Sosiaalialan ammattilaiset käyttävät harkintaa joka päivää. Silti harkinnasta puhutaan vähän, eikä sitä ole juurikaan tutkittu, sanoo professori Marketta Rajavaara.

 

Kela julka­isi vuon­na 2015 Harkit­tua-nimisen teok­sen, jos­sa käy­dään läpi hark­in­taval­lan tutkimus­ta ja todel­lisu­ut­ta Suomes­sa. Johta­va tutk­i­ja, pro­fes­sori Mar­ket­ta Rajavaara toteaa, että sosi­aal­i­työn ammatil­lis­es­ta harkin­nas­ta ei puhuta hark­in­taval­lan ter­mein. Enem­män puhutaan ammatil­lis­es­ta reflek­toin­nista.

Hark­in­ta saat­taa olla tiedostam­a­ton­ta, eikä sitä ole help­po kir­ja­ta ylös. Tuskin sille on aina paikkaakaan asi­akasasi­akir­jois­sa. Suh­tau­tu­mi­nen hark­in­taan ja etenkin sen näkyväk­si tekemiseen saat­taa myös olla ris­tiri­itaista

– Harkin­nan määrää ei halu­ta pal­jas­taa, jot­ta asi­akkaiden val­i­tusten määrä ei kas­vaisi. Toisaal­ta työ ei saa sille kuu­lu­vaa arvos­tus­ta, kun hark­in­taa ei tehdä näkyväk­si. On valit­ta­va, kum­man näistä toim­intatavoista val­it­see. Siitä ei päästä, että hark­in­taval­taan kuu­luu yht­enä puole­na aina tilin­tekovelvol­lisu­us.

Harkin­nan argu­men­taa­tio­ta on syytä kehit­tää. Esimerkik­si Aino Kääriäi­nen Helsin­gin yliopis­tos­ta tutkii, mitä las­ten­suo­jelun doku­men­taa­tio ker­too harkin­nas­ta ja päätösten perusteluista. Ensim­mäiset tutkimus­ta koske­vat uuti­soin­nit pal­jas­ti­vat kehit­tämisko­htei­ta.

Miten sovitetaan yhdenvertaisuus ja henkilökohtaisuus

Aal­lon sisäarkkite­htu­uri tekee Kelan pääkont­torista jykevän ja selkeän. Sel­l­aiselta se halu­aa etuuk­sien­sakin näyt­tävän.

– Kun tulin Kelaan töi­hin, ajat­telin, että se on mak­suau­tomaat­ti. Myöhem­min olen oppin­ut, että harkin­nan­varaisu­ut­ta sisäl­tyy useisi­in etuuk­si­in. Kelas­sa on harkin­nan tuek­si tarkat ohjeis­tuk­set, jois­sa harkin­nan argu­men­taa­tio on tehty näkyväk­si. Esimerkik­si peri­aate, että ris­tiri­itai­sis­sa tapauk­sis­sa ratkaisu on tehtävä aina asi­akkaan eduk­si.

Toomas Kotkasin ja Lau­ra Kalliomaa-Puuhan Harkit­tua-kir­jas­sa julka­istun artikke­lin­tu­lok­ses­ta selviää, että työn­tek­i­jät käyt­tävät hark­in­taval­taa noin 8 pros­en­tis­sa Kelan noin 120 etu­ud­es­ta. Työn­tek­i­jät itse arvioi­vat, että kak­si kolmes­ta ratkais­us­ta hark­i­taan asi­akkaan parhaak­si.

Kelassa on harkinnan tueksi tarkat ohjeistukset, joissa harkinnan argumentaatio on tehty näkyväksi.

– Olen miet­tinyt, voisiko täl­laista asi­aa edes kysyä sosi­aal­i­toimen työn­tek­i­jöiltä? Kun­nis­sa odotuk­set ovat usein ris­tiri­itaiset talouden painei­den vuok­si, ja viestin­tä sekavam­paa siinä, mikä on harkin­nan­varaises­sa tilanteessa oikea ratkaisu.

Rajavaara ker­too, että Kelas­sa on meneil­lään tutkimushanke, jol­la selvitetään empi­iris­es­ti harkin­nan toteu­tu­mista. Ensim­mäisenä tutk­i­taan, mil­laisen harkin­nan tulok­se­na mie­len­ter­veysongelmista kar­si­vat valikoitu­vat eri­laisi­in kuntoutuk­si­in.

