Marokkolainen sosiaalityöntekijä Meryeme Ben Ganasse tukee parisuhdeväkivallan uhreja kulttuurisesti ja oikeudellisesti vaikeissa oloissa.
Marokon valtiollisen tilastoviranomaisen ja YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin vuonna 2019 toteuttaman tutkimuksen mukaan avioliitossa elävistä marokkolaisnaisista 52 prosenttia oli joutunut edeltävien 12 kuukauden aikana miehensä väkivallan uhriksi.
Fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa puolisonsa taholta oli kokenut 16,5 prosenttia aviovaimoista. Luvut ovat kansainvälisessä vertailussa korkeita.
Marokkolainen sosiaalityöntekijä Meryeme Ben Ganasse joutuu olemaan kekseliäs etsiessään apua parisuhdeväkivaltaa kokeneille asiakkailleen.
– Maassamme koti on naisille edelleen ympäristöistä vaarallisin, sanoo marokkolainen sosiaalityöntekijä Meryeme Ben Ganasse, joka vastaa pohjoismarokkolaisessa maakuntasairaalassa fyysistä ja seksuaaliväkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen psykososiaalisesta tuesta.
– Uhreja saapuu vastaanotolleni jatkuvana virtana. Kun murtumat, verenvuoto tai muut ruumiilliset vammat on sairaalan puolella hoidettu, naiset ohjataan minun luokseni, hän kertoo ranskaksi.
Koulutus tärkeässä roolissa
Lähisuhdeväkivalta on ongelma kaikkialla maailmassa. Marokossa perheiden hätää syventää Ben Ganassen mukaan naisten heikko koulutustaso ja taloudellinen epätasa-arvo. Marokon sosiaalityöntekijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Mohammed Elardi on samaa mieltä.
– Sukupuolistunutta väkivaltaa kannattaa suitsia ensisijaisesti koulutuksen keinoin, hän arvioi videoteitse Fèsistä.
Marokon suurissa kaupungeissa, kuten Casablancassa, eurooppalainen kävijä saattaa saada vaikutelman ripeästi modernisoituvasta yhteiskunnasta, jossa naiset raivaavat tietään niin yliopistoissa kuin työelämässä.
Koti on naisille edelleen ympäristöistä vaarallisin.
Tilastojen valossa marokkolaisnaisten yleinen asema on heikompi. Unescon mukaan noin 40 prosenttia marokkolaisnaisista on edelleen lukutaidottomia. Maaseudulla lukutaidottomuus on tätäkin tavallisempaa.
Töissä kodin ulkopuolella käy vain noin viidennes marokkolaisnaisista.
Maailman talousfoorumin laaja-alaisessa tasa-arvovertailussa Marokko jäi vuonna 2021 sijalle 144 yhteensä 156 maan joukossa.
– Minunkin asiakkaistani suuri osa on luku- ja kirjoitustaidottomia, puhumattakaan digitaalisten taitojen puutteesta. He ovat viettäneet elämänsä kodin rajatussa piirissä, hoitaneet taloustöitä, viljelleet maata ja noutaneet vettä ja polttopuita. Ohjaan heitä virkakoneistossa kädestä pitäen, Ben Ganasse kertoo.
Väkivalta periytyy
Kodeissa koulutuksen ja työelämän epätasa-arvo muuntuu Ben Ganassen mukaan valitettavan usein taloudelliseksi väkivallaksi. Miehet rajoittavat talouden keinoin naisten liikkumavapautta.
Naisten puutteellinen koulutus estää heitä ottamasta selvää oikeuksistaan.
– Vastaanotolleni tulevat naiset eivät usein hahmota yhteiskunnan toimintaa eivätkä he tunne oikeuksiaan, Ben Ganasse arvioi.
Me too ‑liikkeen kaltaiset globaalit virtaukset jäävät valtaosalle vieraiksi. Sen sijaan naisiin kohdistuva väkivalta periytyy sukupolvien ketjuissa. Naisetkin ylläpitävät sukupuolistuneen väkivallan kulttuuria.
– Vanhemmat naiset kuiskivat pojilleen, että miniä tarvitsee löylytyksen, mikäli ei nöyrry ja palvele, Ben Ganasse sanoo.
Kuningas on asettunut julkisesti edistämään naisten asemaa.
Äidit taas kehottavat tyttäriään sietämään aviomiehen väkivaltaa: Muista, että miehesi ansiosta sinulla ja lapsilla on katto päänne päällä, he opettavat.
Uhrit kantavat kärsimyksensä useimmiten yksin. Marokon tilastoviranomaisen ja YK:n tasa-arvojärjestön tutkimuksen mukaan vain noin yksi kolmesta fyysisen tai seksuaalisen parisuhdeväkivallan uhrista uskoutuu jollekin kokemastaan. Avioeroon päätyy alle neljä prosenttia seksuaaliväkivaltaa ja 16 prosenttia muuta fyysistä väkivaltaa kokeneista naisista.
Lainsäädäntö kehittyy
Sosiaalityöntekijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Mohammed Elardi tuo kuitenkin esiin 2000-luvulta alkaen toteutettuja myönteisiä uudistuksia.
– Hänen majesteettinsa kuningas Muhammad VI on asettunut julkisesti edistämään naisten asemaa, Elardi sanoo.
Marokossa kuningas ei typisty symboliksi vaan on ylin vallankäyttäjä ja ”uskovaisten komentaja”. Islam on maassa valtionuskonto.
