Palkka, johtaminen ja riittävät resurssit ovat avainasemassa, mikäli työnantajalla on halua ratkaista sosiaalityöntekijäpula pitkäjänteisesti ja pysyvästi.

 

Ammat­ti­jär­jestö Talen­tian mar­ras­kuussa val­mis­tu­neen Sosi­aa­li­työn työ­paik­ko­jen hou­kut­te­le­vuus ‑sel­vi­tyk­sen mukaan 50 pro­sent­tia sel­vi­tyk­seen osal­lis­tu­neista sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä on val­mis vaih­ta­maan sosi­aa­li­työn­te­ki­jän töi­hin toi­selle työ­nan­ta­jalle 3 501–4 000 euron pal­kalla. Reilu 20 pro­sent­tia vaih­taisi työ­paik­kaansa yli 4 000 euron pal­kalla. Näin ollen yli 4 000 euron brut­to­kuu­kausi­palkka voisi riit­tää hou­kut­te­le­maan 70 pro­sent­tia sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä työ­pai­kan vaihtoon.

Tällä het­kellä sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­vä­koh­tai­nen medi­aa­ni­palkka on kun­ta­sek­to­rilla 3 002 euroa. Kyse­lyyn vas­tan­nei­den ylei­sin palk­ka­taso oli 3 001–3 500 euroa, joten koro­tus­pai­neet eli­vät ole val­lan suu­ria. Vas­taa­jien mukaan pal­kan tulisi myös vas­tata parem­min teh­tä­vä­koh­taista vas­tuuta ja amma­til­lista osaamista.

Se, että työllä on mahdollisuus todellisesti vaikuttaa ihmisten hyvinvoinnin paranemiseen.

− Jos konei­den hoi­ta­mi­sesta mak­se­taan 4 000 euroa insi­nöö­rille, miksi ei ihmis­hen­kiä pelas­ta­valle mais­te­ri­kou­lu­tuk­sen saa­neelle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle mak­set­taisi vähin­tään samaa, kysyy Talen­tian puheen­joh­taja Tero Ris­ti­mäki.

Koko­nai­suu­tena on havait­ta­vissa sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den toive siitä, että koko sosi­aa­lia­laa tulisi arvos­taa enem­män. Matala palk­ka­taso kie­lii suo­raan arvos­tuk­sen puutteesta.

Kokonaisuus ratkaisee

Pal­kan lisäksi kyse­lyssä nousi esille työn kiin­nos­ta­vuus, bonus­jär­jes­tel­mien ja työ­suhde-etu­jen, työ­olo­suh­tei­den sekä elä­män­ti­lan­teen ja per­heen merkitys.

Lähes 80 pro­sent­tia vas­taa­jista toi esille, että elä­män­ti­lanne, kuten per­he­suh­teet ja lap­set, vai­kut­taa työn­te­ki­jän mah­dol­li­suuk­siin ja haluun vaih­taa työ­paik­kaa eri­tyi­sesti toi­selle paikkakunnalle.

Työ­mat­kan tulee myös olla koh­tuul­li­nen ja reilu 50 pro­sent­tia oli val­mis käyt­tä­mään yhden­suun­tai­seen työ­mat­kaan enin­tään 30 minuuttia.

Moni kokee, että ammat­tieet­ti­siä peri­aat­teita on nyky­re­surs­sein haas­teel­lista nou­dat­taa, vaikka halua sii­hen luon­nol­li­sesti oli­si­kin. Toi­mi­vaa työil­ma­pii­riä ja asian­tun­te­vaa, työn­te­ki­jöitä arvos­ta­vaa ja kan­nus­ta­vaa esi­miestä pidet­täi­siin myös tär­keänä. Joh­don hal­lin­non tai­dot eivät riitä, vaan hei­dän tulisi olla sosi­aa­lia­lan kou­lu­tus ja sen myötä substanssiosaaminen.

Palkkauksessa on unohdettu, että sosiaalityöntekijät ovat yliopiston käyneitä maistereita.

Vas­tauk­sista oli näh­tä­vissä, että työn­te­ki­jöi­den mie­lestä työn­antajat eivät tällä het­kellä arvosta sosi­aa­li­työtä tai tiedä sen kuor­mit­ta­vuu­desta tar­peeksi, minkä vuoksi ei myös­kään rek­ry­toida lisää työntekijöitä.

