Sosiaa­li­huol­tolaki velvoittaa sosiaa­li­huollon henki­löstöä ilmoit­tamaan havait­se­mistaan epäkoh­dista tai epäkohdan uhista, jotka vaaran­tavat asiakkaan sosiaa­li­huollon toteu­tu­mista tai asiakas­tur­val­li­suutta. Työpai­koilla on vielä paljon epäsel­vyyttä ilmoi­tus­vel­vol­li­suuden menet­te­ly­ta­voissa, ilmenee Talentia-lehden kyselystä.

 

Sosiaa­li­huol­tolain säädökset epäkohtien ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta osana omaval­vontaa tulivat voimaan vuoden 2016 alussa. Sosiaa­li­huol­tolain mukaisten epäkoh­tail­moi­tusten tarkoi­tuksena on varmistaa asiakkaan saaman sosiaa­li­huollon laatu, asiakas­tur­val­lisuus ja asian­mu­kaisuus. Asiakastyön epäkohdat ja niiden uhat tulisi saada tietoon nopeasti, jotta niihin voidaan puuttua ajoissa.

Ilmoit­ta­misen menet­te­ly­tavat tulisi sisäl­lyttää toimin­tayk­sikön omaval­von­ta­suun­ni­telmaan. Omaval­von­ta­suun­ni­telma laaditaan työpai­koilla yhdessä. Sen tulisi olla kaikkien saata­villa ja sisäl­löltään ajan tasalla.

Ilmoi­tus­vel­vol­lisuus on lakisää­teinen velvol­lisuus, joka koskee julki­sella ja yksityi­sellä sekto­rilla toimivaa sosiaa­li­huollon henki­löstöä. Myös itsenäisten ammatin­har­joit­tajien tai toimek­sian­to­suh­teessa olevien tulee tarvit­taessa tehdä epäkoh­tail­moitus. Salas­sa­pi­to­sää­dökset eivät estä ilmoit­ta­masta epäkohdasta.

Epäkoh­tail­moi­tukset tehdään toimin­nasta vastaa­valle henki­lölle. Usein tämä henkilö on esimies, ja hänen tulee ryhtyä toimiin epäkohdan tai sen uhan poista­mi­seksi. Ilmoi­tuksen jättäneen tulisi saada tieto siitä, mihin toimen­pi­teisiin ilmoi­tuksen johdosta on ryhdytty. Niissä tilan­teissa, jolloin ilmoi­tuksen vastaa­nottaja ei syystä tai toisesta ryhdy toimen­pi­teisiin, tulee tästä tehdä ilmoitus oman alueen aluehallintovirastoon.

Epäkohtailmoitukset tehdään toiminnasta vastaavalle henkilölle.

Ilmoi­tuksen voi tehdä vapaa­muo­toi­sesti tai käyttää ilmoi­tus­lo­ma­ketta, jos sellainen on tarjolla työpai­kalla. Ilmoi­tus­pohjana voi myös käyttää Talentian tekemää malli­lo­ma­ketta, jos omaa lomaketta ei ole. Malli­lomake on ladat­ta­vissa Talentian verkko­si­vuilta.

Tiedok­sianto ei riitä

Talentia-­lehden kesäkuussa avattuun sähköiseen ilmoitusvelvollisuus­kyselyyn osallistui 220 vastaajaa. He työsken­te­livät sekä julki­sella että yksityi­sellä sekto­rilla. Valtaosa vastaa­jista oli työnte­ki­jöitä, mutta joukossa oli myös esi­miehenä toimivia.

Suuntaa antava kysely kertoo, ettei asiakas­työtä koskeva epäkoh­dista ilmoit­ta­minen omaval­von­ta­suun­ni­tel­mineen vielä ole jalkau­tunut sosiaa­li­huollon työpai­koille. Hieman yli 40 prosenttia vastaa­jista kertoi tietä­vänsä, että heidän työpai­kallaan on omaval­von­ta­suun­ni­telma ja että epäkoh­tail­moitus kuuluu työteh­täviin. Muut vastaajat kertoivat, ettei heidän työpai­kallaan ollut omaval­von­ta­suun­ni­telmaa tai he eivät tienneet sen olemas­sao­losta. Epäkoh­tail­moi­tuksia ei liioin ole tehty.