Meryeme Ben Ganassekin korostaa, että kuningas on ottanut aktiivisesti kantaa naisten oikeuksien puolesta. Kuninkaan hyväksynnän turvin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on voitu kampanjoida julkisesti.
– Viime vuosina kansalaisjärjestöt ja aktivistit ovat tuoneet uhrien asiaa näyttävästi esiin.
Myös lainsäädäntöä on kehitetty 2000-luvulta alkaen.
Miehen asema perheen päänä on kumottu. Nainen ja mies ovat lain mukaan tasa-arvoisia. Naisille on myönnetty oikeus hakea avioeroa. Oppivelvollisuus koskee nykyisin myös tyttöjä.
Vuonna 2018 tuli voimaan laki ”taistelusta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan”. Sen seurauksena on kehitetty muun muassa julkisen sektorin ja järjestöjen välistä yhteistyötä sekä perustettu sairaaloiden ja oikeusistuimien yhteyteen matalan kynnyksen moniammatillisia yksiköitä, jollaisessa Ben Ganassekin työskentelee.
Marokon sosiaalityöntekijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Mohammed Elardin mielestä sukupuolistunutta väkivaltaa kannattaa suitsia ensisijaisesti koulutuksen keinoin.
Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, peräävät kuitenkin lakiuudistuksille jatkoa. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet määritellään Marokon lainsäädännössä edelleen rikoksiksi, ja siksi naimattomat parisuhdeväkivallan uhrit jäävät paljolti vaille suojaa. Toisaalta avioliitossa tapahtuvaa raiskausta ei ole edelleenkään kriminalisoitu.
Ongelmallista on myös se, että parisuhdeväkivalta ei ole yleisen syytteen alainen vaan asianomistajarikos.
– Vastuu rikosilmoituksesta jää uhrille, Ben Ganasse harmittelee.
Tyypillisesti tekijä tai uhrin lähipiiri painostaa uhria luopumaan kanteesta.
Kun viranomaisiin ei aina luoteta ja kun maksutonta julkista oikeusapua ja julkisin varoin ylläpidettyjä turvakoteja ei ole tarjolla, harva nainen ryhtyy taistelemaan oikeuksistaan.
Vuonna 2019 vain seitsemän prosenttia edeltävien 12 kuukauden aikana fyysistä väkivaltaa parisuhteessaan kokeneista marokkolaisnaisista oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Seksuaaliväkivallan uhreista näin oli toiminut kaksi prosenttia.
Apua sovittelusta
Ben ganasse tuntee työnsä kulttuuriset ja oikeudelliset reunaehdot ja luovii tilanteissa parhaansa mukaan. Hänestä uhrien kuuntelu on tärkeintä.
– Jo se, että naiset saavat kerrankin avata sydäntään vapaasti, helpottaa heitä, hän sanoo.
– Autan heitä lisäksi hakemaan vapautusta sairaanhoidon kuluista sekä saamaan lääkärintodistuksen vammoistaan.
Uhrien perheenjäseniä Ben Ganasse ei useimmiten tapaa.
– Kotikäynteihin meillä sosiaalityöntekijöillä ei ole valtuuksia. Miestä emme yleensä tavoita edes puhelimitse.
Myöskään lapsia ei kuulla.
– Lastensuojeluilmoituksia emme voi tehdä, ellei lapseen itseensä ole kohdistunut väkivaltaa. Tunnistamme kyllä, että pahoinpitelytilanteissa mukana olleet lapset ovat vähintäänkin henkisen väkivallan uhreja. Järjestelmä ja resurssit eivät kuitenkaan anna mahdollisuutta puuttumiseen.
Sosiaalityöntekijöillä ei ole valtuuksia kotikäynteihin.
Lievempien pahoinpitelyiden jälkeen naiset palaavat pääsääntöisesti kotiin aviomiehensä luo.
– Vaihtoehtoa ei usein ole. Naisilla ei ole paikkaa mihin mennä. Siksi me sosiaalityöntekijätkin panostamme enemmän sovitteluun kuin eroneuvontaan. Autamme naisia esimerkiksi löytämään perhepiiristä vanhemman, arvostetun henkilön, joka voi sovitella pariskunnan välejä.
Mohammed Elardin mukaan myös moskeijat tarjoavat apua sovitteluihin.
– Imaamien sovitteluista on saatu hyviä kokemuksia, hän arvioi.
Suomessa, kuten useissa muissakin maissa, lähisuhdeväkivallan sovitteluun suhtaudutaan kriittisesti. Osa asiantuntijoista pitää sitä rakenteellisena väkivaltana, joka altistaa uhrit pahoinpitelyn kierteelle.
Ben Ganasse myöntää, että väkivallan eskaloituminen näkyy hänenkin työssään.
– Vastikään otin vastaan nuoren äidin, jonka silmät olivat muurautuneet umpeen lyönneistä. Aviomiehen väkivallan oli laukaissut lapsen luvatta jääkaapista ottama jugurtti.
Ben Ganasse sanoo kääntävänsä tällaisissa tilanteissa kaikki kivet uhreja auttaakseen.
– Löysin naiselle ja kolmevuotiaalle lapselle kansalaisjärjestöstä turvakotipaikan ja oikeusapua, hän kertoo.
Marokossa pätevä sosiaalityöntekijä seuraakin tiiviisti kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja järjestää asiakkailleen tukea sieltä, mistä sitä on kulloinkin saatavilla.
– Kun huoli on suuri eikä julkisia palveluja ole tarjolla, koordinaatiotaidot korostuvat, Ben Ganasse vahvistaa.
