Sosiaalihuoltolaki velvoittaa sosiaalihuollon henkilöstöä ilmoittamaan havaitsemistaan epäkohdista tai epäkohdan uhista, jotka vaarantavat asiakkaan sosiaalihuollon toteutumista tai asiakasturvallisuutta. Työpaikoilla on vielä paljon epäselvyyttä ilmoitusvelvollisuuden menettelytavoissa, ilmenee Talentia-lehden kyselystä.

 

 

Sosi­aa­li­huol­to­lain sää­dök­set epä­koh­tien ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta osana oma­val­von­taa tuli­vat voi­maan vuo­den 2016 alussa. Sosi­aa­li­huol­to­lain mukais­ten epä­koh­tail­moi­tus­ten tar­koi­tuk­sena on var­mis­taa asiak­kaan saa­man sosi­aa­li­huol­lon laatu, asia­kas­tur­val­li­suus ja asian­mu­kai­suus. Asia­kas­työn epä­koh­dat ja nii­den uhat tulisi saada tie­toon nopeasti, jotta nii­hin voi­daan puut­tua ajoissa.

Ilmoit­ta­mi­sen menet­te­ly­ta­vat tulisi sisäl­lyt­tää toi­min­tayk­si­kön oma­val­von­ta­suun­ni­tel­maan. Oma­val­von­ta­suun­ni­telma laa­di­taan työ­pai­koilla yhdessä. Sen tulisi olla kaik­kien saa­ta­villa ja sisäl­löl­tään ajan tasalla.

Ilmoi­tus­vel­vol­li­suus on laki­sää­tei­nen vel­vol­li­suus, joka kos­kee jul­ki­sella ja yksi­tyi­sellä sek­to­rilla toi­mi­vaa sosi­aa­li­huol­lon hen­ki­lös­töä. Myös itse­näis­ten amma­tin­har­joit­ta­jien tai toi­mek­sian­to­suh­teessa ole­vien tulee tar­vit­taessa tehdä epä­koh­tail­moi­tus. Salas­sa­pi­to­sää­dök­set eivät estä ilmoit­ta­masta epä­koh­dasta.

Epä­koh­tail­moi­tuk­set teh­dään toi­min­nasta vas­taa­valle hen­ki­lölle. Usein tämä hen­kilö on esi­mies, ja hänen tulee ryh­tyä toi­miin epä­koh­dan tai sen uhan pois­ta­mi­seksi. Ilmoi­tuk­sen jät­tä­neen tulisi saada tieto siitä, mihin toi­men­pi­tei­siin ilmoi­tuk­sen joh­dosta on ryh­dytty. Niissä tilan­teissa, jol­loin ilmoi­tuk­sen vas­taa­not­taja ei syystä tai toi­sesta ryhdy toi­men­pi­tei­siin, tulee tästä tehdä ilmoi­tus oman alu­een alue­hal­lin­to­vi­ras­toon.

Epäkohtailmoitukset tehdään toiminnasta vastaavalle henkilölle.

Ilmoi­tuk­sen voi tehdä vapaa­muo­toi­sesti tai käyt­tää ilmoi­tus­lo­ma­ketta, jos sel­lai­nen on tar­jolla työ­pai­kalla. Ilmoi­tus­poh­jana voi myös käyt­tää Talen­tian teke­mää mal­li­lo­ma­ketta, jos omaa loma­ketta ei ole. Mal­li­lo­make on ladat­ta­vissa Talen­tian verk­ko­si­vuilta.

Tiedoksianto ei riitä

Talen­tia-­leh­den kesä­kuussa avat­tuun säh­köi­seen ilmoitusvelvollisuus­kyselyyn osal­lis­tui 220 vas­taa­jaa. He työs­ken­te­li­vät sekä jul­ki­sella että yksi­tyi­sellä sek­to­rilla. Val­taosa vas­taa­jista oli työn­te­ki­jöitä, mutta jou­kossa oli myös esi­miehenä toi­mi­via.