Vastauk­sissa oli paljon kommentteja, että työpai­koilla kaivataan tarkempaa pereh­dy­tystä ja koulu­tusta omaval­von­ta­suun­ni­tel­masta ja ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta sekä siitä, millai­sista asioista epäkoh­tail­moitus tulisi tehdä ja mitkä asiat eivät kuulu epäkoh­tail­moit­ta­misen piiriin. Pelkkä sähkö­pos­ti­tie­dok­sianto ei ole riittävää tai se, että pereh­ty­minen on jätetty työnte­ki­jöiden omatoi­mi­suuden varaan.

”Omaval­von­ta­suun­ni­telmaa ei ole esitelty tietääkseni työnte­ki­jöille. Meillä se löytyy sähköisenä laitoksen verkko­si­vulta linkkinä. Siitä ei ole kuitenkaan ilmoi­tettu työryh­mälle. Löysin linkin etsiessäni lasten­ko­timme puhelin­nu­meroa ja tuolloin ihmet­telin, ettei se ole kirjal­lisena nähtä­villä työyksikössämme.”

”Työnan­tajien tulisi tiedottaa tästä paremmin ja tehdä vaikkapa määrä­muo­toinen lomake ilmoi­tuksia varten.”

”Ohjeet ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta ovat tulleet sähkö­pos­tilla hyvin ylimal­kaisina. Kaikilla sosiaali- ja tervey­den­huollon ihmisillä on ilmoi­tus­vel­vol­lisuus -tyylisesti.”

”Meillä ilmoi­tus­vel­vol­li­suutta ei ole käsitelty työssä oikein mitenkään. Ei ole ohjeis­tusta, vaikka sitä on pyydetty. Pyydettiin myös koulu­tusta, tähän oli luotta­mus­mie­helle vastattu, ettei sitä tule.”

Joillakin työpai­koilla omaval­von­ta­suun­ni­telman teko on vasta suunnit­teilla. Yksi vastaa­jista huomautti, että omaval­von­ta­suun­ni­telman laadinta on suuri urakka. On myös työpaikkoja, joissa luultiin ilmoi­tus­vel­vol­li­suuden koskevan vain joitakin sosiaa­li­pal­ve­luita, kuten vanhus­ten­huoltoa tai ympäri­vuo­ro­kau­tista laitoshoitoa.

Epäkohdista ilmoittaminen ja omavalvonta nähdään paitsi asiakkaiden oikeuksia, myös työntekijän oikeusturvaa vahvistavana.

Vastauk­sissa tuli ilmi, että moni epäröi ilmoi­tuksen tekoa. He kertoivat, että ilmoi­tuksia tehdään vasta äärim­mäi­sessä tilan­teessa, kun ”kaikki muut keinot on käytetty”. Resurs­sipula saa ymmär­rystä. Joku koki ilmoi­tus­vel­vol­li­suuden ylimää­räisenä lisätyönä muutoinkin painei­sessa työarjessa.

Oli myös epäilyjä, ettei epäkoh­tail­moitus johda mihinkään tai työnte­ki­jällä oli pelkoja seuraa­muk­sista, ”ilmoi­tukset eivät johda mihinkään, ainoastaan keljui­luihin työnan­tajan puolelta”. Yhdessä vastauk­sessa todettiin, että yrityksen lakimies on kieltänyt kerto­masta yrityksen asioista ”talon ulkopuolelle”.

Kuluu työhön

Talentia-­lehden ilmoitusvelvollisuus­kysely näytti, että on myös niitä työpaikkoja, missä omaval­von­ta­suun­ni­telma ja epäkoh­dista ilmoit­ta­minen on omaksuttu hyvin. Asiaa on käyty läpi koulu­tuk­sissa, tiimi­pa­la­ve­reissa ja kehit­tä­mis­päi­villä. Konsultti oli koulut­tanut sähköisen ilmoi­tus­jär­jes­tämän käytössä. Toimi­pisteen omaval­von­ta­ko­ko­naisuus kuului osaksi uusien työnte­ki­jöiden perehdytystä.

”Omaval­von­ta­suun­ni­telma roikkuu ilmoi­tus­tau­lulla ja liitteet ovat kansiossa toimiston kaapissa kaikkien työnte­ki­jöiden saata­villa. Liite­kan­siossa on kuittaus­lista, johon työnte­kijät laittavat allekir­joi­tuk­sensa luettuaan suunni­telman ja liitteet.”

