Sosi­aa­li­työllä on mie­len­kiin­toi­nen – ja jän­nit­tei­nen – paikka yhteis­kun­nan pal­ve­lu­jär­jes­tel­mässä. Se on yhtäällä yhteis­kun­nan lain­sää­dän­nön ja pal­ve­lu­ta­voit­tei­den toteut­taja ja toi­saalta oma ammat­tinsa, jonka ole­mas­saolo perus­tuu (tut­kit­tuun?) tie­toon ja tai­toon aut­taa ihmi­siä eri­lai­sissa elä­män­ti­lan­teen vai­keuk­sissa.

Sosi­aa­li­työn juu­ret­kin nouse­vat kah­desta suun­nasta: hyvän­te­ke­väi­syys­jär­jes­tö­jen kehit­tä­mästä amma­til­li­sesta työstä ja jul­ki­sen vai­vais- ja köy­häin­hoi­don  ­kautta raken­tu­neesta laki­sää­tei­sestä sosi­aa­li­huol­losta. Yhtei­sö­työllä on vielä omat juu­rensa.

Jän­nit­teet kuu­lu­vat ja näky­vät monin tavoin. Ammat­ti­lais­ten puheen­vuo­roissa kan­ne­taan huolta siitä, että he eivät voi toteut­taa amma­tin etiik­kaa kun­tien niu­koista voi­ma­va­roista, hal­lin­non käy­tän­nöistä tai vää­rän­lai­seen orien­taa­tioon perus­tu­vasta joh­ta­mi­sesta joh­tuen. Toi­saalta kan­sa­lai­set ja valvonta­viranomaiset valit­ta­vat, että ammat­ti­lai­set eivät toteuta lain­sää­dän­töä tar­koi­te­tulla tavalla.

Mihin kehikkoon ihminen sopii?

Kes­kei­nen ero byro­kraat­ti­sen ja pro­fes­sio­naa­li­sen työ­ot­teen välillä liit­tyy sii­hen, min­kä­lai­sin vii­te­ke­hyk­sin ja käsit­tein asiak­kaan kanssa tilan­netta kar­toi­te­taan ja yhteistä pro­ses­sia vie­dään eteen­päin.

Byro­kraat­ti­nen lähes­ty­mis­tapa jäsen­tää asiak­kaan tilan­netta ja vai­keuk­sia lain­sää­dän­nön, orga­ni­saa­tio­ra­ken­tei­den ja pal­ve­lu­va­li­koi­man suun­nasta ja niistä nouse­vin käsit­tein. Ihmis­ten tilan­teet ja tar­peet sovi­te­taan tähän kehik­koon.

Pro­fes­sio­naa­li­nen lähes­ty­mis­tapa puo­les­taan jäsen­tää asiak­kaan – ja mui­den osal­lis­ten – ker­to­maa elä­män­ti­lan­tei­den, niitä kuvaa­vien käsit­tei­den sekä ihmis­ten koke­mus­ten ja niitä jäsen­tä­vien käsit­tei­den avulla. Aut­ta­mi­sen väli­neet ja hal­lin­nol­li­set kehyk­set ote­taan käyt­töön sen mukaan kuin tilanne vaa­tii.

Kun asiak­kaat ker­to­vat, että he eivät ole tul­leet kuul­luiksi tai yhteis­työ­kump­pa­nit valit­ta­vat sosi­aa­li­huol­lon pää­tös ­ten odot­te­lusta, puhu­taan byro­kraat­ti­sesta lähes­ty­mis­ta­vasta. Kun asiak­kaat kiit­tä­vät, että ker­ran­kin joku kuun­teli ja otti vaka­vasti, on ote ollut kai­kesta pää­tel­len pro­fes­sio­naa­li­nen.

Jännitteinen kenttä on työntekijöille kuormittava.

Kan­nat­tai­siko oikeissa työ­olo­suh­teissa sel­vit­tää, kum­malla lähes­ty­mis­ta­valla pääs­tään parem­min asiak­kai­den  ­elä­mässä myön­tei­siin muu­tok­siin, kumpi tuo enem­män työ­tyy­ty­väi­syyttä työn­te­ki­jöille ja onnis­tu­mi­sen ener­giaa orga­ni­saa­tiolle. Ja onko kus­tan­nuk­sissa eroa?

Sosi­aa­li­huol­to­la­kiin sisäl­ty­vät sosi­aa­li­työ ja sosi­aa­lioh­jaus omina toi­min­ta­muo­toi­neen. Kun lisäksi voi­massa on kum­paa­kin ammat­ti­ryh­mää kos­keva amma­tin­har­joit­ta­mis­laki, on lain­sää­täjä anta­nut mah­dol­li­suu­den, jopa vel­voit­teen, myös pro­fes­sio­naa­li­selle käy­tän­nölle.