Nyky­so­si­aa­li­työn­te­ki­jät halua­vat vai­kut­taa raken­tei­siin ja työnsä sisäl­töön. He halua­vat koh­tuul­li­sia työ- ja asia­kas­mää­riä, joi­den kanssa työtä voi tehdä amma­til­li­sesti oikein. Talen­tia on vaa­ti­nut, että las­ten­suo­je­lussa lap­sia olisi enin­tään 30 lap­sen asioista vas­taa­vaa sosi­aa­li­työn­te­ki­jää kohti.

Tällä het­kellä tavoite tus­kin toteu­tuu mis­sään ja on ole­massa kun­tia, joissa asia­kas­lap­sia voi olla jopa lähes 100 yhdellä työn­te­ki­jällä. Työn­te­koon tulee myös olla riit­tä­vät resurs­sit ja etä­työ ja jous­ta­vat työ­ajat koe­taan tär­keiksi. Myös kou­lu­tus­mah­dol­li­suu­det ja eri­lai­set työ­suhde-edut, kuten työ­ter­veys­huolto ja kult­tuuri- ja lii­kun­ta­se­te­lit lisää­vät houkuttavuutta.

Myös työ­nan­ta­jan maine on tär­keää: ”En halua työs­ken­nellä työ­nan­ta­jalle, joka ei arvosta sosi­aa­li­työn asian­tun­te­musta ja sen mer­ki­tystä asiakkaalle.”

Miksi sosiaalityötä sitten tehdään?

Kol­man­nes vas­taa­jista toi esille, että mah­dol­li­suus vai­kut­taa asiak­kai­den elä­män­ti­lan­tei­den paran­tu­mi­seen ja aut­ta­mi­sen vai­kut­ta­vuus antaa halun tehdä sosiaalityötä.

Myös oma tiimi ja työ­ka­ve­rei­den tuki oli tär­keä moti­vaa­tio­te­kijä yli kol­man­nek­sella vas­taa­jista. Sel­vi­tyk­sen vas­tauk­sista on tul­kit­ta­vissa yksi yhte­ne­väi­nen aja­tus: sosi­aa­li­työn­te­ki­jät haluai­si­vat tehdä työnsä hyvin ja olla työs­tään ylpeitä.

Minkä pitäisi muuttua?

Sosi­aa­li­työn väi­tös­kir­ja­tut­kija ja Jyväs­ky­län avoi­men yli­opis­ton ja Sos­ne­tin opet­taja Minna Ström­berg-Jakka lähti aikuis­so­si­aa­li­työstä pois, koska väi­tös­kir­jan teko ei orga­ni­saa­tio­muu­tos­ten myötä enää onnistunut.

− Kun kat­son työ­paik­kail­moi­tuk­sia, kiin­ni­tän huo­miota jous­ta­viin työ­ai­koi­hin. Usein etä­työ­mah­dol­li­suus on 1‒2 päi­vää kuu­kau­dessa, mutta mie­les­täni se voisi olla 1‒2 päi­vää vii­kossa. Tek­ni­sesti se on kui­ten­kin mah­dol­lista, sanoo Minna Strömberg-Jakka.

− Toki myös työn luonne vai­kut­taa, voiko etä­työtä tehdä niin pal­jon. Eri­lai­sia e‑mahdollisuuksia, kuten Sky­peä, voi­tai­siin hyö­dyn­tää enem­män. Miksi puhe­lin­ai­kaa ei voisi pitää kotona, jos se on salas­sa­pi­don­kin kan­nalta mah­dol­lista, Minna Ström­berg-Jakka kysyy.
Neu­vot­te­lut lai­tok­sissa tai viras­toissa saat­ta­vat mat­koi­neen hau­kata ison osan sosi­aa­li­työn­te­ki­jän työ­päi­västä. Jos työ on hyvin orga­ni­soitu, se sääs­tää aikaa, jol­loin asiak­kai­den asiat ovat parem­min hallittavissa.

Tarvitaan osaavaa johtamista

Ström­berg-Jakka nos­taa esiin myös joh­ta­mi­sen tär­key­den, kuten suuri osa Talen­tian kyse­lyyn vas­tan­neista sosiaalityöntekijöistäkin.

