Sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pu­lasta on tarjolla liian vähän ajanta­saista tietoa, tieto on risti­rii­taista tai liian yleistä. Keinot ratkaista rekry­toin­tion­gelmat ovat hitaita. Tehok­kainta keinoa, kilpai­lu­ky­kyistä palkkaa ei juuri käytetä.

 

Usein esitetty karkea arvio on, että kunnissa sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden henki­lös­tövaje on noin 10 prosenttia. Mitä suurem­masta kunnasta on kyse, sen vaikeampaa sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden palkkaa­minen on. Paitsi Tampe­reella tai Jyväs­ky­lässä, jotka sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden koulut­ta­ja­paik­ka­kuntina eivät ole kertoneet rekry­toin­tion­gel­mista. Oulus­takin ilmoi­tetaan, että heillä vakanssit saadaan täytettyä – ja kaikissa Lapin läänin kunnissa vakans­seissa on kelpoiset työnte­kijät. Mitkä ovat kunnat, joilla on jatku­vasti ongelmia täyttää vakansseja?

Helmi­kuussa 2017 MOL:n sivuilla oli noin sata  avointa sosiaa­li­työn­te­kijän paikkaa. Kunta­rekryyn oli ilmoi­tettu 80, työha­ku­palvelu Monsteri löysi 95 ja Duunitori 90 avointa sosiaa­li­työn­te­kijän paikkaa. Tarkemmin jutunteon yhdey­dessä ei verrattu, olivatko paikat samoja.

Vuosina 1990 – 2014 on valmis­tunut 4 200 maisteria, joilla on sosiaa­lityö pääai­neena. Missä he työsken­te­levät? Ajanta­saisia vastauksia lukuisiin sosiaa­li­työ­te­ki­jöiden rekry­tointiin liittyviin kysymyksiin saadaan vielä tämän kevään aikana, kun sosiaali­- ja terveys­mi­nis­teriön (STM) toimek­sian­nosta sosiaa­lialan osaamis­kes­kukset kartoit­tavat valta­kun­nal­li­sella sähköi­sellä kyselyllä sosiaa­li­työn­te­ki­jä­ti­lanteen.

Kyselyn ensim­mäi­sessä osuudessa selvi­tetään muun muassa sitä, kuinka paljon sosiaa­li­työn­te­kijän vakansseja on, miten ne on täytetty, millä tehtä­vä­alueilla on rekry­toin­ti­vai­keuksia. Kyselyn toisessa osassa selvi­tetään, miten kunnat ovat toimineet, jotta vakanssit saataisiin täytettyä. Lisäksi kysytään kuntien arviota tulevai­suu­desta. Miltä tuleva kevät näyttää, entä maakun­ta­uu­dis­tuksen jälkeen.

Missä vuosina 1990–2014 valmistuneet 4 200 sosiaalityön maisteria työskentelee?

Lapin sosiaa­lialan korkea­kou­lu­kon­sernin Socio­polis-hankkeessa ennätettiin jo tehdä kartoitus Lapin läänin kuntien tilan­teesta. Vielä julkai­se­mat­to­masta selvi­tyk­sestä saatujen tietojen mukaan Lapin läänissä sosiaa­lialan tutkinnon suorit­ta­neilla lähes kaikilla (97 – 100 prosen­tilla) oli muodol­linen pätevyys työteh­tä­vässään. Vastaa­jista suuri osa työskenteli joko sosiaa­li­työn­te­kijän (89 vastaajaa), sosiaa­lioh­jaajan tehtä­vissä (72 vastaajaa) tai johto­ ja asian­tun­ti­ja­teh­tä­vissä (36 vastaajaa).

– Aineisto kerättiin loppu­vuoden 2015 ja alkusyksyn 2016 välisenä aikana tekemällä kunta­käynnit kaikkiin Lapin läänin kuntiin, lukuun ottamatta Simoa, jonka sosiaali­- ja terveys­pal­velut ovat osa Oulun­kaaren kunta­ yhtymää. Lisäksi vierailtiin Lapin ja Länsi­-Pohjan sairaan­hoi­to­pii­reissä ja Kolpeneen palve­lu­kes­kuksen kuntayh­tymään, kertoo Socio­polis­-hankkeen projek­ti­pääl­likkö Tarja Kemppainen.

Rekry­toin­ti­pon­nis­te­luita

Kouvola on yksi niistä kunnista, joissa  sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden rekry­toi­mi­seksi tehdään lujasti töitä. Lasten­suojelun palve­lu­vas­taava Päivi Äärynen kertoo, että  lasten­suo­jeluun on haettavana neljä sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa. Tehtä­vä­koh­tainen palkka on 3 024 euroa.

