Markella Valsami työtovereineen on työskennellyt turvapaikanhakijoiden kanssa vuodesta 2011, jolloin ensimmäiset syyrialaiset pakolaiset saapuivat Turkista Kreikkaan Evros-joen yli.

 

 

Eräänä päi­vänä pako­lais­ten luokse tuli ihmi­siä, jotka kut­sui­vat itse­ään sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiksi. Sosiaalityöntekijät toi­vat muka­naan ruo­kaa, vaat­teita ja ken­kiä, ja kuun­te­li­vat pako­lai­sia tar­kasti, kun he ker­toi­vat kau­heista koke­muk­sis­taan mat­kan aikana. Sitten sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ker­toi­vat heille hei­dän oikeuk­sis­taan ja mah­dol­li­suuk­sis­taan tässä syn­kässä pai­kassa. Päivä päi­vältä ihmi­set alkoi­vat muut­tua. He alkoi­vat ymmär­tää, mitä sosi­aa­li­työn­te­ki­jät teke­vät, ja alkoi­vat luot­taa heihin.”

Katkelma on tari­nasta, jonka sosi­aa­li­työn­te­kijä Markella Valsami sai syy­ria­lai­silta tur­va­pai­kan­ha­ki­joilta työs­ken­nel­les­sään Pohjois-Kreikassa vuonna 2014. Osana kir­jal­li­sen ilmai­sun ryh­mää syn­ty­nyt tarina ilah­dut­taa Markellaa vieläkin.

Työtäni oli toimia välittäjänä ja varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen kohtelu.

Markella saa usein selit­tää asiak­kail­leen ja maan­mie­hil­leen, mil­laista on pako­lais­lei­rien sosiaalityö.

– Yritän aina ker­toa työs­täni yksin­ker­tai­sesti. Selitän, että meillä oli vain onnea, koska satuimme syn­ty­mään Kreikassa. Tulevaisuudessa me voi­simme olla pako­lais­ten ase­massa. Tällöin ihmi­set ymmär­tä­vät ja halua­vat osoit­taa solidaarisuutta.

Talouskriisi työn taustalla

Pääosin Syyrian sodasta joh­tuva pako­lais­tulva on ollut Kreikalle suuri haaste, sillä se on kamp­pail­lut vuo­desta 2009 läh­tien vaka­vassa talouskriisissä.

– Kreikkalaisten suh­tau­tu­mi­nen tuli­joi­hin vaih­te­lee, ker­too Markella.

Alussa useat kreik­ka­lai­set mat­kus­ti­vat saa­rille aut­ta­maan. Erityisesti Mytilenelle (suom. Lesbos), koska siellä tilanne oli hyvin paha.

– Nykyään monet kreik­ka­lai­set eivät ymmärrä tilan­netta, vaikka moni heistä on itse tul­lut maa­han­muut­ta­jana Izmirin tai Istanbulin kreik­ka­lai­sista yhtei­söistä. Monet ajat­te­le­vat, että talous­krii­sin ahdis­taessa on vai­kea tulla toi­meen edes itse.

– Haluaisin sanoa, että Kreikan talou­den ongel­mat ovat lähen­tä­neet ihmi­siä, mutta se on pikem­min­kin saa­nut hei­dät pel­kää­mään toi­si­aan, toteaa Markella.

Toisaalta monet kreik­ka­lai­set yhä työs­ken­te­le­vät vapaa­eh­toi­sina ja aut­ta­vat pako­lai­sia. Haastattelua edel­tä­vänä päi­vänä Markella oli saa­nut laa­ti­koit­tain vaat­teita ja äidinmaidonkorviketta.

 

Kuvassa lapsia ja aikuisia leikkimässä pallolla.

Vapaaehtoisjärjestöt täy­den­tä­vät amma­til­lista työtä pako­lais­lei­reillä. Kansainväliset vapaa­eh­toi­set lei­kit­tä­vät lap­sia man­ner­kreik­ka­lai­sella lei­rillä jou­lu­kuussa 2018. Kuva: Riina-Maria Leskelä

Ateenassa on paljon pakolaisia

Markellan kiin­nos­tus pako­lais­ten kanssa teh­tä­vään työ­hön ja ihmi­soi­keus­ky­sy­myk­siin syt­tyi sosi­aa­li­työn opin­to­jen aikana Patrasin yli­opis­tossa, mutta taus­talla on myös oma­koh­tai­nen kokemus.