Suun­taa antava kysely ker­too, ettei asia­kas­työtä kos­keva epä­koh­dista ilmoit­ta­mi­nen oma­val­von­ta­suun­ni­tel­mi­neen vielä ole jal­kau­tu­nut sosi­aa­li­huol­lon työ­pai­koille. Hie­man yli 40 pro­sent­tia vas­taa­jista ker­toi tie­tä­vänsä, että hei­dän työ­pai­kal­laan on oma­val­von­ta­suun­ni­telma ja että epä­koh­tail­moi­tus kuu­luu työ­teh­tä­viin. Muut vas­taa­jat ker­toi­vat, ettei hei­dän työ­pai­kal­laan ollut oma­val­von­ta­suun­ni­tel­maa tai he eivät tien­neet sen ole­mas­sao­losta. Epä­koh­tail­moi­tuk­sia ei lii­oin ole tehty.

Vas­tauk­sissa oli pal­jon kom­ment­teja, että työ­pai­koilla kai­va­taan tar­kem­paa pereh­dy­tystä ja kou­lu­tusta oma­val­von­ta­suun­ni­tel­masta ja ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta sekä siitä, mil­lai­sista asioista epä­koh­tail­moi­tus tulisi tehdä ja mitkä asiat eivät kuulu epä­koh­tail­moit­ta­mi­sen pii­riin. Pelkkä säh­kö­pos­ti­tie­dok­sianto ei ole riit­tä­vää tai se, että pereh­ty­mi­nen on jätetty työn­te­ki­jöi­den oma­toi­mi­suu­den varaan.

”Oma­val­von­ta­suun­ni­tel­maa ei ole esi­telty tie­tääk­seni työn­te­ki­jöille. Meillä se löy­tyy säh­köi­senä lai­tok­sen verk­ko­si­vulta link­kinä. Siitä ei ole kui­ten­kaan ilmoi­tettu työ­ryh­mälle. Löy­sin lin­kin etsies­säni las­ten­ko­timme puhe­lin­nu­me­roa ja tuol­loin ihmet­te­lin, ettei se ole kir­jal­li­sena näh­tä­villä työyk­si­kös­sämme.”

”Työ­nan­ta­jien tulisi tie­dot­taa tästä parem­min ja tehdä vaik­kapa mää­rä­muo­toi­nen lomake ilmoi­tuk­sia var­ten.”

”Ohjeet ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta ovat tul­leet säh­kö­pos­tilla hyvin yli­mal­kai­sina. Kai­killa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ihmi­sillä on ilmoi­tus­vel­vol­li­suus ‑tyy­li­sesti.”

”Meillä ilmoi­tus­vel­vol­li­suutta ei ole käsi­telty työssä oikein miten­kään. Ei ole ohjeis­tusta, vaikka sitä on pyy­detty. Pyy­det­tiin myös kou­lu­tusta, tähän oli luot­ta­mus­mie­helle vas­tattu, ettei sitä tule.”

Joil­la­kin työ­pai­koilla oma­val­von­ta­suun­ni­tel­man teko on vasta suun­nit­teilla. Yksi vas­taa­jista huo­mautti, että oma­val­von­ta­suun­ni­tel­man laa­dinta on suuri urakka. On myös työ­paik­koja, joissa luul­tiin ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den kos­ke­van vain joi­ta­kin sosi­aa­li­pal­ve­luita, kuten van­hus­ten­huol­toa tai ympä­ri­vuo­ro­kau­tista lai­tos­hoi­toa.

Epäkohdista ilmoittaminen ja omavalvonta nähdään paitsi asiakkaiden oikeuksia, myös työntekijän oikeusturvaa vahvistavana.

Vas­tauk­sissa tuli ilmi, että moni epä­röi ilmoi­tuk­sen tekoa. He ker­toi­vat, että ilmoi­tuk­sia teh­dään vasta äärim­mäi­sessä tilan­teessa, kun ”kaikki muut kei­not on käy­tetty”. Resurs­si­pula saa ymmär­rystä. Joku koki ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den yli­mää­räi­senä lisä­työnä muu­toin­kin pai­nei­sessa työ­ar­jessa.

Oli myös epäi­lyjä, ettei epä­koh­tail­moi­tus johda mihin­kään tai työn­te­ki­jällä oli pel­koja seu­raa­muk­sista, ”ilmoi­tuk­set eivät johda mihin­kään, ainoas­taan kel­jui­lui­hin työ­nan­ta­jan puo­lelta”. Yhdessä vas­tauk­sessa todet­tiin, että yri­tyk­sen laki­mies on kiel­tä­nyt ker­to­masta yri­tyk­sen asioista ”talon ulko­puo­lelle”.

