Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ei sinällään aseta henkilöstölle ammatissa toimimiseen lisävelvoitteita, koska kutakin toimialaa koskevat velvoitteet määritellään toimialaa koskevassa lainsäädännössä.

 

Uudet ammat­ti­henkilölain aset­ta­mat velvoit­teet koske­vat ammat­ti­henkilöi­den valvon­taa kuten esimerkik­si ammat­ti­henkilön velvol­lisu­ut­ta antaa pyy­det­täessä valvon­tavi­ra­nomaiselle selvi­tys toimin­nas­taan.

Rek­isteris­sä sosi­aal­i­huol­lon henkilöstö on jaet­tu lail­lis­tet­tui­hin ja nimike­suo­jat­tui­hin ammat­ti­henkilöi­hin. Rek­isteröin­tiä koske­va laki kos­kee julkisen ja yksi­tyisen työ­nan­ta­jan palveluk­ses­sa ole­via sekä itsenäis­inä ammat­in­har­joit­ta­ji­na toimivia sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilöitä, jot­ka työsken­televät sosi­aal­i­huol­lon tehtävis­sä.

− Sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilöla­ki korostaa sub­stanssien merk­i­tys­tä, kos­ka nyt valvotaan näi­den sub­stanssi­lakien toteu­tu­mista asi­akastyössä, pain­ot­taa Valvi­ran lakimies Riit­ta Hus­so.

Laki selkeyt­tää Hus­son mukaan joillekin ammat­tiryh­mille oman työn perustei­den ja omaa toim­intaym­päristöä koske­van lain­säädän­nön tun­nistamista.

Ammattihenkilölaki korostaa substanssien merkitystä, koska nyt valvotaan näiden substanssilakien toteutumista asiakastyössä.

Esimerkik­si lähi­hoita­jal­la saat­taa joskus olla väärä käsi­tys oman toimin­nan viiteke­hyk­ses­tä työsken­nel­lessään vaikka­pa ympärivuorokautises­sa asum­isyk­sikössä, joka on sosiaali­huollon palvelua, eikä ter­vey­den­huoltoa, kuten usein ymmär­retään. Siel­lä hänen on nou­datet­ta­va tehtävänku­vas­ta riip­puen myös sosi­aal­i­huol­lon lain­säädän­töä.

Vahvistaa ammattietiikkaa

Ammat­ti­henkilöla­ki nos­taa Riit­ta Hus­sos­ta vahvem­min esi­in työn­tek­i­jän velvol­lisu­u­den toimia tehtävässään niin, että asi­akkaan oikeus laadukkaaseen palvelu­un ja hyvään kohtelu­un toteu­tuu. Laki velvoit­taa työn­tek­i­jöitä ylläpitämään ja kehit­tämään ammat­ti­taitoaan. Työ­nan­ta­jan velvol­lisu­us on huole­htia, että työn­tek­i­jäl­lä on mah­dol­lisu­us lisä-­ tai täy­den­nysk­oulu­tuk­seen.

Hus­so muis­tut­taa, että sosi­aal­i­huol­lon palvelu­ja on valvot­tu ennen tämän lain voimaan­tu­loakin, mut­ta aiem­min velvoit­tei­den laimin­lyön­nistä on seu­ran­nut vain hallinnol­lista ohjaus­ta ja huo­mau­tus toim­intayk­sikön toimin­nas­ta vas­taavalle esimiehelle. Nyt laimin­lyön­nistä voi aiheutua vakavampia seu­rauk­sia työn­tek­i­jälle, joka on vas­tu­us­sa siitä.

Laki vahvis­taa henkilöstön sitou­tu­mista ammat­ti­eti­ikkaan. Kos­ka lais­sa määritel­lään sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilön ammatil­lisen toimin­nan päämääräk­si muun muas­sa sosi­aalisen toim­intakyvyn ja yhden­ver­taisu­u­den edis­tämi­nen, oikeut­taa se työn­tek­i­jää arvioimaan oman yksikkön­sä toim­intaa.

Myös sosi­aal­i­huolto­la­ki velvoit­taa puut­tumaan asi­aan, jos työn­tek­i­jä huo­maa asi­akas­tur­val­lisu­u­den vaaran­tuneen. Epäko­h­tien esi­in tuomi­nen vaatii Hus­son mielestä jois­sakin toim­intayk­siköis­sä mah­dol­lis­es­ti toim­intakult­tuurin muu­tos­ta.

− Henkilöko­htais­es­ti ajat­te­len, että esimi­esten asen­teil­la on vah­va vaiku­tus siihen, rohkenevatko työn­tek­i­jät ottaa epäko­htia puheek­si, Hus­so sanoo.

− Rek­isteröi­tymis­vaa­timus on yritet­ty raja­ta uusimpi­in tutk­in­toi­hin, eli esimerkik­si kehi­tys­vamma­hoita­ja on nyt nimike­suo­jat­tu­jen piiris­sä, mut­ta sen aikaisem­pi tutk­in­ton­imike vajaamiel­ishoita­ja ei ole.

Sosiaalityön profiili ei nouse, ellei tehtävää pystytä rakentamaan osaamisen ja koulutuksen perusteella.

