Tampereella on järjestetty vuodesta 2012 lähtien työttömille  tarkoitettuja sosiaalisen kuntoutuksen ryhmiä, joissa käsitellään arkielämän taitoja, päihteitä, koulutukseen tai työhön tarvittavia tietoja ja taitoja sekä opetellaan ryhmässä toimimista.

 

Sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen tii­miin kuu­luu kuusi sosi­aa­li­työn­te­ki­jää, kaksi sosi­aa­lioh­jaa­jaa ja toi­mis­to­työn­te­kijä. Sosi­aa­li­työn­te­kijä Heidi Kor­ho­nen ker­too,
että ryh­mät on tar­koi­tettu pit­kä­ai­kais­työt­tö­mille ja ensi­si­jai­sesti yli tuhat päi­vää työ­mark­ki­na­tu­kea saa­neille.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät etsi­vät ryh­miin tuli­jat: Kelalta saa­ta­vien työt­tö­myy­sa­jan ker­ty­mä­tie­to­jen poh­jalta lähes­ty­tään asiak­kaita, ja ryh­mästä kiin­nos­tu­vat voi­vat itse ottaa yhteyttä sosi­aa­li­seen kun­tou­tuk­seen.

− Ryh­mään tulee jäse­niä myös viran­omai­soh­jauk­sena vaik­kapa aikuis­so­si­aa­li­työn, toi­meen­tu­lo­tuen tai psy­kiat­rian puo­lelta. Lisäksi TE-toi­mis­tosta voi­daan ohjata asiak­kaita meille, ker­too Heidi Kor­ho­nen.

Ryh­mään osal­lis­tu­mi­sen rima on ase­tettu niin alas, että siitä voi hypätä yli ja edetä sopi­vasti pie­nin aske­lin. Pää­syn esteenä on akuutti päih­tei­den tai huu­mei­den käyttö, mutta ryh­män aikana asia­kas voi kui­ten­kin olla avo­kat­kolla. Jos hänellä on mielenterveysongelmia,mietitään, onko ryh­mä­toi­minta hänelle sopi­va­vaih­toehto.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät laa­ti­vat asiak­kaalle pal­ve­lusuun­ni­tel­man ja yhdessä vali­taan sopi­vin ryhmä. Tämän jäl­keen teh­dään asiak­kaan kanssa akti­voin­ti­suun­ni­telma. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät vie­rai­le­vat ryh­missä ja ker­to­vat sosi­aa­li­pal­ve­luista ja  jat­ko­mah­dol­li­suuk­sista. Ryh­mä­läi­set saa­vat halu­tes­saan tavata sosi­aa­li­työn­te­ki­jäänsä yksi­lö­kes­kus­te­luissa, ja muina aikoina he voi­vat olla yhtey­dessä häneen puhe­li­mitse tai säh­kö­pos­titse.

− Olemme hei­dän käy­tet­tä­vis­sään koko ryh­män ajan, Kor­ho­nen sanoo.

Ulos neljän seinän sisältä

Ryh­mät kokoon­tu­vat kol­men kuu­kau­den ajan ker­ran vii­kossa eri puo­lilla kau­pun­kia. Kau­pun­gin oman työn lisäksi ryh­mä­toi­min­taa oste­taan kuu­delta pal­ve­lun­tuot­ta­jalta. Nämä ovat Sopi­mus­vuori, A‑kilta, Sini­nauha, Sil­ta­val­men­nus, Kun­tou­tus­polku ja Yhdessä sel­viy­ty­mi­sen tuki.

Pal­ve­lun­tuot­ta­jilla voi olla kol­mesta vii­teen ryh­mää ker­ralla. Pal­ve­lun­tuot­ta­jien
ryh­missä on 12 asia­kasta ja aikuis­so­si­aa­li­työn ryh­mässä 15. Viime vuonna kokoon­tui 77 ryh­mää.

Tulijoita on paljon ja ryhmät täyttyvät nopeasti.


Asia­kas saa ryh­män ajaksi bus­si­kor­tin, jonka hän saa ladata neljä ker­taa, eli hän saa käyt­tää kuu­kau­dessa 50 mat­kaa. Toi­si­naan asiak­kaat ihmet­te­le­vät, miksi ilmai­sia mat­koja anne­taan niin pal­jon, ker­too Heidi Kor­ho­nen.

− Kan­nus­tamme heitä läh­te­mään muul­loin­kin pois kotoa, eikä se saa jäädä siitä kiinni, että ei ole rahaa bus­siin. Ryh­mä­läi­set saa­vat kokoon­tu­mis­päi­vinä aamu­kah­vin ja lou­naan. Heille mak­se­taan toi­min­ta­ra­hana tai kulu­kor­vauk­sena 9 euroa kul­ta­kin osal­lis­tu­mis­päi­vältä.

Työ­tön työn­ha­kija on oikeu­tettu työt­tö­myy­se­tuu­teen ryh­mä­toi­min­nan aikana, ja osal­lis­tu­mi­nen täyt­tää työs­sä­olo­vel­voi­tetta, koska sosi­aa­li­nen kun­tou­tus kuu­luu kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan lain pii­riin.

