Sosiaalityöntekijäpulasta on tarjolla liian vähän ajantasaista tietoa, tieto on ristiriitaista tai liian yleistä. Keinot ratkaista rekrytointiongelmat ovat hitaita. Tehokkainta keinoa, kilpailukykyistä palkkaa ei juuri käytetä.

 

Usein esitetty karkea arvio on, että kunnissa sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden henki­lös­tövaje on noin 10 prosenttia. Mitä suurem­masta kunnasta on kyse, sen vaikeampaa sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden palkkaa­minen on. Paitsi Tampe­reella tai Jyväs­ky­lässä, jotka sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden koulut­ta­ja­paik­ka­kuntina eivät ole kertoneet rekry­toin­tion­gel­mista. Oulus­takin ilmoi­tetaan, että heillä vakanssit saadaan täytettyä – ja kaikissa Lapin läänin kunnissa vakans­seissa on kelpoiset työnte­kijät. Mitkä ovat kunnat, joilla on jatku­vasti ongelmia täyttää vakansseja?

Helmi­kuussa 2017 MOL:n sivuilla oli noin sata  avointa sosiaa­li­työn­te­kijän paikkaa. Kunta­rekryyn oli ilmoi­tettu 80, työha­ku­palvelu Monsteri löysi 95 ja Duunitori 90 avointa sosiaa­li­työn­te­kijän paikkaa. Tarkemmin jutunteon yhdey­dessä ei verrattu, olivatko paikat samoja.

Vuosina 1990 – 2014 on valmis­tunut 4 200 maisteria, joilla on sosiaa­lityö pääai­neena. Missä he työsken­te­levät? Ajanta­saisia vastauksia lukuisiin sosiaa­li­työ­te­ki­jöiden rekry­tointiin liittyviin kysymyksiin saadaan vielä tämän kevään aikana, kun sosiaali­- ja terveys­mi­nis­teriön (STM) toimek­sian­nosta sosiaa­lialan osaamis­kes­kukset kartoit­tavat valta­kun­nal­li­sella sähköi­sellä kyselyllä sosiaa­li­työn­te­ki­jä­ti­lanteen.

Kyselyn ensim­mäi­sessä osuudessa selvi­tetään muun muassa sitä, kuinka paljon sosiaa­li­työn­te­kijän vakansseja on, miten ne on täytetty, millä tehtä­vä­alueilla on rekry­toin­ti­vai­keuksia. Kyselyn toisessa osassa selvi­tetään, miten kunnat ovat toimineet, jotta vakanssit saataisiin täytettyä. Lisäksi kysytään kuntien arviota tulevai­suu­desta. Miltä tuleva kevät näyttää, entä maakun­ta­uu­dis­tuksen jälkeen.

Missä vuosina 1990–2014 valmistuneet 4 200 sosiaalityön maisteria työskentelee?

Lapin sosiaa­lialan korkea­kou­lu­kon­sernin Socio­polis-hankkeessa ennätettiin jo tehdä kartoitus Lapin läänin kuntien tilan­teesta. Vielä julkai­se­mat­to­masta selvi­tyk­sestä saatujen tietojen mukaan Lapin läänissä sosiaa­lialan tutkinnon suorit­ta­neilla lähes kaikilla (97 – 100 prosen­tilla) oli muodol­linen pätevyys työteh­tä­vässään. Vastaa­jista suuri osa työskenteli joko sosiaa­li­työn­te­kijän (89 vastaajaa), sosiaa­lioh­jaajan tehtä­vissä (72 vastaajaa) tai johto­ ja asian­tun­ti­ja­teh­tä­vissä (36 vastaajaa).

– Aineisto kerättiin loppu­vuoden 2015 ja alkusyksyn 2016 välisenä aikana tekemällä kunta­käynnit kaikkiin Lapin läänin kuntiin, lukuun ottamatta Simoa, jonka sosiaali­- ja terveys­pal­velut ovat osa Oulun­kaaren kunta­ yhtymää. Lisäksi vierailtiin Lapin ja Länsi­-Pohjan sairaan­hoi­to­pii­reissä ja Kolpeneen palve­lu­kes­kuksen kuntayh­tymään, kertoo Socio­polis­-hankkeen projek­ti­pääl­likkö Tarja Kemppainen.

Rekrytointiponnisteluita

Kouvola on yksi niistä kunnista, joissa  sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden rekry­toi­mi­seksi tehdään lujasti töitä. Lasten­suojelun palve­lu­vas­taava Päivi Äärynen kertoo, että  lasten­suo­jeluun on haettavana neljä sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa. Tehtä­vä­koh­tainen palkka on 3 024 euroa.

