Sosiaalialan ammattilaiset käyttävät harkintaa joka päivää. Silti harkinnasta puhutaan vähän, eikä sitä ole juurikaan tutkittu, sanoo professori Marketta Rajavaara.

 

Kela jul­kaisi vuonna 2015 Har­kit­tua-nimi­sen teok­sen, jossa käy­dään läpi har­kin­ta­val­lan tut­ki­musta ja todel­li­suutta Suo­messa. Joh­tava tut­kija, pro­fes­sori Mar­ketta Raja­vaara toteaa, että sosi­aa­li­työn amma­til­li­sesta har­kin­nasta ei puhuta har­kin­ta­val­lan ter­mein. Enem­män puhu­taan amma­til­li­sesta reflektoinnista.

Har­kinta saat­taa olla tie­dos­ta­ma­tonta, eikä sitä ole helppo kir­jata ylös. Tus­kin sille on aina paik­kaa­kaan asia­kas­asia­kir­joissa. Suh­tau­tu­mi­nen har­kin­taan ja eten­kin sen näky­väksi teke­mi­seen saat­taa myös olla ristiriitaista

– Har­kin­nan mää­rää ei haluta pal­jas­taa, jotta asiak­kai­den vali­tus­ten määrä ei kas­vaisi. Toi­saalta työ ei saa sille kuu­lu­vaa arvos­tusta, kun har­kin­taa ei tehdä näky­väksi. On valit­tava, kum­man näistä toi­min­ta­ta­voista valit­see. Siitä ei päästä, että har­kin­ta­val­taan kuu­luu yhtenä puo­lena aina tilintekovelvollisuus.

Har­kin­nan argu­men­taa­tiota on syytä kehit­tää. Esi­mer­kiksi Aino Kää­riäi­nen Hel­sin­gin yli­opis­tosta tut­kii, mitä las­ten­suo­je­lun doku­men­taa­tio ker­too har­kin­nasta ja pää­tös­ten perus­te­luista. Ensim­mäi­set tut­ki­musta kos­ke­vat uuti­soin­nit pal­jas­ti­vat kehittämiskohteita.

Miten sovitetaan yhdenvertaisuus ja henkilökohtaisuus

Aal­lon sisä­ark­ki­teh­tuuri tekee Kelan pää­kont­to­rista jyke­vän ja sel­keän. Sel­lai­selta se haluaa etuuk­sien­sa­kin näyttävän.

– Kun tulin Kelaan töi­hin, ajat­te­lin, että se on mak­suau­to­maatti. Myö­hem­min olen oppi­nut, että har­kin­nan­va­rai­suutta sisäl­tyy usei­siin etuuk­siin. Kelassa on har­kin­nan tueksi tar­kat ohjeis­tuk­set, joissa har­kin­nan argu­men­taa­tio on tehty näky­väksi. Esi­mer­kiksi peri­aate, että ris­ti­rii­tai­sissa tapauk­sissa rat­kaisu on teh­tävä aina asiak­kaan eduksi.

Too­mas Kot­ka­sin ja Laura Kal­lio­maa-Puu­han Har­kit­tua-kir­jassa jul­kais­tun artik­ke­lin­tu­lok­sesta sel­viää, että työn­te­ki­jät käyt­tä­vät har­kin­ta­val­taa noin 8 pro­sen­tissa Kelan noin 120 etuu­desta. Työn­te­ki­jät itse arvioi­vat, että kaksi kol­mesta rat­kai­susta har­ki­taan asiak­kaan parhaaksi.

Kelassa on harkinnan tueksi tarkat ohjeistukset, joissa harkinnan argumentaatio on tehty näkyväksi.

– Olen miet­ti­nyt, voi­siko täl­laista asiaa edes kysyä sosi­aa­li­toi­men työn­te­ki­jöiltä? Kun­nissa odo­tuk­set ovat usein ris­ti­rii­tai­set talou­den pai­nei­den vuoksi, ja vies­tintä seka­vam­paa siinä, mikä on har­kin­nan­va­rai­sessa tilan­teessa oikea ratkaisu.

Raja­vaara ker­too, että Kelassa on meneil­lään tut­ki­mus­hanke, jolla sel­vi­te­tään empii­ri­sesti har­kin­nan toteu­tu­mista. Ensim­mäi­senä tut­ki­taan, mil­lai­sen har­kin­nan tulok­sena mie­len­ter­vey­son­gel­mista kar­si­vat vali­koi­tu­vat eri­lai­siin kuntoutuksiin.