– Ei voi­da olet­taa, että kaikki­in mie­len­ter­veysongelmi­in tep­sisi sama keino, sil­lä ongel­mat ovat niin eri­laisia. Koko kuntoutuk­sen kir­jo on käytet­tävis­sä työhön val­men­nuk­ses­ta psykoter­api­aan. Lääkäripro­fes­sion Käypä hoito ‑suosi­tus sanoo jotakin, mut­ta ei tyh­jen­tävästi. Jäl­jelle jaa paljon hark­in­taa.

Hyv­in­voin­ti­val­tios­sa yhden­ver­taisu­u­den peri­aate on koros­tunut. Nyky­isin on alet­tu yhä enem­män korostaa myös henkilöko­htaisu­ut­ta. Palve­lut tulee räätälöidä kunkin asi­akkaan tarpeisi­in tai odotuk­si­in sopiviksi. Tämä näkökul­ma tulee esille eri­tyis­es­ti markki­nalähtöisessä valin­nan­va­paut­ta korostavas­sa kon­sumeris­mi­a­jat­telus­sa.

– On tutkimuk­sen paik­ka, miten nämä kak­si tavoitet­ta ja peri­aatet­ta voidaan sovit­taa yhteen. Suo­ras­taan herkullisia tutkimus­tu­lok­sia on odotet­tavis­sa esimerkik­si Helsin­gin yliopis­tossa tekeil­lä olev­as­ta väitöskir­jas­ta ikään­tyvien palvelusetelien käytöstä ja siitä, miten valin­nan­va­paus todel­lisu­udessa.

Rak­en­teet ja asiantun­ti­jati­eto harkin­nan kivi­jalkoina

Rajavaara toteaa, että hark­in­taa tapah­tuu monel­la tasol­la. Lain­laati­jat har­joit­ta­vat poli­it­tista hark­in­taa, ammat­ti­laiset hark­it­se­vat asi­akastyössään, ja asi­akkaatkin käyt­tävät hark­in­taa.

Organ­isaa­tioil­la on omat toim­inta- ja menet­te­ly­ta­pao­hjeen­sa. Lait ja ohjeis­tuk­set edus­ta­vat harkin­nan rak­en­teel­lista puol­ta ja koulu­tus, tiedonhank­in­ta ja osaami­nen epis­teemistä puol­ta. Sosi­aal­i­työn ammat­ti­lais­ten hark­in­ta sisältää yleen­sä nämä molem­mat ele­men­tit, mut­ta tiedol­lisen harkin­nan osu­us on koros­tunut pro­fes­sion­aal­is­tu­misen myötä. Rajavaara ei pidä viisaana nihkeätä suh­tau­tu­mista lain­säädän­töön ja ohjeisi­in hark­in­taval­taa rajoit­ta­vana tek­i­jänä.

On monia keinoja vahvistaa harkinnan tietoperustaa.

– Lait ja ohjeet ovat hyvä tuki. Tärkeää on pitää huol­ta siitä, että tietope­rus­tainen hark­in­ta ja rak­en­teelli­nen hark­in­ta ovat tas­apain­os­sa ja kytkey­tyvät yhteen, Rajavaara pain­ot­taa.

Hark­in­ta koros­tuu viimeaikai­sis­sa uud­is­tuk­sis­sa. Kymme­nen vuo­den aikana palve­lu­tarpeen arvioin­ti on lyönyt läpi koko sosi­aal­i­huol­lon. Kansalais­ten oikeuk­sia ei ole lisät­ty, mut­ta on lisät­ty menet­te­lyl­lisiä oikeuk­sia. Ammatil­lisen harkin­nan osu­us on koros­tunut. Muu­tok­sia on suun­nitel­tu vam­mais­palvelui­hin, jois­sa mon­en palvelun saan­nin perus­teena ollut vaikeavam­maisu­u­den kri­teeri on ehdotet­tu pois­tet­tavak­si.

Hyvä tietope­rus­ta var­men­taa harkin­nan

On monia keino­ja vahvis­taa harkin­nan tietope­rus­taa. Muodol­liset tavat ovat hyvä koulu­tus ammat­ti­in ja kelpoisu­use­hdot, joi­ta nou­date­taan. Ammat­ti­lais­ten rek­isteröin­ti ja valvon­ta ammat­ti­henkilölain tapaan on ter­ve­tul­lut uud­is­tus, joka tur­vaa hyvän harkin­nan edel­ly­tyk­siä. Lisak­si tarvi­taan asi­akastyötä tuke­via keino­ja. Nyt työn­tek­i­jä on asi­akas­suh­teessa keräämän­sä tiedon, koke­muk­sen­sa, lakien ja ase­tusten varas­sa. Mon­esti mukana on intu­itio, mut­ta se ei voi olla viralli­nen paatosten perustelu.