– Meillä on kaikkiaan lasten­suojelun avopal­ve­luissa kymmenen sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa ja sijais­huol­lossa seitsemän sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa. Tällä hetkellä näyttää, että emme saa täytettyä yhtään virkaa. Määrä­ai­kai­sesti pystymme ehkä täyttämään osan.

Kouvolan lasten­suo­je­lussa on ollut vaihtu­vuutta viimeisen vuoden aikana.

– Vuosi sitten teimme palve­lu­ra­kenteen muutoksen, jolloin saimme kolme uutta sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa lapsi­per­heiden sosiaali­työhön. Samaan aikaan lasten­suojelun virka­-aikainen päivystys, jossa käsitellään kaikki huole­nil­maukset ja lasten­suo­je­luil­moi­tukset, siirtyi lasten­suo­je­lusta lapsi­per­heiden sosiaa­li­työhön, kertoo Äärynen.

Osa lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­ki­jöistä siirtyi organi­saa­tio­uu­dis­tuksen myötä lapsi­per­heiden sosiaa­li­työhön, aiemmin muutama työntekijä siirtyi muihin tehtäviin kaupungin sisällä. Vaikka nyt tilanne vaikuttaa vaikealta, Kouvo­lassa on myös onnis­tuttu. Yhteis­työtä on tehty Itä­-Suomen yliopiston kanssa, ja sosiaa­lityön perus-­ ja aineo­pintoja on ollut mahdol­lista suorittaa Kymen­laakson kesäy­li­opiston kautta Kouvo­lassa.

– Yhteistyö alkoi 2009, tätä kautta olemme saaneet useita sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä virkoihin.

Talentia on esittänyt, että sosiaalityöntekijäpulan ja vaihtuvuuden tilanne selvitetään.

Kuntien sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä palkkaavat rekry­toijat tarvit­sivat myös tukea. Päivi Äärynen ehdottaa, että sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden rekry­tointiin olisi hyvä saada tila, jossa voisi nykyistä enemmän kuvata työtapoja, organi­saa­tiota ja kehit­tä­mis­koh­teita.

– Silloin eri kuntien hyviä käytäntöjä saataisiin näkyviin ja ehkä muutto­ha­luk­kuutta eri seuduille löytyisi paremmin kuin nykyisin. Kouvo­las­sakin lasten­suo­je­lutyö koetaan kuormit­ta­vuu­desta huoli­matta mielen­kiin­toisena ja työyh­teisö sekä työil­ma­piiri hyvinä.

Kouvo­lassa on pystytty tarjoamaan palkal­lisia opinto­va­paita niille, jotka suorit­tavat opintojaan päätökseen. Tällä hetkellä on selvi­tyk­sessä, kuinka sosiaa­lityön opinnot voisi suorittaa Kouvo­lassa.

– Päättä­jiltä tarvit­si­simme tukea palkkauksen kehit­tä­miseen. Meillä on parhaillaan menossa TVA-­neuvottelu palkoista ja toivomme, että lähes vuoden kestäneet neuvot­telut saadaan päätökseen ja palkkoja korotetaan.

Ammattihenkilölain 12 § − sijaistaminen

Sosiaali-­ ja terveys­mi­nis­teriö haluaa sosiaa­lialan osaamis­kes­kusten kautta tehtä­vällä kyselyllä selvittää myös sen, miten sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki on vaikut­tanut sijaisten palkkaa­miseen. Ammat­ti­hen­ki­lölain 12 §: n mukaan tilapäi­sesti sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vässä saa toimia kelpoinen sosiaa­li­työn­tekijä tai sosiaa­lityön pääai­neo­pis­kelija, jolla on aineo­pinnot ja harjoittelu tehtynä.

Jo ennen lain voimaan tuloa povattiin kunta­ken­tällä rekry­toin­tion­gelmia. Hätäi­simmät vaativat koko pykälän purka­mista ja paluuta tai ainakin siirty­mä­aikaa vanhan kelpoi­suuslain mukaiseen tilan­teeseen, jossa sosiaa­li­työn­te­kijän tehtävään voitiin kelpoisten hakijoiden puuttuessa palkata vuodeksi kerrallaan muukin koulu­tuksen saanut henkilö. Tammi­kuussa sosiaa­li­työn­te­kijän sijaisuus ­keskus­telun aloitti jälleen keväällä perhe-­ ja perus­pal­ve­lu­mi­nis­terin salkun vastaa­nottava Annika Saarikko. Hän aprikoi lehti­haas­tat­te­lussa pitäisikö sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden sijaisten pätevyys­vaa­ti­muksia muuttaa, jos tuore laki­ uudistus on hanka­loit­tanut sijaisten saamista kunnissa.

