Pakolaistaustaiset nuoret kaipaavat aikuista, joka ehtii jutella heidän kanssaan.

 

Erityi­sesti konflik­tia­lueilta tulleet nuoret ovat usein kokeneet raskaita menetyksiä ja väkivaltaa. He saattavat kärsiä unetto­muu­desta ja erilai­sista psyko­so­maat­ti­sista oireista, ja heidän on usein vaikea keskittyä koulun­käyntiin.

Nuoret eivät liioin selviydy yksin palve­lu­jär­jes­telmän viida­kossa. Koska asioiden hoito, hakemusten täyttä­minen ja vaikkapa asunnon hakeminen vievät niin paljon aikaa, heillä on usein paljon poissaoloja koulusta.

Espoon maahan­muut­ta­ja­pal­ve­luiden kaksi sosiaa­lioh­jaajaa ovat jalkau­tuneet nuorten tueksi aikuisten perus­o­pe­tuksen alkuvaiheen opetukseen Omnian oppilai­tokseen. Nuoret ovat pääosin yksin alaikäisinä maahan tulleita ja iältään nyt 17−25-vuotiaita.

Sosiaa­lioh­jaaja Anne-Maarit Pullinen kertoo, että monet nuoret ovat kotimaassaan käyneet koulua hyvin vähän tai ei ollenkaan, joten jo oppimis­tai­tojen opette­le­minen on iso tehtävä. Siksi oppitunnit ja koulu­päivät noudat­tavat samaa struk­tuuria ja asiat toistuvat saman­laisina, jotta myös kieli­tai­dot­toman nuoren on helpompi pysyä mukana.

− Pyrimme siihen, että päivässä olisi mahdol­li­simman vähän ennakoi­mat­tomia muutoksia ja kaoot­tisia tilan­teita. Olemme tosi tiukkoja säännöistä, poissao­loista ja koulussa käyttäy­ty­mi­sestä. Siksi on tärkeää, että opettajat ja henki­lö­kun­takin noudat­tavat yhteisiä sääntöjä.

Luokkaan tueksi

Sosiaa­lioh­jaajien työhuoneen ovi on auki pitkin koulu­päivää, joten sinne on helppo pistäytyä. Koulu­päivän jälkeen nuori voi jäädä jutte­lemaan asioistaan ohjaajan kanssa.

− Nuoret selkeästi kaipaavat aikuista, joka ehtii istua heidän kanssaan ja keskittyä heidän asioi­hinsa.

Jos nuori asuu yksin ja on jatku­vasti väsynyt, hänellä saattaa olla elämän­rytmi sekaisin. Ohjaajat kertovat nuorelle, että unetto­muuteen saattaa vaikuttaa vaikkapa se, että alkaa laittaa ruokaa yöllä. Jos nuorella on vaikeuksia herätä aamulla kouluun, hän voi sopia ohjaajan kanssa, että tämä soittaa herätys­pu­helun.

Pullisen mukaan nuoret tarvit­sevat myös paljon palve­luoh­jausta. He opette­levat ohjaajien kanssa lukemaan ja täyttämään erilaisia hakemuksia. Ohjaajat auttavat tarvit­taessa varaamaan aikoja terveys­pal­ve­luihin tai etsimään harras­tuksia.

Jos nuori haluaa, ohjaaja voi tulla myös luokkaan nuoren tueksi ja opettajan työpa­riksi.

Sosiaaliohjaajien työhuoneen ovi on auki pitkin koulupäivää.

− Jos nuori on huono­voin­tinen tai luokassa on ollut jokin konflikti, tilanne saattaa helpottua sillä, että me tulemme sinne mukaan.

Aikuisten perus­o­pe­tuksen alkuvaiheen opetuk­sessa on kahdeksan ryhmää, jossa kussakin noin viisi­toista opiske­lijaa eri maista. Ohjaajat vetivät lukukauden aluksi kaikille ryhmille ryhmäy­ty­mis­tunnit nimi- ja tutus­tu­mis­leik­keineen. Tunnin lopuksi keskus­teltiin siitä, millai­sessa ryhmässä on hyvä opiskella. Nuorten piti myös keskenään miettiä opiske­lu­ryh­mälleen yhteisiä sääntöjä, joista äänes­tettiin ryhmälle kolme tärkeintä.