Kuluu työhön

Talen­tia-­leh­den ilmoitusvelvollisuus­kysely näytti, että on myös niitä työ­paik­koja, missä oma­val­von­ta­suun­ni­telma ja epä­koh­dista ilmoit­ta­mi­nen on omak­suttu hyvin. Asiaa on käyty läpi kou­lu­tuk­sissa, tii­mi­pa­la­ve­reissa ja kehit­tä­mis­päi­villä. Kon­sultti oli kou­lut­ta­nut säh­köi­sen ilmoi­tus­jär­jes­tä­män käy­tössä. Toi­mi­pis­teen oma­val­von­ta­ko­ko­nai­suus kuu­lui osaksi uusien työn­te­ki­jöi­den pereh­dy­tystä.

”Oma­val­von­ta­suun­ni­telma roik­kuu ilmoi­tus­tau­lulla ja liit­teet ovat kan­siossa toi­mis­ton kaa­pissa kaik­kien työn­te­ki­jöi­den saa­ta­villa. Lii­te­kan­siossa on kuit­taus­lista, johon työn­te­ki­jät lait­ta­vat alle­kir­joi­tuk­sensa luet­tu­aan suun­ni­tel­man ja liit­teet.”

”Oma­val­von­ta­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­sen jäl­keen jokai­sen työn­te­ki­jän on pitä­nyt tutus­tua sii­hen ja se on myös osa uusien työn­te­ki­jöi­den pereh­dy­tystä. Oma­val­von­ta­suun­ni­telma päi­vi­te­tään ker­ran vuo­dessa ja tästä tie­do­te­taan työn­te­ki­jöille ja keho­te­taan tutus­tu­maan suun­ni­tel­maan.”

Epä­koh­dista ilmoit­ta­mi­nen ja oma­val­vonta näh­dään paitsi asiak­kai­den oikeuk­sia, myös työn­te­ki­jän oikeus­tur­vaa vah­vis­ta­vana. Epä­koh­tien esille nos­ta­mi­nen tukee ammat­tieet­ti­sesti kes­tä­vää työtä, todet­tiin myös kyse­lyn kom­men­teissa.

”SHL 48 § on sekä asiak­kaan, että työn­te­ki­jän etu. Se tur­vaa molem­pien oikeuk­sia. Toi­vot­ta­vasti sitä käy­tet­täi­siin jat­kossa nykyistä enem­män, eten­kin pal­ve­lui­den muu­tok­sessa tämä pykälä on mer­kit­tävä.”

”Epä­koh­tien peit­te­lyn seu­rauk­set ovat yhteis­kun­nal­li­sia. Ne ovat amma­til­li­sia tap­pioita ja muren­ta­vat koko alan luo­tet­ta­vuutta. Epäeet­ti­sesti toi­mi­via vir­ka­mie­hiä ei pidä suo­jella, he eivät ansaitse paik­kaansa amma­til­li­sesti kor­kea­ta­soi­sesti toi­mi­vien luot­saa­jana ja rek­ry­toi­jina.”

Työ­pai­koilla oli myös koke­mus, että epä­koh­tiin saa­tiin muu­tos. Esi­mie­het ovat puut­tu­neet tilan­tei­siin, kes­kus­tel­len asioi­hin on tehty muu­tok­sia.

”Riitti, että asiasta ilmoi­tet­tiin esi­mie­helle ja asiaa käsi­tel­tiin sen jäl­keen vam­mais­työn joh­ta­jan kanssa.”

”Yleensä asiat sel­viä­vät ennen kuin ilmoi­tus­vel­vol­li­suutta jou­tuisi käyt­tä­mään. Luu­len, että ilmoi­tus­vel­vol­li­suus toi­mii ikään kuin pork­ka­nana pyr­kiä hyviin tulok­siin.”

Yhteydenottoja aviin

Kyse­lyyn vas­tan­neet ker­toi­vat tilan­teista, joissa epä­koh­tien ole­mas­saolo on kiel­letty eikä kor­jaus­toi­miin ole ryh­dytty ilmoi­tuk­sesta huo­li­matta. Sil­loin tukea epä­koh­dan kor­jaa­mi­seksi on haettu ”ylem­miltä taholta” ja myös alue­hal­lin­to­vi­ras­tolta. Pit­kit­tyes­sään epä­koh­ta­ti­lan­teet mut­kis­tu­vat.

