Jyväs­kylän kyljessä Korpi­lah­della syntynyt Heli Jämsén on kotiu­tunut Turkuun mainiosti. Vanhan kaupungin fiilis yhdis­tettynä vilkkaaseen opiske­li­jae­lämään maistuu.

 

Heli Jämsé­nille opiske­lu­kau­punki Turku tuntuu jopa niin kotoi­salta, että valmis­tu­misen jälkeen hän haluaisi jäädä Turun seudulle asumaan ja työsken­te­lemään. Tämä melko varmasti onnis­tuukin, sillä sosiaa­li­työstä valmis­tuvien työlli­syys­ti­lanne on hyvä.

− Rekry­toijat ovat ahkerasti liikkeellä koko ajan ja välit­tävät viestejä avoimista työpai­koista suoraan opiske­li­joiden sähkö­pos­tis­toille, kuten myös ainejär­jes­tölle. Työnsaantiin suhtaudun luotta­vai­sesti, sanoo Heli Jämsén.

Heli tiesi jo hyvin varhain, että hän haluaa tehdä työtä ihmisten ja heidän hyvin­voin­tinsa parissa.

− Minua kiehtoo ihmise­lämän moninaisuus ja ihmisyyden kirjo. Olen lisäksi pitkään ollut kiinnos­tunut raken­teel­li­sista asioista kuten yhteis­kun­nal­li­sesta eriarvoisuudesta.

Kun lukion loppu­vai­heessa piti miettiä jatko­opintoja, Heli löysi pian itsensä selai­le­massa sosiaa­lialan opinto­vaa­ti­muksia – sekä yliopistoon etta ammat­ti­kor­kea­kouluun. Valin­taansa hän mietti pitkään ja päätyi lopulta hakemaan yliopistoon. Ammat­ti­kor­kea­koulu oli vahva toinen vaihtoehto.

− En ensiksi osannut ajatella, että olen sellainen tyyppi, joka opiskelisi yliopis­tossa. Lähipii­rissäni ei juuri ole akatee­mi­sesti koulu­tettuja. Minua on jopa yllät­tänyt se, että kiinnostuin niin vahvasti paitsi sosiaa­li­työstä niin myös tutkimuksesta.

Heli aloit­telee neljättä opinto­vuottaan. Hän arvelee, että opinnot on saatettu päätökseen vuoden kuluttua.

Tutkinnon suorit­ta­minen on edennyt rivakasti. Isoa G:tä, eli pro gradu ­tutkielmaa, hän on työstänyt kesällä harjoit­telun lomassa.

− Lukion jälkeen pidin välivuoden. Asuin Lahdessa ja opiskelin sosiaali­ ja kasva­tusalaa. Tein avoimessa yliopis­tossa sosiaa­lityön perus­o­pinnot. Kun pääsin sisälle yliopistoon, ne hyväk­syttiin osaksi tutkintoa. Siksikin opinnot ovat edenneet vauhdilla.

Ensikos­ketus ammattiin

Kesän ajan Heli on ollut harjoit­te­lussa Turun läheisen naapu­ri­kunnan Kaarinan lasten­suojelun alkuar­vioinnin niin sanotussa alkutii­missä. Paikka on ensim­mäinen, jossa hän on päässyt tekemään sosiaalityötä.

− Monella meidän opiske­li­jal­lamme on taustalla pitkiäkin työko­ke­muksia sosiaa­li­työstä, mutta minun kesätyöni ovat olleet perin­teisiä nuorten kesätyö­paikkoja: mansikan poimintaa ja ruohon­leik­kuutta hautausmaalla.

En ensiksi osannut ajatella, että olen sellainen tyyppi, joka opiskelisi yliopistossa.

Helin sosiaa­lityön opintojen harjoittelu Kaari­nassa kestää kolme kuukautta. Ensim­mäisten kolmen viikon jälkeen hän on päässyt jo kunnolla mukaan työskentelyyn.

− Harjoit­te­lussa työsken­nellään ohjatusti. Olen ensim­mäisinä viikkoina muun muassa laatinut erilaisia asiakirjoja palve­lu­tarpeen arvioin­nista. Olen myös osallis­tunut vastuu­työn­te­kijän ja asiakkaan suostu­muk­sella tapaa­misiin ja laatinut näistä tapaa­mi­sista kirjauksia.