– Isoäitini saa­pui Turkista Kreikkaan orpona kreik­ka­lai­sena pako­lais­lap­sena, ja minä kas­voin kuun­nel­len hänen tari­noi­taan. Minussa heräsi jo teini-ikäi­senä halu aut­taa muita.

Markella suo­ritti opin­toi­hin liit­ty­vän har­joit­te­lun jal­kau­tu­vassa mie­len­ter­veys­työssä Ateenan kaduilla ja tutus­tui sil­loin maahanmuuttajiin.

– Afrikasta on tul­lut tänne ihmi­siä aina. Tapasin myös pal­jon per­heitä Irakista ja Bangladeshista. Tuolloin, vii­si­toista vuotta sit­ten, pal­ve­luja oli vielä tar­jolla, ja päih­teet oli­vat suu­rempi ongelma kuin asunn­ot­to­muus. Nykyään Ateena on yli­kan­soi­tettu pako­lais­ten vuoksi.

Evros-joella työs­ken­te­ly­ään Markella kuvaa amma­til­li­sesti tär­keim­mäksi kokemuksekseen.

– Ensimmäiset syy­ria­lai­set pako­lai­set van­git­tiin ja lai­tet­tiin säi­löön­ot­to­kes­kuk­siin. Joukossa oli myös pal­jon pie­niä lap­sia ja useat tuli­joista kär­si­vät post-trau­maat­ti­sesta stres­si­reak­tiosta. He trau­ma­ti­soi­tui­vat uudel­leen jou­tues­saan van­gi­tuiksi. Minun työ­täni oli toi­mia välit­tä­jänä mui­hin viran­omai­siin päin ja yrit­tää var­mis­taa pako­lais­ten oikeu­den­mu­kai­nen kohtelu.

Tunnistetaan haavoittuneimmassa asemassa olevat

Vaikka Syyriasta tuli­joi­den määrä on vii­meis­ten kah­den vuo­den aikana pie­nen­ty­nyt, yhteis­kun­nan perus­pal­ve­lut ovat Kreikassa edel­leen suu­ren pai­neen alla.

– Kun alkuai­koina menimme tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa esi­mer­kiksi sai­raa­laan, siellä tur­hau­dut­tiin. Tuli tunne, että teimme hen­ki­lö­kun­nan päi­västä vai­kean. Sitten alet­tiin tajuta, että tämä on nyt tilanne ja pako­lai­silla on oikeus saada apua, ker­too sosi­aa­li­työn­te­kijä Nikoleta Papazisi.

Leirin kapasiteetti on 3 500 ihmistä, mutta asukkaita on jopa ollut 8 000.

 

Nikoleta työs­ken­te­lee tällä het­kellä Mytilenen saa­rella, Morian ja Kara Tepen pako­lais­lei­reillä kreik­ka­lai­sessa kan­sa­lais­jär­jes­tössä, jossa työs­ken­te­lee hänen lisäk­seen toi­nen sosi­aa­li­työn­te­kijä ja neljä lakimiestä.

Sosiaalityöntekijöiden teh­tä­vänä on tun­nis­taa saa­pu­vien jou­kosta haa­voit­tu­vim­massa ase­massa ole­vat, kuten vam­mai­set, ihmis­kau­pan uhrit ja ilman huol­ta­jaa tul­leet alai­käi­set, sekä var­mis­taa että he saa­vat tar­vit­se­mansa juri­di­sen ja muun tuen. Nikoleta tekee myös las­ten­suo­je­lu­työtä ja alus­ta­via mie­len­ter­vey­den arvioita.

– En tee diag­noo­seja, mutta mie­tin case mana­ge­rina, mitä apua ihmi­set tar­vit­se­vat. Jos ihmi­sellä on vaka­via mie­len­ter­vey­del­li­siä ongel­mia, hän tar­vit­see eri­laista tukea kuin muut.

Tulijat saa­vat rekis­te­röin­nin jäl­keen mini­maa­li­set perus­tar­vik­keet elä­mi­seen, mutta tähän menee muu­tama päivä. Osa kiel­tei­sen pää­tök­sen saa­neista odot­taa kään­ny­tystä säilöönottokeskuksissa.

– Järjestömme yrit­tää aut­taa hei­tä­kin, han­kimme perus­tar­vik­keita ja tut­kimme hei­dän tapauk­si­aan, Nikoleta kertoo.

