Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ei sinällään aseta henkilöstölle ammatissa toimimiseen lisävelvoitteita, koska kutakin toimialaa koskevat velvoitteet määritellään toimialaa koskevassa lainsäädännössä.

 

Uudet ammat­ti­hen­ki­lö­lain aset­ta­mat vel­voit­teet kos­ke­vat ammat­ti­hen­ki­löi­den val­von­taa kuten esi­mer­kiksi ammat­ti­hen­ki­lön vel­vol­li­suutta antaa pyy­det­täessä val­von­ta­vi­ran­omai­selle sel­vi­tys toiminnastaan.

Rekisterissä sosi­aa­li­huol­lon hen­ki­löstö on jaettu lail­lis­tet­tui­hin ja nimi­ke­suo­jat­tui­hin ammat­ti­hen­ki­löi­hin. Rekisteröintiä kos­keva laki kos­kee jul­ki­sen ja yksi­tyi­sen työ­nan­ta­jan pal­ve­luk­sessa ole­via sekä itse­näi­sinä amma­tin­har­joit­ta­jina toi­mi­via sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­löitä, jotka työs­ken­te­le­vät sosi­aa­li­huol­lon tehtävissä.

− Sosiaalihuollon ammat­ti­hen­ki­lö­laki koros­taa subs­tans­sien mer­ki­tystä, koska nyt val­vo­taan näi­den subs­tans­si­la­kien toteu­tu­mista asia­kas­työssä, pai­not­taa Valviran laki­mies Riitta Husso.

Laki sel­keyt­tää Husson mukaan joil­le­kin ammat­ti­ryh­mille oman työn perus­tei­den ja omaa toi­min­taym­pä­ris­töä kos­ke­van lain­sää­dän­nön tunnistamista.

Ammattihenkilölaki korostaa substanssien merkitystä, koska nyt valvotaan näiden substanssilakien toteutumista asiakastyössä.

Esimerkiksi lähi­hoi­ta­jalla saat­taa jos­kus olla väärä käsi­tys oman toi­min­nan vii­te­ke­hyk­sestä työs­ken­nel­les­sään vaik­kapa ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sessa asu­mi­syk­si­kössä, joka on sosiaali­huollon pal­ve­lua, eikä ter­vey­den­huol­toa, kuten usein ymmär­re­tään. Siellä hänen on nou­da­tet­tava teh­tä­vän­ku­vasta riip­puen myös sosi­aa­li­huol­lon lainsäädäntöä.

Vahvistaa ammattietiikkaa

Ammattihenkilölaki nos­taa Riitta Hussosta vah­vem­min esiin työn­te­ki­jän vel­vol­li­suu­den toi­mia teh­tä­väs­sään niin, että asiak­kaan oikeus laa­duk­kaa­seen pal­ve­luun ja hyvään koh­te­luun toteu­tuu. Laki vel­voit­taa työn­te­ki­jöitä yllä­pi­tä­mään ja kehit­tä­mään ammat­ti­tai­to­aan. Työnantajan vel­vol­li­suus on huo­leh­tia, että työn­te­ki­jällä on mah­dol­li­suus lisä-­ tai täydennyskoulutukseen.

Husso muis­tut­taa, että sosi­aa­li­huol­lon pal­ve­luja on val­vottu ennen tämän lain voi­maan­tu­loa­kin, mutta aiem­min vel­voit­tei­den lai­min­lyön­nistä on seu­ran­nut vain hal­lin­nol­lista ohjausta ja huo­mau­tus toi­min­tayk­si­kön toi­min­nasta vas­taa­valle esi­mie­helle. Nyt lai­min­lyön­nistä voi aiheu­tua vaka­vam­pia seu­rauk­sia työn­te­ki­jälle, joka on vas­tuussa siitä.

Laki vah­vis­taa hen­ki­lös­tön sitou­tu­mista ammat­tie­tiik­kaan. Koska laissa mää­ri­tel­lään sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lön amma­til­li­sen toi­min­nan pää­mää­räksi muun muassa sosi­aa­li­sen toi­min­ta­ky­vyn ja yhden­ver­tai­suu­den edis­tä­mi­nen, oikeut­taa se työn­te­ki­jää arvioi­maan oman yksik­könsä toimintaa.

Myös sosi­aa­li­huol­to­laki vel­voit­taa puut­tu­maan asi­aan, jos työn­te­kijä huo­maa asia­kas­tur­val­li­suu­den vaa­ran­tu­neen. Epäkohtien esiin tuo­mi­nen vaa­tii Husson mie­lestä jois­sa­kin toi­min­tayk­si­köissä mah­dol­li­sesti toi­min­ta­kult­tuu­rin muutosta.

− Henkilökohtaisesti ajat­te­len, että esi­mies­ten asen­teilla on vahva vai­ku­tus sii­hen, roh­ke­ne­vatko työn­te­ki­jät ottaa epä­koh­tia puheeksi, Husso sanoo.

− Rekisteröitymisvaatimus on yri­tetty rajata uusim­piin tut­kin­toi­hin, eli esi­mer­kiksi kehi­tys­vam­ma­hoi­taja on nyt nimi­ke­suo­jat­tu­jen pii­rissä, mutta sen aikai­sempi tut­kin­to­ni­mike vajaa­mie­lis­hoi­taja ei ole.

Sosiaalityön profiili ei nouse, ellei tehtävää pystytä rakentamaan osaamisen ja koulutuksen perusteella.

