Arja Kilpeläisen aineistossa iäkkäimmät kyläläiset suhtautuvat teknologiaan muita myönteisemmin. Vastauksissa korostuu uuden tekniikan luoma turvallisuuden tunne.

 

Iäkkääm­mät myös tie­tä­vät, että vaikka sivu­ky­liltä saisi hätä­ti­lan­teessa yhtey­den viran­omai­siin, poliisi tai ambu­lanssi ei tule pai­kalle het­kessä. Pelkkä tunne siitä, että on mah­dol­li­suus saada apua, on monelle riit­tävä, Arja Kil­pe­läi­nen sanoo.

Arja Kil­pe­läi­sen Lapin yli­opis­tossa kevät­tal­vella tar­kis­tettu väi­tös­tut­ki­mus pureu­tuu tek­no­lo­gia­vä­lit­tei­syy­teen ja sen kyt­kök­siin maa­seu­tuso­si­aa­li­työ­hön.

− Iäk­kääm­pien vas­taa­jien tek­no­lo­gia­myön­tei­syys ker­too sii­tä­kin, että 65−79-vuotiaiden ja sitä van­hem­pien vas­taa­jien kos­ke­tus tek­no­lo­gi­aan ei ole yhtä vah­vaa kuin nuo­rem­milla.

− Siksi he luot­ta­vat sii­hen enem­män. Nuo­rem­mat ikä­luo­kat ovat näh­neet, kuinka kaikki sovel­luk­set eivät toimi, mutta van­hem­milla ei ole tätä koke­musta.

Arja Kil­pe­läi­nen on koon­nut aineis­to­aan eri puo­lilta Lap­pia 18 yksi­lö­haas­tat­te­lun, kah­den ryh­mä­haas­tat­te­lun ja loma­ke­ky­se­lyn avulla. Ensim­mäi­set tie­dot on kerätty kym­me­ni­sen vuotta sit­ten, ja tek­no­lo­gia on kehit­ty­nyt sen jäl­keen val­ta­vasti.

− Silti tie­tyt asiat eivät ole muut­tu­neet. 2005–2006 puhut­tiin laa­ja­kais­tasta ja sen tär­key­destä sivu­ky­lille ja sama kes­kus­telu jat­kuu edel­leen. Siksi Arja Kil­pe­läi­nen toi­voo­kin, että hal­li­tus­oh­jel­massa kir­jattu digi­ta­li­saa­tio muut­tuisi todeksi myös Lapin kylissä.

− Se on vält­tä­mät­tö­myys, jos haluamme, että sivu­ky­lät säi­ly­vät asut­tuina. On poliit­ti­nen valinta, että maata halu­taan kehit­tää tas­a­puo­li­sesti.

Tut­ki­jana Arja Kil­pe­läi­nen on myös teh­nyt erään arvo­va­lin­nan: hän ei nimitä aineis­tossa mukana ole­via Lapin pik­ku­ky­liä syr­jä­ky­liksi, koska ne eivät ole sitä asuk­kail­leen.

− Kyläi­selle oma kylä on elä­män kes­kellä, sieltä läh­de­tään, siellä ollaan ja ele­tään, asuk­kaalle oma kylä ei ole syr­jässä. Lapissa tek­no­lo­gia­vä­lit­tei­syys ilme­nee kylä­läis­ten tie­don hakuna ja asioi­den hoi­ta­mi­sena. Tek­nii­kan avulla mak­se­taan pank­ki­las­kut ja lue­taan leh­tiä.

Kaikki ikäih­mi­set eivät ole innos­tu­neita tie­to­tek­nii­kan sovel­luk­sista, mutta monilla on puo­liso, lapsi tai lap­sen­lapsi, joka asioi hänen puo­les­taan ver­kon väli­tyk­sellä. Arja Kil­pe­läi­sen mukaan tek­nii­kan mah­dol­li­suuk­sia ei ole vielä edes huo­mattu tai ne ovat vielä vähäi­sessä käy­tössä.

Kylille eivät massaratkaisut sovellu.

− Ne pal­ve­lut, mitä kylille halu­taan tuot­taa, mak­sa­vat. Jos asiaa tar­kas­tel­laan kylä­läis­ten kan­nalta, pie­ni­kin sijoi­tus inno­vaa­tioi­hin kan­nat­taa, sillä se vähen­tää ras­kaam­pien pal­ve­lu­jen tar­vetta ja pit­källä ajan­vä­lillä tuot­taa sääs­töjä.

Palvelujärjestelmälle tehtävää

Arja Kil­pe­läi­sen mie­lestä tek­no­lo­gian muu­tok­set hei­jas­tu­vat maa­seu­tuso­si­aa­li­työ­hön, vaikka hitaam­min kuin muu­alle.