”Tein ilmoi­tuk­sen lain­vas­tai­sesta toi­min­nasta las­ten­ko­din­joh­ta­jalle. Hän unohti kir­jata ilmoi­tuk­seni. Siksi tein ilmoi­tuk­sen las­ten­suo­je­lun joh­ta­jalle. Lait­to­miin toi­miin puu­tut­tiin. Ongelma on nyt se, että epä­koh­dat ovat uusiu­tu­massa. Asia liit­tyi las­ten­suo­je­lu­lain mukai­siin rajoi­tus­toi­men­pi­tei­siin ja asia­kas­tie­toi­hin sekä salas­sa­pi­to­asioi­hin. Siis äärim­mäi­sen sen­si­tii­vi­siin asioi­hin.”

”Useampi työyh­tei­sös­sämme toi­miva sosi­aa­li­työn­te­kijä toi sekä työyh­tei­sön kaik­kien jäsen­ten tie­toon että esi­mie­hille kah­den kes­ken tie­toon, havait­se­mi­aan epä­koh­tia, vaka­via puut­teita ja rik­keitä. Tie­dot sivuu­tet­tiin, ja esi­mie­het antoi­vat lain­vas­tai­sia ja ammat­tieet­ti­sesti arve­lut­ta­via ohjeita, miten toi­mia. Lopulta teimme kan­te­lun aviin. Käsit­te­ly­aika on ollut pitkä ja on epä­sel­vää, mitä kan­te­lusta seu­raa. Asiak­kaat ovat myös kan­nel­leet saa­mas­taan koh­te­lusta ja pal­ve­lui­den puut­teesta.”

Helsingin malli

Hel­sin­gin kau­pun­gin sosi­aa­li­- ja ter­veys­toi­men kehit­tä­mis­pal­ve­lui­den kehit­tä­mis­suun­nit­te­lija Kaisa Pasa­nen tie­tää, miten iso urakka epä­koh­tail­moit­ta­mi­sen jal­kaut­ta­mi­nen on eten­kin isoissa orga­ni­saa­tioissa. Hel­sin­gin sosi­aa­li­- ja ter­veys­toi­messa oli vuonna 2016 työn­te­ki­jöitä 15 736. Noin puo­let heistä työs­ken­te­lee yksi­köissä, joissa anne­taan pel­käs­tään sosi­aa­li­pal­ve­luita tai sekä sosi­aa­li­- että ter­vey­den­huol­lon pal­ve­luja.

− Par­hail­laan pai­nis­ke­lemme ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta tie­dot­ta­mi­sen ja sii­hen liit­ty­vän kou­lu­tuk­sen parissa, koska isossa orga­ni­saa­tios­samme tieto valuu ruo­hon­juu­ri­ta­solle hitaasti, ker­too Kaisa Pasa­nen.

Kou­lu­tuk­sia ja ohjausta ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta on ensi­vai­heessa jär­jes­tetty esi­mie­hille, mutta tämän syk­syn aikana kou­lu­tuk­sia jär­jes­te­tään myös hen­ki­lös­tölle.

− Tieto ilmoit­ta­mis­vel­vol­li­suus­py­kä­lästä on käsit­tääk­seni työn­te­ki­jöillä ole­massa, mutta toi­min­ta­käy­tän­nöissä on epä­sel­vyyttä. Kuten siitä, mistä yksit­täi­sen asiak­kaan epä­koh­ta­ti­lan­teesta tai sen uhasta ilmoi­tus tulisi tehdä ja mitä ilmoi­tuk­sessa tulisi kuvailla epä­koh­taa.

Hel­sin­gissä on ollut viime syk­systä asti käy­tössä sosi­aa­li­huol­to­lain mukais­ten epä­koh­tail­moi­tus­ten teke­mi­seen ja käsit­te­lyyn kehi­tetty SPro-ohjelma, jossa ilmoi­tuk­sen voi tehdä säh­köi­sesti. Nime­tyt ilmoi­tus­ten vas­taa­not­ta­jat ja käsit­te­li­jät ovat lähie­si­mie­hiä, jotka saa­vat herät­teen saa­pu­neesta ilmoi­tuk­sesta. Lisäksi heräte ilmoi­tuk­sesta välit­tyy jär­jes­tel­män kautta suo­raan joh­ta­valle viran­hal­ti­jalle. Ohjelma on kehi­tetty Hai­Pro­-rapor­toin­tioh­jel­man poh­jalta, jolla laa­di­taan ter­vey­den­huol­lon poti­las­tur­val­li­suutta vaa­ran­ta­vat vahin­koil­moi­tuk­set. SPro otet­tiin tämän vuo­den keväällä käyt­töön myös Van­taalla.