– Ei voida olet­taa, että kaik­kiin mie­len­ter­vey­son­gel­miin tep­sisi sama keino, sillä ongel­mat ovat niin eri­lai­sia. Koko kun­tou­tuk­sen kirjo on käy­tet­tä­vissä työ­hön val­men­nuk­sesta psy­ko­te­ra­pi­aan. Lää­kä­ri­pro­fes­sion Käypä hoito ‑suo­si­tus sanoo jota­kin, mutta ei tyh­jen­tä­västi. Jäl­jelle jaa pal­jon harkintaa.

Hyvin­voin­ti­val­tiossa yhden­ver­tai­suu­den peri­aate on koros­tu­nut. Nykyi­sin on alettu yhä enem­män koros­taa myös hen­ki­lö­koh­tai­suutta. Pal­ve­lut tulee rää­tä­löidä kun­kin asiak­kaan tar­pei­siin tai odo­tuk­siin sopi­viksi. Tämä näkö­kulma tulee esille eri­tyi­sesti mark­ki­na­läh­töi­sessä valin­nan­va­pautta koros­ta­vassa konsumerismiajattelussa.

– On tut­ki­muk­sen paikka, miten nämä kaksi tavoi­tetta ja peri­aa­tetta voi­daan sovit­taa yhteen. Suo­ras­taan her­kul­li­sia tut­ki­mus­tu­lok­sia on odo­tet­ta­vissa esi­mer­kiksi Hel­sin­gin yli­opis­tossa tekeillä ole­vasta väi­tös­kir­jasta ikään­ty­vien pal­ve­luse­te­lien käy­töstä ja siitä, miten valin­nan­va­paus todellisuudessa.

Raken­teet ja asian­tun­ti­ja­tieto har­kin­nan kivijalkoina

Raja­vaara toteaa, että har­kin­taa tapah­tuu monella tasolla. Lain­laa­ti­jat har­joit­ta­vat poliit­tista har­kin­taa, ammat­ti­lai­set har­kit­se­vat asia­kas­työs­sään, ja asiak­kaat­kin käyt­tä­vät harkintaa.

Orga­ni­saa­tioilla on omat toi­minta- ja menet­te­ly­ta­paoh­jeensa. Lait ja ohjeis­tuk­set edus­ta­vat har­kin­nan raken­teel­lista puolta ja kou­lu­tus, tie­don­han­kinta ja osaa­mi­nen epis­tee­mistä puolta. Sosi­aa­li­työn ammat­ti­lais­ten har­kinta sisäl­tää yleensä nämä molem­mat ele­men­tit, mutta tie­dol­li­sen har­kin­nan osuus on koros­tu­nut pro­fes­sio­naa­lis­tu­mi­sen myötä. Raja­vaara ei pidä vii­saana nih­keätä suh­tau­tu­mista lain­sää­dän­töön ja ohjei­siin har­kin­ta­val­taa rajoit­ta­vana tekijänä.

On monia keinoja vahvistaa harkinnan tietoperustaa.

– Lait ja ohjeet ovat hyvä tuki. Tär­keää on pitää huolta siitä, että tie­to­pe­rus­tai­nen har­kinta ja raken­teel­li­nen har­kinta ovat tasa­pai­nossa ja kyt­key­ty­vät yhteen, Raja­vaara painottaa.

Har­kinta koros­tuu vii­me­ai­kai­sissa uudis­tuk­sissa. Kym­me­nen vuo­den aikana pal­ve­lu­tar­peen arviointi on lyö­nyt läpi koko sosi­aa­li­huol­lon. Kan­sa­lais­ten oikeuk­sia ei ole lisätty, mutta on lisätty menet­te­lyl­li­siä oikeuk­sia. Amma­til­li­sen har­kin­nan osuus on koros­tu­nut. Muu­tok­sia on suun­ni­teltu vam­mais­pal­ve­lui­hin, joissa monen pal­ve­lun saan­nin perus­teena ollut vai­kea­vam­mai­suu­den kri­teeri on ehdo­tettu poistettavaksi.

Hyvä tie­to­pe­rusta var­men­taa harkinnan

On monia kei­noja vah­vis­taa har­kin­nan tie­to­pe­rus­taa. Muo­dol­li­set tavat ovat hyvä kou­lu­tus ammat­tiin ja kel­poi­suuseh­dot, joita nou­da­te­taan. Ammat­ti­lais­ten rekis­te­röinti ja val­vonta ammat­ti­hen­ki­lö­lain tapaan on ter­ve­tul­lut uudis­tus, joka tur­vaa hyvän har­kin­nan edel­ly­tyk­siä. Lisaksi tar­vi­taan asia­kas­työtä tuke­via kei­noja. Nyt työn­te­kijä on asia­kas­suh­teessa kerää­mänsä tie­don, koke­muk­sensa, lakien ja ase­tus­ten varassa. Monesti mukana on intui­tio, mutta se ei voi olla viral­li­nen paa­tos­ten perustelu.