”Omaval­von­ta­suun­ni­telman laati­misen jälkeen jokaisen työnte­kijän on pitänyt tutustua siihen ja se on myös osa uusien työnte­ki­jöiden pereh­dy­tystä. Omaval­von­ta­suun­ni­telma päivi­tetään kerran vuodessa ja tästä tiedo­tetaan työnte­ki­jöille ja kehotetaan tutus­tumaan suunnitelmaan.”

Epäkoh­dista ilmoit­ta­minen ja omaval­vonta nähdään paitsi asiak­kaiden oikeuksia, myös työnte­kijän oikeus­turvaa vahvis­tavana. Epäkohtien esille nosta­minen tukee ammat­tieet­ti­sesti kestävää työtä, todettiin myös kyselyn kommenteissa.

SHL 48 § on sekä asiakkaan, että työnte­kijän etu. Se turvaa molempien oikeuksia. Toivot­ta­vasti sitä käytet­täisiin jatkossa nykyistä enemmän, etenkin palve­luiden muutok­sessa tämä pykälä on merkittävä.”

”Epäkohtien peittelyn seuraukset ovat yhteis­kun­nal­lisia. Ne ovat ammatil­lisia tappioita ja muren­tavat koko alan luotet­ta­vuutta. Epäeet­ti­sesti toimivia virka­miehiä ei pidä suojella, he eivät ansaitse paikkaansa ammatil­li­sesti korkea­ta­soi­sesti toimivien luotsaajana ja rekrytoijina.”

Työpai­koilla oli myös kokemus, että epäkohtiin saatiin muutos. Esimiehet ovat puuttuneet tilan­teisiin, keskus­tellen asioihin on tehty muutoksia.

”Riitti, että asiasta ilmoi­tettiin esimie­helle ja asiaa käsiteltiin sen jälkeen vammaistyön johtajan kanssa.”

”Yleensä asiat selviävät ennen kuin ilmoi­tus­vel­vol­li­suutta joutuisi käyttämään. Luulen, että ilmoi­tus­vel­vol­lisuus toimii ikään kuin porkkanana pyrkiä hyviin tuloksiin.”

Yhtey­den­ottoja aviin

Kyselyyn vastanneet kertoivat tilan­teista, joissa epäkohtien olemas­saolo on kielletty eikä korjaus­toimiin ole ryhdytty ilmoi­tuk­sesta huoli­matta. Silloin tukea epäkohdan korjaa­mi­seksi on haettu ”ylemmiltä taholta” ja myös aluehal­lin­to­vi­ras­tolta. Pitkit­tyessään epäkoh­ta­ti­lanteet mutkistuvat.

”Tein ilmoi­tuksen lainvas­tai­sesta toimin­nasta lasten­ko­din­joh­ta­jalle. Hän unohti kirjata ilmoi­tukseni. Siksi tein ilmoi­tuksen lasten­suojelun johta­jalle. Laittomiin toimiin puututtiin. Ongelma on nyt se, että epäkohdat ovat uusiu­tu­massa. Asia liittyi lasten­suo­je­lulain mukaisiin rajoi­tus­toi­men­pi­teisiin ja asiakas­tie­toihin sekä salas­sa­pi­to­asioihin. Siis äärim­mäisen sensi­tii­visiin asioihin.”

”Useampi työyh­tei­sös­sämme toimiva sosiaa­li­työn­tekijä toi sekä työyh­teisön kaikkien jäsenten tietoon että esimie­hille kahden kesken tietoon, havait­se­miaan epäkohtia, vakavia puutteita ja rikkeitä. Tiedot sivuu­tettiin, ja esimiehet antoivat lainvas­taisia ja ammat­tieet­ti­sesti arvelut­tavia ohjeita, miten toimia. Lopulta teimme kantelun aviin. Käsit­te­lyaika on ollut pitkä ja on epäselvää, mitä kante­lusta seuraa. Asiakkaat ovat myös kannelleet saamastaan kohte­lusta ja palve­luiden puutteesta.”

Helsingin malli

Helsingin kaupungin sosiaali­- ja terveys­toimen kehit­tä­mis­pal­ve­luiden kehit­tä­mis­suun­nit­telija Kaisa Pasanen tietää, miten iso urakka epäkoh­tail­moit­ta­misen jalkaut­ta­minen on etenkin isoissa organi­saa­tioissa. Helsingin sosiaali­- ja terveys­toi­messa oli vuonna 2016 työnte­ki­jöitä 15 736. Noin puolet heistä työsken­telee yksiköissä, joissa annetaan pelkästään sosiaa­li­pal­ve­luita tai sekä sosiaali­- että tervey­den­huollon palveluja.

