Kun sosiaalialan ammattilainen sairastuu päihde­riippuvuuteen, painii hän monenlaisten syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteiden kanssa: ”olisihan ­minun pitänyt tietää”.

 

 

Eräs asia­kas ker­toi, kuinka häntä jän­nitti tulla hoi­to­koti Tuh­ki­moon. Hän oli sosio­nomi ja ollut itse päih­de­työssä. Hän mietti, onko­han täällä enti­siä asiak­kaita. Meille tul­leista asiak­kaista noin kol­mas­osalla on sosi­aali- tai ter­vey­sa­lan tut­kinto, ker­too hoi­to­koti Tuh­ki­mon ohjaaja, sosio­nomi (AMK) Katja Nää­tä­nen.

Tyy­pil­li­nen sote-alan päih­de­kun­tou­tuja on tun­nol­li­nen ja ahkera puur­taja, joka ei osaa lait­taa rajoja työl­leen. Hän venyy voi­miensa ääri­ra­joille huo­leh­ties­saan muista.

– Työ­päi­vän jäl­keen väsy­nyt työn­te­kijä hoi­taa itse­ään alko­ho­lilla. Vii­ni­la­sil­li­nen muut­tuu pariksi lasil­li­seksi ja sit­ten puo­lik­kaaksi pul­loksi ja enem­mäksi. Työ­stres­sin aiheut­ta­maa unet­to­muutta hoi­de­taan unilääkkeillä.

– Kyn­nys on kor­kealla myön­tää itselle tai kenel­le­kään, ettei tilanne ole enää hal­lin­nassa. Kulis­sit pide­tään pys­tyssä, ehkä lap­suu­dessa opit­tu­jen mal­lien mukaan, jos esi­mer­kiksi isän päih­de­riip­pu­vuus on ollut per­heen suuri salaisuus.

Ihmi­set ajat­te­le­vat häpeil­len, että ”kyl­lä­hän minun alan ammat­ti­lai­sina pitäisi tun­nis­taa riip­pu­vuu­det ja nii­den seu­rauk­set”. Mikään ammatti tai tit­teli ei kui­ten­kaan suo­jaa päih­de­riip­pu­vuus­sai­rau­den syn­ty­mi­seltä, sanoo Katja Näätänen.

Meillä on päivittäinen työyhteisöpalaveri, jossa käymme läpi jokaisen asiakkaan tilanteen.

– Jos päih­de­riip­pu­vuus olisi hoi­dettu vain tie­toa jaka­malla, ei meillä olisi riip­pu­vuuk­sia. Kaikki tie­tä­vät, ettei pidä juoda lii­kaa tai käyt­tää lääk­keitä väärin.

– Kan­nus­tan tart­tu­maan ongel­maan. Olet parempi ammat­ti­lai­nen, kun olet itse kunnossa.

Päih­de­riip­pu­vuus on myös kiel­tä­mi­sen sai­raus, ja työyh­tei­söllä on tai­pu­mus läh­teä peit­te­lyyn mukaan.

– Kukaan ei uskalla sanoa työ­ka­ve­rin salai­suutta ääneen, vain kah­vi­huo­ne­su­pat­te­luissa poh­di­taan hänen väsy­nyttä ole­mus­taan. Perään­kuu­lu­tan puheeksi otta­mi­sen aja­tusta. Kysy työ­ka­ve­rilta hänen voin­nis­taan tai vies­titä asiasta esimiehelle.

Tuhkimoon voi tulla myös ilman lähetettä

Katja Nää­tä­nen on työs­ken­nel­lyt Toh­ma­jär­vellä sijait­se­vassa Tuh­ki­mossa – susi­ra­jalla, kuten hän itse kuvaa, seit­se­män vuotta. Tuh­kimo on yksi­tyi­nen vain nai­sille tar­koi­tettu päih­de­hoi­to­lai­tos, jossa on 14 paik­kaa. Tuh­kimo pal­ve­lee koko maata.

– Pidän Tuh­ki­mon toi­min­tai­deo­lo­giasta. Olemme toi­pu­mis­kes­kei­nen hoi­to­paikka, missä ei ole kor­vaus­hoi­toa eikä hou­ku­tella kohtuukäyttöön.

– Meillä käy­te­tään nai­se­ri­tyistä myl­ly­hoi­dol­lista työ­otetta ja 12 aske­leen ohjel­maa. Tavoit­teemme on, että ihmi­set voi­vat elää täy­sin ilman päihteitä.

– Työs­säni on pal­kit­se­vinta havaita, miten nopeasti ihmi­sissä tapah­tuu muu­tok­sia, kun he valit­se­vat koko­nais­val­tai­sen elä­män­ta­van remon­tin. Muu­tok­set näky­vät ajat­te­lussa ja käyt­täy­ty­mi­sessä, kun alun epä­toivo ja tuska väistyvät.

Tuh­ki­moon nai­set tule­vat päih­dekli­ni­koi­den, sosi­aa­li­toi­men ja työ­ter­veys­huol­lon kautta tai itse­mak­sa­vana asiakkaana.

– Meille ei tar­vita lää­kä­rin lähe­tettä. Tuh­ki­moon voi hakeu­tua itse, jos haluaa lopet­taa päih­tei­den käy­tön, ker­too Näätänen.

Miksi meillä tarvitaan naiserityistä päihdekuntoutuslaitosta?

– Mei­dän asiak­kaamme ker­to­vat, ettei­vät he pysty kun­tou­tuk­seen, jos pai­kalla on mie­hiä tai työn­te­kijä on mies. Usein taus­talla on väki­val­lasta syn­ty­nyt trauma. Tuh­ki­mossa he saa­vat sel­lai­sen tur­val­li­suu­den tun­teen, että kun­tou­tu­mi­sessa pääs­tään alkuun.

– Täällä käymme läpi nais­ten riip­pu­vuuk­sien koko­nai­suutta, johon liit­tyy myös syö­mis­häi­riöitä, läheis­riip­pu­vuutta, väki­val­tai­sia suh­teita, työ­nar­ko­ma­niaa. Tuh­ki­mossa ajat­te­lemme, että jokai­nen voi olla itse oman elä­mänsä hal­tija. Ei ole hal­ti­ja­kum­mia, joka tekee puo­lesta. Täällä opet­te­lemme, ettei saa hyväk­syä mitä tahansa kohtelua.

Helena Jaak­kola