Lapin yliopiston tutkimusryhmän raportti kertoo sosiaalialan vahvasta työmoraalista, vaikka pandemia on lisännyt työn kuormittavuutta.
Panda/sila-tutkimusryhmän viimeisin raportti pandemian vaikutuksista sosiaalialan työhön julkaistiin joulun alla. Kesällä 2021 tehdyn kyselyn tuloksia verrataan raportissa keväällä 2020 tehtyyn kyselyyn. Kyselyihin saatiin vastaus noin 850 Talentian jäseneltä.
Tutkimuksen johtajan professori Timo Harrikarin mukaan työn sisällöt eivät ole pandemian aikana juurikaan muuttuneet, mutta työn tekemisen tapa sen sijaan huomattavasti. Sosiaalialan ammattilaisten tarjoamat palvelut ovat toimineet koko pandemian ajan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Merkittävimmät palveluiden katkokset ovat olleet työllisyys- ja vammaispalveluissa ja ikääntyneiden palveluissa.
Kasvokkainen vuorovaikutus on vähentynyt, mutta on-line tapaamiset asiakkaiden, työkavereiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa lisääntyneet valtavasti. Laajamittainen digiloikka toteutettiin nopeasti siitä huolimatta, että välineistö ja osaaminen oli alkuun puutteellista, verkkotapaamisten yhteiset sovellukset outoja ja organisaation ohjeistukset puutteellisia. Kesällä 2021 vastaajien mukaan ohjeita oli riittävästi, mutta ei tarpeeksi aikaa tutustua niihin.
Työtahti kiihtynyt
Vastaajat kertovat, että työtahti on kiihtynyt ja multitaskaaminen yleistynyt. Myös asiakasmäärät ovat kasvaneet lähes kaikilla sektoreilla, mutta varsinkin aikuissosiaalityössä. Kolme neljästä vastaajasta arvioi työkuormituksen lisääntyneen, joka neljäs arvioi kuormituksen lisääntyneen merkittävästi. Eroja eri sektoreiden välillä ei enää vuoden 2021 aineistossa ollut samalla lailla kuin kesän 2020 aineistossa.
– Kaikilla sektoreilla on kokemus siitä, että työ vie enemmän aikaa eikä kaikkea ehdi tehdä työajan puitteissa. Neljä viidestä sanoo, ettei työpaine ole ainakaan helpottanut ja liki puolet toteaa, ettei työaika riitä välttämättömien työtehtävien suorittamiseen, Harrikari sanoo.
Nuoret työntekijät ovat kokeneet joutuneensa ”koronakilviksi”.
Silti kolme neljästä vastaajasta arvioi, että on pystynyt vastaamaan riittävästi asiakkaiden kiireellisiin tarpeisiin ja on voinut täyttää työnsä vaatimukset myös pandemia-aikana.
Työn ja yksityiselämän tasapaino on siirtynyt työn suuntaan. Ikäryhmän 35–44-vuotiaat perheelliset työntekijät ovat kokeneet etätyön helpottavan perheen ja työn jännitteitä, kun taas nuoret alle 35-vuotiaat ja yksinelävät ovat kokeneet elämän kallistuneen työhön, ja työn ja vapaa-ajan erottamisesta on tullut haasteellisempaa.
Sosiaalialan ammattilaisilta kysyttiin myös arviota, miten pandemia on vaikuttanut asiakkaiden elämäntilanteeseen ja palveluiden tarjoamiseen. Vastauksissa näkyy käsitys, että sosiaalihuollon asiakkaiden tilanne on heikentynyt, ongelmat ovat kasautuneet ja asiakkaita on pudonnut palveluiden piiristä. Asiakastyötä on vaikeuttanut se, että monet yhteistyökumppanit lopettivat palvelunsa.
Kriisi vetänyt erilleen
Sosiaalisen pääoman teoriat olettavat, että vaikeina aikoina ihmiset kehittävät epävirallisia tapoja pitää yhtä. Näin ei näyttäisi käyneen sosiaalialan ammattilaisten kohdalla.
– Kriisi on vetänyt ihmisiä erilleen, eikä hakemisesta huolimatta ole löydetty uusia vuorovaikutuksen tapoja kasvokkaista vuorovaikutusta korvaamaan, Harrikari toteaa.
