Sosiaa­lityön tutki­muksen seuran perus­ta­minen 20 vuotta sitten oli tärkeä askel sosiaa­lityön akate­mi­soi­tu­mi­sessa ja profes­sio­naa­lis­tu­mi­sessa, sanoo seuran ensim­mäinen puheen­johtaja, professori emerita Synnöve Karvinen-Niini­koski.

 

Oman seuran perus­ta­minen oli Synnöve Karvinen-Niini­kosken mukaan haaveena jo paljon aiemmin. Seuran perus­ta­miseen oli valmiutta muun muassa siksi, että sosiaa­lityö oli ottanut ensi askeleet yliopis­tol­lisena koulu­tuksena 1970−80-lukujen taitteessa.

Karvinen-Niini­koski muistuttaa, että seura perus­tettiin Sosiaa­li­työn­te­kijäin Liiton (nykyinen ammat­ti­jär­jestö Talentia) ja sen puheen­joh­tajan, yliso­si­aa­li­neuvos Aulikki Kananojan määrä­tie­toi­sella tuella.

Seuran perus­ta­minen on hyvin tärkeä osa myös suoma­laisen sosiaa­lityön profes­sio­naa­lis­tu­misen historiaa ja niin sanottua akatee­mista käännettä.

− Oli äärim­mäisen tärkeää toimia käsi kädessä ammat­ti­jär­jestön kanssa. Ensim­mäiset vuosi­kym­menet pärjä­simme sen yhteistyön turvin, kertoo Karvinen-Niini­koski.

Yksi seuran keskei­simpiä tehtäviä Karvinen-Niini­kosken mielestä oli – ja on edelleen – koota yhteen sosiaa­lityön tutkijat, kehit­täjät ja käytännön sosiaa­li­työn­te­kijät. Toinen tärkeä tehtävä on pitää yllä tieteel­lisiä julkaisu- ja keskus­te­lu­foo­rumeja.

Nuoren seuran ensim­mäisiä ponnis­tuksia oli vuonna 1999 julkaistu Re-constructing Social Work Research -kirja, jossa esiteltiin kansain­vä­li­sille kolle­goille suoma­laisen sosiaa­li­työ­tut­ki­muksen profiilia ja sosiaa­lityön tohto­ri­kou­lu­tuksen satoa.

Sosiaa­li­po­liit­tinen yhdistys oli edellä­kävijä alan toimi­joille. Erityisen tärkeä yhteis­työ­foorumi on ollut 1992 perus­tettu sosiaa­li­po­li­tiikan ja sosiaa­lityön aikakaus­lehti Janus.

Raata­minen kannatti

Karvinen-Niini­koski näkee oman roolinsa erityi­sesti sosiaa­lityön käytännön opetuksen paikan ja merki­tyksen vahvis­tajana akatee­mi­sessa koulu­tuk­sessa. Hän oli ensim­mäinen sosiaa­lityön lehtori vuonna 1984 aloite­tussa Kuopion yliopiston sosiaa­lityön koulu­tuk­sessa ja myöhemmin hän toimi ruotsin­kie­lisen sosiaa­lityön koulu­tuksen profes­sorina Helsingin yliopis­tossa.

Kuuden yliopiston yhteistyö sosiaa­lityön koulu­tuk­sessa on ollut hedel­mäl­listä.

Oli äärimmäisen tärkeää toimia käsi kädessä ammattijärjestön kanssa.

− Suomessa on upea sosiaa­li­työn­te­ki­jä­tuo­tanto ja maiste­ri­ta­soinen koulutus puhumat­takaan siitä, että meillä on hyvin ainut­laa­tuinen, vahvaan ammatil­li­suuteen pohjautuva sosiaa­lityön tutkimus, Karvinen-Niini­koski sanoo.

Erityistä on Karvinen-Niini­kosken mielestä myös koko sosiaa­lialan vahva yhteistyö koulu­tuksen saralla. Laaja-alainen osaaminen ei olisi mahdol­lista ilman oman alan tohto­ri­ta­soisia opettajia ja tutki­joita sekä vahvoja käytännön osaajia. Tutki­muksen seura on osallis­tunut myös siihen ansiok­kaasti.

Seuran perus­ta­misen alkuajat olivat Karvinen-Niini­kosken mukaan kovaa raata­mista, kun hankittiin jäseniä, järjes­tettiin konfe­rensseja, kirjoi­tettiin ja toimi­tettiin julkaisuja ja raken­nettiin organi­saa­tiota. Se edellytti vahvaa sitou­tu­mista, mutta se kannatti.