− Parhaillaan painis­ke­lemme ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta tiedot­ta­misen ja siihen liittyvän koulu­tuksen parissa, koska isossa organi­saa­tios­samme tieto valuu ruohon­juu­ri­ta­solle hitaasti, kertoo Kaisa Pasanen.

Koulu­tuksia ja ohjausta ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta on ensivai­heessa järjes­tetty esimie­hille, mutta tämän syksyn aikana koulu­tuksia järjes­tetään myös henkilöstölle.

− Tieto ilmoit­ta­mis­vel­vol­li­suus­py­kä­lästä on käsit­tääkseni työnte­ki­jöillä olemassa, mutta toimin­ta­käy­tän­nöissä on epäsel­vyyttä. Kuten siitä, mistä yksit­täisen asiakkaan epäkoh­ta­ti­lan­teesta tai sen uhasta ilmoitus tulisi tehdä ja mitä ilmoi­tuk­sessa tulisi kuvailla epäkohtaa.

Helsin­gissä on ollut viime syksystä asti käytössä sosiaa­li­huol­tolain mukaisten epäkoh­tail­moi­tusten tekemiseen ja käsit­telyyn kehitetty SPro-ohjelma, jossa ilmoi­tuksen voi tehdä sähköi­sesti. Nimetyt ilmoi­tusten vastaa­not­tajat ja käsit­te­lijät ovat lähie­si­miehiä, jotka saavat herätteen saapu­neesta ilmoi­tuk­sesta. Lisäksi heräte ilmoi­tuk­sesta välittyy järjes­telmän kautta suoraan johta­valle viran­hal­ti­jalle. Ohjelma on kehitetty HaiPro­-rapor­toin­tioh­jelman pohjalta, jolla laaditaan tervey­den­huollon potilas­tur­val­li­suutta vaaran­tavat vahin­koil­moi­tukset. SPro otettiin tämän vuoden keväällä käyttöön myös Vantaalla.

Helsingissä on epäkohtailmoitusten tekemiseen ja käsittelyyn kehitetty SPro-­ohjelma, jossa ilmoituksen voi tehdä sähköisesti.

Kuluneen vuoden aikana Helsin­gissä on jo ehtinyt kertyä jonkin verran kokemusta ilmoi­tuksien teosta, vastaa­not­ta­mi­sesta ja käsit­te­lystä. Kaisa Pasanen sanoo, että SProta ovat käyttäneet luonte­vammin ne työnte­kijät, joilla on jo kokemusta HaiPron käytöstä. Ilmoi­tuksia on pääasiassa tullut vanhusten palve­luista ja ympäri­vuo­ro­kau­tisen hoidon yksiköistä, kuten lastensuojelulaitoksista.

Kaikkiaan SPro-­ilmoi­tuksia on tullut reilut 100. Epäkoh­tail­moi­tukset ovat koskeneet puutteita asiakkaan asemassa ja oikeuk­sissa, asiakkaan kaltoin kohtelua sekä epäkohtia asiakasturvallisuudessa.

Ilmoi­tuksen jälkeen puututaan

Sosiaa­li­huol­tolain mukaisen omaval­vonnan ja siihen liittyvän ilmoi­tus­vel­vol­li­suuden tarkoi­tuksena on luoda työpai­koille vahvaa keskustelu- ­ ja kehit­tä­mis­kult­tuuria, jossa työtä ja palve­luita voidaan tuottaa sosiaa­li­huollon asiak­kaille mahdol­li­simman laadukkaasti.

”Ilmoi­tus­vel­vol­lisuus on hyvä ja tarpeel­linen apu. Todel­linen käyttö on kuitenkin oltava hallin­nassa. Ilmoi­tus­vel­vol­li­suus­ko­ko­nai­suuden käsitteet on tunnis­tettava asiak­kaiden ja työnte­ki­jöiden kesken avaamalla ne yhdessä. Luodaan yhtei­sym­märrys pelisäännöistä.”

”Viral­linen ilmoi­tus­vel­vol­lisuus antaa näkyvän kanavan asioiden käsit­telyyn eivätkä asiat jää roikkumaan.”

