Markella Valsami työtovereineen on työskennellyt turvapaikanhakijoiden kanssa vuodesta 2011, jolloin ensimmäiset syyrialaiset pakolaiset saapuivat Turkista Kreikkaan Evros-joen yli.

 

 

Eräänä päivänä pako­lais­ten luokse tuli ihmisiä, jot­ka kut­sui­v­at itseään sosi­aal­i­työn­tek­i­jöik­si. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jät toi­vat mukanaan ruokaa, vaat­tei­ta ja kenkiä, ja kuun­te­liv­at pako­laisia tarkasti, kun he ker­toi­vat kauheista koke­muk­sis­taan matkan aikana. Sit­ten sosi­aal­i­työn­tek­i­jät ker­toi­vat heille hei­dän oikeuk­sis­taan ja mah­dol­lisuuk­sis­taan tässä synkässä paikas­sa. Päivä päivältä ihmiset alkoi­vat muut­tua. He alkoi­vat ymmärtää, mitä sosi­aal­i­työn­tek­i­jät tekevät, ja alkoi­vat luot­taa hei­hin.”

Katkel­ma on tari­nas­ta, jon­ka sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Markel­la Val­sa­mi sai syyr­i­alaisil­ta tur­va­paikan­hak­i­joil­ta työsken­nel­lessään Pohjois-Kreikas­sa vuon­na 2014. Osana kir­jal­lisen ilmaisun ryh­mää syn­tynyt tari­na ilah­dut­taa Markel­laa vieläkin.

Työtäni oli toimia välittäjänä ja varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen kohtelu.

Markel­la saa usein selit­tää asi­akkailleen ja maan­miehilleen, mil­laista on pako­laisleirien sosi­aal­i­työ.

– Yritän aina ker­toa työstäni yksinker­tais­es­ti. Selitän, että meil­lä oli vain onnea, kos­ka sat­u­imme syn­tymään Kreikas­sa. Tule­vaisu­udessa me voisimme olla pako­lais­ten ase­mas­sa. Täl­löin ihmiset ymmärtävät ja halu­a­vat osoit­taa sol­i­daarisu­ut­ta.

Talouskriisi työn taustalla

Pääosin Syyr­i­an sodas­ta johtu­va pako­lais­tul­va on ollut Kreikalle suuri haaste, sil­lä se on kamp­pail­lut vuodes­ta 2009 läh­tien vakavas­sa talouskri­i­sis­sä.

– Kreikkalais­ten suh­tau­tu­mi­nen tuli­joi­hin vai­htelee, ker­too Markel­la.

Alus­sa use­at kreikkalaiset matkus­ti­vat saar­ille aut­ta­maan. Eri­tyis­es­ti Mytilenelle (suom. Les­bos), kos­ka siel­lä tilanne oli hyvin paha.

– Nykyään mon­et kreikkalaiset eivät ymmär­rä tilan­net­ta, vaik­ka moni heistä on itse tul­lut maa­han­muut­ta­jana Izmirin tai Istan­bu­lin kreikkalai­sista yhteisöistä. Mon­et ajat­tel­e­vat, että talouskri­isin ahdis­taes­sa on vaikea tul­la toimeen edes itse.

– Halu­aisin sanoa, että Kreikan talouden ongel­mat ovat lähen­täneet ihmisiä, mut­ta se on pikem­minkin saanut hei­dät pelkäämään toisi­aan, toteaa Markel­la.

Toisaal­ta mon­et kreikkalaiset yhä työsken­televät vapaae­htoisi­na ja aut­ta­vat pako­laisia. Haas­tat­telua edeltävänä päivänä Markel­la oli saanut laatikoit­tain vaat­tei­ta ja äid­in­maid­onko­rviket­ta.

 

Kuvassa lapsia ja aikuisia leikkimässä pallolla.

Vapaae­htoisjär­jestöt täy­den­tävät ammatil­lista työtä pako­laisleireil­lä. Kan­sain­väliset vapaae­htoiset leikit­tävät lap­sia man­nerkreikkalaisel­la leir­il­lä jouluku­us­sa 2018. Kuva: Riina-Maria Leskelä

Ateenassa on paljon pakolaisia

Markel­lan kiin­nos­tus pako­lais­ten kanssa tehtävään työhön ja ihmisoikeuskysymyk­si­in syt­tyi sosi­aal­i­työn opin­to­jen aikana Patrasin yliopis­tossa, mut­ta taustal­la on myös omako­htainen koke­mus.

