Pakolaistaustaiset nuoret kaipaavat aikuista, joka ehtii jutella heidän kanssaan.

 

Erityis­es­ti kon­flik­tialueil­ta tulleet nuoret ovat usein koke­neet raskai­ta mene­tyk­siä ja väki­val­taa. He saat­ta­vat kär­siä unet­to­muud­es­ta ja eri­lai­sista psyko­so­maat­ti­sista oireista, ja hei­dän on usein vaikea keskit­tyä koulunkäyn­ti­in.

Nuoret eivät liioin selviy­dy yksin palvelu­jär­jestelmän viidakos­sa. Kos­ka asioiden hoito, hake­musten täyt­tämi­nen ja vaikka­pa asun­non hakem­i­nen vievät niin paljon aikaa, heil­lä on usein paljon pois­saolo­ja koulus­ta.

Espoon maa­han­muut­ta­japalvelu­iden kak­si sosi­aalio­h­jaa­jaa ovat jalka­u­tuneet nuorten tuek­si aikuis­ten peru­sopetuk­sen alku­vai­heen opetuk­seen Omn­ian oppi­laitok­seen. Nuoret ovat pääosin yksin alaikäis­inä maa­han tullei­ta ja iältään nyt 17−25-vuotiaita.

Sosi­aalio­h­jaa­ja Anne-Maar­it Pulli­nen ker­too, että mon­et nuoret ovat koti­maas­saan käyneet koulua hyvin vähän tai ei ollenkaan, joten jo oppimis­taito­jen opet­telem­i­nen on iso tehtävä. Sik­si oppitun­nit ja koulupäivät nou­dat­ta­vat samaa struk­tu­uria ja asi­at tois­tu­vat saman­laisi­na, jot­ta myös kieli­taidot­toman nuoren on helpom­pi pysyä mukana.

− Pyrimme siihen, että päivässä olisi mah­dol­lisim­man vähän ennakoimat­to­mia muu­tok­sia ja kaoot­tisia tilantei­ta. Olemme tosi tiukko­ja sään­nöistä, pois­saoloista ja koulus­sa käyt­täy­tymis­es­tä. Sik­si on tärkeää, että opet­ta­jat ja henkilökun­takin nou­dat­ta­vat yhteisiä sään­töjä.

Luokkaan tueksi

Sosi­aalio­h­jaa­jien työhuoneen ovi on auki pitkin koulupäivää, joten sinne on help­po pistäy­tyä. Koulupäivän jäl­keen nuori voi jäädä jut­tele­maan asiois­taan ohjaa­jan kanssa.

− Nuoret selkeästi kaipaa­vat aikuista, joka ehtii istua hei­dän kanssaan ja keskit­tyä hei­dän asioi­hin­sa.

Jos nuori asuu yksin ja on jatku­vasti väsynyt, hänel­lä saat­taa olla elämän­ryt­mi sekaisin. Ohjaa­jat ker­to­vat nuorelle, että unet­to­muu­teen saat­taa vaikut­taa vaikka­pa se, että alkaa lait­taa ruokaa yöl­lä. Jos nuorel­la on vaikeuk­sia herätä aamul­la koulu­un, hän voi sopia ohjaa­jan kanssa, että tämä soit­taa herä­tyspuhelun.

Pullisen mukaan nuoret tarvit­se­vat myös paljon palvelu­o­h­jaus­ta. He opet­tel­e­vat ohjaa­jien kanssa luke­maan ja täyt­tämään eri­laisia hake­muk­sia. Ohjaa­jat aut­ta­vat tarvit­taes­sa varaa­maan aiko­ja ter­veyspalvelui­hin tai etsimään har­ras­tuk­sia.

Jos nuori halu­aa, ohjaa­ja voi tul­la myös luokkaan nuoren tuek­si ja opet­ta­jan työ­parik­si.

Sosiaaliohjaajien työhuoneen ovi on auki pitkin koulupäivää.

− Jos nuori on huonovoin­ti­nen tai luokas­sa on ollut jokin kon­flik­ti, tilanne saat­taa helpot­tua sil­lä, että me tulemme sinne mukaan.

Aikuis­ten peru­sopetuk­sen alku­vai­heen opetuk­ses­sa on kahdek­san ryh­mää, jos­sa kus­sakin noin viisi­toista opiske­li­jaa eri maista. Ohjaa­jat vetivät lukukau­den aluk­si kaikille ryh­mille ryh­mäy­tymis­tun­nit nimi- ja tutus­tu­mis­leikkei­neen. Tun­nin lopuk­si keskustelti­in siitä, mil­laises­sa ryh­mässä on hyvä opiskel­la. Nuorten piti myös keskenään miet­tiä opiskeluryh­mälleen yhteisiä sään­töjä, joista äänestet­ti­in ryh­mälle kolme tärkein­tä.

