Varautuminen poikkeustilanteisiin on entistä tärkeämpää. Sosiaalialan ammattilaisilla on siinä merkittävä rooli.

 

 

Venä­jän hyö­kä­tessä Ukrainaan tuli varau­tu­mi­sesta krii­si­ti­lan­tei­siin entistä tär­keäm­pää. Suomessa yhteis­kun­nan varau­tu­mista ohjaa Yhteiskunnan tur­val­li­suus­stra­te­gia, jonka perus­tana on joka kol­mas vuosi päi­vi­tet­tävä kan­sal­li­nen riskiarvio.

Sosiaali- ja ter­vey­den­huol­lon varau­tu­mista häi­riö­ti­lan­tei­siin ja poik­keus­o­loi­hin joh­taa, val­voo ja yhteen­so­vit­taa sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö. Ministeriössä val­mius­asioista vas­taa valmiusyksikkö.

Sosiaali- ja ter­vey­den­huol­lon varau­tu­mis­vel­voite perus­tuu val­mius­la­kiin, pelas­tus­la­kiin ja toi­mia­lan omaan lainsäädäntöön.

– Varautumisvelvollisuus vel­voit­taa kun­nan ja jat­kossa hyvin­voin­tia­lu­een sosi­aa­li­huol­losta vas­taa­van viran­omai­sen var­mis­ta­maan val­mius­suun­ni­tel­mien avulla, että hei­dän vas­tuul­laan ole­vat perus­teh­tä­vät ja krii­sin tuo­mat uudet teh­tä­vät pys­ty­tään hoi­ta­man myös eri­lai­sissa häi­riö­ti­lan­teissa ja poik­keus­o­loissa, ker­too sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön val­miusyk­si­kön neu­vot­te­leva vir­ka­mies ja val­mius­sih­teeri Merja Rapeli. 

On varauduttava ennen kuin kriisi tapahtuu.

Rapeli on kou­lu­tuk­sel­taan sosi­aa­li­työn­te­kijä ja teh­nyt väi­tös­kir­jansa sosi­aa­li­työn varau­tu­mi­sesta krii­sei­hin. Hän on työs­ken­nel­lyt myös Suomen Punaisella Ristillä koti­maan val­miu­den tehtävissä.

Rapelin mukaan sosi­aa­li­työn teh­tä­vänä osana varau­tu­mista ja krii­sin­hal­lin­taa on vähen­tää haa­voit­tu­nei­suutta ja edis­tää kriisinsietokykyä.

– Tärkeintä on varau­tua ennen kuin kriisi tapah­tuu. Sotaan pitää varau­tua rau­han aikana. Nyt on hyvä aika lait­taa varau­tu­mis­asiat kun­toon, pai­not­taa puo­les­taan Kuntaliiton varau­tu­mi­sen ja tur­val­li­suu­den eri­tyis­asian­tun­tija Ari Korhonen.

Hyvä val­mius­suun­ni­telma pitää sisäl­lään toi­mia­la­koh­taista varau­tu­mista, inves­toin­teja ja tilan­ne­ku­va­jär­jes­tel­miä. Tärkeintä on johtaminen.

– Johtamisen fasi­li­tee­tit kai­ken­lai­siin krii­sei­hin, myrs­ky­tu­ho­jen aiheut­ta­masta säh­kö­kat­kok­sesta sota­ti­lan­tee­seen, on oltava ole­massa, Korhonen painottaa.

Myös har­joit­te­luun on panostettava.

Kaikkea ei sosiaalitoimen tarvitse tehdä itse

Häiriö- ja poik­keus­ti­lan­teissa sosi­aa­li­huol­lolle kuu­lu­via teh­tä­viä ovat esi­mer­kiksi eva­kuoi­tu­jen huol­lon jär­jes­tä­mi­nen, ruoka- ja tar­vi­ke­huol­lon ja kii­reel­li­sen majoi­tuk­sen jär­jes­tä­mi­nen, krii­si­pu­he­lin­ten avaa­mi­nen sekä täy­den­tä­vän ja ehkäi­se­vän toi­meen­tu­lon myöntäminen.

Kriisitilanteissa on pys­tyt­tävä huo­leh­ti­maan myös perus­pal­ve­luista, johon tar­vi­taan riit­tävä hen­ki­lös­tö­määrä. Lisäapua saa jär­jes­töiltä ja seu­ra­kun­nalta tai vapaa­eh­tois­toi­mi­joilta, muis­tut­taa Rapeli. Kaikkea ei sosi­aa­li­toi­men tar­vitse tehdä itse.

Yksi tär­keä osa-alue on psy­ko­so­si­aa­li­nen tuki ja hen­ki­sen krii­sin­kes­tä­vyy­den luominen.