– Isoäi­ti­ni saa­pui Turk­ista Kreikkaan orpona kreikkalaise­na pako­lais­lapse­na, ja minä kasvoin kuun­nellen hänen tari­noitaan. Minus­sa heräsi jo tei­ni-ikäisenä halu aut­taa mui­ta.

Markel­la suorit­ti opin­toi­hin liit­tyvän har­joit­telun jalka­u­tu­vas­sa mie­len­ter­veystyössä Ateenan kaduil­la ja tutus­tui sil­loin maa­han­muut­ta­ji­in.

– Afrikas­ta on tul­lut tänne ihmisiä aina. Tapasin myös paljon per­heitä Irak­ista ja Bangladeshista. Tuol­loin, viisi­toista vuot­ta sit­ten, palvelu­ja oli vielä tar­jol­la, ja päi­h­teet oli­vat suurem­pi ongel­ma kuin asun­not­to­muus. Nykyään Ateena on ylikan­soitet­tu pako­lais­ten vuok­si.

Evros-joel­la työsken­te­lyään Markel­la kuvaa ammatil­lis­es­ti tärkeim­mäk­si koke­muk­sek­seen.

– Ensim­mäiset syyr­i­alaiset pako­laiset van­git­ti­in ja laitet­ti­in säilöönot­tokeskuk­si­in. Joukos­sa oli myös paljon pieniä lap­sia ja use­at tuli­joista kär­sivät post-trau­maat­tis­es­ta stres­sireak­tios­ta. He trau­ma­ti­soi­tu­i­v­at uudelleen joutues­saan van­gi­tuik­si. Min­un työtäni oli toimia välit­täjänä mui­hin vira­nomaisi­in päin ja yrit­tää varmis­taa pako­lais­ten oikeu­den­mukainen kohtelu.

Tunnistetaan haavoittuneimmassa asemassa olevat

Vaik­ka Syyr­i­as­ta tuli­joiden määrä on viimeis­ten kah­den vuo­den aikana pienen­tynyt, yhteiskun­nan perus­palve­lut ovat Kreikas­sa edelleen suuren paineen alla.

– Kun alkuaikoina menimme tur­va­paikan­hak­i­joiden kanssa esimerkik­si sairaalaan, siel­lä turhaudut­ti­in. Tuli tunne, että teimme henkilökun­nan päivästä vaikean. Sit­ten alet­ti­in taju­ta, että tämä on nyt tilanne ja pako­laisil­la on oikeus saa­da apua, ker­too sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Niko­le­ta Papazisi.

Leirin kapasiteetti on 3 500 ihmistä, mutta asukkaita on jopa ollut 8 000.

 

Niko­le­ta työsken­telee täl­lä het­kel­lä Mytile­nen saarel­la, Mori­an ja Kara Tepen pako­laisleireil­lä kreikkalaises­sa kansalaisjär­jestössä, jos­sa työsken­telee hänen lisäk­seen toinen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ja neljä lakimi­estä.

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den tehtävänä on tun­nistaa saa­pu­vien joukos­ta haavoit­tuvim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat, kuten vam­maiset, ihmiskau­pan uhrit ja ilman huolta­jaa tulleet alaikäiset, sekä varmis­taa että he saa­vat tarvit­se­mansa juridis­en ja muun tuen. Niko­le­ta tekee myös las­ten­suo­je­lu­työtä ja alus­tavia mie­len­ter­vey­den arvioi­ta.

– En tee diag­noose­ja, mut­ta mietin case man­age­ri­na, mitä apua ihmiset tarvit­se­vat. Jos ihmisel­lä on vakavia mie­len­ter­vey­del­lisiä ongelmia, hän tarvit­see eri­laista tukea kuin muut.

Tuli­jat saa­vat rek­isteröin­nin jäl­keen min­i­maaliset perus­tarvikkeet elämiseen, mut­ta tähän menee muu­ta­ma päivä. Osa kiel­teisen päätök­sen saaneista odot­taa kään­ny­tys­tä säilöönot­tokeskuk­sis­sa.

– Jär­jestömme yrit­tää aut­taa heitäkin, han­kimme perus­tarvikkei­ta ja tutkimme hei­dän tapauk­si­aan, Niko­le­ta ker­too.