Verkostopalavereihin isot huolet

Viikoit­tain kokoon­tuu sosi­aalio­h­jaa­jien ohjaa­ma Oloti­la-ryh­mä, jos­sa keskustel­laan kotou­tu­mista koske­vista aiheista ja tehdään tutus­tu­miskäyn­te­jä eri paikkoi­hin. Ryh­mässä käy myös vierail­i­joi­ta ker­tomas­sa esimerkik­si kaupun­gin tar­joamista har­ras­tus­mah­dol­lisuuk­sista. Koe­vi­ikon läh­estyessä voidaan lukea läksyjä yhdessä. Tapaamis­ten aluk­si istu­taan aina yhdessä alas teekupin äärelle vai­h­ta­maan kuu­lu­misia.

− Kaht­e­na päivänä viikos­sa on eri­ty­isopet­ta­jan pitämää tukiope­tus­ta, jonne myös ohjaamme nuo­ria.

Nuorten kanssa täytetään yhdessä asun­non­haku­lo­makkei­ta ja Kelan hake­muk­sia. Mon­et 17-vuo­ti­aat alka­vat siir­tyä per­heryh­mäkodeista tai tuki­a­sum­isyk­siköistä itsenäisi­in asun­toi­hin. Lisäk­si per­hei­den mukana tai juuri täysi-ikäistyt­tyään Suomeen yksin tulleet nuoret tarvit­se­vat tukea itsenäiseen asioiden hoita­miseen. Asun­non­hakuin­fois­sa käy­dään läpi vuokralais­ten vas­tu­ut, oikeudet ja velvol­lisu­udet. Lisäk­si sosi­aalio­h­jaa­jat jär­jestävät yhteistyö­ta­ho­jen kanssa mui­ta teemain­fo­ja.

Pulli­nen ker­too, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jän kanssa arvioidaan ensin, voiko nuori oikeasti muut­taa tuki­a­sum­isyk­siköstä kokon­aan asumaan yksin, vai olisiko parem­pi muut­taa solu­a­sun­toon, jol­loin hän saisi tiivi­im­pää tukea.

− Mei­dän yhteistyössämme sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den kanssa on tärkeää, että tuemme nuor­ta johdon­mukaises­ti samaan suun­taan.

Nuorten kanssa täytetään yhdessä asunnonhakulomakkeita ja Kelan hakemuksia.

Jos nuoren opin­toai­ka päät­tyy ja nähdään, että hänel­lä on eri­tyisen tuen tarvet­ta, ohjaa­jat voivat kir­joit­taa opet­ta­jien kanssa yhdessä ped­a­gogisen lausun­non nuoren tarvit­se­mas­ta konkreet­tis­es­ta tues­ta.

− Jos nuori ei osaa riit­tävästi lukea, mak­saa itse lasku­jaan tai hah­mot­taa kalen­te­ria, olemme lausun­noil­lamme saa­neet hänelle mah­dol­lisu­u­den hakea jatkos­sa esimerkik­si eri­ty­isam­mat­tiopis­toon.

Jos ohjaa­jil­la herää jostain nuores­ta huoli, jär­jestetään hänen asiois­saan verkostopalavere­ja. Ker­ran kuus­sa kokoon­tu­vat myös Espoon maa­han­muut­ta­japalvelu­iden nuorten kanssa työsken­tele­vien työn­tek­i­jöi­den tiim­it.

Sosi­aalio­h­jaa­jien lisäk­si koul­ul­la on käytet­tävis­sä ker­ran viikos­sa kouluku­raat­tori ja ter­vey­den­hoita­ja ja kah­den viikon välein koulup­sykolo­gi. Maa­han­muut­ta­japalvelu­iden jälk­i­huol­los­sa on oma psyki­a­tri­nen sairaan­hoita­ja, ja tarvit­taes­sa nuori ohjataan julkiselle puolelle. Apua voi saa­da myös kidutet­tu­jen kuntou­tuskeskuk­ses­ta.

− Iso osa mei­dän työtämme on ymmärtää oman työmme rajo­ja, että osaamme ohja­ta nuoren eteen­päin hänelle sopi­van ammat­ti­avun luokse, Anna-Maar­it Pulli­nen sanoo.

Iita Ket­tunen