Sosiaa­li­työllä on mielen­kiin­toinen – ja jännit­teinen – paikka yhteis­kunnan palve­lu­jär­jes­tel­mässä. Se on yhtäällä yhteis­kunnan lainsää­dännön ja palve­lu­ta­voit­teiden toteuttaja ja toisaalta oma ammat­tinsa, jonka olemas­saolo perustuu (tutkittuun?) tietoon ja taitoon auttaa ihmisiä erilai­sissa elämän­ti­lanteen vaikeuk­sissa.

Sosiaa­lityön juuretkin nousevat kahdesta suunnasta: hyvän­te­ke­väi­syys­jär­jes­töjen kehit­tä­mästä ammatil­li­sesta työstä ja julkisen vaivais- ja köyhäin­hoidon  ­kautta raken­tu­neesta lakisää­tei­sestä sosiaa­li­huol­losta. Yhtei­sö­työllä on vielä omat juurensa.

Jännitteet kuuluvat ja näkyvät monin tavoin. Ammat­ti­laisten puheen­vuo­roissa kannetaan huolta siitä, että he eivät voi toteuttaa ammatin etiikkaa kuntien niukoista voima­va­roista, hallinnon käytän­nöistä tai väärän­laiseen orien­taa­tioon perus­tu­vasta johta­mi­sesta johtuen. Toisaalta kansa­laiset ja valvonta­viranomaiset valit­tavat, että ammat­ti­laiset eivät toteuta lainsää­däntöä tarkoi­te­tulla tavalla.

Mihin kehikkoon ihminen sopii?

Keskeinen ero byrokraat­tisen ja profes­sio­naa­lisen työotteen välillä liittyy siihen, minkä­laisin viite­ke­hyksin ja käsittein asiakkaan kanssa tilan­netta kartoi­tetaan ja yhteistä prosessia viedään eteenpäin.

Byrokraat­tinen lähes­ty­mistapa jäsentää asiakkaan tilan­netta ja vaikeuksia lainsää­dännön, organi­saa­tio­ra­ken­teiden ja palve­lu­va­li­koiman suunnasta ja niistä nousevin käsittein. Ihmisten tilanteet ja tarpeet sovitetaan tähän kehikkoon.

Profes­sio­naa­linen lähes­ty­mistapa puolestaan jäsentää asiakkaan – ja muiden osallisten – kertomaa elämän­ti­lan­teiden, niitä kuvaavien käsit­teiden sekä ihmisten kokemusten ja niitä jäsen­tävien käsit­teiden avulla. Autta­misen välineet ja hallin­nol­liset kehykset otetaan käyttöön sen mukaan kuin tilanne vaatii.

Kun asiakkaat kertovat, että he eivät ole tulleet kuulluiksi tai yhteis­työ­kump­panit valit­tavat sosiaa­li­huollon päätös ­ten odotte­lusta, puhutaan byrokraat­ti­sesta lähes­ty­mis­ta­vasta. Kun asiakkaat kiittävät, että kerrankin joku kuunteli ja otti vakavasti, on ote ollut kaikesta päätellen profes­sio­naa­linen.

Jännitteinen kenttä on työntekijöille kuormittava.

Kannat­taisiko oikeissa työolo­suh­teissa selvittää, kummalla lähes­ty­mis­ta­valla päästään paremmin asiak­kaiden  ­elämässä myönteisiin muutoksiin, kumpi tuo enemmän työtyy­ty­väi­syyttä työnte­ki­jöille ja onnis­tu­misen energiaa organi­saa­tiolle. Ja onko kustan­nuk­sissa eroa?

Sosiaa­li­huol­to­lakiin sisäl­tyvät sosiaa­lityö ja sosiaa­liohjaus omina toimin­ta­muo­toineen. Kun lisäksi voimassa on kumpaakin ammat­ti­ryhmää koskeva ammatin­har­joit­ta­mislaki, on lainsäätäjä antanut mahdol­li­suuden, jopa velvoitteen, myös profes­sio­naa­li­selle käytän­nölle.