Arja Kilpe­läisen aineis­tossa iäkkäimmät kyläläiset suhtau­tuvat tekno­lo­giaan muita myöntei­semmin. Vastauk­sissa korostuu uuden tekniikan luoma turval­li­suuden tunne.

 

Iäkkäämmät myös tietävät, että vaikka sivuky­liltä saisi hätäti­lan­teessa yhteyden viran­omaisiin, poliisi tai ambulanssi ei tule paikalle hetkessä. Pelkkä tunne siitä, että on mahdol­lisuus saada apua, on monelle riittävä, Arja Kilpe­läinen sanoo.

Arja Kilpe­läisen Lapin yliopis­tossa kevät­tal­vella tarkis­tettu väitös­tut­kimus pureutuu tekno­lo­gia­vä­lit­tei­syyteen ja sen kytköksiin maaseu­tuso­si­aa­li­työhön.

− Iäkkäämpien vastaajien tekno­lo­gia­myön­teisyys kertoo siitäkin, että 65−79-vuotiaiden ja sitä vanhempien vastaajien kosketus tekno­lo­giaan ei ole yhtä vahvaa kuin nuorem­milla.

− Siksi he luottavat siihen enemmän. Nuoremmat ikäluokat ovat nähneet, kuinka kaikki sovel­lukset eivät toimi, mutta vanhem­milla ei ole tätä kokemusta.

Arja Kilpe­läinen on koonnut aineis­toaan eri puolilta Lappia 18 yksilö­haas­tat­telun, kahden ryhmä­haas­tat­telun ja lomake­ky­selyn avulla. Ensim­mäiset tiedot on kerätty kymme­nisen vuotta sitten, ja tekno­logia on kehit­tynyt sen jälkeen valta­vasti.

− Silti tietyt asiat eivät ole muuttuneet. 2005 – 2006 puhuttiin laaja­kais­tasta ja sen tärkey­destä sivuky­lille ja sama keskustelu jatkuu edelleen. Siksi Arja Kilpe­läinen toivookin, että halli­tus­oh­jel­massa kirjattu digita­li­saatio muuttuisi todeksi myös Lapin kylissä.

− Se on välttä­mät­tömyys, jos haluamme, että sivukylät säilyvät asuttuina. On poliit­tinen valinta, että maata halutaan kehittää tasapuo­li­sesti.

Tutkijana Arja Kilpe­läinen on myös tehnyt erään arvova­linnan: hän ei nimitä aineis­tossa mukana olevia Lapin pikku­kyliä syrjä­ky­liksi, koska ne eivät ole sitä asukkailleen.

− Kyläi­selle oma kylä on elämän keskellä, sieltä lähdetään, siellä ollaan ja eletään, asukkaalle oma kylä ei ole syrjässä. Lapissa tekno­lo­gia­vä­lit­teisyys ilmenee kyläläisten tiedon hakuna ja asioiden hoita­misena. Tekniikan avulla maksetaan pankki­laskut ja luetaan lehtiä.

Kaikki ikäih­miset eivät ole innos­tu­neita tieto­tek­niikan sovel­luk­sista, mutta monilla on puoliso, lapsi tai lapsen­lapsi, joka asioi hänen puolestaan verkon välityk­sellä. Arja Kilpe­läisen mukaan tekniikan mahdol­li­suuksia ei ole vielä edes huomattu tai ne ovat vielä vähäi­sessä käytössä.

Kylille eivät massaratkaisut sovellu.

− Ne palvelut, mitä kylille halutaan tuottaa, maksavat. Jos asiaa tarkas­tellaan kyläläisten kannalta, pienikin sijoitus innovaa­tioihin kannattaa, sillä se vähentää raskaampien palve­lujen tarvetta ja pitkällä ajanvä­lillä tuottaa säästöjä.

Palve­lu­jär­jes­tel­mälle tehtävää

Arja Kilpe­läisen mielestä tekno­logian muutokset heijas­tuvat maaseu­tuso­si­aa­li­työhön, vaikka hitaammin kuin muualle.

