Marokkolainen sosiaalityöntekijä Meryeme Ben Ganasse tukee parisuhdeväkivallan uhreja kulttuurisesti ja oikeudellisesti vaikeissa oloissa.

 

 

Maro­kon val­tiol­li­sen tilas­to­vi­ran­omai­sen ja YK:n tasa-arvo­jär­jestö UN Womenin vuonna 2019 toteut­ta­man tut­ki­muk­sen mukaan avio­lii­tossa elä­vistä marok­ko­lais­nai­sista 52 pro­sent­tia oli jou­tu­nut edel­tä­vien 12 kuu­kau­den aikana mie­hensä väki­val­lan uhriksi.

Fyysistä tai sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa puo­li­sonsa taholta oli koke­nut 16,5 pro­sent­tia avio­vai­moista. Luvut ovat kan­sain­vä­li­sessä ver­tai­lussa korkeita.

Marokkolainen sosi­aa­li­työn­te­kijä Meryeme Ben Ganasse jou­tuu ole­maan kek­se­liäs etsies­sään apua pari­suh­de­vä­ki­val­taa koke­neille asiakkailleen.

– Maassamme koti on nai­sille edel­leen ympä­ris­töistä vaa­ral­li­sin, sanoo marok­ko­lai­nen sosi­aa­li­työn­te­kijä Meryeme Ben Ganasse, joka vas­taa poh­jois­ma­rok­ko­lai­sessa maa­kun­ta­sai­raa­lassa fyy­sistä ja sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa koke­nei­den nais­ten ja tyt­tö­jen psy­ko­so­si­aa­li­sesta tuesta.

– Uhreja saa­puu vas­taa­no­tol­leni jat­ku­vana vir­tana. Kun mur­tu­mat, veren­vuoto tai muut ruu­miil­li­set vam­mat on sai­raa­lan puo­lella hoi­dettu, nai­set ohja­taan minun luok­seni, hän ker­too ranskaksi.

 Koulutus tärkeässä roolissa

Lähisuhdeväkivalta on ongelma kaik­kialla maa­il­massa. Marokossa per­hei­den hätää syven­tää Ben Ganassen mukaan nais­ten heikko kou­lu­tus­taso ja talou­del­li­nen epä­tasa-arvo. Marokon sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den yhdis­tyk­sen puheen­joh­taja Mohammed Elardi on samaa mieltä.

– Sukupuolistunutta väki­val­taa kan­nat­taa suit­sia ensi­si­jai­sesti kou­lu­tuk­sen kei­noin, hän arvioi video­teitse Fèsistä.

Marokon suu­rissa kau­pun­geissa, kuten Casablancassa, euroop­pa­lai­nen kävijä saat­taa saada vai­ku­tel­man ripeästi moder­ni­soi­tu­vasta yhteis­kun­nasta, jossa nai­set rai­vaa­vat tie­tään niin yli­opis­toissa kuin työelämässä.

Koti on naisille edelleen ympäristöistä vaarallisin.

Tilastojen valossa marok­ko­lais­nais­ten ylei­nen asema on hei­kompi. Unescon mukaan noin 40 pro­sent­tia marok­ko­lais­nai­sista on edel­leen luku­tai­dot­to­mia. Maaseudulla luku­tai­dot­to­muus on tätä­kin tavallisempaa.

Töissä kodin ulko­puo­lella käy vain noin vii­den­nes marokkolaisnaisista.

Maailman talous­foo­ru­min laaja-alai­sessa tasa-arvo­ver­tai­lussa Marokko jäi vuonna 2021 sijalle 144 yhteensä 156 maan joukossa.

– Minunkin asiak­kais­tani suuri osa on luku- ja kir­joi­tus­tai­dot­to­mia, puhu­mat­ta­kaan digi­taa­lis­ten tai­to­jen puut­teesta. He ovat viet­tä­neet elä­mänsä kodin raja­tussa pii­rissä, hoi­ta­neet talous­töitä, vil­jel­leet maata ja nou­ta­neet vettä ja polt­to­puita. Ohjaan heitä vir­ka­ko­neis­tossa kädestä pitäen, Ben Ganasse kertoo.

Väkivalta periytyy

Kodeissa kou­lu­tuk­sen ja työ­elä­män epä­tasa-arvo muun­tuu Ben Ganassen mukaan vali­tet­ta­van usein talou­del­li­seksi väki­val­laksi. Miehet rajoit­ta­vat talou­den kei­noin nais­ten liikkumavapautta.

Naisten puut­teel­li­nen kou­lu­tus estää heitä otta­masta sel­vää oikeuksistaan.

– Vastaanotolleni tule­vat nai­set eivät usein hah­mota yhteis­kun­nan toi­min­taa eivätkä he tunne oikeuk­si­aan, Ben Ganasse arvioi.