–  Kun ihmi­set saa­vat tar­vit­se­mansa avun, luo se uskoa huo­mi­seen, mikä on krii­seissä äärim­mäi­sen tär­keää, Korhonen kertoo.

Päätoimijana aina palvelun järjestämisvastaava

Pienet sosi­aa­li­pal­ve­lua­lu­eet oli­vat Rapelin väi­tös­tut­ki­muk­sen mukaan suu­ria huo­nom­min varau­tu­neita. Kaikkeen ei kui­ten­kaan voi edes varau­tua, muis­tut­taa Rapeli.

– Kriisin alku on aina kaoot­tista. Se täy­tyy vaan hyväksyä.

Eteenpäin on kui­ten­kin menty.

– Kriiseistä, kuten Turun puu­ko­tus­ta­pauk­sesta tai covid-pan­de­miasta, on opittu pal­jon. Myös lain­sää­dän­nöl­li­siä muu­tok­sia on tehty, ja esi­mer­kiksi sosi­aali- ja krii­si­päi­vys­tys­ten roo­lia on vah­ven­nettu, Rapeli kertoo.

Sosiaalipäivystys on usein ensim­mäi­senä häly­tet­tävä yksikkö, joka vas­taa kii­reel­lis­ten toi­mien käyn­nis­tä­mi­sestä. Vantaan sosi­aali- ja krii­si­päi­vys­tys on val­ta­kun­nal­li­nen toi­mija, jolla on rooli tukea muita sosi­aa­li­huol­lon toi­mi­joita äkil­li­sissä krii­seissä eri­tyi­sesti psy­ko­so­si­aa­li­sen tuen osalta.

– Päätoimija on se, joka on pal­ve­lun jär­jes­tä­mis­vas­tuussa. Tilanne voi mennä esi­mer­kiksi niin, että STM:n val­mius­päi­vys­täjä saa vies­tin val­tio­neu­vos­ton tilan­ne­kes­kuk­sesta. Valmiuspäivystäjä ottaa sil­loin yhteyttä Vantaalle. Se voi mennä myös toi­sin päin, niin että Vantaa ottaa yhteyttä, Rapeli havain­nol­lis­taa tie­don kulkua.

Kyseessä on Rapelin mukaan vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen toi­min­ta­malli, jossa jokai­sella on oma roolinsa.

– Varautuminen on ennen kaik­kea ver­kos­toi­tu­mista, Korhonen lisää.

Covid vauh­ditti Suomen tilan­ne­kuva- ja joh­ta­mis­jär­jes­tel­män uudis­ta­mista. Hyvinvointialueille siir­ryt­täessä perus­te­taan viisi alu­eel­lista sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon val­mius­kes­kusta. Myös val­mius­la­kia uudistetaan.

– Valmiuskeskuksilla on mer­kit­tävä rooli hyvin­voin­tia­luei­den varau­tu­mi­sen kokoa­mi­sessa yhteen, Rapeli painottaa.

Korhosen mukaan hyvin­voin­tia­luei­siin liit­tyvä lain­sää­däntö ohjaa aikai­sem­paa tar­kem­min orga­ni­saa­tioi­den varautumista.

– Siellä on esi­mer­kiksi eril­li­siä yksi­tyis­koh­tia siitä, että on varau­dut­tava yhteis­työssä kun­tien kanssa, tai että han­kin­ta­so­pi­muk­sissa tai kon­ser­nioh­jauk­sessa on huo­mioi­tava varautuminen.

STM on lähet­tä­nyt viime syk­synä kun­nille, sai­raan­hoi­to­pii­reille ja aveille ohjaus­kir­jeen val­miu­den tur­vaa­mi­sesta hyvin­voin­tia­lueille siirryttäessä.

Väestön suojaaminen tärkeä tehtävä

Vakavimmissa krii­seissä ote­taan käyt­töön val­mius­lain mah­dol­lis­tama poik­keus­tila. Näitä tilan­teita voi­vat olla vaa­ral­li­nen tar­tun­ta­tauti, suu­ron­net­to­muus, ja aseel­li­nen hyök­käys tai sen uhka.

Poikkeusoloissa sosi­aa­li­huol­lon yksikkö voi­daan vel­voit­taa laa­jen­ta­maan tai muut­ta­maan toi­min­taansa, siir­tä­mään oma toi­min­tansa toi­mi­pai­kan ulko­puo­lelle tai jär­jes­tä­mään toi­min­taa oman toi­min­tansa ulkopuolella.

Myös työ­ai­kaan, irti­sa­no­mi­siin ja lomiin sekä sosi­aa­lie­tuusien myön­tö­pe­rus­tei­siin voi­daan tehdä muu­tok­sia. Palvelutarpeen arvioin­neista voi­daan luopua.