– Meillä on kaikkiaan lasten­suojelun avopal­ve­luissa kymmenen sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa ja sijais­huol­lossa seitsemän sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa. Tällä hetkellä näyttää, että emme saa täytettyä yhtään virkaa. Määrä­ai­kai­sesti pystymme ehkä täyttämään osan.

Kouvolan lasten­suo­je­lussa on ollut vaihtu­vuutta viimeisen vuoden aikana.

– Vuosi sitten teimme palve­lu­ra­kenteen muutoksen, jolloin saimme kolme uutta sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa lapsi­per­heiden sosiaali­työhön. Samaan aikaan lasten­suojelun virka­ aikainen päivystys, jossa käsitellään kaikki huole­nil­maukset ja lasten­suo­je­luil­moi­tukset, siirtyi lasten­suo­je­lusta lapsi­per­heiden sosiaa­li­työhön, kertoo Äärynen.

Osa lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­ki­jöistä siirtyi organi­saa­tio­uu­dis­tuksen myötä lapsi­per­heiden sosiaa­li­työhön, aiemmin muutama työntekijä siirtyi muihin tehtäviin kaupungin sisällä. Vaikka nyt tilanne vaikuttaa vaikealta, Kouvo­lassa on myös onnis­tuttu. Yhteis­työtä on tehty Itä­-Suomen yliopiston kanssa, ja sosiaa­lityön perus-­ ja aineo­pintoja on ollut mahdol­lista suorittaa Kymen­laakson kesäy­li­opiston kautta Kouvo­lassa.

– Yhteistyö alkoi 2009, tätä kautta olemme saaneet useita sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä virkoihin.

Talentia on esittänyt, että sosiaalityöntekijäpulan ja vaihtuvuuden tilanne selvitetään.

Kuntien sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä palkkaavat rekry­toijat tarvit­sivat myös tukea. Päivi Äärynen ehdottaa, että sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden rekry­tointiin olisi hyvä saada tila, jossa voisi nykyistä enemmän kuvata työtapoja, organi­saa­tiota ja kehit­tä­mis­koh­teita.

– Silloin eri kuntien hyviä käytäntöjä saataisiin näkyviin ja ehkä muutto­ha­luk­kuutta eri seuduille löytyisi paremmin kuin nykyisin. Kouvo­las­sakin lasten­suo­je­lutyö koetaan kuormit­ta­vuu­desta huoli­matta mielen­kiin­toisena ja työyh­teisö sekä työil­ma­piiri hyvinä.

Kouvo­lassa on pystytty tarjoamaan palkal­lisia opinto­va­paita niille, jotka suorit­tavat opintojaan päätökseen. Tällä hetkellä on selvi­tyk­sessä, kuinka sosiaa­lityön opinnot voisi suorittaa Kouvo­lassa.

– Päättä­jiltä tarvit­si­simme tukea palkkauksen kehit­tä­miseen. Meillä on parhaillaan menossa TVA-­neuvottelu palkoista ja toivomme, että lähes vuoden kestäneet neuvot­telut saadaan päätökseen ja palkkoja korotetaan.

Ammat­ti­hen­ki­lölain 12 § − sijais­ta­minen

Sosiaali-­ ja terveys­mi­nis­teriö haluaa sosiaa­lialan osaamis­kes­kusten kautta tehtä­vällä kyselyllä selvittää myös sen, miten sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki on vaikut­tanut sijaisten palkkaa­miseen. Ammat­ti­hen­ki­lölain 12 §: n mukaan tilapäi­sesti sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vässä saa toimia kelpoinen sosiaa­li­työn­tekijä tai sosiaa­lityön pääai­neo­pis­kelija, jolla on aineo­pinnot ja harjoittelu tehtynä.

Jo ennen lain voimaan tuloa povattiin kunta­ken­tällä rekry­toin­tion­gelmia. Hätäi­simmät vaativat koko pykälän purka­mista ja paluuta tai ainakin siirty­mä­aikaa vanhan kelpoi­suuslain mukaiseen tilan­teeseen, jossa sosiaa­li­työn­te­kijän tehtävään voitiin kelpoisten hakijoiden puuttuessa palkata vuodeksi kerrallaan muukin koulu­tuksen saanut henkilö. Tammi­kuussa sosiaa­li­työn­te­kijän sijaisuus ­keskus­telun aloitti jälleen keväällä perhe-­ ja perus­pal­ve­lu­mi­nis­terin salkun vastaa­nottava Annika Saarikko. Hän aprikoi lehti­haas­tat­te­lussa pitäisikö sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden sijaisten pätevyys­vaa­ti­muksia muuttaa, jos tuore laki­ uudistus on hanka­loit­tanut sijaisten saamista kunnissa.

