Mark­ki­na­hen­ki­sen tul­kin­nan mukaan sosi­aa­li­nen media on tavoi­tet­ta­vuu­des­saan ja help­po­käyt­töi­syy­des­sään mai­nio väline nos­ta­maan esiin sosi­aa­li­sia ja poliit­ti­sia ongel­mia. Jär­kei­lystä olisi pää­tel­tä­vissä, että somessa eni­ten esiin­ty­vät ja tiu­him­min kom­men­toi­dut tee­mat vai­kut­ta­vat vah­vim­min pää­tök­sen­te­koon. Ken­ties joh­ta­vat muutoksiinkin.

Että mis­tä­hän val­lan­ku­mouk­sen aloit­taisi? Vil­kaisu viime vuo­den eni­ten some­pu­hetta tuot­ta­nei­siin koti­mai­siin tee­moi­hin pitää kyllä val­lan­ku­mous­pe­lot­te­lut jäissä. Kuten arvata saat­taa, keväällä 2018 pide­tyt pre­si­den­tin­vaa­lit kyllä huo­mat­tiin somes­sa­kin, mut­tei sisäl­tö­syistä. Some­kan­saa kiin­nosti, mitä ehdok­kaat oli­vat yksi­tyi­se­lä­mäs­sään aiem­min teh­neet tai jät­tä­neet teke­mättä. Kukaan kom­men­toi­neista ei tien­nyt tai muis­ta­nut, että maa­il­man­his­to­ria tun­tee vain yhden val­tion­pään, jonka yksi­tyi­se­lämä oli moit­tee­tonta. Hänen nimensä oli Adolf Hitler.

Kan­sa­lais­so­dan muis­to­vuosi tuotti eni­ten kom­ment­teja ja klik­kauk­sia siitä, miten vai­ettu tuo kan­sal­li­nen tra­ge­dia oli ja kuka sota­sen­suu­rin oli aloit­ta­nut. Syy­päiksi löy­det­tiin sekä kapi­ta­lis­tit että kom­mu­nis­tit. Nimi­merkki His­to­rian­opet­ta­jan huo­mau­tus siitä, että kan­sa­lais­so­dasta on pel­käs­tään jul­kista tut­ki­mus­tie­toa enem­män kuin tal­vi­so­dasta, kui­tat­tiin val­ta­me­dian mak­sa­maksi trollaukseksi.

 

Ammat­ti­jär­jes­tö­ak­tii­via olisi tie­tysti läm­mit­tä­nyt vil­kas some­kes­kus­telu työ­mark­ki­na­ky­sy­myk­sistä, mutta ne eivät innos­ta­neet lähes­kään yhtä pal­jon kuin vaik­kapa vies­tit­tely siitä, saako Lid­lin ulko-oven eteen pysäh­tyä jut­te­le­maan tut­tu­jen kanssa ja tuk­kia kulkuväylät.

Ilmas­to­ky­sy­mys­ten käsit­tely kes­kit­tyi sii­hen, että tie­teel­li­nen tut­ki­mus ei ole kyen­nyt sata­pro­sent­ti­sella var­muu­della selit­tä­mään ja ennus­ta­maan ilmas­ton läm­pe­ne­mistä. Siitä pää­tel­tiin, että koko asialle voi vii­tata kintaalla.

Ammattijärjestöaktiivia olisi tietysti lämmittänyt vilkas somekeskustelu työmarkkina­kysymyksistä.

Jon­kun päi­vys­tä­vän dosen­tin huo­mau­tus, ettei tiede ihan pom­min­var­muu­della voi kuvata tai ennus­taa oikein mitään muu­ta­kaan, otet­tiin luo­tet­ta­vaksi esi­mer­kiksi siitä, miten kan­saa sumu­te­taan kai­kissa muis­sa­kin asioissa.

Edellä mai­ni­tut esi­merk­ki­ta­pauk­set silti todis­ta­vat, että kyllä help­po­heik­ki­viih­teeksi soi­ma­tussa somessa sen­tään yhteis­kun­nal­li­sia­kin tee­moja käsi­tel­lään. Verk­koai­neis­ton volyy­miin suh­teu­tet­tuna mikään yhtei­sesti rat­kais­ta­vissa oleva kysy­mys ei kui­ten­kaan nouse yhtä kiin­nos­ta­vaksi kuin vaik­kapa teho­dieet­tien parem­muus­jär­jes­tys tai julk­kis­pa­ris­kun­tien ikäero.

Somella on silti myös työl­lis­tävä vai­ku­tus. Yhdys­val­ta­lai­sen Bodhi-koi­ran omis­ta­jat jät­ti­vät päi­vä­työnsä jo vuonna 2013 kes­kit­tyäk­seen Menswear dog ‑nimellä tun­ne­tun koi­ran blo­gei­hin ja bis­nek­siin, joissa ei koi­ran­kek­seillä pelata.

Mitä yhteis­kun­nal­lis­ten muu­tos­voi­mien val­jas­ta­mi­seen tulee, his­to­rian­tut­ki­jat alka­vat olla sitä mieltä, että into­mie­li­sim­pien­kin radi­kaa­lien ener­gia ei riitä net­ti­kes­kus­te­lua pitemmälle.

Toi­saalta asiat ovat ehkä hyvin niin kauan kuin tulen­pa­la­vim­pien agi­taat­to­rei­den teko­set jää­vät net­tiin eivätkä ulotu kaduille.