Markella Valsami työtovereineen on työskennellyt turvapaikanhakijoiden kanssa vuodesta 2011, jolloin ensimmäiset syyrialaiset pakolaiset saapuivat Turkista Kreikkaan Evros-joen yli.

 

 

Eräänä päi­vänä pako­lais­ten luokse tuli ihmi­siä, jotka kut­sui­vat itse­ään sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiksi. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät toi­vat muka­naan ruo­kaa, vaat­teita ja ken­kiä, ja kuun­te­li­vat pako­lai­sia tar­kasti, kun he ker­toi­vat kau­heista koke­muk­sis­taan mat­kan aikana. Sit­ten sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ker­toi­vat heille hei­dän oikeuk­sis­taan ja mah­dol­li­suuk­sis­taan tässä syn­kässä pai­kassa. Päivä päi­vältä ihmi­set alkoi­vat muut­tua. He alkoi­vat ymmär­tää, mitä sosi­aa­li­työn­te­ki­jät teke­vät, ja alkoi­vat luot­taa hei­hin.”

Kat­kelma on tari­nasta, jonka sosi­aa­li­työn­te­kijä Mar­kella Val­sami sai syy­ria­lai­silta tur­va­pai­kan­ha­ki­joilta työs­ken­nel­les­sään Poh­jois-Krei­kassa vuonna 2014. Osana kir­jal­li­sen ilmai­sun ryh­mää syn­ty­nyt tarina ilah­dut­taa Mar­kel­laa vie­lä­kin.

Työtäni oli toimia välittäjänä ja varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen kohtelu.

Mar­kella saa usein selit­tää asiak­kail­leen ja maan­mie­hil­leen, mil­laista on pako­lais­lei­rien sosi­aa­li­työ.

– Yri­tän aina ker­toa työs­täni yksin­ker­tai­sesti. Seli­tän, että meillä oli vain onnea, koska satuimme syn­ty­mään Krei­kassa. Tule­vai­suu­dessa me voi­simme olla pako­lais­ten ase­massa. Täl­löin ihmi­set ymmär­tä­vät ja halua­vat osoit­taa soli­daa­ri­suutta.

Talouskriisi työn taustalla

Pää­osin Syy­rian sodasta joh­tuva pako­lais­tulva on ollut Krei­kalle suuri haaste, sillä se on kamp­pail­lut vuo­desta 2009 läh­tien vaka­vassa talous­krii­sissä.

– Kreik­ka­lais­ten suh­tau­tu­mi­nen tuli­joi­hin vaih­te­lee, ker­too Mar­kella.

Alussa useat kreik­ka­lai­set mat­kus­ti­vat saa­rille aut­ta­maan. Eri­tyi­sesti Myti­le­nelle (suom. Les­bos), koska siellä tilanne oli hyvin paha.

– Nyky­ään monet kreik­ka­lai­set eivät ymmärrä tilan­netta, vaikka moni heistä on itse tul­lut maa­han­muut­ta­jana Izmi­rin tai Istan­bu­lin kreik­ka­lai­sista yhtei­söistä. Monet ajat­te­le­vat, että talous­krii­sin ahdis­taessa on vai­kea tulla toi­meen edes itse.

– Haluai­sin sanoa, että Krei­kan talou­den ongel­mat ovat lähen­tä­neet ihmi­siä, mutta se on pikem­min­kin saa­nut hei­dät pel­kää­mään toi­si­aan, toteaa Mar­kella.

Toi­saalta monet kreik­ka­lai­set yhä työs­ken­te­le­vät vapaa­eh­toi­sina ja aut­ta­vat pako­lai­sia. Haas­tat­te­lua edel­tä­vänä päi­vänä Mar­kella oli saa­nut laa­ti­koit­tain vaat­teita ja äidin­mai­don­kor­vi­ketta.

 

Kuvassa lapsia ja aikuisia leikkimässä pallolla.

Vapaa­eh­tois­jär­jes­töt täy­den­tä­vät amma­til­lista työtä pako­lais­lei­reillä. Kan­sain­vä­li­set vapaa­eh­toi­set lei­kit­tä­vät lap­sia man­ner­kreik­ka­lai­sella lei­rillä jou­lu­kuussa 2018. Kuva: Riina-Maria Les­kelä

Ateenassa on paljon pakolaisia

Mar­kel­lan kiin­nos­tus pako­lais­ten kanssa teh­tä­vään työ­hön ja ihmi­soi­keus­ky­sy­myk­siin syt­tyi sosi­aa­li­työn opin­to­jen aikana Pat­ra­sin yli­opis­tossa, mutta taus­talla on myös oma­koh­tai­nen koke­mus.

