Miten paljon sosiaalityöntekijät tekevät terapeuttista työtä ja millaisia mahdollisuuksia ja reunaehtoja työhön liittyy?

 

 

Elokuun lopussa väi­tel­lyt Leena Leinonen toi­mii yli­opisto-opet­ta­jana Itä-Suomen yli­opis­tossa Kuopion kam­puk­sella. Käytännön sosi­aa­li­työn koke­musta hänellä on sosi­aa­li­toi­mis­ton sosi­aa­li­työstä ja somaat­ti­sen eri­kois­sai­raan­hoi­don sosi­aa­li­työstä. Sairaalassa työs­ken­nel­les­sään Leinonen koh­tasi pal­jon asiak­kaita, joilla oli somaat­ti­sen sai­rau­den ohella mie­len­ter­vey­teen ja ihmis­suh­tei­siin liit­ty­viä haasteita.

– Kävin asiak­kai­deni kanssa ana­lyyt­ti­sia kes­kus­te­luja, joi­den poh­jalta kiin­nos­tuin tera­peut­ti­sesta työ­ot­teesta käy­tän­nön sosi­aa­li­työssä. Aihetta ei ollut tut­kittu aiem­min Suomessa, Leinonen kertoo.

Tutkimuksen teo­reet­ti­sen vii­te­ke­hyk­sen muo­dos­taa kaksi kes­keistä käsi­tettä: Niklas Luhmannin raja­pinta ja Malcolm Paynen reflek­sii­vis-tera­peut­ti­nen orien­taa­tio. Paynen teo­ria puhut­teli Leinosta, koska se oli moder­neista sosi­aa­li­työn klas­si­koista ainoa, joka käytti tera­peut­ti­suu­den käsi­tettä sosi­aa­li­työn kontekstissa.

Terapeuttinen työote auttaa sosiaalityöntekijää vieraskentällä

Väitöskirjaansa var­ten Leinonen keräsi sekä mää­räl­listä että laa­dul­lista aineis­toa. Häntä kiin­nosti, pal­jonko tera­peu­tin päte­vyy­den saa­neita sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä on Suomessa. Rekisteritiedon puut­tuessa Leinonen päätti kerätä itse aineis­toa psy­kiat­ri­sen eri­kois­sai­raan­hoi­don sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiltä, joita tut­ki­muk­seen osal­lis­tui 249. Heistä 77 (31 %) oli suo­rit­ta­nut terapiakoulutuksen.

– Kun aloin kerätä aineis­toa, minulla ei ollut tie­toa siitä, mitä tera­pia­suun­tauk­sia sosi­aa­li­työn saralta löy­tyy. Tarvitsin ylei­sen teo­reet­ti­sen tulo­kul­man tera­peut­ti­suu­teen, jotta en tul­lut sul­ke­neeksi mitään pois, hän sanoo.

Kyselylomakkeeseen vas­tan­nei­den kes­kuu­desta Leinonen valitsi kah­dek­san sosi­aa­li­työn­te­ki­jää syvä­haas­tat­te­lui­hin, jotka muo­dos­ta­vat tut­ki­muk­sen laa­dul­li­sen poh­jan. Haastatteluilla hän sel­vitti, mil­lai­sia mer­ki­tyk­siä tera­pia­kou­lu­tuk­sen saa­neet sosi­aa­li­työn­te­ki­jät antoi­vat tera­peut­ti­selle työotteelle.

Psykiatrisen eri­kois­sai­raan­hoi­don ympä­ristö on hoi­dol­li­nen, ja sosi­aa­li­työn­te­kijä toi­mii vie­ras­ken­tällä sai­raa­laym­pä­ris­tössä. Leinosen yllätti posi­tii­vi­sesti oman tut­ki­muk­sensa tulok­sissa se tapa, jolla tera­peut­ti­nen orien­taa­tio kytki sosi­aa­li­työn­te­ki­jät eri­kois­sai­raan­hoi­don perustehtävään.

– Terapeuttisen työ­ot­teen omak­su­mi­nen aut­toi sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä lunas­ta­maan paik­kansa hoi­dol­li­sessa toi­min­ta­kon­teks­tissa, Leinonen sanoo.

Terapeuttisten käy­tän­tö­jen väli­tyk­sellä moniam­ma­til­li­seen työs­ken­te­lyyn oli hel­pompi sisäl­lyt­tää sosi­aa­li­työn ele­ment­tejä. Mekanismi on Leinosen mukaan abstrakti ja jopa para­dok­saa­li­nen, mutta suo­raan asiak­kaan etuun vai­kut­tava ja siten palau­tet­ta­vissa kon­kreet­ti­siin työn tuloksiin.

Sosiaalityöntekijä–terapeutti-kaksoispositiossa on pidettävä sosiaali­työn perustehtävä ja eetos mukana.

