Miltä tuntuisi elää maailmassa, missä ihmisillä olisi tunne kuulumisesta samaan tarinaan toisten ihmisten kanssa?

 

 

Tai miltä tun­tu­isi tehdä työtä, jon­ka merk­i­tys ja mielekkyys tuli­si­vat pyrkimyk­ses­tä tukea toista ihmistä kas­va­maan aidok­si itsek­si – sivistyneek­si per­soon­aksi – joka akti­ivise­na toim­i­jana voisi toteut­taa paras­ta itseään yhteisöis­sä ja yhteiskun­nas­sa?

Kuvassa arvioitavan kirjan kansi.Noiden kysymys­ten vierelle ovat Eli­na Nivala ja San­na Ryynä­nen aset­tuneet teok­ses­saan Sosi­aaliped­a­gogi­ik­ka – Kohti inhimil­lisem­pää yhteiskun­taa. Kir­joit­ta­jat kiteyt­tävät teok­sen­sa alkule­hdil­lä sosi­aaliped­a­gogi­ikan tavoit­teek­si kulkemisen kohti inhimil­lisem­pää yhteiskun­taa, mihin kuu­luu yhteiskun­nal­lisen tasa-arvon ja oikeu­den­mukaisu­u­den vahvis­tamisen rin­nal­la myös ekol­o­gisen sivistyk­sen edis­tämi­nen.

Kir­joit­ta­jat etsivät vas­tauk­sia kysymyk­si­in: Mitä sosi­aaliped­a­gogi­ik­ka on? Mitä työl­lä tavoitel­laan? Miten sitä tehdään? Vas­tauk­sia etsitään kansan­ta­juis­es­ti yhdessä muun muas­sa Jane Addam­sin, John Deweyn, Paulo Freiren, Han­nah Arendtin ja Jür­gen Haber­masin kanssa. Har­voin on sosi­aal­ista aut­tamistyötä käsitel­ty näin vankalta filosofiselta poh­jal­ta!

Teos antaa luk­i­jalle run­saasti teo­reet­tista ja käytän­nöl­listä tietoa sosi­aaliped­a­gogi­ikan yti­men ymmärtämiseen ja sosi­aaliped­a­gogisen sosi­aal­i­työn mah­dol­lisuuk­sien oival­tamiseen. Teosta voidaan pitää merkit­tävänä suo­ma­laise­na kult­tuu­ritekona.

Sosi­aaliped­a­gogi­ik­ka on ark­ista toim­intaa, jota kuka tahansa voi tehdä, kun­han on ensin oival­tanut sosi­aaliped­a­gogisen tavan ajatel­la ja toimia. Kir­joit­ta­ja totea­vat, että tärkeää on tun­nistaa sosi­aaliped­a­gogisen toimin­nan ”hen­ki”, ja tul­la tietoisek­si siitä, minkä sosi­aaliped­a­gogisen toimin­nan suun­tauk­sen kokee ja tun­tee itselle omak­si. Teos tar­joaakin väkevän perus­tan kaiken kas­va­tus- ja aut­tamistyön perus­tak­si.

Sosi­aaliped­a­gogista työtä tehdään työot­teel­la, jos­sa olen­naista on dialo­gi, yhteisöl­lisyys ja osal­lisu­us. Täy­dek­si ihmisek­si kas­vami­nen tapah­tuu yhteisöis­sä ja sik­si on tärkeää tukea ihmis­ten kasvua osal­lisu­u­teen, yhteiselämään ja sol­i­daarisu­u­teen. Työssä yhteis­toimin­nal­lisu­us, luovu­us ja koke­musten reflek­toin­ti ovat tärkeitä. Monis­sa Euroopan mais­sa sosi­aaliped­a­gogi­ik­ka on keskeinen sosi­aal­i­työn työori­en­taa­tio.

Nykyisen tek­nol­o­gisen imper­ati­ivin hal­lit­se­mas­sa kult­tuuris­sa suorit­ta­mi­nen on tärkeäm­pää kuin ihmisen kohtaami­nen ja hyvin toim­imi­nen. Tässä asi­as­sa Nivalan ja Ryynäsen teos kul­kee vas­tavir­taan. Temp­pu­jen ja menetelmien sijaan teos tar­joaa pohdit­tavak­si ajat­telu- ja toim­inta­mallin, joka on kri­it­ti­nen suh­teessa val­lit­se­vaan.

Teos haas­taa eri­tyis­es­ti kas­vatuk­sen, opetuk­sen, tutkimuk­sen sekä sosi­aali- ja ter­veysalan töis­sä toimi­vat pohti­maan työot­teitaan. Teos antaa hyviä vih­jeitä kenelle tahansa löytää työhön mielekkyyt­tä ja merk­i­tyk­sel­lisyyt­tä. Teosta lukies­sa maail­man parem­mak­si tekem­i­nen ei tun­nu has­sum­mal­ta ajatuk­selta. Nivala ja Ryynä­nen avaa­vat teok­ses­saan keskustelun 2020-luvun kas­vatuk­sen ohes­sa koko yhteiskun­nan uud­is­tamiseen.

Voit­to Kuos­ma­n­en
lehtori, Lapin AMK

Juha San­ta­la
lehtori Tam­pereen AMK

 

Eli­na Nivala ja San­na Ryynä­nen: Sosi­aaliped­a­gogi­ik­ka. Gaudea­mus 2019.