Sosiaali-­ ja terveys­mi­nis­te­riössä sijais­ta­mis­py­kälää käydään läpi sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain neuvot­te­lu­kunnan asetta­massa työnja­ko­jaos­tossa, joka aloitti toiminnan helmi­kuussa. Talentian ammat­ti­asioiden päällikkö Marjo Varsa on jaoston jäsen.

Työsken­telyn pohjaksi myös Talentia on esittänyt, että sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan ja vaihtu­vuuden tilanne selvi­tetään ja arvioidaan, onko kunnissa kaikki kivet käännetty, jotta sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden vakanssit saataisiin täytettyä.

– Talen­tiassa näemme, että laajempi keino­va­li­koima tulisi ottaa käyttöön. Näitä ovat muun muassa palkkaus, joustavat työajat, koulu­tus­mah­dol­li­suudet, hyvä johtajuus − ylipäätään ne tekijät, jotka tiedetään koulu­te­tuille ammat­ti­lai­sille olennai­siksi tekijöiksi palkit­se­valla työuralla, sanoo Marjo Varsa.

Ammat­ti­jär­jestö Talentian mukaan pätevän henki­löstön saata­vuuson­gelmat eivät ole syy muuttaa kelpoi­suus­vaa­ti­muksia. Ammat­ti­hen­ki­lölain on myös tarkoitus luoda vankka pohja sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja sosio­nomien (AMK) ja sosio­nomien (YAMK) välisen työnjaon uudis­ta­mi­selle siten, että palvelut vastai­sivat parhaiten asiak­kaiden tarpeita ja yliopisto­ ja ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pin­tojen tuottama osaaminen saataisiin asiakkaan kannalta parhaalla mahdol­li­sella tavalla käyttöön.

STM:n sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain neuvot­te­lu­kunnan asettaman työnja­ko­jaoston varsi­naisena tehtävänä on seurata ja arvioida sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­löiden työnjaon kehit­tä­mis­tar­vetta sekä edistää tarkoi­tuk­sen­mu­kaisen tehtä­vä­ra­kenteen muodos­tu­mista.

Vaikka tehtä­vä­ra­ken­teiden kehit­tä­mi­sestä on puhuttu pitkään, siinä ei ole edetty. Asiaan kiinnitti huomiota myös Valtion­ta­louden tarkas­tus­vi­rasto (VTV), joka totesi viime vuonna julkai­se­massaan tarkas­tus­ker­to­muk­sessa, että kunnat ovat edenneet tehtä­vä­ra­ken­teiden kehit­tä­mi­sessä eri tahti­sesti ja tehtävä­ raken­teiden kehit­tä­minen on kunnissa vasta alkuvai­heessa.

Tarkas­tus­vi­rasto patistaa sosiaali­- ja terveys­mi­nis­te­riötä ottamaan aktii­vi­semman roolin kuin pelkän infor­maa­tio­noh­jauksen. Tarkas­tus­vi­raston mukaan minis­teriön vuonna 2007 laatima sosiaa­li­huollon ammatil­lisen henki­löstön tehtä­vä­ra­ken­ne­suo­si­tukset tai sosiaa­li­huollon lainsää­dän­tö­uu­dis­tukset eivät anna ohjeis­tusta sosiaa­lioh­jaajien ja sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden väliseen työnjakoon.

Vaihtuvuus on ongelma

Sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan ratkai­suista ei voi puhua, ellei huomiota kiinnitetä vaihtu­vuuteen ja sen syihin. Vaihtuvuus kertaantuu moneen. Se vaikuttaa tiimien työsken­telyyn, vie työaikaa esimie­hiltä ja työhön pereh­dyt­tä­jiltä, lisää kuori­musta.

Vaihtuvuus tuottaa myös tyyty­mät­tömiä asiakkaita:aluehallintoviraston mukaan määrä­ai­kojen ylitykset johtuvat enimmäkseen siitä, ettei kunnissa ole riittä­västi sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­löitä esimer­kiksi henki­löstön vaihtu­vuuden vuoksi. Valituksia tehdään myös siitä, ettei työnte­kijää tavoiteta.

Yhden sosiaalityöntekijän vaihtuvuus tuo vähintään kahden kuukauden ”aukon” työhön.

Kouvo­lassa vaihtu­vuu­delle ei ole laskettu hinta­lappua, mutta käytetty työaika on haaru­koitu. Rekry­tointiin on kulunut viimeisen vuoden aikana paljon aikaa, kun niitä on ollut noin joka toinen kuukausi, kertoo Päivi Äärynen.

– Vaikka työntekijä saadaan heti palkattua, yhden sosiaa­li­työn­te­kijän vaihtuvuus tuo silti vähintään kahden kuukauden ”aukon” työhön lähtijän valmis­tau­tuessa lähtöön ja uuden työnte­kijän pereh­tyessä työteh­täviin, sanoo Äärynen.