Mori­an leirin kap­a­siteet­ti on 3 500 ihmistä, mut­ta asukkai­ta on ollut jopa 8 000. Osa tel­toista on pystytet­ty leirin ulkop­uolelle ilman san­i­taa­tio­ta ja puh­das­ta vet­tä.

– Vaikein­ta on yrit­tää täyt­tää ihmis­ten toiveet ja pyyn­nöt. Näen työssäni ihmisiä, jot­ka nukku­vat kylmässä ilman kun­non vaat­tei­ta tai ruokaa tai jonot­ta­vat tun­tikau­sia saadak­seen apua.

Vaikka kaikkia ei voisikaan auttaa

Nykyään Markel­la Val­sa­mi koulut­taa tur­va­paikan­hak­i­joiden kanssa tehtävään työhön ja tekee vapaae­htoistyötä A21-jär­jestössä, joka tiedot­taa ihmiskau­pas­ta.

– Tärkein­tä osaamista on taito kuun­nel­la akti­ivis­es­ti. Aina emme pysty aut­ta­maan, mut­ta toisi­naan ihmis­ten täy­tyy vain saa­da tunne, että heitä kuul­laan. Tietysti täy­tyy myös pystyä lan­nis­tu­mat­ta etsimään ratkaisu­ja vaikeis­sa tilanteis­sa.

Muutamat asiakkaani menivät Suomeen, Raumalle.

Markel­la ker­too työn­sä ole­van kaikesta huoli­mat­ta hyvin motivoivaa.

– Pako­laiset ovat menet­täneet kaiken, ja he ovat kiitol­lisia pien­estäkin avus­ta. Se on antanut min­ulle voimia jatkaa.

Uskoa työhön pitävät yllä myös kuu­lu­miset entisiltä asi­akkail­ta. Niko­le­ta Papazisi pitää sosi­aalisen medi­an kaut­ta yhteyt­tä Pohjois-Kreikas­sa vuon­na 2016 tapaami­in­sa jesidiy­hteisön jäseni­in, jot­ka ovat aset­tuneet Sak­saan ja Itä­val­taan ja aloit­ta­neet elämän­sä uudelleen.

Hyviä uutisia on saatu myös pohjoisem­paa.

– Muu­ta­mat asi­akkaani menivät Suomeen, Rau­malle, EU:n uudelleen­si­joi­tu­so­hjel­man kaut­ta. Sain heiltä viestin, että he ovat aset­tuneet Rau­malle hyvin. He koki­vat, että sopeu­tu­mi­nen Suomeen on ollut help­poa ja hei­dät on otet­tu hyvin ystäväl­lis­es­ti vas­taan, ker­too Markel­la.

Riina-Maria Leskelä

Kreikan pakolaiset

Kreikan kaut­ta on kulkenut vuo­den 2015 jäl­keen yli miljoona pako­laista, joista täl­lä het­kel­lä noin 60 000–80 000 oleilee Kreikan pako­laisleireil­lä. Suurin osa tuli­joista on syyr­i­alaisia, afgan­istani­laisia ja irak­i­laisia.
Kreikan armei­ja ja maa­han­muut­to­min­is­ter­iö vas­taa­vat leirien hallinnoin­nista. Muut pää­toim­i­jat ovat YK:n pako­laisjär­jestö UNHCR, Dan­ish Refugee Coun­cil (DRC) ja Kan­sain­vä­li­nen siir­to­laisu­usjär­jestö IOM. Kreikan julkisen sek­torin palve­lut sekä kansalaisjär­jestöt kuten Inter­na­tion­al Res­cue Com­mit­tee IRC ja lukuisat kreikkalaiset jär­jestöt täy­den­tävät toim­intaa.
Vuon­na 2018 saa­pu­jista kak­si kol­ma­sosaa oli aikuisia ja kol­ma­sosa lap­sia. Noin 3 800 pako­lais­las­ta oleskelee Kreikas­sa ilman huolta­jaa. Ilman huolta­jaa saa­puneista val­taosa (84 pros­ent­tia) on 14–17-vuotiaita. Suurin osa alaikäi­sistä oli lähetet­ty matkaan yksin, mut­ta vuon­na 2018 joukos­sa oli myös 310 las­ta, jot­ka menet­tivät van­hempansa tai jou­tu­i­v­at heistä eroon matkan aikana.

Läh­teet:
Unicef, 2018
Inter­volve / E.K.K.A. 2019
Greek Coun­cil for Refugees 2018