Epäkohtien esiin nosta­misen perinne on sosiaa­li­huol­lossa vielä ohut. Kyselyssä eräs vastaa­jista totesikin, että ”usein asiakkaan asiassa työntekijä saattaa havaita epäkohdan toisen palve­lualeen palvelun tuotta­mi­sessa, mutta kovin herkästi ei kehdata tehdä ilmoi­tusta, vaikka pitäisi”.

− Meillä sosiaa­li­huol­lossa on vielä oppimista siinä, että epäkoh­tail­moitus toimisi aidosti kehit­tä­misen välineenä ja esimiestyön tukena, eikä sitä miellet­täisi kolle­goiden työn kyttäämis-­ tai ilmian­to­jär­jes­tel­mäksi, toteaa Kaisa Pasanen.

Helsin­gissä sähköistä ilmoi­tus­ka­navaa SPro-­ohjelmaa viilataan käyttä­jä­ko­ke­musten pohjalta. Pasasesta on tärkeää, että kiirei­sissä työpäi­vissä ilmoi­tusten tekeminen on vaiva­tonta ja sen voi tehdä omalta tieto­ko­neelta. Työnte­ki­jälle on olennaista tietää, että ilmoi­tuksen vastaa­nottaja on nimetty ja ilmoittaja voi seurata, miten ilmoi­tuksen käsittely etenee.

Epäkohtien esiin nostamisen perinne on sosiaalihuollossa vielä ohut.

− Kehit­tä­misen näkökul­masta on olennaista, että tieto epäkoh­dista kerään­tyisi kootusti yhteen. Silloin näemme, mistä aihea­lueista ilmoi­tuksia tulee ja mitä ilmoi­tuk­sille on tehty. On myös tärkeää, että saamme kaupungin ylemmälle johdolle tietoa ja tilastoja siitä, missä kohdin palve­luita on kehit­tä­misen paikkoja.

Lakia noudat­tamaan – ilman pelkoa

”Ilmoi­tus­vel­vol­li­suuden käyttö tuntuu olevan yhä hierark­kista ja tuntuu, että saa ’pelätä joutu­vansa hampaisiin’, jos esittää ’väärästä’ asiasta mielipiteitä.”

Talentia-­lehden ilmoitusvelvollisuus­kysely vahvistaa sen, mikä ammat­ti­jär­jestö Talentian neuvon­ta­pal­ve­luissa on jo havaittu. Koska epäkoh­tail­moit­telun käytännöt ovat epäselviä, aiheuttaa tämä työnte­ki­jöissä epävar­muutta ja jopa pelkoja.

− Omaval­von­ta­suun­ni­telma tulee tehdä yhteis­työssä henki­löstön kanssa ja siitä tulee tiedottaa niin, että kaikki ovat tietoisia työ­paikan toimin­ta­ta­voista, painottaa Talentian ammat­ti­asioiden päällikkö Marjo Varsa.

− Sen jälkeen ilmoitus ei voi enää tulla yllätyksenä. Yhdessä on sovittu, miten toimitaan, jos joku havaitsee asiakkaan palve­luissa epäkohtia.

Sosiaa­li­huol­tolain ilmoi­tus­vel­vol­li­suus­py­kä­lissä samoin kuin sosiaali-­ ja terveys­mi­nis­teriön sosiaa­li­huol­tolain sovel­ta­mi­sop­paassa todetaan selkeästi, että työnte­ki­jöiden oikeus­suoja ei saa vaarantua ilmoi­tuksen vuoksi eikä työnte­kijään saa kohdistaa mitään kielteisiä seuraa­muksia ilmoi­tuksen jättämisestä.

− Jos epäilee, että esimiehen tai ylemmän johdon käyttäy­ty­minen muuttuu ilmoi­tuksen tekemisen jälkeen, tulee asiasta keskus­tella johdon kanssa työpai­kalla. Asiasta on hyvä keskus­tella myös työtii­missä, jotta saa useamman ihmisen havainnot tilan­teesta, opastaa Varsa.

− Kohtelun muuttu­mi­sesta on hyvä esittää mahdol­li­simman konkreet­tisia esimerkkejä, jotta tilanteen korjaa­mis­toi­men­pi­teissä löydetään yhteinen näkemys. Tarvit­taessa voi pyytää keskus­teluun mukaan työsuojeluvaltuutetun.