Heli kertoo, että hän on käytän­nössä elänyt samaa arkea kuin sosiaa­li­työn­tekijä työssään.

− Olen osallis­tunut viikoit­taisiin tiimi­pa­la­ve­reihin ja antanut asiak­kaille puhelin­kon­sul­taa­tiota. Harjoit­telua on jäljellä vielä seitsemän viikkoa, ja arvelen että päivät etenevät saman tyyppisinä ja pääsen syven­tämään oppimaani.

Heli on ollut harjoit­te­lu­paik­kaansa tyyty­väinen. Ja niin kuin kuuluukin, hänelle on nimetty harjoit­te­lu­noh­jaaja ja hän saa työnoh­jausta tekemäänsä työhön. Lisäksi harjoit­teluun kuuluu loppu­kes­kustelu. Hän saa harjoit­te­lusta palkkaa 1 500 euroa kuukaudessa.

Kaari­nassa asuu paljon lapsi­per­heitä. Alkuar­vioin­ti­tii­missä työarki on lasten­suo­je­lulle tyypil­lisen kiireistä ja työtahti nopea.

− Esimer­kiksi tällä viikolla on otettu vastaan 30 lasten­suo­je­luil­moi­tusta, joista tosin iso osa johtui koulujen päättäjäisistä.

− Tuntuu, että päivittäin opin uutta ja saan virik­keitä ajatte­lulle. Harjoittelu konkre­tisoi opintoja ja näyttää, että tätä työelämä sitten vuoden päästä on, kun valmistun.

Tulevien kolle­goiden ammat­ti­taito on tehnyt vaiku­tuksen. Helistä lasten­suojelun ammat­ti­lai­silla on upea motivaatio työsken­nellä alalla.

− On valloit­tavaa nähdä se paneu­tu­minen ja osaaminen, jolla he tekevät työtään.

Organi­soin­ti­taitoja ja aikatauluttamista

Heli sanoo, että hänellä on perus­myön­teinen elämä­na­senne, ja ilmeisen hyvä paineen­sie­tokyky, sillä opiskelun lisäksi häneltä riittää aikaa useaan luottamustehtävään.

− Tällä hetkellä hän on Turun sosiaa­lityön ainejär­jestön Kompleksi ry:n puheen­johtaja ja lisäksi Talen­tiassa liitto­val­tuuston varajäsen ja ammat­tieet­tisen lauta­kunnan opiske­li­ja­jäsen. Pitkä­ai­kainen ja rakas harrastus partiossa on osa elämäntapaa.

− Aika riittää moneen pestiin, kun suunnit­telee ajankäyttöön. Olen tehnyt paljon erilaisia järjes­tö­hommia, joten järjes­tö­ru­tiinien hallinta ja partiosta saadut johta­mi­sopit auttavat.

Ammattietiikka edellyttää ajatustyötä ja pohdintaa sekä jatkuvaa reflektointia, jotta etiikka toteutuu ja näkyy omassa työssä.

− Olen osallis­tunut opintojen alusta lähtien Talentian opiske­li­ja­toi­mintaan. Meillä Turussa on ollut vanhem­missa opiske­li­joissa Talentia­aktiiveja, joten toimintaan oli helppo mennä mukaan. Olen ollut kahdessa Vahva ammatissa ­koulu­tuk­sessa sekä osallis­tunut TaSO­päiville ja TaSO:n verkostotapahtumaan.

Talentian ammat­tieet­tisen lauta­kunnan uusi kokoonpano on aloit­tanut tänä vuonna, ja lauta­kunnan toimintaan Heli on vasta paneu­tu­massa. Tehtä­vältä hän odottaa paljon.

− Minua kiehtoo se, miten keskeinen osa sosiaa­li­työtä etiikka on. Ammat­tie­tiikka edellyttää ajatus­työtä ja pohdintaa sekä jatkuvaa reflek­tointia, jotta etiikka toteutuu ja näkyy omassa työssä.

Heli kiittää Talentiaa, että ammat­tieet­ti­sessä lauta­kun­nassa opiske­li­joilla on oma paikka. Näin ammat­tieet­tistä keskus­telua voidaan pitää esillä opiske­li­joiden keskuudessa.

− Suhde ammat­tieet­tisiin kysymyksiin muotoutuu pikku­hiljaa opiske­luiden aikana. Se ei ole asia, joka otetaan mukaan, kun työ aloitetaan ensim­mäisenä työpäivänä. Etiikka on osa ammattiin kasvua ja ammatti­identiteetin kehittymistä.