Sosi­aa­li­työn­te­kijä Mira Kola­jon mukaan ryh­missä puhu­taan ter­vey­s­asioista
sekä ylei­sesti hyvin­voin­tiin ja arjen suju­mi­seen liit­ty­vistä asioista. Lisäksi tutus­tu­taan työl­li­syysja sosi­aa­li­pal­ve­lui­hin sekä eri yhdis­tys­ten toi­min­taan.

− Jos asiak­kaalla ei ole ryh­mään tul­les­saan asun­toa, autamme ja neu­vomme  asun­non hakuun liit­ty­vissä asioissa, Kolajo lisää.

Mahdollisuus työtoimintaan

Suu­rin osa ryh­mistä on niin sanot­tuja perus­ryh­miä, mutta osalla ryh­mistä on eri­lai­sia toi­minta- tai tee­ma­pai­no­tuk­sia. Oma ryh­mänsä on nuo­rille alle 30-vuo­tiaille ja maa­han­muut­ta­jille. On lii­kun­ta­pai­not­tei­nen ryhmä ja ryhmä yli 50-vuo­tiaille.

Sosiaalisen kuntoutuksen tiimi saa kehittää työtään kiitettävän itsenäisesti.

Lisäksi on eri­ta­soi­sia tie­to­ko­neen käyt­töön opas­ta­via ryh­miä. Ryh­män aikana jokai­selle asiak­kaalle suun­ni­tel­laan jat­ko­polku. Jat­ko­pol­kuna voi olla esi­mer­kiksi kun­tout­tava työ­toi­minta, jos kat­so­taan, että se on sopi­va­pal­velu.

− Ryh­mät käy­vät tutus­tu­massa eri työ­toi­min­ta­paik­koi­hin, ja me sosi­aa­li­työn­te­ki­jät voimme tehdä ohjauk­sen työ­toi­min­taan. Jos asia­kas siir­tyy meiltä kun­tout­ta­vaan työ­toi­min­taan, hän tekee siellä aluksi kol­men kuu­kau­den sopi­muk­sen, Mira Kolajo sanoo.

Sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen ryh­män kesto perus­tuu lakiin kun­tout­ta­vasta  työ­toi­min­nasta. Pal­ve­lua on jär­jes­tet­tävä vähin­tään kol­meksi kuu­kau­deksi  ker­ral­laan. Tuona aikana hen­ki­lön tulee osal­lis­tua pal­ve­luun vähin­tään yhden ja  enin­tään nel­jän päi­vän aikana kalen­te­ri­vii­kossa.

Yhden päi­vän aikana pal­ve­lun tulee kes­tää vähin­tään neljä tun­tia. Asiak­kaalla on oikeus olla yhteensä 24 kuu­kautta kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan lain mukai­sessa toi­min­nassa. Kola­jon mukaan mini­mi­kes­toon on pää­dytty siksi, että kyseessä on mata­lim­man kyn­nyk­sen pal­velu, ja asiak­kai­den on hel­pompi sitou­tua pal­ve­luun, kun se kes­tää vain kolme kuu­kautta.

− Tämä ei tie­ten­kään estä osal­lis­tu­masta uudel­leen pal­ve­luun. Monet jat­ka­vat­kin ensim­mäi­sen ryh­män jäl­keen vielä toi­seen ja jopa kol­man­teen sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen ryh­mään, Kolajo täs­men­tää.

Työtä kehitetään asiakkaiden avulla

Viime vuonna ryh­missä aloitti 874 asia­kasta. Heistä noin 28 pro­sent­tia jat­koi  kun­tout­ta­vassa työ­toi­min­nassa ja hie­man yli 40 pro­sent­tia toi­sessa sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen ryh­mässä.

Sosi­aa­li­työn­te­kijä Johanna Hou­rula ker­too, että ryh­mistä on saatu erit­täin hyvää palau­tetta. Tär­keim­pänä ei pidetä sitä, mihin asia­kas jat­kaa, vaan pal­ve­lun  hyvin­voin­tia kohot­ta­vaa vai­ku­tusta. Viime vuonna ryh­män kes­keytti vain kah­dek­san pro­sent­tia, mikä on Hou­ru­lan  mie­lestä pieni määrä ottaen huo­mioon, että asiak­kailla voi olla monen­lai­sia ongel­mia.

− On era­koi­tu­neita ihmi­siä, jotka eivät ole tavan­neet ketään pit­kään aikaan. Heille on suuri saa­vu­tus, että he tule­vat tänne edes ker­ran vii­kossa. Moni sanoo saa­neensa täällä kave­reita ja onpa joi­tain romans­se­ja­kin syn­ty­nyt.

Sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen tiimi kokoon­tuu vii­koit­tain, jol­loin käy­dään läpi tulossa ole­vat asiak­kaat ja tar­kas­tel­laan, mil­lai­sia tar­peita heillä on. Tar­pei­den mukaan voi­daan pal­ve­lun­tuot­ta­jille esit­tää toi­vo­muk­sia eri­lai­sista ryh­mistä. Ryh­mien kehit­tä­mi­seksi tiimi hyö­dyn­tää muun muassa koke­mus­asian­tun­ti­joita ja tekee palau­te­ky­se­lyjä sekä ryh­mä­läi­sille että pal­ve­lun­tuot­ta­jille.

− On tär­keää, että saamme kehit­tää työ­tämme koko ajan, koska asiak­kai­den­kin tar­peet muut­tu­vat, Johanna Hou­rula sanoo.

Iita Ket­tu­nen