− Nyt meillä on oma yliopis­to­kou­lutus, laillis­tettu ammat­ti­nimike ja ammatin­har­joit­ta­mislaki, tohto­ri­tuo­tanto, alalle sitou­tuneet akatee­miset opettajat, mittava julkai­su­toi­minta ja kansain­vä­li­ses­tikin merkittävä tutki­muksen kirjo, joka kiinnittyy sosiaa­lityön omaan olemukseen. Jatkossa on tärkeintä muistaa: Keep going!

Toimin­taym­pä­ristö muuttuu

Seuran nykyisen puheen­joh­tajan dosentti Katja Kuusiston mukaan ajankoh­taista seuran toimin­nassa on kansain­vä­linen yhteistyö ja yhteis­kun­nal­listen muutosten seuraa­minen Suomessa sekä niiden huomioon ottaminen tutki­muk­sessa. Sosiaa­lityön kentällä on tällä hetkellä epätie­toi­suutta muun muassa siitä, miten toimin­taym­pä­ristö tulee muuttumaan sote- ja maakun­ta­uu­dis­tuk­sessa.

Treen yliopiston dosentti Katja Kuusisto

Seuran nykyinen puheen­johtaja Katja Kuusisto iloitsee seuran vakiin­tu­neesta asemasta, mutta on huolissaan sosiaa­lityön tutki­muksen alire­sur­soin­nista. Kuva: Laura Vesa

− Muutokset heijas­tuvat tutki­mukseen, ja tutki­muksen pitäisi olla myös raken­ta­massa toimin­taym­pä­ristöä. Ratkaisuja tehdään kuitenkin valitet­tavan usein poliit­tisin perustein, eivätkä ne aina perustu tutkittuun tietoon.

Sosiaa­lityön tutkimus on Kuusiston mielestä alire­sur­soitua esimer­kiksi suhteessa tervey­den­huollon tutki­mukseen. Sille tulisi luoda saman­laisia vakiin­tu­neita tutki­mus­ra­hoi­tus­ra­ken­teita kuin tervey­den­huol­lossa on. Akatee­misen sosiaa­lityön tutki­muksen roolin tulee pysyä kriit­tisenä ja riippu­mat­tomana, jotta sillä voidaan tuoda epäkohtia näkyville ja seurata uudis­tusten vaiku­tuksia asiak­kaiden arkeen.

− Mielestäni seuran yksi tärkeä tehtävä on se, että tutki­muksen asemaan kiinni­tetään huomiota. Sillä on suoraan vaiku­tusta myös käytännön sosiaa­lityön tekemiseen.

Tiivistä kansain­vä­listä yhteis­työtä

Seura on kiinnit­tynyt alusta lähtien vahvasti kansain­vä­liseen yhteis­työhön. Tämän vuoden marras­kuussa järjes­tetään Helsin­gissä konfe­renssi Pohjois­maisten sosiaa­lityön tutki­muksen seurojen FORSA Nordicin ja Pohjois­maisten sosiaa­lityön koulujen (NOUSA) kanssa.

Seuran jäsenille tärkeitä tutki­muksen fooru­meita ovat myös muut euroop­pa­laiset yhteisöt, kuten European Social Work Research Association (ESWRA), ja niiden järjes­tämät konfe­renssit. European Confe­rence for Social Work Research (ECSWR) järjes­tetään huhti­kuussa Edinburg­hissa Skotlan­nissa.

Tutki­muksen seura osallistuu myös Nordic Social Work Research -lehden yhteis­poh­jois­maiseen toimi­tus­työhön, ja lehden toista päätoi­mit­tajaa haetaan parhaillaan. Suomi on mahdol­linen vaihtoehto.

Lisäksi Suomelle tulee FORSA Nordicin koordi­naa­tio­vuoro. Koordi­naattori kutsuu tarvit­taessa koolle pohjois­maiset kollegat ja seurojen halli­tukset.

− Meille pohjois­mainen konteksti on läheisin, ja se yhteistyö on tiivis­tynyt.

Katja Kuusisto on tyyty­väinen, että seuran toiminta kiinnostaa. Jäsen­määrä on kasvanut tasai­sesti, ja yhtei­sö­jä­sen­mää­räkin viime vuodesta enemmän kuin tuplaan­tunut. Sosiaa­lityön tutki­muksen arvostus omana tietee­na­lanaan on lujit­tunut.

− Seuran alun perin perus­taneet olivat visio­näärejä, jotka halusivat alkaa rakentaa tavoit­teel­li­sesti sosiaa­lityön tutki­muksen asemaa ja kehittää sitä. Ja siinä olemme edenneet pitkälle, Katja Kuusisto sanoo.

Iita Kettunen

 

Tutkin­to­vaa­ti­mukset roska­koriin

Sosiaa­lityön akate­mi­soi­tu­mista vastus­tettiin välillä hyvinkin järein asein. Professori Mirja Satka Helsingin yliopis­tosta muistelee, kuinka erityi­sesti vanhempien sosiaa­li­po­lii­tik­kojen oli vaikea ymmärtää sosiaa­li­työtä.