– Kun työn­te­kijä hah­mot­taa tera­peut­ti­sen koh­taa­mi­sen mer­ki­tyk­sen, asia­kas tulee näh­dyksi koko­nais­val­tai­sesti sosi­aa­li­sista suh­teis­taan käsin. Monet tera­pia­tek­nii­kat ovat­kin sel­lai­sia, joita voisi ylei­sem­min­kin käyt­tää sosi­aa­li­työssä, Leinonen pohtii.

Terapiakoulutuksella oli vai­ku­tusta myös työssä jaksamiseen.

– Terapiakoulutukseen sisäl­tyvä oma tera­pia suo­jasi sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä myö­tä­tun­to­uu­pu­muk­selta ja aut­toi heitä pysy­mään alalla.

Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät eivät saa unohtua

Leinosen mukaan sosi­aa­li­sen ja tera­peut­ti­sen työn raja­pin­nalla työs­ken­te­lyyn kuu­luu kui­ten­kin tiet­tyjä reu­naeh­toja. Keskeisin haaste liit­tyy sosi­aa­li­työn tär­keim­piin yhteis­kun­nal­li­siin teh­tä­viin, joista on pidet­tävä kiinni sil­loin­kin, kun sosi­aa­li­työn­te­kijä on kou­lut­tau­tu­nut tera­peu­tiksi. Jos työ sisäl­tää ainoas­taan tera­peut­ti­sia käy­tän­töjä, muut­tuu se hoi­to­työksi. Kollegiaalisen tuen puut­tuessa omasta sosi­aa­li­työn amma­til­li­suu­desta on tär­keää pitää itse kiinni.

– Terapeuttinen työ­ote ei auto­maat­ti­sesti tar­koita, että men­nään psy­ko­lo­gi­sen työn syö­ve­rei­hin. Yhteiskunnallisen muu­to­sa­gen­tin teh­tävä on tie­toi­sesti pidet­tävä kirk­kaana mie­lessä, Leinonen sanoo.

Väitöskirja sisäl­tää useita toi­men­pi­de­suo­si­tuk­sia, joista Leinonen haluaa sosi­aa­li­työn yli­opisto-opet­ta­jan posi­tiosta käsin nos­taa esille eri­tyi­sesti kaksi kou­lu­tuk­seen kyt­key­ty­vää ehdotusta.

– Sosiaalityön perus­kou­lu­tuk­seen sisään tulisi raken­taa lisää yleis­te­ra­peut­ti­sia työs­ken­te­ly­val­miuk­sia, kuten voi­ma­vara- ja rat­kai­su­kes­kei­sen työn periaatteita.

Itä-Suomen yli­opis­ton sosi­aa­li­työn opis­ke­li­joi­den palaut­teissa tois­tuu toive vuo­ro­vai­ku­tuso­pin­to­jen vah­vis­ta­mi­sesta. Terapeuttisten käy­tän­tö­jen ope­tus tar­joaa tule­vai­suu­den sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille väli­neitä omaan työssä jak­sa­mi­seen. Se on tär­keää, jotta ammat­ti­lai­set pysy­vät kentällä.

Toinen toi­men­pi­de­suo­si­tus liit­tyy moniam­ma­til­li­sen yhteis­työn val­miuk­sia lisää­vään kou­lu­tuk­seen. Eri alo­jen ammat­ti­lai­set toi­mi­vat hyvin­voin­nin ken­tillä ene­ne­vissä mää­rin yhdessä, joten heitä olisi Leinosen mukaan hyvä tehdä toi­sil­leen tutuiksi jo opis­ke­luai­kana. Tämä hel­pot­taisi moniam­ma­til­lista työs­ken­te­lyä ja madal­taisi ammat­ti­ryh­mien väli­siä raja-aitoja.

Leinonen uskoo, että muu­tok­sia saa­tai­siin aikaan jo pie­nellä opin­to­si­säl­tö­jen uudelleenjäsennyksellä.

– Teemme yhteis­työssä Sosnetin kanssa jo nyt yli­opis­to­ra­joja ylit­tä­vää kou­lu­tusta. Verkosto antaisi mah­dol­li­suu­den myös vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen ja tera­peut­tis­ten val­miuk­sien val­ta­kun­nal­li­seen opetukseen.

Ella Rantanen 

Yhteiskuntatieteiden toh­tori Leena Leinosen väi­tös­kirja Sosiaalityön ja tera­pian raja­pin­nalla. Sosiaalityön tera­peut­ti­nen orien­taa­tio ja amma­til­li­nen itseym­mär­rys psy­kiat­ri­sessa eri­kois­sai­raan­hoi­dossa tar­kas­tet­tiin 29.8.2020 Itä-Suomen yli­opis­ton Kuopion kampuksella.