– Iso­äi­tini saa­pui Tur­kista Kreik­kaan orpona kreik­ka­lai­sena pako­lais­lap­sena, ja minä kas­voin kuun­nel­len hänen tari­noi­taan. Minussa heräsi jo teini-ikäi­senä halu aut­taa muita.

Mar­kella suo­ritti opin­toi­hin liit­ty­vän har­joit­te­lun jal­kau­tu­vassa mie­len­ter­veys­työssä Atee­nan kaduilla ja tutus­tui sil­loin maa­han­muut­ta­jiin.

– Afri­kasta on tul­lut tänne ihmi­siä aina. Tapa­sin myös pal­jon per­heitä Ira­kista ja Bangla­des­hista. Tuol­loin, vii­si­toista vuotta sit­ten, pal­ve­luja oli vielä tar­jolla, ja päih­teet oli­vat suu­rempi ongelma kuin asunn­ot­to­muus. Nyky­ään Ateena on yli­kan­soi­tettu pako­lais­ten vuoksi.

Evros-joella työs­ken­te­ly­ään Mar­kella kuvaa amma­til­li­sesti tär­keim­mäksi koke­muk­sek­seen.

– Ensim­mäi­set syy­ria­lai­set pako­lai­set van­git­tiin ja lai­tet­tiin säi­löön­ot­to­kes­kuk­siin. Jou­kossa oli myös pal­jon pie­niä lap­sia ja useat tuli­joista kär­si­vät post-trau­maat­ti­sesta stres­si­reak­tiosta. He trau­ma­ti­soi­tui­vat uudel­leen jou­tues­saan van­gi­tuiksi. Minun työ­täni oli toi­mia välit­tä­jänä mui­hin viran­omai­siin päin ja yrit­tää var­mis­taa pako­lais­ten oikeu­den­mu­kai­nen koh­telu.

Tunnistetaan haavoittuneimmassa asemassa olevat

Vaikka Syy­riasta tuli­joi­den määrä on vii­meis­ten kah­den vuo­den aikana pie­nen­ty­nyt, yhteis­kun­nan perus­pal­ve­lut ovat Krei­kassa edel­leen suu­ren pai­neen alla.

– Kun alkuai­koina menimme tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa esi­mer­kiksi sai­raa­laan, siellä tur­hau­dut­tiin. Tuli tunne, että teimme hen­ki­lö­kun­nan päi­västä vai­kean. Sit­ten alet­tiin tajuta, että tämä on nyt tilanne ja pako­lai­silla on oikeus saada apua, ker­too sosi­aa­li­työn­te­kijä Niko­leta Papazisi.

Leirin kapasiteetti on 3 500 ihmistä, mutta asukkaita on jopa ollut 8 000.

 

Niko­leta työs­ken­te­lee tällä het­kellä Myti­le­nen saa­rella, Morian ja Kara Tepen pako­lais­lei­reillä kreik­ka­lai­sessa kan­sa­lais­jär­jes­tössä, jossa työs­ken­te­lee hänen lisäk­seen toi­nen sosi­aa­li­työn­te­kijä ja neljä laki­miestä.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den teh­tä­vänä on tun­nis­taa saa­pu­vien jou­kosta haa­voit­tu­vim­massa ase­massa ole­vat, kuten vam­mai­set, ihmis­kau­pan uhrit ja ilman huol­ta­jaa tul­leet alai­käi­set, sekä var­mis­taa että he saa­vat tar­vit­se­mansa juri­di­sen ja muun tuen. Niko­leta tekee myös las­ten­suo­je­lu­työtä ja alus­ta­via mie­len­ter­vey­den arvioita.

– En tee diag­noo­seja, mutta mie­tin case mana­ge­rina, mitä apua ihmi­set tar­vit­se­vat. Jos ihmi­sellä on vaka­via mie­len­ter­vey­del­li­siä ongel­mia, hän tar­vit­see eri­laista tukea kuin muut.

Tuli­jat saa­vat rekis­te­röin­nin jäl­keen mini­maa­li­set perus­tar­vik­keet elä­mi­seen, mutta tähän menee muu­tama päivä. Osa kiel­tei­sen pää­tök­sen saa­neista odot­taa kään­ny­tystä säi­löön­ot­to­kes­kuk­sissa.

– Jär­jes­tömme yrit­tää aut­taa hei­tä­kin, han­kimme perus­tar­vik­keita ja tut­kimme hei­dän tapauk­si­aan, Niko­leta ker­too.