Morian lei­rin kapa­si­teetti on 3 500 ihmistä, mutta asuk­kaita on ollut jopa 8 000. Osa tel­toista on pys­ty­tetty lei­rin ulko­puo­lelle ilman sani­taa­tiota ja puh­dasta vettä.

– Vaikeinta on yrit­tää täyt­tää ihmis­ten toi­veet ja pyyn­nöt. Näen työs­säni ihmi­siä, jotka nuk­ku­vat kyl­mässä ilman kun­non vaat­teita tai ruo­kaa tai jonot­ta­vat tun­ti­kausia saa­dak­seen apua.

Vaikka kaikkia ei voisikaan auttaa

Nykyään Markella Valsami kou­lut­taa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kanssa teh­tä­vään työ­hön ja tekee vapaa­eh­tois­työtä A21-jär­jes­tössä, joka tie­dot­taa ihmiskaupasta.

– Tärkeintä osaa­mista on taito kuun­nella aktii­vi­sesti. Aina emme pysty aut­ta­maan, mutta toi­si­naan ihmis­ten täy­tyy vain saada tunne, että heitä kuul­laan. Tietysti täy­tyy myös pys­tyä lan­nis­tu­matta etsi­mään rat­kai­suja vai­keissa tilanteissa.

Muutamat asiakkaani menivät Suomeen, Raumalle.

Markella ker­too työnsä ole­van kai­kesta huo­li­matta hyvin motivoivaa.

– Pakolaiset ovat menet­tä­neet kai­ken, ja he ovat kii­tol­li­sia pie­nes­tä­kin avusta. Se on anta­nut minulle voi­mia jatkaa.

Uskoa työ­hön pitä­vät yllä myös kuu­lu­mi­set enti­siltä asiak­kailta. Nikoleta Papazisi pitää sosi­aa­li­sen median kautta yhteyttä Pohjois-Kreikassa vuonna 2016 tapaa­miinsa jesi­diyh­tei­sön jäse­niin, jotka ovat aset­tu­neet Saksaan ja Itävaltaan ja aloit­ta­neet elä­mänsä uudelleen.

Hyviä uuti­sia on saatu myös pohjoisempaa.

– Muutamat asiak­kaani meni­vät Suomeen, Raumalle, EU:n uudel­leen­si­joi­tus­oh­jel­man kautta. Sain heiltä vies­tin, että he ovat aset­tu­neet Raumalle hyvin. He koki­vat, että sopeu­tu­mi­nen Suomeen on ollut help­poa ja hei­dät on otettu hyvin ystä­väl­li­sesti vas­taan, ker­too Markella.

Riina-Maria Leskelä

Kreikan pakolaiset

Kreikan kautta on kul­ke­nut vuo­den 2015 jäl­keen yli mil­joona pako­laista, joista tällä het­kellä noin 60 000–80 000 olei­lee Kreikan pako­lais­lei­reillä. Suurin osa tuli­joista on syy­ria­lai­sia, afga­nis­ta­ni­lai­sia ja irakilaisia.
Kreikan armeija ja maa­han­muut­to­mi­nis­te­riö vas­taa­vat lei­rien hal­lin­noin­nista. Muut pää­toi­mi­jat ovat YK:n pako­lais­jär­jestö UNHCR, Danish Refugee Council (DRC) ja Kansainvälinen siir­to­lai­suus­jär­jestö IOM. Kreikan jul­ki­sen sek­to­rin pal­ve­lut sekä kan­sa­lais­jär­jes­töt kuten International Rescue Committee IRC ja lukui­sat kreik­ka­lai­set jär­jes­töt täy­den­tä­vät toimintaa.
Vuonna 2018 saa­pu­jista kaksi kol­mas­osaa oli aikui­sia ja kol­mas­osa lap­sia. Noin 3 800 pako­lais­lasta oles­ke­lee Kreikassa ilman huol­ta­jaa. Ilman huol­ta­jaa saa­pu­neista val­taosa (84 pro­sent­tia) on 14–17-vuotiaita. Suurin osa alai­käi­sistä oli lähe­tetty mat­kaan yksin, mutta vuonna 2018 jou­kossa oli myös 310 lasta, jotka menet­ti­vät van­hem­pansa tai jou­tui­vat heistä eroon mat­kan aikana.

Lähteet:
Unicef, 2018
Intervolve / E.K.K.A. 2019
Greek Council for Refugees 2018