Sosiaali-­ ja terveys­mi­nis­te­riössä sijais­ta­mis­py­kälää käydään läpi sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain neuvot­te­lu­kunnan asetta­massa työnja­ko­jaos­tossa, joka aloitti toiminnan helmi­kuussa. Talentian ammat­ti­asioiden päällikkö Marjo Varsa on jaoston jäsen.

Työsken­telyn pohjaksi myös Talentia on esittänyt, että sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan ja vaihtu­vuuden tilanne selvi­tetään ja arvioidaan, onko kunnissa kaikki kivet käännetty, jotta sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden vakanssit saataisiin täytettyä.

– Talen­tiassa näemme, että laajempi keino­va­li­koima tulisi ottaa käyttöön. Näitä ovat muun muassa palkkaus, joustavat työajat, koulu­tus­mah­dol­li­suudet, hyvä johtajuus − ylipäätään ne tekijät, jotka tiedetään koulu­te­tuille ammat­ti­lai­sille olennai­siksi tekijöiksi palkit­se­valla työuralla, sanoo Marjo Varsa.

Ammat­ti­jär­jestö Talentian mukaan pätevän henki­löstön saata­vuuson­gelmat eivät ole syy muuttaa kelpoi­suus­vaa­ti­muksia. Ammat­ti­hen­ki­lölain on myös tarkoitus luoda vankka pohja sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja sosio­nomien (AMK) ja sosio­nomien (YAMK) välisen työnjaon uudis­ta­mi­selle siten, että palvelut vastai­sivat parhaiten asiak­kaiden tarpeita ja yliopisto­ ja ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pin­tojen tuottama osaaminen saataisiin asiakkaan kannalta parhaalla mahdol­li­sella tavalla käyttöön.

STM:n sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölain neuvot­te­lu­kunnan asettaman työnja­ko­jaoston varsi­naisena tehtävänä on seurata ja arvioida sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­löiden työnjaon kehit­tä­mis­tar­vetta sekä edistää tarkoi­tuk­sen­mu­kaisen tehtä­vä­ra­kenteen muodos­tu­mista.

Vaikka tehtä­vä­ra­ken­teiden kehit­tä­mi­sestä on puhuttu pitkään, siinä ei ole edetty. Asiaan kiinnitti huomiota myös Valtion­ta­louden tarkas­tus­vi­rasto (VTV), joka totesi viime vuonna julkai­se­massaan tarkas­tus­ker­to­muk­sessa, että kunnat ovat edenneet tehtä­vä­ra­ken­teiden kehit­tä­mi­sessä eri tahti­sesti ja tehtävä­ raken­teiden kehit­tä­minen on kunnissa vasta alkuvai­heessa.

Tarkas­tus­vi­rasto patistaa sosiaali­- ja terveys­mi­nis­te­riötä ottamaan aktii­vi­semman roolin kuin pelkän infor­maa­tio­noh­jauksen. Tarkas­tus­vi­raston mukaan minis­teriön vuonna 2007 laatima sosiaa­li­huollon ammatil­lisen henki­löstön tehtä­vä­ra­ken­ne­suo­si­tukset tai sosiaa­li­huollon lainsää­dän­tö­uu­dis­tukset eivät anna ohjeis­tusta sosiaa­lioh­jaajien ja sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden väliseen työnjakoon.

Vaihtuvuus on ongelma

Sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan ratkai­suista ei voi puhua, ellei huomiota kiinnitetä vaihtu­vuuteen ja sen syihin. Vaihtuvuus kertaantuu moneen. Se vaikuttaa tiimien työsken­telyyn, vie työaikaa esimie­hiltä ja työhön pereh­dyt­tä­jiltä, lisää kuori­musta.

Vaihtuvuus tuottaa myös tyyty­mät­tömiä asiakkaita:aluehallintoviraston mukaan määrä­ai­kojen ylitykset johtuvat enimmäkseen siitä, ettei kunnissa ole riittä­västi sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­löitä esimer­kiksi henki­löstön vaihtu­vuuden vuoksi. Valituksia tehdään myös siitä, ettei työnte­kijää tavoiteta.

Yhden sosiaalityöntekijän vaihtuvuus tuo vähintään kahden kuukauden ”aukon” työhön.

Kouvo­lassa vaihtu­vuu­delle ei ole laskettu hinta­lappua, mutta käytetty työaika on haaru­koitu. Rekry­tointiin on kulunut viimeisen vuoden aikana paljon aikaa, kun niitä on ollut noin joka toinen kuukausi, kertoo Päivi Äärynen.

– Vaikka työntekijä saadaan heti palkattua, yhden sosiaa­li­työn­te­kijän vaihtuvuus tuo silti vähintään kahden kuukauden ”aukon” työhön lähtijän valmis­tau­tuessa lähtöön ja uuden työnte­kijän pereh­tyessä työteh­täviin, sanoo Äärynen.