Morian lei­rin kapa­si­teetti on 3 500 ihmistä, mutta asuk­kaita on ollut jopa 8 000. Osa tel­toista on pys­ty­tetty lei­rin ulko­puo­lelle ilman sani­taa­tiota ja puh­dasta vettä.

– Vai­keinta on yrit­tää täyt­tää ihmis­ten toi­veet ja pyyn­nöt. Näen työs­säni ihmi­siä, jotka nuk­ku­vat kyl­mässä ilman kun­non vaat­teita tai ruo­kaa tai jonot­ta­vat tun­ti­kausia saa­dak­seen apua.

Vaikka kaikkia ei voisikaan auttaa

Nyky­ään Mar­kella Val­sami kou­lut­taa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa teh­tä­vään työ­hön ja tekee vapaa­eh­tois­työtä A21-jär­jes­tössä, joka tie­dot­taa ihmis­kau­pasta.

– Tär­keintä osaa­mista on taito kuun­nella aktii­vi­sesti. Aina emme pysty aut­ta­maan, mutta toi­si­naan ihmis­ten täy­tyy vain saada tunne, että heitä kuul­laan. Tie­tysti täy­tyy myös pys­tyä lan­nis­tu­matta etsi­mään rat­kai­suja vai­keissa tilan­teissa.

Muutamat asiakkaani menivät Suomeen, Raumalle.

Mar­kella ker­too työnsä ole­van kai­kesta huo­li­matta hyvin moti­voi­vaa.

– Pako­lai­set ovat menet­tä­neet kai­ken, ja he ovat kii­tol­li­sia pie­nes­tä­kin avusta. Se on anta­nut minulle voi­mia jat­kaa.

Uskoa työ­hön pitä­vät yllä myös kuu­lu­mi­set enti­siltä asiak­kailta. Niko­leta Papazisi pitää sosi­aa­li­sen median kautta yhteyttä Poh­jois-Krei­kassa vuonna 2016 tapaa­miinsa jesi­diyh­tei­sön jäse­niin, jotka ovat aset­tu­neet Sak­saan ja Itä­val­taan ja aloit­ta­neet elä­mänsä uudel­leen.

Hyviä uuti­sia on saatu myös poh­joi­sem­paa.

– Muu­ta­mat asiak­kaani meni­vät Suo­meen, Rau­malle, EU:n uudel­leen­si­joi­tus­oh­jel­man kautta. Sain heiltä vies­tin, että he ovat aset­tu­neet Rau­malle hyvin. He koki­vat, että sopeu­tu­mi­nen Suo­meen on ollut help­poa ja hei­dät on otettu hyvin ystä­väl­li­sesti vas­taan, ker­too Mar­kella.

Riina-Maria Les­kelä

Kreikan pakolaiset

Krei­kan kautta on kul­ke­nut vuo­den 2015 jäl­keen yli mil­joona pako­laista, joista tällä het­kellä noin 60 000–80 000 olei­lee Krei­kan pako­lais­lei­reillä. Suu­rin osa tuli­joista on syy­ria­lai­sia, afga­nis­ta­ni­lai­sia ja ira­ki­lai­sia.
Krei­kan armeija ja maa­han­muut­to­mi­nis­te­riö vas­taa­vat lei­rien hal­lin­noin­nista. Muut pää­toi­mi­jat ovat YK:n pako­lais­jär­jestö UNHCR, Danish Refu­gee Council (DRC) ja Kan­sain­vä­li­nen siir­to­lai­suus­jär­jestö IOM. Krei­kan jul­ki­sen sek­to­rin pal­ve­lut sekä kan­sa­lais­jär­jes­töt kuten Inter­na­tio­nal Rescue Com­mit­tee IRC ja lukui­sat kreik­ka­lai­set jär­jes­töt täy­den­tä­vät toi­min­taa.
Vuonna 2018 saa­pu­jista kaksi kol­mas­osaa oli aikui­sia ja kol­mas­osa lap­sia. Noin 3 800 pako­lais­lasta oles­ke­lee Krei­kassa ilman huol­ta­jaa. Ilman huol­ta­jaa saa­pu­neista val­taosa (84 pro­sent­tia) on 14–17-vuotiaita. Suu­rin osa alai­käi­sistä oli lähe­tetty mat­kaan yksin, mutta vuonna 2018 jou­kossa oli myös 310 lasta, jotka menet­ti­vät van­hem­pansa tai jou­tui­vat heistä eroon mat­kan aikana.

Läh­teet:
Unicef, 2018
Inter­volve / E.K.K.A. 2019
Greek Council for Refu­gees 2018