­sak­koa.

Kovaa kieltä ja hengen menettämisen uhkaa

Tuo­mi­tuilla van­hem­milla oli tar­koi­tuk­sena pakot­taa sosi­aa­li­työn­te­ki­jät väki­val­lalla uhkai­lulla
luo­pu­maan hei­dän lap­sensa huos­taa­no­tosta ja sijoi­tuk­sesta. Tapah­tu­mat ajoit­tu­vat vuo­den 2014 mar­ras­kuulle, jol­loin nai­nen oli puhe­li­messa toden­nut sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle, että ”jos lapsi läh­tee, tulee EK eli elin­kau­ti­nen, jos lapsi läh­tee, läh­tee yksi viran­omai­nen”.

Virkamiehen väkivaltaisen  vastustamisen lievempiä muotoja ovat virkamiehen vastustaminen ja haitanteko virkamiehelle. Rikoksista viranomaisia vastaan on säädetty rikoslain 16 luvussa.

Uhkai­lut jat­kui­vat vuo­den 2015 helmi‑, maa­lis- ja huh­ti­kuussa, jol­loin työn­te­ki­jöitä oli uhattu aggres­sii­vi­sin sana­kään­tein fyy­si­sellä väki­val­lalla ja hen­gen läh­döllä. Lisäksi oli uhattu tulla työn­te­ki­jöi­den kotiin.
Kärä­jä­oi­keu­dessa van­hem­mat myön­si­vät puheensa, mutta kiis­ti­vät syyl­lis­ty­neensä rikok­seen. Kysy­mys oli paris­kun­nan mukaan spon­taa­neista tun­teen­pur­kauk­sista vai­keassa lasta kos­ke­vassa las­ten­suo­je­lun rat­kai­su­ti­lan­teessa. Mies ker­toi, ettei hänellä ollut vahin­goit­ta­mis­tar­koi­tusta.

Nai­nen korosti oikeu­dessa, ettei hän tar­koi­tuk­sensa ollut toteut­taa uhkauk­sia. Hän kui­ten­kin myönsi, että puheet saat­toi­vat olla sen sel­lai­sia, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jät oli­vat voi­neet ottaa ne todesta.

Oikeuden perusteluita

Vir­ka­mie­hen väki­val­tai­seen vas­tus­ta­mi­seen syyl­lis­tyy, jos käyt­tää tai uhkaa käyt­tää väki­val­taa vir­ka­teh­tä­vää suo­rit­ta­vaa vir­ka­miestä koh­taan tai kos­taa väki­val­loin vir­ka­mie­hen teke­män vir­ka­toi­men hänelle tai hänen lähei­sil­leen.
Näin oli käy­nyt tässä tapauk­sessa. Kärä­jä­oi­keu­den mukaan kyseessä ei ollut vain yksit­täi­nen
spon­taani viran­omai­siin koh­dis­tu­nut lausah­dus, vaan tapauk­sessa oli pit­källe ajan­jak­solle jakau­tu­neesta tois­tu­vasta uhkaa­mi­sesta.
Kär­jis­ty­neim­mil­lään uhkai­lut oli­vat sisäl­tä­neet viit­tauk­sia hen­gen menet­tä­mi­sestä. Kärä­jä­oi­keus toteaa lisäksi, ettei tyy­ty­mät­tö­myys las­ten­suo­je­lu­vi­ran­omais­ten teke­miin rat­kai­sui­hin oikeut­ta­nut paris­kun­taa menet­te­le­mään siten kuin he oli­vat mene­tel­leet. Jos las­ten­suo­je­lun rat­kai­suun on tyy­ty­mä­tön, tulee käyt­tää hal­lin­nol­li­sia muu­tok­sen­ha­ku­kei­noja.

Helena Jaak­kola