Sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki ei sinällään aseta henki­lös­tölle ammatissa toimi­miseen lisävel­voit­teita, koska kutakin toimialaa koskevat velvoitteet määri­tellään toimialaa koske­vassa lainsäädännössä.

 

Uudet ammat­ti­hen­ki­lölain asettamat velvoitteet koskevat ammat­ti­hen­ki­löiden valvontaa kuten esimer­kiksi ammat­ti­hen­kilön velvol­li­suutta antaa pyydet­täessä valvon­ta­vi­ran­omai­selle selvitys toiminnastaan.

Rekis­te­rissä sosiaa­li­huollon henki­löstö on jaettu laillis­tet­tuihin ja nimike­suo­jat­tuihin ammat­ti­hen­ki­löihin. Rekis­te­röintiä koskeva laki koskee julkisen ja yksityisen työnan­tajan palve­luk­sessa olevia sekä itsenäisinä ammatin­har­joit­tajina toimivia sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­löitä, jotka työsken­te­levät sosiaa­li­huollon tehtävissä.

− Sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki korostaa substanssien merki­tystä, koska nyt valvotaan näiden substans­si­lakien toteu­tu­mista asiakas­työssä, painottaa Valviran lakimies Riitta Husso.

Laki selkeyttää Husson mukaan joillekin ammat­ti­ryh­mille oman työn perus­teiden ja omaa toimin­taym­pä­ristöä koskevan lainsää­dännön tunnistamista.

Ammattihenkilölaki korostaa substanssien merkitystä, koska nyt valvotaan näiden substanssilakien toteutumista asiakastyössä.

Esimer­kiksi lähihoi­ta­jalla saattaa joskus olla väärä käsitys oman toiminnan viite­ke­hyk­sestä työsken­nel­lessään vaikkapa ympäri­vuo­ro­kau­ti­sessa asumi­syk­si­kössä, joka on sosiaali­huollon palvelua, eikä tervey­den­huoltoa, kuten usein ymmär­retään. Siellä hänen on nouda­tettava tehtä­vän­ku­vasta riippuen myös sosiaa­li­huollon lainsäädäntöä.

Vahvistaa ammat­tie­tiikkaa

Ammat­ti­hen­ki­lölaki nostaa Riitta Hussosta vahvemmin esiin työnte­kijän velvol­li­suuden toimia tehtä­vässään niin, että asiakkaan oikeus laaduk­kaaseen palveluun ja hyvään kohteluun toteutuu. Laki velvoittaa työnte­ki­jöitä ylläpi­tämään ja kehit­tämään ammat­ti­tai­toaan. Työnan­tajan velvol­lisuus on huolehtia, että työnte­ki­jällä on mahdol­lisuus lisä-­ tai täydennyskoulutukseen.

Husso muistuttaa, että sosiaa­li­huollon palveluja on valvottu ennen tämän lain voimaan­tu­loakin, mutta aiemmin velvoit­teiden laimin­lyön­nistä on seurannut vain hallin­nol­lista ohjausta ja huomautus toimin­tayk­sikön toimin­nasta vastaa­valle esimie­helle. Nyt laimin­lyön­nistä voi aiheutua vakavampia seurauksia työnte­ki­jälle, joka on vastuussa siitä.

Laki vahvistaa henki­löstön sitou­tu­mista ammat­tie­tiikkaan. Koska laissa määri­tellään sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­kilön ammatil­lisen toiminnan päämää­räksi muun muassa sosiaa­lisen toimin­ta­kyvyn ja yhden­ver­tai­suuden edistä­minen, oikeuttaa se työnte­kijää arvioimaan oman yksik­könsä toimintaa.

Myös sosiaa­li­huol­tolaki velvoittaa puuttumaan asiaan, jos työntekijä huomaa asiakas­tur­val­li­suuden vaaran­tuneen. Epäkohtien esiin tuominen vaatii Husson mielestä joissakin toimin­tayk­si­köissä mahdol­li­sesti toimin­ta­kult­tuurin muutosta.

− Henki­lö­koh­tai­sesti ajattelen, että esimiesten asenteilla on vahva vaikutus siihen, rohke­ne­vatko työnte­kijät ottaa epäkohtia puheeksi, Husso sanoo.

− Rekis­te­röi­ty­mis­vaa­timus on yritetty rajata uusimpiin tutkin­toihin, eli esimer­kiksi kehitys­vam­ma­hoitaja on nyt nimike­suo­jat­tujen piirissä, mutta sen aikai­sempi tutkin­to­nimike vajaa­mie­lis­hoitaja ei ole.

Sosiaalityön profiili ei nouse, ellei tehtävää pystytä rakentamaan osaamisen ja koulutuksen perusteella.