Aineistosta näkyy, että kollegiaalisuus on vähentynyt, eivätkä työyhteisöjen ristiriidat ole ainakaan vähentyneet. Harrikari pahoittelee, ettei kyselylomakkeessa kysytty ristiriidoista hienojakoisemmin.
Aineistosta löytyy joitakin jakolinjoja, kuten esimerkiksi se, millaiset mahdollisuudet on suojautua virukselta ja tehdä etätyötä. Sosiaalityöntekijällä mahdollisuudet ovat laajemmat kuin internaattityyppisessä palvelussa työtään tekevällä sosionomilla.
Ikäryhmätarkastelussa näkyy myös sellainen ilmiö, että nuoret perheettömät työntekijät ovat saaneet ”koronakilven” roolin, kun heidän on odotettu menevän riskialttiimpiin tilanteisiin kuin perheellisten tai vanhempien työntekijöiden. Tämä on saattanut lisätä jännitteitä työntekijöiden välillä.
Yksi jakolinja on myös se, suhtautuuko ammattilainen eteen tuleviin asioihin proaktiivisesti vai jääkö odottamaan ohjeita.
Yhteiskunnallinen arvostus heikkoa
Tutkijat esittivät vuoden 2020 aineistoon perustuen neljä tulevaisuuteen suuntautuvaa huolta The British Journal of Social Work ‑lehden artikkelissa (5/2021).
Ensinnäkin, pystyykö sosiaalialan ammattihenkilöstö säilyttämään ammattitaitonsa ja tietonsa, ammattietiikkansa, työmoraalinsa ja resilienssinsä. Toiseksi, saadaanko sosiaalialan onnistumiset näkyviksi niin, että voidaan edistää sosiaalialan työn toimintamahdollisuuksia.
Kolmanneksi kannettiin huolta digiosaamisesta ja etätyö- ja hybridityömyönteisyydestä ja neljänneksi kysyttiin, kykenevätkö työyhteisöt välttämään ristiriitoja, eettisiä pakkorakoja ja kollegiaalisen tuen puutetta.
Jos yrittää löytää syksyn 2021 aineiston perusteella vastausta näihin huoliin, voi yhtäältä olla helpottunut ja toisaalta jatkaa huolen kantamista. Näyttäisi siltä, että ammattitaito, ammattietiikka ja työmoraali ovat säilyneet. Digiosaaminen ja etä- ja hybridityömyönteisyys ovat kasvaneet ja pandemian alun ongelmat on selätetty.
Sosiaalialan ammattilaiset seisovat asemissaan ja tekevät kaikkensa.
Sen sijaan työn näkyvyydessä ja ristiriitojen käsittelyssä riittää työsarkaa.
Ammattilaiset arvostavat omaa työtään, mutta kokevat, että yhteiskunnallinen arvostus on heikkoa suhteutettuna siihen kuormaan, jota sosiaaliala kantaa.
– Ammattikunnalle tyypilliseen tapaan työtä on tehty hiljaa, mutta vakaasti, tinkimättömästi ja yhteisvastuuta tuntien. Kun muut julkisalojen ammattilaiset ovat uhanneet paeta asemistaan, seisovat sosiaalialan ammattilaiset asemissaan ja tekevät kaikkensa, toteaa Harrikari.
Surullista on se, että ammattilaiset kokevat, ettei heidän osaamistaan ole hyödynnetty eikä heitä ole kuultu. Tähän on saatava korjaus.
– Pandemiaolot ovat osoittaneet, että sosiaalialan ammattilaiset ja sosiaalipalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan näkymätön ja hiljainen perälauta, joka ansaitsee arvostuksen, Timo Harrikari korostaa.
Kristiina Koskiluoma
Timo Harrikari, Marjo Romakkaniemi, Vera Fiorentino, Sanna Saraniemi, Laura Tiitinen, Tuomas Leppiaho: Sosiaaliala ja koronaviruspandemia. Sosiaalialan ammattilaisille 2021 ja 2020 esitettyjen kyselyjen tuloksia. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 46/2021.
