Poliisin ammattikunta onnistuu esimerkillisesti työnsä viestinnässä. Luottamusmittaukset toistavat samaa sanomaa: kansa luottaa poliisin toimintakykyyn, palvelun laatuun ja toiminnan eettisyyteen. Luottamus poliisiin ja ammattikunnan hyvä maine eivät ole syntyneet itsestään, vaan ne on luotu tekemällä oikeita asioita ja viestimällä
niistä.
Poliisit ovat tehokkaampia julkisia viestijöitä kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tämä hämmästyttää, sillä poliiseja on Suomessa vain päälle 7 000, kun sosiaalialan korkeakoulutettuja on yli 23 000. Poliisien vaikuttavat viestintäteot
pistävät kadehtimaan ja miettimään: kuinka he sen tekevät?
Poliisilla on valtakunnallinen viestintästrategia ja -ohjeistus. Sen sijaan sosiaalialalla viestintäsuunnitelmat ovat
kuin repaleinen tilkkutäkki. Viestintästrategiassaan poliisi on määritellyt rikosten ja onnettomuuksien ehkäisyn yhdeksi toimintansa tärkeimmistä alueista, ja viestinnän sen toteuttamisen välineeksi. Myös sosiaaliala tavoittelee sosiaalisten ongelmien lieventämisen lisäksi niiden ehkäisyä. Tätä voidaan toteuttaa kertomalla kansalaisille oman alueen sosiaalisista ongelmista ja ilmiöistä sekä niiden ehkäisyn keinoista.
Poliisin viestintä onnistuu siksikin, että viestintävastuu on jalkautettu jokaiselle toimintayksikölle. Viestintää tekevät myös asiakastyöntekijät, jotka onnistuvat kertomaan työstään puhuttelevia tarinoita salassapitovelvollisuutta tai yksityisyyden suojaa rikkomatta. Tarinankerronta ei onnistu, jos viestintä keskitetään johtajille.
Lisäksi poliisin mainetta edistävät kuumat poliisimiehet ja -naiset, univormut ja nopeat autot.
Poliisi on ottanut käyttöönsä uusia salaisia aseita, joilla sulatetaan erityisesti somekansan sydämet. Viestintäpakissa
ovat laulavat ja tanssivat poliisit sekä poliisikoirat. Laulu, tanssi ja söpöt koiranpennut saattavat kuulostaa turhanpäiväiseltä viestinnältä vakavasta viranomaistyöstä, mutta niiden avulla viranomaisesta tehdään helposti lähestyttävä, samaistuttava tavis ja ihailun kohde. Viestintä tai maine ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan niiden edistämä luottamus, joka antaa mahdollisuuden varhaiseen tukeen. Sillä voidaan saavuttaa niitä kaivattuja kustannussäästöjä.
Jos sosiaalialan työntekijöistä ei ole viihdetaiteilijaksi videoille, on meidän toivomme koirissa! Emme ehkä voi kouluttaa koiria etsimään kodittomia tai koulupaikkaa vaille jääneitä nuoria, mutta muuten sosiaalikoirissa
on potentiaalia. Sosiaalikoirat voivat antaa asiakkaille hellyyttä ja tukea stressaavissa tilanteissa. Maailmalla
eläinavusteinen terapia ja toiminta ovat vakavasti otettavaa sosiaalialan käytäntöä ja tutkimuksen alue.
Sosiaalikoirasta ei yksin ole sosiaalialan maineen parantajaksi, mutta eläin voisi yllättäen tehdä sosiaalipalvelusta helpommin lähestyttävän.