Verkostopalavereihin isot huolet

Viikoittain kokoontuu sosiaa­lioh­jaajien ohjaama Olotila-ryhmä, jossa keskus­tellaan kotou­tu­mista koske­vista aiheista ja tehdään tutus­tu­mis­käyntejä eri paikkoihin. Ryhmässä käy myös vierai­li­joita kerto­massa esimer­kiksi kaupungin tarjoa­mista harras­tus­mah­dol­li­suuk­sista. Koeviikon lähes­tyessä voidaan lukea läksyjä yhdessä. Tapaa­misten aluksi istutaan aina yhdessä alas teekupin äärelle vaihtamaan kuulu­misia.

− Kahtena päivänä viikossa on erityi­so­pet­tajan pitämää tukio­pe­tusta, jonne myös ohjaamme nuoria.

Nuorten kanssa täytetään yhdessä asunnon­ha­ku­lo­mak­keita ja Kelan hakemuksia. Monet 17-vuotiaat alkavat siirtyä perhe­ryh­mä­ko­deista tai tukia­su­mi­syk­si­köistä itsenäisiin asuntoihin. Lisäksi perheiden mukana tai juuri täysi-ikäis­tyt­tyään Suomeen yksin tulleet nuoret tarvit­sevat tukea itsenäiseen asioiden hoita­miseen. Asunnon­ha­kuin­foissa käydään läpi vuokra­laisten vastuut, oikeudet ja velvol­li­suudet. Lisäksi sosiaa­lioh­jaajat järjes­tävät yhteis­työ­ta­hojen kanssa muita teemainfoja.

Pullinen kertoo, että sosiaa­li­työn­te­kijän kanssa arvioidaan ensin, voiko nuori oikeasti muuttaa tukia­su­mi­syk­si­köstä kokonaan asumaan yksin, vai olisiko parempi muuttaa solua­suntoon, jolloin hän saisi tiiviimpää tukea.

− Meidän yhteis­työs­sämme sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden kanssa on tärkeää, että tuemme nuorta johdon­mu­kai­sesti samaan suuntaan.

Nuorten kanssa täytetään yhdessä asunnonhakulomakkeita ja Kelan hakemuksia.

Jos nuoren opintoaika päättyy ja nähdään, että hänellä on erityisen tuen tarvetta, ohjaajat voivat kirjoittaa opettajien kanssa yhdessä pedago­gisen lausunnon nuoren tarvit­se­masta konkreet­ti­sesta tuesta.

− Jos nuori ei osaa riittä­västi lukea, maksaa itse laskujaan tai hahmottaa kalen­teria, olemme lausun­noil­lamme saaneet hänelle mahdol­li­suuden hakea jatkossa esimer­kiksi erityi­sam­mat­tio­pistoon.

Jos ohjaa­jilla herää jostain nuoresta huoli, järjes­tetään hänen asioissaan verkos­to­pa­la­vereja. Kerran kuussa kokoon­tuvat myös Espoon maahan­muut­ta­ja­pal­ve­luiden nuorten kanssa työsken­te­levien työnte­ki­jöiden tiimit.

Sosiaa­lioh­jaajien lisäksi koululla on käytet­tä­vissä kerran viikossa koulu­ku­raattori ja tervey­den­hoitaja ja kahden viikon välein koulup­sy­kologi. Maahan­muut­ta­ja­pal­ve­luiden jälki­huol­lossa on oma psykiat­rinen sairaan­hoitaja, ja tarvit­taessa nuori ohjataan julki­selle puolelle. Apua voi saada myös kidutet­tujen kuntou­tus­kes­kuk­sesta.

− Iso osa meidän työtämme on ymmärtää oman työmme rajoja, että osaamme ohjata nuoren eteenpäin hänelle sopivan ammat­tiavun luokse, Anna-Maarit Pullinen sanoo.

Iita Kettunen