Husson mukaan lain voimaan­tulon jälkeen Valviraan on tullut huoles­tu­neita viestejä, että työnan­tajat eivät enää palkkaa rekis­teriin kuulu­mat­tomia henki­löitä, ja vaativat rekis­te­röi­ty­mistä kaikilta sosiaa­li­huoltoon rekrytoitavilta.

Tämä ei ole lain tarkoitus, sillä sosiaa­li­huollon kentällä tarvitaan hyvin paljon sellais­takin osaamista, jota ei ole vaadittu rekis­teriin, kuten esimer­kiksi päihde­huollon tutkinnon suorit­ta­neita tai sosiaa­li­pe­da­go­gisen tai varhais­kas­va­tuksen koulu­tuksen saaneita.

Vaikka ammat­ti­hen­ki­lölaki ei koske varhais­kas­va­tuk­sessa työsken­te­leviä sosiaa­lialan koulu­tuksen saaneita, suosi­tellaan kyseisiä työnte­ki­jöitä kuitenkin hakeu­tumaan rekis­teriin. Jos henkilö haluaa vaihtaa jossain vaiheessa työhön sosiaa­li­huollon puolelle, voi työpaikka mennä sivu suun, jos häntä ei löydy rekisteristä.

− Rekis­te­röinnin käsit­te­lyaika Valvi­rassa saattaa olla puolikin vuotta, Husso huomauttaa.

Tarkoi­tuk­sen­mu­kaiset tehtävärakenteet

Ammat­ti­hen­ki­lölaki määrit­telee, että sosiaa­li­työn­te­kijän sijai­suuksia tekevillä henki­löillä tulee olla sosiaa­li­työn­te­kijän kelpoisuus tai vähintään sosiaa­lityön aineo­pinnot ja niihin sisältyvä käytännön harjoittelu suori­tettuna. Lisäksi henkilön on työsken­neltävä ammattiin valmis­tuneen ja laillis­tetun sosiaa­li­työn­te­kijän valvonnan ja johdon alaisena.

Nyt työnan­tajien haasteena on Husson mukaan rakentaa yksiköissä uuden­laiset, tarkoi­tuk­sen­mu­kaiset tehtä­vä­kuvat. Tämä on myös lain keskeinen tavoite. Se luo edelly­tykset määri­tellä sellaiset tehtävät, jotka ovat työnte­kijän vahvinta osaami­sa­luetta, mikä puolestaan lisää asiakasturvallisuutta.

− Esimer­kiksi sosiaa­lityön profiili ei nouse, ellei tehtävää pystytä raken­tamaan osaamisen ja koulu­tuksen perus­teella, Husso huomauttaa.

Sote­ ja maakun­ta­uu­dis­tusten toteu­tuessa tulee sosiaa­li­pal­ve­lujen järjes­täjänä olemaan maakunta. Tämä saattaa helpottaa tehtä­vä­kuvien raken­ta­mista, koska se voidaan toteuttaa ilman, että jokaiseen kuntaan vaaditaan omat eri alojen asiantuntijat.

Sosiaali-­ ja terveys­mi­nis­teriön tekemässä selvi­tyk­sessä kerrotaan, että ammat­ti­hen­ki­lölaki on otettu kunnissa pääosin hyvin vastaan.

− Iso osa kunnista ilmoitti, että ammat­ti­hen­ki­lölaki ei ole hanka­loit­tanut rekry­toin­ti­ti­lan­netta, Husso lisää.

Kentältä on saatu viestiä, että päteviä sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä on riittä­västi, ja heitä valmistuu riittä­västi yliopis­toista. Siitä huoli­matta joissakin kunnissa pätevän sosiaa­li­työn­te­kijän sijaisen palkkaa­minen on osoit­tau­tunut ongelmalliseksi.

− Tämä on oletet­ta­vasti johtunut siitä, että kunta ei ole ollut valmis maksamaan sijai­selle asian­mu­kaista palkkaa, ja jotkut työnan­tajat saattavat palkkauksen perus­teena pitää rekis­teriin kuulu­mista, Husso arvelee.

Husso muistuttaa, että opiske­li­joiden kannattaa tutustua ammat­ti­hen­ki­lö­lakiin tarkasti, sillä se avaa silmiä omassa työssä toimi­miseen ja vahvistaa ammatti­-identi­teettiä ja ­profiilia, mikä on osaksi ollut lain säätä­misen tarkoi­tuskin. Laki velvoittaa myös ylläpi­tämään ja kehit­tämään omaa asian­tun­te­musta ja osaamista vahvemmin, kuin mitä oppilai­tosten koulutus tarjoaa.

− Toivomme, että täydennyskoulutus­ puolella olisikin laajemmin tarjolla esimer­kiksi verkko­kou­lu­tusta, jota voisi suorittaa helpommin työn ohessa, Husso sanoo.

Iita Kettunen