− Sosi­aa­li­työn kehit­tä­mi­sessä inno­vaa­tiot ja tut­ki­mus pai­kan­tu­vat kau­pun­kia­lueille, joissa on enem­män asuk­kaita, pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­jiä ja nii­den käyt­tä­jiä. Siksi halusin nos­taa maa­seu­dun esille myös sosi­aa­li­työn sisällä. Kylille eivät mas­sa­rat­kai­sut sovellu.

Arja Kil­pe­läi­nen kiit­te­lee­kin Poh­jois-Suo­men sosi­aa­lia­lan osaa­mis­kes­kuk­sen Virtu-pis­teen toi­min­taa, joka on tuo­nut kylille monen­lai­sia pal­ve­luja.

− Virtu kyke­nee verk­ko­vä­lit­tei­sesti tuot­ta­maan eri­lai­sia vaih­toeh­toja, tuot­ta­maan tie­toa viran­omai­sille ja viran­omai­silta kylä­läi­sille, val­mis­te­le­maan kas­vok­kai­sia koh­taa­mi­sia, mutta myös se tar­vit­see toi­mi­via yhteyk­siä. Maa­seu­dulle pal­ve­luja tar­joa­valle sosi­aa­li­työlle uudis­tuk­set ovat haaste ja mah­dol­li­suus.

Arja Kil­pe­läi­sen mukaan tek­no­lo­gia­vä­lit­tei­syy­teen pitäisi kiin­nit­tää huo­miota sosi­aa­li­työn kou­lu­tuk­sessa.

− Pal­ve­luja pitäisi tar­jota kotiin yksi­löl­li­sesti ja asiak­kaan halua­mana aikana. Verk­ko­vä­lit­tei­sissä pal­ve­luissa luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen vaa­tii eri­laista osaa­mista kuin kas­vok­kain koh­taa­mi­sessa.

Arja Kil­pe­läi­nen arvioi, että viran­omais­ten ja kylä­läis­ten asen­teissa on vielä paran­ta­mi­sen varaa.

− Siinä on vielä teke­mistä, että voi­daan hoi­taa asioita video­neu­vot­te­lu­yh­tey­den avulla. On help­poa tehdä tutulla ja tur­val­li­sella tavalla asioita ja unoh­taa kehit­tä­mi­nen.

Sivukylilläkin tulevaisuus

Asu­tuk­sen kes­kit­ty­mi­nen taa­ja­miin, maa­kun­ta­kes­kuk­siin ja pää­kau­pun­ki­seu­dulle ei ole Arja Kil­pe­läi­sen mie­lestä yhteis­kun­nal­li­sesti jär­ke­vää.

− Kes­kit­tä­mi­sellä ihmi­siä tasa­päis­te­tään. Nyt on kui­ten­kin näh­tä­vissä, että nuo­ria­kin haluaa muut­taa maa­seu­dulle takai­sin kau­pun­geista. Kau­punki ei ehkä tuo­ta­kaan sitä hyvin­voin­tia, mitä sieltä on aika­naan läh­detty hake­maan. Pai­kal­li­suus, ympä­röivä luonto ja yhtei­söl­li­syys tuo­vat asuk­kaita.

Perustuslaki turvaa ihmisille mahdollisuuden asua valintansa mukaan.

Arja Kil­pe­läi­nen on aina ollut kiin­nos­tu­nut siitä, kuinka tek­niik­kaa voi­daan hyö­dyn­tää. Simo­jo­ki­var­ren pik­ku­ky­lästä aluksi las­ten­hoi­ta­jaksi kou­lut­tau­tu­nut Kil­pe­läi­nen on vähi­tel­len jat­ka­nut opin­to­jaan ja väit­teli nyt toh­to­riksi Lapin yli­opis­tossa. Uuden tie­don sovel­ta­mi­nen käy­tän­nön työ­hön sai hänet vaih­ta­maan yli­opis­to­maa­il­man Lapin ensi- ja tur­va­ko­din pal­ve­lu­pääl­li­köksi.

− Yhtenä teh­tä­vä­näni on tek­no­lo­gia­vä­lit­teis­ten pal­ve­lu­jen juur­rut­ta­mi­nen laa­jassa Lapissa.

− Sekin on muu­ten aika mie­len­kiin­toista, että mitä ete­läm­mäksi menemme, sitä vai­keam­paa video­neu­vot­te­lu­yh­tey­den saa­mi­nen on. Pää­kau­pun­ki­seu­dulla video­lait­tei­siin ei vält­tä­mättä haluta inves­toida, koska niitä pide­tään kal­liina. Mei­dän kan­nalta taas lait­tei­den hinta tulee katet­tua jo parilla len­to­mat­kalla Rova­nie­meltä Hel­sin­kiin.

Maa­rit Simoska