Me too ‑liik­keen kal­tai­set glo­baa­lit vir­tauk­set jää­vät val­tao­salle vie­raiksi. Sen sijaan nai­siin koh­dis­tuva väki­valta periy­tyy suku­pol­vien ket­juissa. Naisetkin yllä­pi­tä­vät suku­puo­lis­tu­neen väki­val­lan kulttuuria.

– Vanhemmat nai­set kuis­ki­vat pojil­leen, että miniä tar­vit­see löy­ly­tyk­sen, mikäli ei nöyrry ja pal­vele, Ben Ganasse sanoo.

Kuningas on asettunut julkisesti edistämään naisten asemaa.

Äidit taas kehot­ta­vat tyt­tä­ri­ään sie­tä­mään avio­mie­hen väki­val­taa: Muista, että mie­hesi ansiosta sinulla ja lap­silla on katto päänne päällä, he opettavat.

Uhrit kan­ta­vat kär­si­myk­sensä useim­mi­ten yksin. Marokon tilas­to­vi­ran­omai­sen ja YK:n tasa-arvo­jär­jes­tön tut­ki­muk­sen mukaan vain noin yksi kol­mesta fyy­si­sen tai sek­su­aa­li­sen pari­suh­de­vä­ki­val­lan uhrista uskou­tuu jol­le­kin koke­mas­taan. Avioeroon pää­tyy alle neljä pro­sent­tia sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa ja 16 pro­sent­tia muuta fyy­sistä väki­val­taa koke­neista naisista.

Lainsäädäntö kehittyy

Sosiaalityöntekijöiden yhdis­tyk­sen puheen­joh­taja Mohammed Elardi tuo kui­ten­kin esiin 2000-luvulta alkaen toteu­tet­tuja myön­tei­siä uudistuksia.

– Hänen majes­teet­tinsa kunin­gas Muhammad VI on aset­tu­nut jul­ki­sesti edis­tä­mään nais­ten ase­maa, Elardi sanoo.

Marokossa kunin­gas ei typisty sym­bo­liksi vaan on ylin val­lan­käyt­täjä ja ”usko­vais­ten komen­taja”. Islam on maassa valtionuskonto.

Meryeme Ben Ganassekin koros­taa, että kunin­gas on otta­nut aktii­vi­sesti kan­taa nais­ten oikeuk­sien puo­lesta. Kuninkaan hyväk­syn­nän tur­vin nai­siin koh­dis­tu­vaa väki­val­taa vas­taan on voitu kam­pan­joida julkisesti.

– Viime vuo­sina kan­sa­lais­jär­jes­töt ja akti­vis­tit ovat tuo­neet uhrien asiaa näyt­tä­västi esiin.

Myös lain­sää­dän­töä on kehi­tetty 2000-luvulta alkaen.

Miehen asema per­heen päänä on kumottu. Nainen ja mies ovat lain mukaan tasa-arvoi­sia. Naisille on myön­netty oikeus hakea avio­eroa. Oppivelvollisuus kos­kee nykyi­sin myös tyttöjä.

Vuonna 2018 tuli voi­maan laki ”tais­te­lusta nai­siin koh­dis­tu­vaa väki­val­taa vas­taan”. Sen seu­rauk­sena on kehi­tetty muun muassa jul­ki­sen sek­to­rin ja jär­jes­tö­jen välistä yhteis­työtä sekä perus­tettu sai­raa­loi­den ja oikeus­is­tui­mien yhtey­teen mata­lan kyn­nyk­sen moniam­ma­til­li­sia yksi­köitä, jol­lai­sessa Ben Ganassekin työskentelee.

Marokon sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den yhdis­tyk­sen puheen­joh­taja Mohammed Elardin mie­lestä suku­puo­lis­tu­nutta väki­val­taa kan­nat­taa suit­sia ensi­si­jai­sesti kou­lu­tuk­sen keinoin.

Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, perää­vät kui­ten­kin laki­uu­dis­tuk­sille jat­koa. Avioliiton ulko­puo­li­set sek­si­suh­teet mää­ri­tel­lään Marokon lain­sää­dän­nössä edel­leen rikok­siksi, ja siksi nai­mat­to­mat pari­suh­de­vä­ki­val­lan uhrit jää­vät pal­jolti vaille suo­jaa. Toisaalta avio­lii­tossa tapah­tu­vaa rais­kausta ei ole edel­leen­kään kriminalisoitu.

Ongelmallista on myös se, että pari­suh­de­vä­ki­valta ei ole ylei­sen syyt­teen alai­nen vaan asianomistajarikos.

– Vastuu riko­sil­moi­tuk­sesta jää uhrille, Ben Ganasse harmittelee.