− He sanoivat, että tällainen käytän­nöl­linen naisala ei kuulu yliopistoon, eikä siitä koskaan tule tiedettä, kertoo Mirja Satka.

Hgin yliopiston professori Mirja Satka

Mirja Satka oli mukana 1970-luvun loppu­puo­lella värik­käissä käänteissä, kun sosiaa­li­työtä alettiin vaatia yliopistoon. Kuva: Jyrki Komulainen

Opetus­mi­nis­teriö toteutti 1970-luvun lopulla tutkin­to­ra­ken­ne­uu­dis­tusta, jonka ajatuksena oli tieteen ammatil­lis­ta­minen ja ammattien tieteel­lis­tä­minen. Aulikki Kananoja oli silloisen Sosiaa­li­työn­te­kijäin Liiton puheen­johtaja ja suorit­tanut Yhdys­val­loissa maiste­ri­ta­soisen sosiaa­lityön tutkinnon.

− Aulikilla oli näkemys, että sosiaa­lityön pitää tulla tieteel­li­seksi, vahvaksi profes­sioksi. Osana tutkin­no­nuu­dis­tusta ja monien tahojen yhteis­työnä sosiaa­lityön opetus saatiin maiste­ri­ta­solle, kertoo Mirja Satka.

Vuonna 1977 Satka oli 23-vuotias apulais­sih­teeri Tampereen yliopiston sosiaa­li­turvan opetus­jaos­tossa. Hänen tehtä­vänään oli esitellä työryhmän valmis­te­lemat ensim­mäiset sosiaa­lityön tutkin­to­vaa­ti­mukset laitos­neu­voston kokouk­selle. Kokouksen esitys­lista tarkis­tu­tettiin ensin puheen­joh­ta­jalla. Kun Satka sai häneltä esitys­listan takaisin, siitä oli kadonnut sosiaa­lityön osuus.

− Puheen­joh­tajana toiminut professori oli heittänyt osuuden roskiin. Hän ei halunnut, että sosiaa­li­työllä olisi omat tutkin­to­vaa­ti­mukset. Neuvot­telun jälkeen esitys kaivettiin roska­ko­rista ja liitettiin uudelleen listalle.

Satkan mukaan sosiaa­li­po­lii­tik­kojen mielestä sosiaa­lityö ei voinut olla tiedettä, eivätkä he halunneet käytän­nöl­listä alaa sotkemaan selkeän tiedei­den­ti­teetin raken­ta­neita yhteis­kun­ta­tie­teitä.

Samoihin aikoihin eräs naiskollega halusi tehdä väitös­kirjan kodin­hoi­tajien työstä. Kun hän esitteli ensim­mäisen tutki­mus­suun­ni­tel­mansa seminaa­rissa, jossa istui pelkästään miehiä, hän sai kuulla, ettei kodin­hoi­tajien työtä voi tutkia tieteel­li­sesti. Hänen annettiin myös ymmärtää, että väitte­li­jällä pitäisi olla enemmän kykyä tieteel­liseen ajatteluun.

− Taistelu sosiaa­lityön aseman puolesta jatkui aina 2000-luvulle saakka. Helsingin yliopis­tossa alamme olla tasaver­tainen oppi- ja tieteenala vasta nyt, Satka sanoo, joka toimi Sosiaa­lityön tutki­muksen seuran järjes­tyk­sessä toisena puheen­joh­tajana.

Iita Kettunen

 

Sosiaa­lityön tutki­muksen seura – Föreningen för forskning i socialt arbete

  • Perus­tettu vuonna 1998.
  • Yksilö­jä­seniä yli 530, lisäksi yhtei­sö­jä­seniä. Jäsenet ovat tutki­joita, opettajia, asian­tun­ti­joita, opiske­li­joita ja käytännön ammat­ti­laisia.
  • Järjestää vuosit­taiset Sosiaa­lityön tutki­muksen päivät ja julkaisee päiviin pohjau­tuvaa julkaisua Tutkiva sosiaa­lityö yhteis­työssä Talentia-lehden kanssa.
  • Julkaisee joka toinen vuosi Sosiaa­lityön tutki­muksen vuosi­kirjan ja neljä kertaa vuodessa jäsen­leh­teään Janusta yhteis­työssä Sosiaa­li­po­liit­tisen yhdis­tyksen kanssa.
  • Jakaa palkintoja opinnäy­te­töistä, kuten pro gradu-, lisen­si­aatti- ja väitös­tut­ki­muk­sista.
  • Seuran verkko­sivut: sosiaalityontutkimuksenseura.fi, Facebook: Sosiaa­lityön tutki­muksen seura; Twitter: @sostyontutkimus.