Markki­na­henkisen tulkin­nan mukaan sosi­aa­li­nen media on tavoitet­tavu­udessaan ja help­pokäyt­töisyy­dessään mainio väline nos­ta­maan esi­in sosi­aal­isia ja poli­it­tisia ongelmia. Järkeilystä olisi pääteltävis­sä, että somes­sa eniten esi­in­tyvät ja tiuhim­min kom­men­toidut teemat vaikut­ta­vat vahvim­min päätök­sen­tekoon. Ken­ties johta­vat muu­tok­si­inkin.

Että mis­tähän val­lanku­mouk­sen aloit­taisi? Vilka­isu viime vuo­den eniten somepuhet­ta tuot­taneisi­in koti­maisi­in teemoi­hin pitää kyl­lä val­lanku­mous­pelot­te­lut jäis­sä. Kuten arva­ta saat­taa, kevääl­lä 2018 pide­tyt pres­i­dentin­vaalit kyl­lä huo­mat­ti­in somes­sakin, mut­tei sisältösy­istä. Somekansaa kiin­nos­ti, mitä ehdokkaat oli­vat yksi­tyiselämässään aiem­min tehneet tai jät­täneet tekemät­tä. Kukaan kom­men­toineista ei tien­nyt tai muis­tanut, että maail­man­his­to­ria tun­tee vain yhden val­tion­pään, jon­ka yksi­tyiselämä oli moit­tee­ton­ta. Hänen nimen­sä oli Adolf Hitler.

Kansalais­so­dan muis­tovu­osi tuot­ti eniten kom­ment­te­ja ja klikkauk­sia siitä, miten vai­et­tu tuo kansalli­nen trage­dia oli ja kuka sotasen­su­urin oli aloit­tanut. Syypäik­si löy­det­ti­in sekä kap­i­tal­is­tit että kom­mu­nis­tit. Nim­imerk­ki His­to­ri­anopet­ta­jan huo­mau­tus siitä, että kansalais­so­das­ta on pelkästään julk­ista tutkimusti­etoa enem­män kuin talvi­so­das­ta, kui­tat­ti­in val­ta­me­di­an mak­samak­si trol­lauk­sek­si.

 

Ammat­ti­jär­jestöak­ti­ivia olisi tietysti läm­mit­tänyt vilkas somekeskustelu työ­markki­nakysymyk­sistä, mut­ta ne eivät innos­ta­neet läh­eskään yhtä paljon kuin vaikka­pa viestit­te­ly siitä, saako Lidlin ulko-oven eteen pysähtyä jut­tele­maan tut­tu­jen kanssa ja tukkia kulku­väylät.

Ilmas­tokysymys­ten käsit­te­ly keskit­tyi siihen, että tieteelli­nen tutkimus ei ole kyen­nyt sat­apros­ent­tisel­la var­muudel­la selit­tämään ja ennus­ta­maan ilmas­ton läm­pen­e­mistä. Siitä päätelti­in, että koko asialle voi viita­ta kin­taal­la.

Ammattijärjestöaktiivia olisi tietysti lämmittänyt vilkas somekeskustelu työmarkkina­kysymyksistä.

Jonkun päivys­tävän dosentin huo­mau­tus, ettei tiede ihan pom­min­var­muudel­la voi kuva­ta tai ennus­taa oikein mitään muu­takaan, otet­ti­in luotet­tavak­si esimerkik­si siitä, miten kansaa sumute­taan kaikissa muis­sakin asiois­sa.

Edel­lä maini­tut esimerkki­ta­pauk­set silti todis­ta­vat, että kyl­lä help­po­heikkivi­ih­teek­si soima­tus­sa somes­sa sen­tään yhteiskun­nal­lisi­akin teemo­ja käsitel­lään. Verkkoaineis­ton volyymi­in suh­teutet­tuna mikään yhteis­es­ti ratkaistavis­sa ole­va kysymys ei kuitenkaan nouse yhtä kiin­nos­tavak­si kuin vaikka­pa tehodieet­tien parem­muusjärjestys tai julkkispariskun­tien ikäero.

Somel­la on silti myös työl­listävä vaiku­tus. Yhdys­val­ta­laisen Bod­hi-koiran omis­ta­jat jät­tivät päivä­työn­sä jo vuon­na 2013 keskit­tyäk­seen Menswear dog ‑nimel­lä tun­netun koiran blo­gei­hin ja bis­nek­si­in, jois­sa ei koirankek­seil­lä pela­ta.

Mitä yhteiskun­nal­lis­ten muu­tosvoimien val­jas­tamiseen tulee, his­to­ri­antutk­i­jat alka­vat olla sitä mieltä, että intomielisimpi­enkin radikaalien ener­gia ei riitä net­tikeskustelua pitem­mälle.

Toisaal­ta asi­at ovat ehkä hyvin niin kauan kuin tulen­palav­impi­en agi­taat­tor­ei­den tekoset jäävät net­ti­in eivätkä ulo­tu kaduille.