Helsingissä on epäkohtailmoitusten tekemiseen ja käsittelyyn kehitetty SPro-­ohjelma, jossa ilmoituksen voi tehdä sähköisesti.

Kulu­neen vuo­den aikana Hel­sin­gissä on jo ehti­nyt ker­tyä jon­kin ver­ran koke­musta ilmoi­tuk­sien teosta, vas­taa­not­ta­mi­sesta ja käsit­te­lystä. Kaisa Pasa­nen sanoo, että SProta ovat käyt­tä­neet luon­te­vam­min ne työn­te­ki­jät, joilla on jo koke­musta Hai­Pron käy­töstä. Ilmoi­tuk­sia on pää­asiassa tul­lut van­hus­ten pal­ve­luista ja ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoi­don yksi­köistä, kuten las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sista.

Kaik­ki­aan SPro-­il­moi­tuk­sia on tul­lut rei­lut 100. Epä­koh­tail­moi­tuk­set ovat kos­ke­neet puut­teita asiak­kaan ase­massa ja oikeuk­sissa, asiak­kaan kal­toin koh­te­lua sekä epä­koh­tia asia­kas­tur­val­li­suu­dessa.

Ilmoituksen jälkeen puututaan

Sosi­aa­li­huol­to­lain mukai­sen oma­val­von­nan ja sii­hen liit­ty­vän ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den tar­koi­tuk­sena on luoda työ­pai­koille vah­vaa kes­kus­telu- ­ ja kehit­tä­mis­kult­tuu­ria, jossa työtä ja pal­ve­luita voi­daan tuot­taa sosi­aa­li­huol­lon asiak­kaille mah­dol­li­sim­man laa­duk­kaasti.

”Ilmoi­tus­vel­vol­li­suus on hyvä ja tar­peel­li­nen apu. Todel­li­nen käyttö on kui­ten­kin oltava hal­lin­nassa. Ilmoi­tus­vel­vol­li­suus­ko­ko­nai­suu­den käsit­teet on tun­nis­tet­tava asiak­kai­den ja työn­te­ki­jöi­den kes­ken avaa­malla ne yhdessä. Luo­daan yhtei­sym­mär­rys peli­sään­nöistä.”

”Viral­li­nen ilmoi­tus­vel­vol­li­suus antaa näky­vän kana­van asioi­den käsit­te­lyyn eivätkä asiat jää roik­ku­maan.”

Epä­koh­tien esiin nos­ta­mi­sen perinne on sosi­aa­li­huol­lossa vielä ohut. Kyse­lyssä eräs vas­taa­jista tote­si­kin, että ”usein asiak­kaan asiassa työn­te­kijä saat­taa havaita epä­koh­dan toi­sen pal­ve­lua­leen pal­ve­lun tuot­ta­mi­sessa, mutta kovin her­kästi ei keh­data tehdä ilmoi­tusta, vaikka pitäisi”.

− Meillä sosi­aa­li­huol­lossa on vielä oppi­mista siinä, että epä­koh­tail­moi­tus toi­misi aidosti kehit­tä­mi­sen väli­neenä ja esi­mies­työn tukena, eikä sitä miel­let­täisi kol­le­goi­den työn kyt­tää­mis-­ tai ilmian­to­jär­jes­tel­mäksi, toteaa Kaisa Pasa­nen.

Hel­sin­gissä säh­köistä ilmoi­tus­ka­na­vaa SPro-­oh­jel­maa vii­la­taan käyt­tä­jä­ko­ke­mus­ten poh­jalta. Pas­a­sesta on tär­keää, että kii­rei­sissä työ­päi­vissä ilmoi­tus­ten teke­mi­nen on vai­va­tonta ja sen voi tehdä omalta tie­to­ko­neelta. Työn­te­ki­jälle on olen­naista tie­tää, että ilmoi­tuk­sen vas­taa­not­taja on nimetty ja ilmoit­taja voi seu­rata, miten ilmoi­tuk­sen käsit­tely ete­nee.