Husson mukaan lain voi­maan­tu­lon jäl­keen Valviraan on tul­lut huo­les­tu­neita vies­tejä, että työn­antajat eivät enää palk­kaa rekis­te­riin kuu­lu­mat­to­mia hen­ki­löitä, ja vaa­ti­vat rekis­te­röi­ty­mistä kai­kilta sosi­aa­li­huol­toon rekrytoitavilta.

− Tämä ei ole lain tar­koi­tus, sillä sosi­aa­li­huol­lon ken­tällä tar­vi­taan hyvin pal­jon sel­lais­ta­kin osaa­mista, jota ei ole vaa­dittu rekis­te­riin, kuten esi­mer­kiksi päih­de­huol­lon tut­kin­non suo­rit­ta­neita tai sosi­aa­li­pe­da­go­gi­sen tai var­hais­kas­va­tuk­sen kou­lu­tuk­sen saaneita.

Vaikka ammat­ti­hen­ki­lö­laki ei koske var­hais­kas­va­tuk­sessa työs­ken­te­le­viä sosi­aa­lia­lan kou­lu­tuk­sen saa­neita, suo­si­tel­laan kysei­siä työn­te­ki­jöitä kui­ten­kin hakeu­tu­maan rekis­te­riin. Jos hen­kilö haluaa vaih­taa jos­sain vai­heessa työ­hön sosi­aa­li­huol­lon puo­lelle, voi työ­paikka mennä sivu suun, jos häntä ei löydy rekisteristä.

− Rekisteröinnin käsit­te­ly­aika Valvirassa saat­taa olla puo­li­kin vuotta, Husso huomauttaa.

Tarkoituksenmukaiset tehtävärakenteet

Ammattihenkilölaki mää­rit­te­lee, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jän sijai­suuk­sia teke­villä hen­ki­löillä tulee olla sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kel­poi­suus tai vähin­tään sosi­aa­li­työn aineo­pin­not ja nii­hin sisäl­tyvä käy­tän­nön har­joit­telu suo­ri­tet­tuna. Lisäksi hen­ki­lön on työs­ken­nel­tävä ammat­tiin val­mis­tu­neen ja lail­lis­te­tun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän val­von­nan ja joh­don alaisena.

Nyt työ­nan­ta­jien haas­teena on Husson mukaan raken­taa yksi­köissä uuden­lai­set, tar­koi­tuk­sen­mu­kai­set teh­tä­vä­ku­vat. Tämä on myös lain kes­kei­nen tavoite. Se luo edel­ly­tyk­set mää­ri­tellä sel­lai­set teh­tä­vät, jotka ovat työn­te­ki­jän vah­vinta osaa­mi­sa­luetta, mikä puo­les­taan lisää asiakasturvallisuutta.

− Esimerkiksi sosi­aa­li­työn pro­fiili ei nouse, ellei teh­tä­vää pys­tytä raken­ta­maan osaa­mi­sen ja kou­lu­tuk­sen perus­teella, Husso huomauttaa.

Sote­ ja maa­kun­ta­uu­dis­tus­ten toteu­tuessa tulee sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­jänä ole­maan maa­kunta. Tämä saat­taa hel­pot­taa teh­tä­vä­ku­vien raken­ta­mista, koska se voi­daan toteut­taa ilman, että jokai­seen kun­taan vaa­di­taan omat eri alo­jen asiantuntijat.

Sosiaali-­ ja ter­veys­mi­nis­te­riön teke­mässä sel­vi­tyk­sessä ker­ro­taan, että ammat­ti­hen­ki­lö­laki on otettu kun­nissa pää­osin hyvin vastaan.

− Iso osa kun­nista ilmoitti, että ammat­ti­hen­ki­lö­laki ei ole han­ka­loit­ta­nut rek­ry­toin­ti­ti­lan­netta, Husso lisää.

Kentältä on saatu vies­tiä, että päte­viä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä on riit­tä­västi, ja heitä val­mis­tuu riit­tä­västi yli­opis­toista. Siitä huo­li­matta jois­sa­kin kun­nissa päte­vän sosi­aa­li­työn­te­ki­jän sijai­sen palk­kaa­mi­nen on osoit­tau­tu­nut ongelmalliseksi.

− Tämä on ole­tet­ta­vasti joh­tu­nut siitä, että kunta ei ole ollut val­mis mak­sa­maan sijai­selle asian­mu­kaista palk­kaa, ja jot­kut työn­antajat saat­ta­vat palk­kauk­sen perus­teena pitää rekis­te­riin kuu­lu­mista, Husso arvelee.

Husso muis­tut­taa, että opis­ke­li­joi­den kan­nat­taa tutus­tua ammat­ti­hen­ki­lö­la­kiin tar­kasti, sillä se avaa sil­miä omassa työssä toi­mi­mi­seen ja vah­vis­taa ammat­ti­-iden­ti­teet­tiä ja ­-pro­fii­lia, mikä on osaksi ollut lain sää­tä­mi­sen tar­koi­tus­kin. Laki vel­voit­taa myös yllä­pi­tä­mään ja kehit­tä­mään omaa asian­tun­te­musta ja osaa­mista vah­vem­min, kuin mitä oppi­lai­tos­ten kou­lu­tus tarjoaa.

− Toivomme, että täydennyskoulutus­ puo­lella oli­si­kin laa­jem­min tar­jolla esimer­kiksi verk­ko­kou­lu­tusta, jota voisi suo­rit­taa hel­pom­min työn ohessa, Husso sanoo.

Iita Kettunen