Sosiaalikoira

Poliisin ammat­ti­kunta onnistuu esimer­kil­li­sesti työnsä viestin­nässä. Luotta­mus­mit­taukset toistavat samaa sanomaa: kansa luottaa poliisin toimin­ta­kykyyn, palvelun laatuun ja toiminnan eetti­syyteen. Luottamus poliisiin ja ammat­ti­kunnan hyvä maine eivät ole syntyneet itsestään, vaan ne on luotu tekemällä oikeita asioita ja viesti­mällä
niistä.

Poliisit ovat tehok­kaampia julkisia viesti­jöitä kuin sosiaa­lialan ammat­ti­laiset. Tämä hämmäs­tyttää, sillä poliiseja on Suomessa vain päälle 7 000, kun sosiaa­lialan korkea­kou­lu­tettuja on yli 23 000. Poliisien vaikut­tavat viestin­täteot
pistävät kadeh­timaan ja miettimään: kuinka he sen tekevät?

Polii­silla on valta­kun­nal­linen viestin­tä­stra­tegia ja ‑ohjeistus. Sen sijaan sosiaa­lia­lalla viestin­tä­suun­ni­telmat ovat
kuin repaleinen tilkku­täkki. Viestin­tä­stra­te­giassaan poliisi on määri­tellyt rikosten ja onnet­to­muuksien ehkäisyn yhdeksi toimin­tansa tärkeim­mistä alueista, ja viestinnän sen toteut­ta­misen välineeksi. Myös sosiaa­liala tavoit­telee sosiaa­listen ongelmien lieven­tä­misen lisäksi niiden ehkäisyä. Tätä voidaan toteuttaa kerto­malla kansa­lai­sille oman alueen sosiaa­li­sista ongel­mista ja ilmiöistä sekä niiden ehkäisyn keinoista.

Poliisin viestintä onnistuu siksikin, että viestin­tä­vastuu on jalkau­tettu jokai­selle toimin­tayk­si­kölle. Viestintää tekevät myös asiakas­työn­te­kijät, jotka onnis­tuvat kertomaan työstään puhut­te­levia tarinoita salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suutta tai yksityi­syyden suojaa rikko­matta. Tarinan­ker­ronta ei onnistu, jos viestintä keski­tetään johta­jille.

Poliisi on ottanut käyttöönsä uusia salaisia aseita, joilla sulatetaan erityi­sesti somekansan sydämet. Viestin­tä­pa­kissa
ovat laulavat ja tanssivat poliisit sekä polii­si­koirat. Laulu, tanssi ja söpöt koiran­pennut saattavat kuulostaa turhan­päi­väi­seltä viestin­nältä vakavasta viran­omais­työstä, mutta niiden avulla viran­omai­sesta tehdään helposti lähes­tyttävä, samais­tuttava tavis ja ihailun kohde. Viestintä tai maine ei suinkaan ole itsetar­koitus, vaan niiden edistämä luottamus, joka antaa mahdol­li­suuden varhaiseen tukeen. Sillä voidaan saavuttaa niitä kaivattuja kustan­nus­säästöjä.

Jos sosiaa­lialan työnte­ki­jöistä ei ole viihde­tai­tei­li­jaksi videoille, on meidän toivomme koirissa! Emme ehkä voi kouluttaa koiria etsimään kodit­tomia tai koulu­paikkaa vaille jääneitä nuoria, mutta muuten sosiaa­li­koi­rissa
on poten­ti­aalia. Sosiaa­li­koirat voivat antaa asiak­kaille hellyyttä ja tukea stres­saa­vissa tilan­teissa. Maail­malla
eläina­vus­teinen terapia ja toiminta ovat vakavasti otettavaa sosiaa­lialan käytäntöä ja tutki­muksen alue.

Sosiaa­li­koi­rasta ei yksin ole sosiaa­lialan maineen paran­ta­jaksi, mutta eläin voisi yllättäen tehdä sosiaa­li­pal­ve­lusta helpommin lähes­tyt­tävän.