Valvon­ta­koor­di­naat­torit tukena

Muuta­missa kunnissa, kuten Tampe­reella ja Jyväs­ky­lässä on erityisiä valvon­ta­koor­di­naat­to­reita, jotka päätyökseen työsken­te­levät sosiaa­li­pal­ve­luiden valvontatyössä.

Jyväs­kylän kaupungin valvon­ta­koor­di­naattori Helena Miesko­lainen on yksi kaupungin viidestä valvon­ta­koor­di­naat­to­rista. He seuraavat Jyväs­kylän kaupungin omien palve­luiden sekä kaupungin ostopal­ve­luiden ja palve­luse­te­leillä tuotet­tujen palve­luiden laatua. Etenkin yksityisten palve­lun­tuot­tajien opastus, tuki ja valvonta ovat Jyväs­ky­lässä keskeistä, sillä yksityiset palve­lun­tuot­tajat tuottavat merkit­tävän osan Jyväs­kylän lasten­suojelun palve­luista, ikäih­misten asumis­pal­ve­luista ja erilai­sista hoivapalveluista.

− Työni on sekä ennakoivaa valvontaa, kuten lupatar­kas­tukset että suunni­tel­mal­lista valvontaa, jolloin pääpaino on seuran­nassa, ohjauk­sessa ja neuvon­nassa. Reaktii­vista valvon­ta­työtä tehdään yhteis­työssä aluehal­lin­to­vi­raston ja kaupungin palve­lu­pääl­li­köiden kanssa, kun epäkohtia tulee esille eikä palve­luiden laatu noudata sovittua.

Tavoitteemme on, että kaikki epäkohdat tulisivat tietoon.

Valvon­ta­koor­di­naat­torit ovat myös sosiaa­li­huollon henki­löstön tukena, jos epäkoh­tail­moi­tuksen teko lähie­si­mie­helle tuntuu vaikealta.

− Jyväs­kylän kaupungin verkko­si­vuilla on julki­sesti tarjolla sähköinen lomake, jota voi käyttää, jos työntekijä epäröi antaa suoraan tiedon epäkoh­dasta esimie­helleen. Ilmoi­tuksen voi tehdä nimellä tai nimet­tö­mästi sosiaa­li­pal­ve­luiden valvon­ta­koor­di­naat­to­reille, kertoo Mieskolainen.

− Tavoit­teemme on, että kaikki epäkohdat tulisivat tietoon. Ilmoittaja voi halutessaan jättää yhteys­tie­tonsa yhtey­den­ottoa varten. Ilmoi­tukset käsitellään luottamuksellisesti.

Helena Miesko­lainen kantaa huolta valvon­ta­koor­di­naat­torien roolista sote­-uudis­tuk­sessa. Hänestä olisi tärkeää, että valvon­ta­koor­di­naat­to­reiden tehtävät säilyi­sivät ja heitä olisi lisää toimi­pis­teiden omaval­von­tatyön ja aluehal­lin­to­vi­ras­tojen rinnalle yhtenä laadun­var­mis­tajana. Valvon­tatyön tarve, etenkin ohjaus ja neuvonta, ei ole vähene­mässä, sillä esimer­kiksi ilmoi­tuk­sen­va­raisten sosiaa­li­pal­ve­luiden määrä kasvaa tulevaisuudessa.

− Valvon­ta­työhön ja epäkohtiin puuttu­mi­sessa tarvitaan kunnissa tai tulevissa maakun­nissa asian­tun­ti­juutta ja osaamista sekä tosia­sial­lisia voima­varoja: omia yksiköitä, joissa on päätoi­miset valvontakoordinaattorit.

− Toki sosiaa­li­työn­te­kijät valvovat palve­lun­tuot­tajien työtä ja laatua lukuisten muiden tehtä­viensä lomassa, mutta tosia­sial­lisia resursseja valvon­ta­työhön on vasta harvassa kunnassa.

Helena Jaakkola

 

Asiakasta koskeva epäkohta

Sosiaa­li­huol­tolain mukainen epäkoh­tail­moitus tehdään epäkoh­dasta tai sen uhasta, joka liittyy asiakkaan saamaan palveluun tai asiakasturvallisuuteen.