Epäkohtien esiin nostamisen perinne on sosiaalihuollossa vielä ohut.

− Kehit­tä­mi­sen näkö­kul­masta on olen­naista, että tieto epä­koh­dista kerään­tyisi koo­tusti yhteen. Sil­loin näemme, mistä aihea­lueista ilmoi­tuk­sia tulee ja mitä ilmoi­tuk­sille on tehty. On myös tär­keää, että saamme kau­pun­gin ylem­mälle joh­dolle tie­toa ja tilas­toja siitä, missä koh­din pal­ve­luita on kehit­tä­mi­sen paik­koja.

Lakia noudattamaan – ilman pelkoa

”Ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den käyttö tun­tuu ole­van yhä hie­rark­kista ja tun­tuu, että saa ’pelätä jou­tu­vansa ham­pai­siin’, jos esit­tää ’vää­rästä’ asiasta mie­li­pi­teitä.”

Talen­tia-­leh­den ilmoitusvelvollisuus­kysely vah­vis­taa sen, mikä ammat­ti­jär­jestö Talen­tian neu­von­ta­pal­ve­luissa on jo havaittu. Koska epä­koh­tail­moit­te­lun käy­tän­nöt ovat epä­sel­viä, aiheut­taa tämä työn­te­ki­jöissä epä­var­muutta ja jopa pel­koja.

− Oma­val­von­ta­suun­ni­telma tulee tehdä yhteis­työssä hen­ki­lös­tön kanssa ja siitä tulee tie­dot­taa niin, että kaikki ovat tie­toi­sia työ­paikan toi­min­ta­ta­voista, pai­not­taa Talen­tian ammat­ti­asioi­den pääl­likkö Marjo Varsa.

− Sen jäl­keen ilmoi­tus ei voi enää tulla yllä­tyk­senä. Yhdessä on sovittu, miten toi­mi­taan, jos joku havait­see asiak­kaan pal­ve­luissa epä­koh­tia.

Sosi­aa­li­huol­to­lain ilmoi­tus­vel­vol­li­suus­py­kä­lissä samoin kuin sosi­aali-­ ja ter­veys­mi­nis­te­riön sosi­aa­li­huol­to­lain sovel­ta­mi­sop­paassa tode­taan sel­keästi, että työn­te­ki­jöi­den oikeus­suoja ei saa vaa­ran­tua ilmoi­tuk­sen vuoksi eikä työn­te­ki­jään saa koh­dis­taa mitään kiel­tei­siä seu­raa­muk­sia ilmoi­tuk­sen jät­tä­mi­sestä.

− Jos epäi­lee, että esi­mie­hen tai ylem­män joh­don käyt­täy­ty­mi­nen muut­tuu ilmoi­tuk­sen teke­mi­sen jäl­keen, tulee asiasta kes­kus­tella joh­don kanssa työ­pai­kalla. Asiasta on hyvä kes­kus­tella myös työ­tii­missä, jotta saa useam­man ihmi­sen havain­not tilan­teesta, opas­taa Varsa.

− Koh­te­lun muut­tu­mi­sesta on hyvä esit­tää mah­dol­li­sim­man kon­kreet­ti­sia esi­merk­kejä, jotta tilan­teen kor­jaa­mis­toi­men­pi­teissä löy­de­tään yhtei­nen näke­mys. Tar­vit­taessa voi pyy­tää kes­kus­te­luun mukaan työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tun.

Valvontakoordinaattorit tukena

Muu­ta­missa kun­nissa, kuten Tam­pe­reella ja Jyväs­ky­lässä on eri­tyi­siä val­von­ta­koor­di­naat­to­reita, jotka pää­työk­seen työs­ken­te­le­vät sosi­aa­li­pal­ve­lui­den val­von­ta­työssä.