– Sosiaalihuollon yksi tär­keistä teh­tä­vistä poik­keus­o­loissa on väes­tön suo­jaa­mi­nen. Jos jou­tui­simme soti­laal­li­sen hyök­käyk­sen koh­teeksi niin sen teh­tä­vänä on huo­leh­tia, että haa­voit­tu­vim­massa ase­massa ole­vat pää­se­vät suo­jiin, Rapeli kertoo.

Esimerkiksi Ukrainassa on havaittu, että pyö­rä­tuo­leilla ei ole ollut pää­syä väes­tön­suo­jiin. Myös sijais­huol­lossa elä­vät lap­set vaa­ti­vat eri­tyistä huo­miota. Samoin vam­mai­set sekä asu­mi­syk­si­köissä ja hoi­to­lai­tok­sissa asuvat.

– Sijaishuollosta vas­taa­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän on esi­mer­kiksi huo­leh­dit­tava siitä, tar­vit­se­vatko hänen vas­tuul­laan ole­vat lap­set väes­tön­suo­jaa ja miten he pys­ty­vät pitä­mään yhteyttä van­hem­piinsa, Rapeli havainnollistaa.

Valmiuslaissa sää­de­tään erik­seen ter­vey­den­huol­lon kou­lu­tuk­sen saa­nei­den työ­vel­vol­li­suu­desta poik­keus­o­loissa. Vastaavanlaista työ­vel­vol­li­suutta ei ole kir­jattu sosi­aa­li­huol­lon ammattilaisille.

– Jos poik­keus­o­lot on julis­tettu soti­laal­li­sen hyök­käyk­sen tai sen uhan vuoksi, voi­daan kaikki Suomessa asu­vat 18–68-vuotiaat vel­voit­taa teke­mään lain tar­koit­ta­maa tar­koi­tuk­sen­mu­kaista työtä, Rapeli kertoo.

Sosiaalialan ammat­ti­lai­sia saat­taa kos­kea myös työn­vä­li­tys­pakko. Sillä voi­daan parem­min ohjata työ­voi­maa estä­mällä työ­voi­man rek­ry­tointi tie­tyille toi­mia­loille ja prio­ri­soi­malla tiet­ty­jen toi­mia­lo­jen työvoimatarvetta.

Jos jou­du­taan sota­ti­lan­tee­seen ja otta­maan käyt­töön puo­lus­tus­tila, voi soti­las­vi­ran­omai­nen mää­rätä väes­tön pois­tu­maan alu­eelta, johon koh­dis­tuu soti­laal­li­nen hyök­käys tai sen uhka.

– Kiireellinen sosi­aa­li­huolto kuu­luu kun­nan sosi­aa­li­vi­ran­omai­sille täl­löin­kin. Jos meillä olisi Ukrainan kal­tai­nen tilanne niin ihmi­set eva­kuoi­tu­vat tur­val­li­sim­mille alueille maan sisällä. Silloin sitä vas­taan­ot­to­ky­kyä täy­tyy kun­nissa olla, ja sii­hen on oltava varau­duttu, Korhonen kertoo.

Hyvät valmiudet varautumiseen

Rapelin väi­tös­tut­ki­muk­sen mukaan muut tur­val­li­suus­vi­ran­omai­set ja sosiaali­alan ammat­ti­lai­set itse eivät riit­tä­västi tun­nista sosi­aa­li­työn mer­ki­tystä osana kriisinhallintaa.

– Haavoittuvista huo­leh­ti­mi­nen on osa sosiaali­alan ammat­ti­lais­ten ammat­tieet­ti­siä perus­teita ja ydin­osaa­mista. Haasteena on enem­män­kin se, että roo­lia tur­val­li­suus­vi­ran­omai­sena ei nähdä, Rapeli kertoo.

Varautuminen on verkostoitumista.

Ongelmana on Rapelin mukaan ollut val­mius­suun­nit­te­lun pitä­mi­nen liian luottamuksellisena.

– Ennen näitä vii­mei­sim­piä krii­sejä meillä on ollut osassa kun­tia vanha jäänne, että suun­ni­tel­mista ei saa ker­toa. Valmiussuunnittelua teke­vät ovat pitä­neet asiaa niin luot­ta­muk­sel­li­sena, että sitä ei ole vält­tä­mättä juur­ru­tettu osaksi perustyötä.

Osaamista sen sijaan ei puutu.

– Sosiaalityön ammat­ti­lai­silla on hyvät val­miu­det varau­tu­mi­seen, sillä me koh­taamme koko ajan ihmis­ten krii­sejä. Meidän pitäisi osata aja­tella, että olemme krii­si­työn­te­ki­jöitä, ja olla varau­tu­neita mitä teh­dään, kun päällä on isompi kriisi.

Hanna-Mari Järvinen