Vaihtuvuus tarkoittaa lähie­si­miesten työn lisään­ty­mistä asiakastyön tukemi­sessa muutos­ti­lan­teissa, uusien työnte­ki­jöiden pereh­dyt­tä­mi­sessä. Tämä aika on pois muun muassa työnke­hit­tä­mi­sestä ja muusta suunnit­te­lusta.

Arjen työssä tiimien kannalta vaihtuvuus tarkoittaa tiimien uudelleen ”järjes­täy­ty­mistä”, asiak­kuuksien kannat­telua, työnte­kijän pereh­dyt­tä­mistä.

Puhutaanko rahasta?

Sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan ratkai­suksi tarjotaan monia keinoja. Riittä­västi koulu­tus­paikkoja ja joustavia opinto­polkuja ”väärän pääaineen” opiske­li­joille. Tarvitaan työnjakoa ja tehtä­vä­ra­ken­teiden kehit­tä­mistä, jotta eri sosiaa­lialan tutkin­noista valmis­tuneet voivat työsken­nellä osaamistaan vastaa­vissa tehtä­vissä.

Tarvitaan hyvää johta­mista, huomion kiinnit­tä­mistä työhy­vin­vointiin – ja vaikka halli­tuksen kestä­vyys­oh­jelmien tarkoi­tuksena on säästää julkisen sektorin henki­lös­tö­ku­luissa, tarvitaan riittä­västi henki­löstöä. Sosiaa­li­huollon tehtävät ovat sellaisia, missä tekemätön työn tulee kalliiksi, mutta tehty työ tuo säästöjä.

Työvoiman saata­vuuson­gelmiin Talentia on tarjonnut toistu­vasti yhdeksi ratkai­suksi sitä, että sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja sosiaa­lioh­jaajien palkkojen jälkeen­jää­neisyys korjat­taisiin. Nyt tehtävien vastuul­lisuus ja palkkaus eivät kohtaa.

Talentian Keski-­ ja Itä­-Suomen aluea­siamies Tiia Oksanen kertoo tuoreen esimerkin Jämsästä, missä tehtä­vä­koh­taisen palkko­ro­tusta yritettiin tositoimin. Paikka­kun­nalla on podettu pitkään sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulaa, kun kaksi vakanssia on ollut täyttä­mättä. Vajaa­mie­hitys on aiheut­tanut jo sen, että osa vakitui­sista on uupumis­lo­milla. Jämsässä sosiaali­työntekijän tehtä­vä­koh­tainen palkka on 2 808 euroa. Palkkoihin oli joulun alla 2016 esitetty 200 euron korotusta. Jämsän naapu­ri­kunta Jyväs­ky­lässä sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vä­koh­tainen palkka on yli 3 000, joten korotuksen jälkeen Jämsä pärjäisi kisassa työnte­ki­jöistä paremmin kuin ennen.

– Aluksi myötä­tuu­lessa ollut hanke tehtä­vä­koh­taisen palkan 200 euron korotukseen kutistui kunnan päätök­sen­teossa 100 euron korotukseen, ja tilanne on edelleen auki, kertoo Tiia Oksanen.

Toinen esimerkki on pieni keski­suo­ma­lainen Vesannon kunta, jolla oli myös vaikeuksia saada sosiaa­li­työn­tekijä palka­tuksi. Sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vä­koh­tainen palkka oli reilusti alle 3 000 euroa kuukau­dessa.

– Kunta teki rohkean ratkaisun ja nosti sosiaa­li­työn­te­kijän tehtä­vä­koh­taisen palkan 3 400 euroon kuukau­dessa. Virka oli avoinna tammi­kuussa, ja siihen löytyi vaivatta kokenut sosiaa­li­työn­tekijä, toteaa Oksanen.

Työeh­to­so­pi­mukset antavat mahdol­li­suuden käyttää myös rekry­toin­ti­lisää, jos tarjo­tulla palkalla ei saada rekry­toitua uusia kelpoisia työnte­ki­jöitä. Rekry­toin­ti­lisän käytöstä pitäisi kunnassa olla selkeät pelisäännöt, kuten myös henki­lö­koh­taisen lisän myöntä­mis­pe­rus­teista.

– Käytän­nössä rekry­toin­ti­lisän käyttö kertoo siitäkin, että tarjottu tehtä­vä­koh­tainen palkka ei ole enää kilpai­lu­ky­kyinen. Rekry­toin­tilisä ei ole ratkaisu, jolla palkkojen jälkeen­jää­neisyys korjataan. Sitä voidaan kuitenkin käyttää yhtenä houkut­timena, toteaa Oksanen.

Helena Jaakkola