Jyväs­ky­län kau­pun­gin val­von­ta­koor­di­naat­tori Helena Mies­ko­lai­nen on yksi kau­pun­gin vii­destä val­von­ta­koor­di­naat­to­rista. He seu­raa­vat Jyväs­ky­län kau­pun­gin omien pal­ve­lui­den sekä kau­pun­gin osto­pal­ve­lui­den ja pal­ve­luse­te­leillä tuo­tet­tu­jen pal­ve­lui­den laa­tua. Eten­kin yksi­tyis­ten pal­ve­lun­tuot­ta­jien opas­tus, tuki ja val­vonta ovat Jyväs­ky­lässä kes­keistä, sillä yksi­tyi­set pal­ve­lun­tuot­ta­jat tuot­ta­vat mer­kit­tä­vän osan Jyväs­ky­län las­ten­suo­je­lun pal­ve­luista, ikäih­mis­ten asu­mis­pal­ve­luista ja eri­lai­sista hoi­va­pal­ve­luista.

− Työni on sekä enna­koi­vaa val­von­taa, kuten lupa­tar­kas­tuk­set että suun­ni­tel­mal­lista val­von­taa, jol­loin pää­paino on seu­ran­nassa, ohjauk­sessa ja neu­von­nassa. Reak­tii­vista val­von­ta­työtä teh­dään yhteis­työssä alue­hal­lin­to­vi­ras­ton ja kau­pun­gin pal­ve­lu­pääl­li­köi­den kanssa, kun epä­koh­tia tulee esille eikä pal­ve­lui­den laatu nou­data sovit­tua.

Tavoitteemme on, että kaikki epäkohdat tulisivat tietoon.

Val­von­ta­koor­di­naat­to­rit ovat myös sosi­aa­li­huol­lon hen­ki­lös­tön tukena, jos epä­koh­tail­moi­tuk­sen teko lähie­si­mie­helle tun­tuu vai­kealta.

− Jyväs­ky­län kau­pun­gin verk­ko­si­vuilla on jul­ki­sesti tar­jolla säh­köi­nen lomake, jota voi käyt­tää, jos työn­te­kijä epä­röi antaa suo­raan tie­don epä­koh­dasta esi­mie­hel­leen. Ilmoi­tuk­sen voi tehdä nimellä tai nimet­tö­mästi sosi­aa­li­pal­ve­lui­den val­von­ta­koor­di­naat­to­reille, ker­too Mies­ko­lai­nen.

− Tavoit­teemme on, että kaikki epä­koh­dat tuli­si­vat tie­toon. Ilmoit­taja voi halu­tes­saan jät­tää yhteys­tie­tonsa yhtey­den­ot­toa var­ten. Ilmoi­tuk­set käsi­tel­lään luot­ta­muk­sel­li­sesti.

Helena Mies­ko­lai­nen kan­taa huolta val­von­ta­koor­di­naat­to­rien roo­lista sote­-uudis­tuk­sessa. Hänestä olisi tär­keää, että val­von­ta­koor­di­naat­to­rei­den teh­tä­vät säi­lyi­si­vät ja heitä olisi lisää toi­mi­pis­tei­den oma­val­von­ta­työn ja alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen rin­nalle yhtenä laa­dun­var­mis­ta­jana. Val­von­ta­työn tarve, eten­kin ohjaus ja neu­vonta, ei ole vähe­ne­mässä, sillä esi­mer­kiksi ilmoi­tuk­sen­va­rais­ten sosi­aa­li­pal­ve­lui­den määrä kas­vaa tule­vai­suu­dessa.

− Val­von­ta­työ­hön ja epä­koh­tiin puut­tu­mi­sessa tar­vi­taan kun­nissa tai tule­vissa maa­kun­nissa asian­tun­ti­juutta ja osaa­mista sekä tosia­sial­li­sia voi­ma­va­roja: omia yksi­köitä, joissa on pää­toi­mi­set val­von­ta­koor­di­naat­to­rit.

− Toki sosi­aa­li­työn­te­ki­jät val­vo­vat pal­ve­lun­tuot­ta­jien työtä ja laa­tua lukuis­ten mui­den teh­tä­viensä lomassa, mutta tosia­sial­li­sia resurs­seja val­von­ta­työ­hön on vasta har­vassa kun­nassa.

Helena Jaak­kola

 

Asiakasta koskeva epäkohta

Sosi­aa­li­huol­to­lain mukai­nen epä­koh­tail­moi­tus teh­dään epä­koh­dasta tai sen uhasta, joka liit­tyy asiak­kaan saa­maan pal­ve­luun tai asia­kas­tur­val­li­suu­teen.