Epäkoh­dalla tarkoi­tetaan esimer­kiksi asiakkaan epäasial­lista kohtaa­mista, asiakkaan loukkaa­mista sanoilla, asiakas­tur­val­li­suu­dessa ilmeneviä puutteita, asiakkaan kaltoin kohtelua ja toimin­ta­kult­tuu­rista johtuvia asiak­kaalle vahin­gol­lisia toimia. Myös epäkohdan uhasta, joka on ilmeinen tai voi johtaa epäkohtaan, tulee ilmoittaa.

Kaltoin kohte­lulla tarkoi­tetaan fyysistä, psyyk­kistä tai kemial­lista eli lääkkeillä aiheu­tettua kaltoin kohtelua. Esimer­kiksi asiakasta tönitään, lyödään tai uhkaillaan, käytetään hyväksi fyysi­sesti tai talou­del­li­sesti, puhutellaan palve­lussa epäasial­li­sesti ja loukkaavasti.

Epäkohta tai sen uhka voi olla asiakkaan aseman ja oikeuksien toteu­tu­mi­sessa tai perus­hoi­vassa ja hoidossa on vakavia puutteita. Asiakkaan palvelut eivät vastaa palve­lu­tar­peeseen, ne poikkeavat sovitusta palve­lusuun­ni­tel­masta tai asiakkaan osallisuus ei toteudu tai lainsää­dännön asetta­missa aikara­joissa ei pysytä.

Epäkoh­dalla tarkoi­tetaan myös sitä, että pakot­teita tai rajoit­teita käytetään ilman asiakas­koh­taista, määrä­ai­kaista lupaa. Huomiota on myös kiinni­tettävä toimin­ta­kult­tuurin kehit­tä­miseen siten, että sen avulla voidaan pakon ja rajoit­teiden käyttöä minimoida.

Kun epäkohta koskee työntekijää

Sosiaa­li­huol­tolain mukainen ilmoitus epäkoh­dasta tehdään aina asiak­kaaseen kohdis­tu­vista epäkoh­dista tai sen uhasta. Henki­löstöä koskevien työsuojelu- tai turval­li­suus­asioiden käsit­telyyn on käytet­tä­vissä muut kanavat.

Esimer­kiksi vaara­ti­lan­teissa ja työn kuormit­taessa liikaa työnan­ta­jalla on työtur­val­li­suuslain mukainen velvol­lisuus toimia tiedon saatuaan ja huolehtia työnte­ki­jöiden tervey­destä ja turvallisuudesta.

Henki­löstön kuormitus otetaan puheeksi esimiehen kanssa ja yhdessä mietitään keinot kuormi­tuksen vähen­tä­mi­seksi. Keskus­te­lussa on hyvä olla mukana työter­veys­huolto ja työpaikan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, joka voi tarvit­taessa viedä kuormi­tusta aiheut­tavan asian työsuo­je­lu­toi­mi­kunnan käsitel­tä­väksi. Työnan­tajan tulee arvioida kuormi­tuksen riskit ja ryhtyä tarvit­taviin toimen­pi­teisiin riskien poista­mi­seksi tai minimoimiseksi.

Jos työnantaja ei ryhdy tarvit­taviin toimen­pi­teisiin, vaikka saa tiedon kuormit­ta­vasta tilan­teesta, tulee asia viedä aluehal­lin­to­vi­raston työsuo­jelun vastuu­alueen tarkas­tajien tietoon. Myös tällöin valvova viran­omainen voi antaa ohjeita ja määräyksiä työnantajalle.

Talentian ilmoi­tus­vel­vol­li­suusilta Facebookissa

Haluatko keskus­tella tai kysyä sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­kilön ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta?  Tule silloin mukaan Talentian ilmoi­tus­vel­vol­li­suusiltaan, joka järjes­tetään Talentian Facebookin tapah­tu­ma­si­vulle torstaina 12.10., kello 18.30 alkaen.

 Talentian ilmoi­tus­vel­vol­li­suusil­lassa käydään asian­tun­ti­joiden kanssa läpi sosiaa­li­huol­tolain mukaista epäkoh­tail­moit­telua ja saadaan vastauksia muun muassa kysymyksiin mitä ilmoi­tus­vel­vol­lisuus tarkoittaa käytän­nössä, missä tilan­teessa ilmoitus tehdään, minne ilmoitus tehdään, mitä tapahtuu ilmoi­tuksen tekemisen jälkeen ja mitkä ovat seuraukset, jos ilmoi­tusta ei tee.