Vaihtuvuus tarkoittaa lähie­si­miesten työn lisään­ty­mistä asiakastyön tukemi­sessa muutos­ti­lan­teissa, uusien työnte­ki­jöiden pereh­dyt­tä­mi­sessä. Tämä aika on pois muun muassa työnke­hit­tä­mi­sestä ja muusta suunnit­te­lusta.

Arjen työssä tiimien kannalta vaihtuvuus tarkoittaa tiimien uudelleen ”järjes­täy­ty­mistä”, asiak­kuuksien kannat­telua, työnte­kijän pereh­dyt­tä­mistä.

Puhutaanko rahasta?

Sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan ratkai­suksi tarjotaan monia keinoja. Riittä­västi koulu­tus­paikkoja ja joustavia opinto­polkuja ”väärän pääaineen” opiske­li­joille. Tarvitaan työnjakoa ja tehtä­vä­ra­ken­teiden kehit­tä­mistä, jotta eri sosiaa­lialan tutkin­noista valmis­tuneet voivat työsken­nellä osaamistaan vastaa­vissa tehtä­vissä.

Tarvitaan hyvää johta­mista, huomion kiinnit­tä­mistä työhy­vin­vointiin – ja vaikka halli­tuksen kestä­vyys­oh­jelmien tarkoi­tuksena on säästää julkisen sektorin henki­lös­tö­ku­luissa, tarvitaan riittä­västi henki­löstöä. Sosiaa­li­huollon tehtävät ovat sellaisia, missä tekemätön työn tulee kalliiksi, mutta tehty työ tuo säästöjä.

Työvoiman saata­vuuson­gelmiin Talentia on tarjonnut toistu­vasti yhdeksi ratkai­suksi sitä, että sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja sosiaa­lioh­jaajien palkkojen jälkeen­jää­neisyys korjat­taisiin. Nyt tehtävien vastuul­lisuus ja palkkaus eivät kohtaa.

Talentian Keski-­ ja Itä­-Suomen aluea­siamies Tiia Oksanen kertoo tuoreen esimerkin Jämsästä, missä tehtä­vä­koh­taisen palkko­ro­tusta yritettiin tositoimin. Paikka­kun­nalla on podettu pitkään sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulaa, kun kaksi vakanssia on ollut täyttä­mättä. Vajaa­mie­hitys on aiheut­tanut jo sen, että osa vakitui­sista on uupumis­lo­milla. Jämsässä sosiaali­työntekijän tehtä­vä­koh­tainen palkka on 2 808 euroa. Palkkoihin oli joulun alla 2016 esitetty 200 euron korotusta. Jämsän naapu­ri­kunta Jyväs­ky­lässä sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vä­koh­tainen palkka on yli 3 000, joten korotuksen jälkeen Jämsä pärjäisi kisassa työnte­ki­jöistä paremmin kuin ennen.

– Aluksi myötä­tuu­lessa ollut hanke tehtä­vä­koh­taisen palkan 200 euron korotukseen kutistui kunnan päätök­sen­teossa 100 euron korotukseen, ja tilanne on edelleen auki, kertoo Tiia Oksanen.

Toinen esimerkki on pieni keski­suo­ma­lainen Vesannon kunta, jolla oli myös vaikeuksia saada sosiaa­li­työn­tekijä palka­tuksi. Sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vä­koh­tainen palkka oli reilusti alle 3 000 euroa kuukau­dessa.

– Kunta teki rohkean ratkaisun ja nosti sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vä­koh­taisen palkan 3 400 euroon kuukau­dessa. Virka oli avoinna tammi­kuussa, ja siihen löytyi vaivatta kokenut sosiaa­li­työn­tekijä, toteaa Oksanen.

Työeh­to­so­pi­mukset antavat mahdol­li­suuden käyttää myös rekry­toin­ti­lisää, jos tarjo­tulla palkalla ei saada rekry­toitua uusia kelpoisia työnte­ki­jöitä. Rekry­toin­ti­lisän käytöstä pitäisi kunnassa olla selkeät pelisäännöt, kuten myös henki­lö­koh­taisen lisän myöntä­mis­pe­rus­teista.

– Käytän­nössä rekry­toin­ti­lisän käyttö kertoo siitäkin, että tarjottu tehtä­vä­koh­tainen palkka ei ole enää kilpai­lu­ky­kyinen. Rekry­toin­tilisä ei ole ratkaisu, jolla palkkojen jälkeen­jää­neisyys korjataan. Sitä voidaan kuitenkin käyttää yhtenä houkut­timena, toteaa Oksanen.

Helena Jaakkola