Tyypillisesti tekijä tai uhrin lähi­piiri pai­nos­taa uhria luo­pu­maan kanteesta.

Kun viran­omai­siin ei aina luo­teta ja kun mak­su­tonta jul­kista oikeus­a­pua ja jul­ki­sin varoin yllä­pi­det­tyjä tur­va­ko­teja ei ole tar­jolla, harva nai­nen ryh­tyy tais­te­le­maan oikeuksistaan.

Vuonna 2019 vain seit­se­män pro­sent­tia edel­tä­vien 12 kuu­kau­den aikana fyy­sistä väki­val­taa pari­suh­tees­saan koke­neista marok­ko­lais­nai­sista oli teh­nyt asiasta riko­sil­moi­tuk­sen. Seksuaaliväkivallan uhreista näin oli toi­mi­nut kaksi prosenttia.

Apua sovittelusta

Ben ganasse tun­tee työnsä kult­tuu­ri­set ja oikeu­del­li­set reu­naeh­dot ja luo­vii tilan­teissa par­haansa mukaan. Hänestä uhrien kuun­telu on tärkeintä.

– Jo se, että nai­set saa­vat ker­ran­kin avata sydän­tään vapaasti, hel­pot­taa heitä, hän sanoo.

– Autan heitä lisäksi hake­maan vapau­tusta sai­raan­hoi­don kuluista sekä saa­maan lää­kä­rin­to­dis­tuk­sen vammoistaan.

Uhrien per­heen­jä­se­niä Ben Ganasse ei useim­mi­ten tapaa.

– Kotikäynteihin meillä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä ei ole val­tuuk­sia. Miestä emme yleensä tavoita edes puhelimitse.

Myöskään lap­sia ei kuulla.

– Lastensuojeluilmoituksia emme voi tehdä, ellei lap­seen itseensä ole koh­dis­tu­nut väki­val­taa. Tunnistamme kyllä, että pahoin­pi­te­ly­ti­lan­teissa mukana olleet lap­set ovat vähin­tään­kin hen­ki­sen väki­val­lan uhreja. Järjestelmä ja resurs­sit eivät kui­ten­kaan anna mah­dol­li­suutta puuttumiseen.

Sosiaalityöntekijöillä ei ole valtuuksia kotikäynteihin.

Lievempien pahoin­pi­te­lyi­den jäl­keen nai­set palaa­vat pää­sään­töi­sesti kotiin avio­mie­hensä luo.

– Vaihtoehtoa ei usein ole. Naisilla ei ole paik­kaa mihin mennä. Siksi me sosi­aa­li­työn­te­ki­jät­kin panos­tamme enem­män sovit­te­luun kuin ero­neu­von­taan. Autamme nai­sia esi­mer­kiksi löy­tä­mään per­he­pii­ristä van­hem­man, arvos­te­tun hen­ki­lön, joka voi sovi­tella paris­kun­nan välejä.

Mohammed Elardin mukaan myös mos­kei­jat tar­joa­vat apua sovitteluihin.

– Imaamien sovit­te­luista on saatu hyviä koke­muk­sia, hän arvioi.

Suomessa, kuten useissa muis­sa­kin maissa, lähi­suh­de­vä­ki­val­lan sovit­te­luun suh­tau­du­taan kriit­ti­sesti. Osa asian­tun­ti­joista pitää sitä raken­teel­li­sena väki­val­tana, joka altis­taa uhrit pahoin­pi­te­lyn kierteelle.

Ben Ganasse myön­tää, että väki­val­lan eska­loi­tu­mi­nen näkyy hänen­kin työssään.

– Vastikään otin vas­taan nuo­ren äidin, jonka sil­mät oli­vat muu­rau­tu­neet umpeen lyön­neistä. Aviomiehen väki­val­lan oli lau­kais­sut lap­sen luvatta jää­kaa­pista ottama jugurtti.

Ben Ganasse sanoo kään­tä­vänsä täl­lai­sissa tilan­teissa kaikki kivet uhreja auttaakseen.

– Löysin nai­selle ja kol­me­vuo­ti­aalle lap­selle kan­sa­lais­jär­jes­töstä tur­va­ko­ti­pai­kan ja oikeus­a­pua, hän kertoo.

Marokossa pätevä sosi­aa­li­työn­te­kijä seu­raa­kin tii­viisti kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan toi­min­taa ja jär­jes­tää asiak­kail­leen tukea sieltä, mistä sitä on kul­loin­kin saatavilla.

– Kun huoli on suuri eikä jul­ki­sia pal­ve­luja ole tar­jolla, koor­di­naa­tio­tai­dot koros­tu­vat, Ben Ganasse vahvistaa.

Aino Haavio