Markki­na­hen­kisen tulkinnan mukaan sosiaa­linen media on tavoi­tet­ta­vuu­dessaan ja helppo­käyt­töi­syy­dessään mainio väline nostamaan esiin sosiaa­lisia ja poliit­tisia ongelmia. Järkei­lystä olisi päätel­tä­vissä, että somessa eniten esiin­tyvät ja tiuhimmin kommen­toidut teemat vaikut­tavat vahvimmin päätök­sen­tekoon. Kenties johtavat muutok­siinkin.

Että mistähän vallan­ku­mouksen aloit­taisi? Vilkaisu viime vuoden eniten somepu­hetta tuotta­neisiin kotimaisiin teemoihin pitää kyllä vallan­ku­mous­pe­lot­telut jäissä. Kuten arvata saattaa, keväällä 2018 pidetyt presi­den­tin­vaalit kyllä huomattiin somes­sakin, muttei sisäl­tö­syistä. Somekansaa kiinnosti, mitä ehdokkaat olivat yksityi­se­lä­mässään aiemmin tehneet tai jättäneet tekemättä. Kukaan kommen­toi­neista ei tiennyt tai muistanut, että maail­man­his­toria tuntee vain yhden valtionpään, jonka yksityi­selämä oli moittee­tonta. Hänen nimensä oli Adolf Hitler.

Kansa­lais­sodan muisto­vuosi tuotti eniten kommentteja ja klikkauksia siitä, miten vaiettu tuo kansal­linen tragedia oli ja kuka sotasen­suurin oli aloit­tanut. Syypäiksi löydettiin sekä kapita­listit että kommu­nistit. Nimimerkki Histo­rian­opet­tajan huomautus siitä, että kansa­lais­so­dasta on pelkästään julkista tutki­mus­tietoa enemmän kuin talvi­so­dasta, kuitattiin valta­median maksa­maksi trollauk­seksi.

 

Ammat­ti­jär­jes­tö­ak­tiivia olisi tietysti lämmit­tänyt vilkas somekes­kustelu työmark­ki­na­ky­sy­myk­sistä, mutta ne eivät innos­taneet läheskään yhtä paljon kuin vaikkapa viestittely siitä, saako Lidlin ulko-oven eteen pysähtyä jutte­lemaan tuttujen kanssa ja tukkia kulku­väylät.

Ilmas­to­ky­sy­mysten käsittely keskittyi siihen, että tieteel­linen tutkimus ei ole kyennyt satapro­sent­ti­sella varmuu­della selit­tämään ja ennus­tamaan ilmaston lämpe­ne­mistä. Siitä pääteltiin, että koko asialle voi viitata kintaalla.

Ammattijärjestöaktiivia olisi tietysti lämmittänyt vilkas somekeskustelu työmarkkina­kysymyksistä.

Jonkun päivys­tävän dosentin huomautus, ettei tiede ihan pommin­var­muu­della voi kuvata tai ennustaa oikein mitään muutakaan, otettiin luotet­ta­vaksi esimer­kiksi siitä, miten kansaa sumutetaan kaikissa muissakin asioissa.

Edellä mainitut esimerk­ki­ta­paukset silti todis­tavat, että kyllä helppo­heik­ki­viih­teeksi soima­tussa somessa sentään yhteis­kun­nal­li­siakin teemoja käsitellään. Verkkoai­neiston volyymiin suhteu­tettuna mikään yhtei­sesti ratkais­ta­vissa oleva kysymys ei kuitenkaan nouse yhtä kiinnos­ta­vaksi kuin vaikkapa tehodieettien parem­muus­jär­jestys tai julkkis­pa­ris­kuntien ikäero.

Somella on silti myös työllistävä vaikutus. Yhdys­val­ta­laisen Bodhi-koiran omistajat jättivät päivä­työnsä jo vuonna 2013 keskit­tyäkseen Menswear dog ‑nimellä tunnetun koiran blogeihin ja bisneksiin, joissa ei koiran­kek­seillä pelata.

Mitä yhteis­kun­nal­listen muutos­voimien valjas­ta­miseen tulee, histo­rian­tut­kijat alkavat olla sitä mieltä, että intomie­li­sim­pienkin radikaalien energia ei riitä netti­kes­kus­telua pitem­mälle.

Toisaalta asiat ovat ehkä hyvin niin kauan kuin tulen­pa­la­vimpien agitaat­to­reiden tekoset jäävät nettiin eivätkä ulotu kaduille.