Siun sote aloitti vähän yli vuosi sitten. Talentia-lehti kysyi talentialaisilta, miltä muutos on tuntunut.

 

Syksy oli tosi rankka, toteaa Talentia Pohjois-Karjalan puheen­johtaja, Jukon varapää­luot­ta­musmies Minna Takkunen kahvi­kupin takaa joensuu­lai­sessa Heinosen leipomon kahvi­lassa.

– Asiak­kaiden ja työnte­ki­jöiden odotukset Siun sotea kohtaan olivat korkealla. Todel­lisuus löi sitten vasten kasvoja, kertoo Takkunen.

Siun soten tuomat muutokset olivat suuria ja aikuis­so­si­aa­li­työtä mullisti toimeen­tu­lotuen Kela-siirto. Kunnissa oli jatkettu sosiaali- ja tervey­den­huollon alibud­je­tointia, ja yleisön­osas­to­kir­joi­tuk­sissa ongelmien syyksi löytyi Siun sote. Keskit­tä­mi­sestä piti tulla säästöjä, mutta kun mummo joutuukin kuntou­tumaan 70 kilometrin päähän kotiväestä, ei se tuntu­nutkaan hyvältä. Ei liioin se, että työnte­kijän työmatka venyi. Päätök­senteko karkasi kauas, ohjeet tuntuivat sekavilta tai niitä ei saanut.

”Kaikki sanellaan ylhäältä, työnkuvaan ei voi vaikuttaa, organi­saa­tiota myllätään, mikä aiheuttaa epävar­muutta ja levot­to­muutta. Työyh­teisöt pistettiin päreiksi. Kaikki ennak­ko­pelot ovat toteu­tuneet alkaen siitä, että Joensuu käskyttää kaikesta ja imee resurssit itselleen.”

Moni käytännön pieni asia oli jäänyt isossa muutok­sessa huomaa­matta. Työnte­kijät kyselivät vuoden alussa, mistä tilataan kirje­kuoret ja kuka ne maksaa. Kenel­läkään ei ollut vastausta. Pienten asioiden selvit­telyyn meni paljon aikaa, ja se harmitti. Samaan aikaan asiakastyö piti hoitaa kunnialla.

”Muutoksia ei suunni­teltu loppuun, vaan tapahtui muutoksia, jotka sitten jonkin ajan päästä kumottiin. Tämä on ollut kaikkein oudointa ja aiheut­tanut turhaa työtä ja harmia.”

Minna Takkunen vakuuttaa, että talen­tia­laiset kantoivat huolta asiak­kai­densa tilan­teesta.

– Joensuusta katsoen kaukana olevien kuntien palvelut supis­tuivat, esimer­kiksi Rääkky­lästä katosi aikuis­so­si­aa­lityön ja Kela-palve­luiden neuvon­ta­piste. Edes asiak­kaiden käyttöön tarkoi­tettua tieto­ko­netta ei jäänyt kunnan­ta­lolle.

– Osa meidän asiak­kais­tamme ei selviä sähköisten hakemusten kanssa, kun paperi­lo­mak­keiden täyttöönkin on tarvittu apua. Ongelmat alkoivat näkyä loppu­ke­väästä, kun vuokrat olivat maksa­matta, sähköt katkaistu ja asiat hunnin­golla.

 

Luontoi­sedut voisivat auttaa rekry­toin­nissa, mutta vain harva saa niitä

  • puhelinetu 0% 0%
  • lounasetu 8% 8%
  • autoetu 0% 0%
  • asuntoetu 0% 0%
  • parkki­paikka 11% 11%
  • ei luontoi­setuja 79% 79%
  • ei osaa sanoa 2% 2%

Odotukset palkka­har­mo­ni­soinnin suhteen

  • palkka nousee 34% 34%
  • palkka pysyy ennallaan 40% 40%
  • palkka laskee 4% 4%
  • ei osaa sanoa 22% 22%
Säästämisestä kirosana

Siun sote on jaettu neljään alueeseen, jotka ovat erilaisia keskenään. Jollakin alueella väestö on ikään­ty­nyttä ja tarvitaan vanhus­pal­ve­luita, toisella on paljon lasten­suojelun tarvetta, jollakin alueella työttömyys on suurta, jollakin mielen­terveys- ja päihdeon­gelmat kuormit­tavat.