− Jos joh­ta­jalla ei ole sosi­aa­li­työn subs­tans­sio­saa­mista, on han­kala joh­taa. Eet­ti­sesti kes­tävä sosi­aa­li­työ on tär­keää, mutta mikäli esi­mie­hellä ei ole sosi­aa­li­työn osaa­mista, saa­te­taan työn­te­ki­jää kehot­taa jopa lait­to­muuk­siin. Myös kol­le­goi­den on oltava päte­viä, sillä työ on eri­laista, jos jou­tuu samalla kor­jaa­maan kol­le­goi­den vir­heitä. Monesti päte­vistä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä ei pidetä kiinni eikä heitä arvos­teta, jol­loin he läh­te­vät pois, Ström­berg-Jakka sanoo.

Hyvät esimiehet on kaiken a ja o.

Hyvä esi­mies saat­taa jos­kus jopa olla syynä palata takai­sin alalle. Sijais­huol­lossa ja per­he­hoi­dossa kaik­ki­aan yhdek­sän vuotta sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä toi­mi­nut Anu Leh­to­saari vaih­toi vajaa vuosi sit­ten. Hän työs­ken­te­lee Per­he­hoi­to­lii­tossa kehit­tä­mis­pääl­lik­könä, mutta ei ole sul­ke­nut pois mah­dol­li­suutta, etteikö jos­kus palaisi asiakastyöhön.

− Minulla on koke­mus todella tai­ta­vasta lähie­si­mie­hestä. Hän osasi huo­leh­tia siitä, että rivi­työn­te­kijä pys­tyi teke­mään sosi­aa­li­työtä niillä ehdoilla, millä se oli kun­ta­by­ro­kra­tiassa mah­dol­lista. Hän antoi tilaa tehdä työtä ja teki par­haansa, Anu Leh­to­saari kertoo.

Pysyvyyttä sitouttamalla

Anu Leh­to­saari vaih­toi kehit­tä­mis­työ­hön, sillä halusi välillä kat­soa toi­sesta näkö­kul­masta las­ten­suo­je­lua. Kehit­tä­mis­työ­hön ei käy­tän­nössä juuri jää aikaa, vaikka olisi hyvä huo­leh­tia, että työ on muu­ta­kin kuin asiakastyötä.

− Sii­hen palai­sinko ken­tälle, vai­kut­taa myös asiak­kai­den ja mui­den työn määrä sekä työn orga­ni­sointi. Sosi­aa­li­työssä kaikki vai­kut­taa kaik­keen ja asia­kas­määrä vai­kut­taa sii­hen, mitä muuta työ­hön mah­tuu, Anu Leh­to­saari sanoo.

Paitsi joh­ta­mi­sella ja resurs­seilla, myös palk­kauk­sella on mer­ki­tystä. Myös pie­net asiat, kuten kult­tuuri- ja lii­kun­ta­se­te­lit, tuot­ta­vat suh­teessa pal­jon iloa ja hyvää mieltä, vaikka ne eivät talou­del­li­sesti ole vält­tä­mättä niin merkittäviä.

− Toi­voi­sin, että palk­kausta voisi käyt­tää rek­ry­toin­nin väli­neenä juuri siellä, missä sosi­aali-työn­te­ki­jöitä ei ole. Oli­sin val­mis jopa luo­maan tas­a­puo­li­suu­den aja­tuk­sesta, että palk­kaa voi­daan tar­kis­taa niillä sosi­aa­li­työn sii­vulla, joille ei löy­detä tekijöitä.

− Palkka voisi myös sitout­taa. Mie­les­täni on tär­keää, että työ­ka­ve­rit pysy­vät samana eikä joku ole aina menossa, sanoo Lehtosaari.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen

Talen­tian Sosi­aa­li­työn työ­paik­ko­jen hou­kut­te­le­vuus ‑sel­vi­tyk­sen kyse­lyyn vas­tasi 525 hen­ki­löä. Kyse­lyn yhteen­ve­don kir­joitti Talen­tiassa työ­har­joit­te­lunsa teh­nyt Lapin yli­opis­ton sosi­aa­li­työn opis­ke­lija Savanna Pau­lin.