Epä­koh­dalla tar­koi­te­taan esi­mer­kiksi asiak­kaan epä­asial­lista koh­taa­mista, asiak­kaan louk­kaa­mista sanoilla, asia­kas­tur­val­li­suu­dessa ilme­ne­viä puut­teita, asiak­kaan kal­toin koh­te­lua ja toi­min­ta­kult­tuu­rista joh­tu­via asiak­kaalle vahin­gol­li­sia toi­mia. Myös epä­koh­dan uhasta, joka on ilmei­nen tai voi joh­taa epä­koh­taan, tulee ilmoit­taa.

Kal­toin koh­te­lulla tar­koi­te­taan fyy­sistä, psyyk­kistä tai kemial­lista eli lääk­keillä aiheu­tet­tua kal­toin koh­te­lua. Esi­mer­kiksi asia­kasta töni­tään, lyö­dään tai uhkail­laan, käy­te­tään hyväksi fyy­si­sesti tai talou­del­li­sesti, puhu­tel­laan pal­ve­lussa epä­asial­li­sesti ja louk­kaa­vasti.

Epä­kohta tai sen uhka voi olla asiak­kaan ase­man ja oikeuk­sien toteu­tu­mi­sessa tai perus­hoi­vassa ja hoi­dossa on vaka­via puut­teita. Asiak­kaan pal­ve­lut eivät vas­taa pal­ve­lu­tar­pee­seen, ne poik­kea­vat sovi­tusta pal­ve­lusuun­ni­tel­masta tai asiak­kaan osal­li­suus ei toteudu tai lain­sää­dän­nön aset­ta­missa aika­ra­joissa ei pysytä.

Epä­koh­dalla tar­koi­te­taan myös sitä, että pakot­teita tai rajoit­teita käy­te­tään ilman asia­kas­koh­taista, mää­rä­ai­kaista lupaa. Huo­miota on myös kiin­ni­tet­tävä toi­min­ta­kult­tuu­rin kehit­tä­mi­seen siten, että sen avulla voi­daan pakon ja rajoit­tei­den käyt­töä mini­moida.

Kun epäkohta koskee työntekijää

Sosi­aa­li­huol­to­lain mukai­nen ilmoi­tus epä­koh­dasta teh­dään aina asiak­kaa­seen koh­dis­tu­vista epä­koh­dista tai sen uhasta. Hen­ki­lös­töä kos­ke­vien työ­suo­jelu- tai tur­val­li­suus­asioi­den käsit­te­lyyn on käy­tet­tä­vissä muut kana­vat.

Esi­mer­kiksi vaa­ra­ti­lan­teissa ja työn kuor­mit­taessa lii­kaa työ­nan­ta­jalla on työ­tur­val­li­suus­lain mukai­nen vel­vol­li­suus toi­mia tie­don saa­tu­aan ja huo­leh­tia työn­te­ki­jöi­den ter­vey­destä ja tur­val­li­suu­desta.

Hen­ki­lös­tön kuor­mi­tus ote­taan puheeksi esi­mie­hen kanssa ja yhdessä mie­ti­tään kei­not kuor­mi­tuk­sen vähen­tä­mi­seksi. Kes­kus­te­lussa on hyvä olla mukana työ­ter­veys­huolto ja työ­pai­kan työ­suo­je­lu­val­tuu­tettu, joka voi tar­vit­taessa viedä kuor­mi­tusta aiheut­ta­van asian työ­suo­je­lu­toi­mi­kun­nan käsi­tel­tä­väksi. Työ­nan­ta­jan tulee arvioida kuor­mi­tuk­sen ris­kit ja ryh­tyä tar­vit­ta­viin toi­men­pi­tei­siin ris­kien pois­ta­mi­seksi tai mini­moi­mi­seksi.

Jos työ­nan­taja ei ryhdy tar­vit­ta­viin toi­men­pi­tei­siin, vaikka saa tie­don kuor­mit­ta­vasta tilan­teesta, tulee asia viedä alue­hal­lin­to­vi­ras­ton työ­suo­je­lun vas­tuu­alu­een tar­kas­ta­jien tie­toon. Myös täl­löin val­vova viran­omai­nen voi antaa ohjeita ja mää­räyk­siä työ­nan­ta­jalle.

Päi­vi­tetty 9.9.2018: pois­tettu van­hen­tu­nut ilmoi­tus Face­book-tapah­tu­masta.