– Mie­les­täni Käypä hoito ‑suo­si­tus­ten tapai­sia kei­noja pitäisi kehit­tää myös lastensuojelutyöhön.

Suo­si­tuk­set tuki­si­vat työn­te­ki­jän har­kin­taa asia­kas­työssä. Toi­von, että asiasta kes­kus­tel­laan. Kat­seet kään­ty­vät hel­posti yli­opis­toi­hin, mutta kyllä tämä teh­tävä on nime­no­maan käy­tän­nön työn­te­ki­jöi­den asia, Raja­vaara sanoo. Tar­vit­tai­siin myös kei­noja, joilla työn­te­ki­jöitä kan­nus­te­taan parem­paan harkintaan.

– Minusta on jär­kyt­tä­vää, ettei ole löy­detty kei­noja, joilla kan­nus­te­taan työn­te­ki­jöitä hyvään har­kin­taan. Huo­mio on lyhyissä läpi­me­noa­joissa. Kan­nus­ta­mi­sen kei­not edel­lyt­tä­vät tie­tysti, että har­kinta on läpi­nä­ky­vää, jotta har­kin­nan hyvyys voi­daan arvioida, Raja­vaara pohtii.

Asiak­kaan har­kinta lisääntyy

– Asiak­kaan har­kinta on tul­lut valo­kei­laan kulut­ta­jana, asiak­kaan osal­li­suu­den kautta ja asiak­kaan vel­voit­ta­mi­sen kautta, Raja­vaara listaa.

Asiak­kaan otta­mi­nen mukaan työ­pro­ses­siin tuo lisäe­le­ment­tejä har­kin­taan. Asiak­kaan oman har­kin­nan varaan ollaan nojau­tu­massa yhä enem­män esi­mer­kiksi ter­vey­den­huol­lossa, vam­mais­pal­ve­luissa ja vanhuspalveluissa.

Olemmeko ammattikuntana liian herkkiä hälyäänille? Pitäisikö keskittyä harkinnan tiedollisen puolen vahvistamiseen?

– Pal­ve­luse­teli, hen­ki­lö­koh­tai­nen bud­jetti ja monet ter­vey­den­huol­lon hoi­to­pää­tök­set jät­tä­vät poti­laalle har­kin­ta­val­taa ja myös vas­tuuta. Asia­kas myös kan­taa pää­tös­tensä seu­rauk­set. Halu­taan koros­taa vaih­toeh­toja, oli­vat ne sit­ten todel­li­sia tai näennäisiä.

– Työt­tö­mien akti­vointi on osa asiak­kaan vel­voit­ta­mista. Moni ei ole huo­man­nut­kaan, että myös sai­raus­pe­rus­tei­siin etuuk­siin liit­tyy se, että ensin sel­vi­tel­lään kaikki muut mah­dol­li­suu­det, ja vasta sit­ten työ­ky­vyt­tö­myy­se­läke, Raja­vaara muistuttaa.

Talous ei saa sanella yksi­lö­rat­kai­suja Raja­vaara pitää sosi­aa­li­työn suh­detta talou­teen eri­tyi­sen hankalana.

– Olemme ehkä ammat­ti­kun­tana liian herk­kiä häly­ää­nille. Pitäisi kes­kit­tyä enem­män har­kin­nan tie­dol­li­sen puo­len vahvistamiseen.

– Talou­den rea­li­tee­tit on otet­tava huo­mioon, mutta nii­den uhriksi ei pidä jäädä. Hyvin­voin­ti­val­tion vah­voina ammat­ti­lai­sina median täy­tyy pys­tyä parem­paan yhteis­kun­nal­li­seen argu­men­toin­tiin. Eri­tyi­sen tär­keää on, että vaikka talous­ti­lanne tun­nus­te­taan kol­lek­tii­vi­sena niuk­kuu­tena, ei talous saa olla sane­le­massa asia­kas­koh­tai­sia pää­tök­siä, Raja­vaara painottaa.

Kris­tiina Koskiluoma

Laura Kal­lio­maa-Puha, Too­mas Kot­kas, Mar­ketta Raja­vaara (toim.): Har­kit­tua. Avauk­sia sosi­aa­li­tur­van har­kin­ta­val­lan tut­ki­muk­seen. Kelan tee­ma­kirja 13. Hel­sinki: Kelan tut­ki­mus­osasto, 2014.