Harjoit­te­lussa Heli on huomannut, että ammat­tie­tiikka kulkee työnte­ki­jöiden työsken­te­lyssä luonte­vasti mukana yhtenä säikeenä.

Työnte­kijät eivät oikeastaan sanoita, että nyt on ”ammat­tieet­tinen osuus menossa”, mutta asiakas­ta­paa­misten jälkeen tai tiimi­pa­la­ve­reissa tulee esille asioita, jotka liittyvät minusta ammat­tie­tiikkaan ja työnte­kijät miettivät asiak­kaiden tilan­teita eetti­sestä tulokulmasta.

Sosiaa­lityö on mahdollisuuksia

Opintojen loppusuo­ralle tultaessa Helillä on hyvin vahvana tunne, että hän on oikealla tiellä ja on valinnut oman alansa. Loppusuoran päässä ei kuitenkaan häämötä maali.

− Mitä pidem­mälle olen opiskellut ja pereh­tynyt sosiaa­lityön mahdol­li­suuksiin, sen vahvemmin ajattelen, että on paljon alueita, mihin haluaisin perehtyä lisää ja mistä oppia syvällisemmin.

Tällä hetkellä häntä kiehtoo etenkin raken­teel­linen sosiaa­lityö ja gradussaan hän tutkii sosiaa­lityön asian­tun­te­musta ja sen sanoit­ta­mista. Heli kertoo, että opiske­lijat ovat kiinnos­tu­neita ja valmiita raken­teel­liseen työhön.

− Sosiaa­lityön opinnoissa painopiste on pitkälle asiakas­työssä, ja meille paino­tetaan sitä, että valmis­tu­misen jälkeen työsken­te­lemme sosiaa­li­työssä julki­sella puolella.

Heli on kaivannut niiden mahdol­li­suuksien näyttä­mistä, että sosiaa­li­työtä opiskelleet voivat sijoittua muihinkin asiantuntijatehtäviin.

− Siksi nyt on tunne, että haluaisin paneutua raken­teel­lisen sosiaa­lityön kysymyksiin ja sosiaa­lityö yhteis­kun­nal­lisena vaikut­tajana ­teemaan enemmän.

Sosiaa­lityön asian­tun­ti­juu­della olisi kuitenkin paljon annet­tavaa yhteis­kun­nal­liseen keskus­teluun. Tässä ajassa on helposti löydet­tä­vissä konkreet­tisia esimerkkejä.

Gradussaan Heli tutkii sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta internetin keskustelupalstalla.

− Lähimpänä sellaisena kenttänä on varmasti sote­-uudistus, mikä on mennyt pitkälle terveydenhuoltopainotteisesti.

Heli sanoo, että vastuu asian­tun­ti­juuden kehit­tä­mi­sestä on opiske­li­jalla, ja Turussa siihen on hyvät mahdollisuudet.

− Turun yliopisto tarjoaa laajat mahdol­li­suudet opiskella eri sivuai­neita. Olen hyödyn­tänyt tätä mahdol­li­suutta, ja olen opiskellut kandi­vai­heeseen psyko­logiaa ja lisäksi erityis­pe­da­go­giikka. Lisäksi olen opiskellut kauppa­kor­kea­koulun organi­soimaa henki­lös­tö­asioiden opintokokonaisuutta.

Gradussaan Heli tutkii sosiaa­li­työn­te­kijän asian­tun­ti­juutta inter­netin keskus­te­lu­pals­talla, minkä vuoksi hän on seurannut lähinnä suomi24-keskustelupalstoja.

− On ollut mielen­kiin­toista. Aineiston analyysit ovat vielä kesken, mutta alusta­vasti voi sanoa, että sosiaa­lityö mielletään julki­sella sekto­rilla tehtävän asiakastyön kautta tehtä­väksi asian­tun­ti­ja­työksi. Sosiaa­lityön laajemmat työmah­dol­li­suudet ja asian­tun­ti­juuden paikat tulevat esille lähinnä sivulauseissa.

− Sosiaa­li­työtä ei liioin nähdä yhteis­kuntaan vaikut­tavana ammattina ja toimijana. Tämä on ollut mielen­kiin­toinen havainto ja tärkeä tieto meille, jotka näkisimme sosiaa­lityön vaikut­tajan roolissa.

Helena Jaakkola