Hus­son mukaan lain voimaan­tu­lon jäl­keen Valvi­raan on tul­lut huolestunei­ta vieste­jä, että työ­nan­ta­jat eivät enää palkkaa rek­isteri­in kuu­lumat­to­mia henkilöitä, ja vaa­ti­vat rek­isteröi­tymistä kaik­il­ta sosi­aal­i­huoltoon rekry­toitavil­ta.

− Tämä ei ole lain tarkoi­tus, sil­lä sosi­aal­i­huol­lon ken­täl­lä tarvi­taan hyvin paljon sel­l­ais­takin osaamista, jota ei ole vaa­dit­tu rek­isteri­in, kuten esimerkik­si päi­hde­huol­lon tutkin­non suorit­tanei­ta tai sosi­aaliped­a­gogisen tai varhaiskas­vatuk­sen koulu­tuk­sen saanei­ta.

Vaik­ka ammat­ti­henkilöla­ki ei koske varhaiskas­vatuk­ses­sa työsken­tele­viä sosi­aalialan koulu­tuk­sen saanei­ta, suositel­laan kyseisiä työn­tek­i­jöitä kuitenkin hakeu­tu­maan rek­isteri­in. Jos henkilö halu­aa vai­h­taa jos­sain vai­heessa työhön sosi­aal­i­huol­lon puolelle, voi työ­paik­ka men­nä sivu suun, jos hän­tä ei löy­dy rek­ister­istä.

− Rek­isteröin­nin käsit­telyai­ka Valvi­ras­sa saat­taa olla puo­likin vuot­ta, Hus­so huo­maut­taa.

Tarkoituksenmukaiset tehtävärakenteet

Ammat­ti­henkilöla­ki määrit­telee, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jän sijaisuuk­sia tekevil­lä henkilöil­lä tulee olla sosi­aal­i­työn­tek­i­jän kelpoisu­us tai vähin­tään sosi­aal­i­työn aineopin­not ja niihin sisäl­tyvä käytän­nön har­joit­telu suoritet­tuna. Lisäk­si henkilön on työsken­neltävä ammat­ti­in valmis­tuneen ja lail­lis­te­tun sosi­aal­i­työn­tek­i­jän valvon­nan ja johdon alaise­na.

Nyt työ­nan­ta­jien haas­teena on Hus­son mukaan rak­en­taa yksiköis­sä uuden­laiset, tarkoituk­sen­mukaiset tehtäväku­vat. Tämä on myös lain keskeinen tavoite. Se luo edel­ly­tyk­set määritel­lä sel­l­aiset tehtävät, jot­ka ovat työn­tek­i­jän vahv­in­ta osaamisaluet­ta, mikä puolestaan lisää asi­akas­tur­val­lisu­ut­ta.

− Esimerkik­si sosi­aal­i­työn profi­ili ei nouse, ellei tehtävää pystytä rak­en­ta­maan osaamisen ja koulu­tuk­sen perus­teel­la, Hus­so huo­maut­taa.

Sote­ ja maakun­tau­ud­is­tusten toteutues­sa tulee sosi­aali­palvelu­jen jär­jestäjänä ole­maan maakun­ta. Tämä saat­taa helpot­taa tehtäväku­vien rak­en­tamista, kos­ka se voidaan toteut­taa ilman, että jokaiseen kun­taan vaa­di­taan omat eri alo­jen asiantun­ti­jat.

Sosi­aali-­ ja ter­veysmin­is­ter­iön tekemässä selvi­tyk­sessä ker­ro­taan, että ammat­ti­henkilöla­ki on otet­tu kun­nis­sa pääosin hyvin vas­taan.

− Iso osa kun­nista ilmoit­ti, että ammat­ti­henkilöla­ki ei ole han­kaloit­tanut rekry­toin­ti­ti­lan­net­ta, Hus­so lisää.

Ken­tältä on saatu viestiä, että päte­viä sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä on riit­tävästi, ja heitä valmis­tuu riit­tävästi yliopis­toista. Siitä huoli­mat­ta jois­sakin kun­nis­sa pätevän sosi­aal­i­työn­tek­i­jän sijaisen palkkaami­nen on osoit­tau­tunut ongel­mallisek­si.

− Tämä on oletet­tavasti johtunut siitä, että kun­ta ei ole ollut valmis mak­samaan sijaiselle asian­mukaista palkkaa, ja jotkut työ­nan­ta­jat saat­ta­vat palkkauk­sen perus­teena pitää rek­isteri­in kuu­lu­mista, Hus­so arvelee.

Hus­so muis­tut­taa, että opiske­li­joiden kan­nat­taa tutus­tua ammat­ti­henkilölaki­in tarkasti, sil­lä se avaa silmiä omas­sa työssä toim­imiseen ja vahvis­taa ammat­ti­-iden­ti­teet­tiä ja ­-profi­il­ia, mikä on osak­si ollut lain säätämisen tarkoi­tuskin. Laki velvoit­taa myös ylläpitämään ja kehit­tämään omaa asiantun­te­mus­ta ja osaamista vahvem­min, kuin mitä oppi­laitosten koulu­tus tar­joaa.

− Toivomme, että täydennyskoulutus­ puolel­la olisikin laa­jem­min tar­jol­la esimer­kiksi verkkok­oulu­tus­ta, jota voisi suorit­taa helpom­min työn ohes­sa, Hus­so sanoo.

Iita Ket­tunen