– Mielestäni Käypä hoito ‑suosi­tusten tapaisia keino­ja pitäisi kehit­tää myös las­ten­suo­je­lu­työhön.

Suosi­tuk­set tuk­i­si­vat työn­tek­i­jän hark­in­taa asi­akastyössä. Toivon, että asi­as­ta keskustel­laan. Kat­seet kään­tyvät hel­posti yliopis­toi­hin, mut­ta kyl­lä tämä tehtävä on nimeno­maan käytän­nön työn­tek­i­jöi­den asia, Rajavaara sanoo. Tarvit­taisi­in myös keino­ja, joil­la työn­tek­i­jöitä kan­nuste­taan parem­paan hark­in­taan.

– Minus­ta on järkyt­tävää, ettei ole löy­det­ty keino­ja, joil­la kan­nuste­taan työn­tek­i­jöitä hyvään hark­in­taan. Huomio on lyhyis­sä läpi­menoa­jois­sa. Kan­nus­tamisen keinot edel­lyt­tävät tietysti, että hark­in­ta on läpinäkyvää, jot­ta harkin­nan hyvyys voidaan arvioi­da, Rajavaara pohtii.

Asi­akkaan hark­in­ta lisään­tyy

– Asi­akkaan hark­in­ta on tul­lut val­okeilaan kulut­ta­jana, asi­akkaan osal­lisu­u­den kaut­ta ja asi­akkaan velvoit­tamisen kaut­ta, Rajavaara lis­taa.

Asi­akkaan otta­mi­nen mukaan työpros­es­si­in tuo lisäele­ment­te­jä hark­in­taan. Asi­akkaan oman harkin­nan varaan ollaan nojau­tu­mas­sa yhä enem­män esimerkik­si ter­vey­den­huol­los­sa, vam­mais­palveluis­sa ja van­hus­palveluis­sa.

Olemmeko ammattikuntana liian herkkiä hälyäänille? Pitäisikö keskittyä harkinnan tiedollisen puolen vahvistamiseen?

– Palveluseteli, henkilöko­htainen bud­jet­ti ja mon­et ter­vey­den­huol­lon hoitopäätök­set jät­tävät poti­laalle hark­in­taval­taa ja myös vas­tu­u­ta. Asi­akas myös kan­taa päätösten­sä seu­rauk­set. Halu­taan korostaa vai­h­toe­hto­ja, oli­vat ne sit­ten todel­lisia tai näen­näisiä.

– Työt­tömien aktivoin­ti on osa asi­akkaan velvoit­tamista. Moni ei ole huo­man­nutkaan, että myös sairaus­pe­rusteisi­in etuuk­si­in liit­tyy se, että ensin selvitel­lään kaik­ki muut mah­dol­lisu­udet, ja vas­ta sit­ten työkyvyt­tömyy­seläke, Rajavaara muis­tut­taa.

Talous ei saa sanel­la yksilöratkaisu­ja Rajavaara pitää sosi­aal­i­työn suhdet­ta talouteen eri­tyisen han­kalana.

– Olemme ehkä ammat­tikun­tana liian herkkiä hälyäänille. Pitäisi keskit­tyä enem­män harkin­nan tiedol­lisen puolen vahvis­tamiseen.

– Talouden reali­teetit on otet­ta­va huomioon, mut­ta niiden uhrik­si ei pidä jäädä. Hyv­in­voin­ti­val­tion vahvoina ammat­ti­laisi­na medi­an täy­tyy pystyä parem­paan yhteiskun­nal­liseen argu­men­toin­ti­in. Eri­tyisen tärkeää on, että vaik­ka talousti­lanne tun­nuste­taan kollek­ti­ivise­na niukkuute­na, ei talous saa olla sanele­mas­sa asi­akasko­htaisia päätök­siä, Rajavaara pain­ot­taa.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma

Lau­ra Kalliomaa-Puha, Toomas Kotkas, Mar­ket­ta Rajavaara (toim.): Harkit­tua. Avauk­sia sosi­aal­i­tur­van hark­in­taval­lan tutkimuk­seen. Kelan teemakir­ja 13. Helsin­ki: Kelan tutkimu­sosas­to, 2014.