− Sosiaa­lityön kehit­tä­mi­sessä innovaatiot ja tutkimus paikan­tuvat kaupun­kia­lueille, joissa on enemmän asukkaita, palve­lujen järjes­täjiä ja niiden käyttäjiä. Siksi halusin nostaa maaseudun esille myös sosiaa­lityön sisällä. Kylille eivät massa­rat­kaisut sovellu.

Arja Kilpe­läinen kiitte­leekin Pohjois-Suomen sosiaa­lialan osaamis­kes­kuksen Virtu-pisteen toimintaa, joka on tuonut kylille monen­laisia palveluja.

− Virtu kykenee verkko­vä­lit­tei­sesti tuottamaan erilaisia vaihtoehtoja, tuottamaan tietoa viran­omai­sille ja viran­omai­silta kyläläi­sille, valmis­te­lemaan kasvok­kaisia kohtaa­misia, mutta myös se tarvitsee toimivia yhteyksiä. Maaseu­dulle palveluja tarjoa­valle sosiaa­li­työlle uudis­tukset ovat haaste ja mahdol­lisuus.

Arja Kilpe­läisen mukaan tekno­lo­gia­vä­lit­tei­syyteen pitäisi kiinnittää huomiota sosiaa­lityön koulu­tuk­sessa.

− Palveluja pitäisi tarjota kotiin yksilöl­li­sesti ja asiakkaan haluamana aikana. Verkko­vä­lit­tei­sissä palve­luissa luotta­muksen raken­ta­minen vaatii erilaista osaamista kuin kasvokkain kohtaa­mi­sessa.

Arja Kilpe­läinen arvioi, että viran­omaisten ja kyläläisten asenteissa on vielä paran­ta­misen varaa.

− Siinä on vielä tekemistä, että voidaan hoitaa asioita video­neu­vot­te­lu­yh­teyden avulla. On helppoa tehdä tutulla ja turval­li­sella tavalla asioita ja unohtaa kehit­tä­minen.

Sivuky­lil­läkin tulevaisuus

Asutuksen keskit­ty­minen taajamiin, maakun­ta­kes­kuksiin ja pääkau­pun­ki­seu­dulle ei ole Arja Kilpe­läisen mielestä yhteis­kun­nal­li­sesti järkevää.

− Keskit­tä­mi­sellä ihmisiä tasapäis­tetään. Nyt on kuitenkin nähtä­vissä, että nuoriakin haluaa muuttaa maaseu­dulle takaisin kaupun­geista. Kaupunki ei ehkä tuotakaan sitä hyvin­vointia, mitä sieltä on aikanaan lähdetty hakemaan. Paikal­lisuus, ympäröivä luonto ja yhtei­söl­lisyys tuovat asukkaita.

Perustuslaki turvaa ihmisille mahdollisuuden asua valintansa mukaan.

Arja Kilpe­läinen on aina ollut kiinnos­tunut siitä, kuinka tekniikkaa voidaan hyödyntää. Simojo­ki­varren pikku­ky­lästä aluksi lasten­hoi­ta­jaksi koulut­tau­tunut Kilpe­läinen on vähitellen jatkanut opintojaan ja väitteli nyt tohto­riksi Lapin yliopis­tossa. Uuden tiedon sovel­ta­minen käytännön työhön sai hänet vaihtamaan yliopis­to­maa­ilman Lapin ensi- ja turva­kodin palve­lu­pääl­li­köksi.

− Yhtenä tehtä­vänäni on tekno­lo­gia­vä­lit­teisten palve­lujen juurrut­ta­minen laajassa Lapissa.

− Sekin on muuten aika mielen­kiin­toista, että mitä eteläm­mäksi menemme, sitä vaikeampaa video­neu­vot­te­lu­yh­teyden saaminen on. Pääkau­pun­ki­seu­dulla video­lait­teisiin ei välttä­mättä haluta inves­toida, koska niitä pidetään kalliina. Meidän kannalta taas laitteiden hinta tulee katettua jo parilla lento­mat­kalla Rovanie­meltä Helsinkiin.

Maarit Simoska