Sosiaalikoira

Polii­sin ammat­ti­kunta onnis­tuu esi­mer­kil­li­sesti työnsä vies­tin­nässä. Luottamusmittaukset tois­ta­vat samaa sano­maa: kansa luot­taa polii­sin toi­min­ta­ky­kyyn, pal­ve­lun laa­tuun ja toi­min­nan eet­ti­syy­teen. Luottamus polii­siin ja ammat­ti­kun­nan hyvä maine eivät ole syn­ty­neet itses­tään, vaan ne on luotu teke­mällä oikeita asioita ja viestimällä
niistä.

Poliisit ovat tehok­kaam­pia jul­ki­sia vies­ti­jöitä kuin sosiaali­alan ammat­ti­lai­set. Tämä häm­mäs­tyt­tää, sillä polii­seja on Suomessa vain päälle 7 000, kun sosiaali­alan kor­kea­kou­lu­tet­tuja on yli 23 000. Poliisien vai­kut­ta­vat viestintäteot
pis­tä­vät kadeh­ti­maan ja miet­ti­mään: kuinka he sen tekevät?

Poliisilla on val­ta­kun­nal­li­nen vies­tin­tä­stra­te­gia ja ‑ohjeis­tus. Sen sijaan sosiaali­alalla vies­tin­tä­suun­ni­tel­mat ovat
kuin repa­lei­nen tilk­ku­täkki. Viestintästrategiassaan poliisi on mää­ri­tel­lyt rikos­ten ja onnet­to­muuk­sien ehkäi­syn yhdeksi toi­min­tansa tär­keim­mistä alueista, ja vies­tin­nän sen toteut­ta­mi­sen väli­neeksi. Myös sosiaali­ala tavoit­te­lee sosi­aa­lis­ten ongel­mien lie­ven­tä­mi­sen lisäksi nii­den ehkäi­syä. Tätä voi­daan toteut­taa ker­to­malla kan­sa­lai­sille oman alu­een sosi­aa­li­sista ongel­mista ja ilmiöistä sekä nii­den ehkäi­syn keinoista.

Poliisin vies­tintä onnis­tuu sik­si­kin, että vies­tin­tä­vas­tuu on jal­kau­tettu jokai­selle toi­min­tayk­si­kölle. Viestintää teke­vät myös asia­kas­työn­te­ki­jät, jotka onnis­tu­vat ker­to­maan työs­tään puhut­te­le­via tari­noita salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suutta tai yksi­tyi­syy­den suo­jaa rik­ko­matta. Tarinankerronta ei onnistu, jos vies­tintä kes­ki­te­tään johtajille.

Poliisi on otta­nut käyt­töönsä uusia salai­sia aseita, joilla sula­te­taan eri­tyi­sesti some­kan­san sydä­met. Viestintäpakissa
ovat lau­la­vat ja tans­si­vat polii­sit sekä polii­si­koi­rat. Laulu, tanssi ja söpöt koi­ran­pen­nut saat­ta­vat kuu­los­taa tur­han­päi­väi­seltä vies­tin­nältä vaka­vasta viran­omais­työstä, mutta nii­den avulla viran­omai­sesta teh­dään hel­posti lähes­tyt­tävä, samais­tut­tava tavis ja ihai­lun kohde. Viestintä tai maine ei suin­kaan ole itse­tar­koi­tus, vaan nii­den edis­tämä luot­ta­mus, joka antaa mah­dol­li­suu­den var­hai­seen tukeen. Sillä voi­daan saa­vut­taa niitä kai­vat­tuja kustannussäästöjä.

Jos sosiaali­alan työn­te­ki­jöistä ei ole viih­de­tai­tei­li­jaksi videoille, on mei­dän toi­vomme koi­rissa! Emme ehkä voi kou­lut­taa koi­ria etsi­mään kodit­to­mia tai kou­lu­paik­kaa vaille jää­neitä nuo­ria, mutta muu­ten sosiaalikoirissa
on poten­ti­aa­lia. Sosiaalikoirat voi­vat antaa asiak­kaille hel­lyyttä ja tukea stres­saa­vissa tilan­teissa. Maailmalla
eläi­na­vus­tei­nen tera­pia ja toi­minta ovat vaka­vasti otet­ta­vaa sosiaali­alan käy­tän­töä ja tut­ki­muk­sen alue.

Sosiaalikoirasta ei yksin ole sosiaali­alan mai­neen paran­ta­jaksi, mutta eläin voisi yllät­täen tehdä sosi­aa­li­pal­ve­lusta hel­pom­min lähestyttävän.