”Työhön liittyviä käytännön asioita määri­tellään ja suunni­tellaan liian paljon ´Joensuu-vetoi­sesti´. Siun soten alueella on paljon pieniä kuntia joissa välimatkat ovat pitkiä ja todella pienellä henki­lös­töllä tehdään töitä. Kaikki kaupun­kiym­pä­ristön työme­ne­telmät ja -ohjeet eivät toimi pienillä paikka­kun­nilla ja jopa vaikeut­tavat käytännön sujumista.”

Säästä­minen tuntuu kirosa­nalta Talentia-lehteen saaduissa jäsenten kommen­teissa. Säästöjen kohteena ovat asiakkaat ja heidän saamansa palvelut ja työnte­kijät.

”Tilan­netta kaunis­tellaan. Taval­lisen työnte­kijän arki on välillä erittäin näännyt­tävää jatkuvien säästöjen vuoksi. Työnte­ki­jöitä ei kuulla kehit­tä­mi­sessä, johto­porras toimii sanelu­po­li­tii­kalla. Varoja käytetään epätasa-arvoi­sesti eri yksiköiden välillä.”

Kilpai­lut­ta­mi­sella haetaan säästöjä, mutta se on myös aikasyöppö byrokra­tioineen. Kilpai­lut­ta­minen etenee kahdessa vaiheessa. Siun sote tekee ensim­mäisen kilpai­lu­tuksen ja työntekijä toisen hankkiessaan asiak­kaalleen sopivaa palvelua kertaalleen kilpai­lu­tet­tujen joukosta.

– Aina ei kilpai­lu­tukseen tule yhtään tarjousta. Kyllä lapsen edun nimissä pitäisi voida hakea palvelua ilman kilpai­lu­tusta, vetoaa lasten­suojelun sosiaa­li­työn­tekijä Tarja Partanen, joka on myös Siun soten jukolainen luotta­musmies.

Loppu­vuo­desta työnte­ki­jöitä rasitti velvoite pitää säästöön jääneet lomapäivät pois. Siun sote halusi saada lomavelat pois taseestaan. Lomalla olevien työt kasaan­tuivat ja kriisiy­tyivät, kun sijaisia ei saanut ottaa. Tämä kiristi hermoja.

”Riittävä henki­lös­tö­määrä on ainoa tae laadukkaan ja riittävän palvelun tuotta­miseen. Henki­lös­tö­re­surs­sissa säästä­minen on erittäin lyhyt­nä­köistä.”

– Johto­ryhmä ei ole asettanut sijais­kieltoa. Olen koettanut päästä eroon sellai­sesta henki­lös­tö­hal­linnon kulttuu­rista, jossa ylhäältä päin tehtäisiin päätöksiä asioista, jotka tunnetaan ja tiedetään yksiköissä paremmin, vakuuttaa Siun soten henki­lös­tö­pääl­likkö Johanna Bjerregård Madsen.

Heti perään hän jatkaa, että määrä­rahat ovat toki tiukat, mutta päätökset tehdään aina yksiköissä.

Palkkaharmi

Sosiaa­li­työn­tekijä-nimikkeen sisäiset merkit­tävät palkkaerot tulivat näkyviin, kun Siun sotessa yhdis­tettiin 14 kunnan sosiaali- ja tervey­den­huollon henki­löstö.

– Sosiaa­li­työn­te­kijän palkoissa erot ovat jopa 700 euroa ja yksit­täis­ta­pauk­sissa sitäkin suurempia. Sosiaa­lioh­jaajien palkoissa erot olivat enimmäkseen sadan euron luokkaa, vahvistaa Johanna Bjerregård Madsen.

Minna Takkusen mukaan myös sosiaa­lioh­jaajien kohdalla on useamman sadan euron palkkaeroja.

Kun kuntiin oli vaikeaa saada sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä, otti työnantaja palkan rekry­toin­ti­kei­noksi. Uudelle sosiaa­li­työn­te­ki­jälle tarjottiin 3 600 euron tehtä­vä­koh­taista palkkaa.

– Tämä herätti kiukkua viroissa olleissa sosiaa­li­työn­te­ki­jöissä. Koettiin, ettei ole oikein, että vasta­val­mis­tunut saa parempaa palkkaa kuin kokenut työntekijä, kertoo Bjerregård Madsen.

Työnantaja perääntyi ja päätti tarjota yleisesti Joensuussa käytössä ollutta 2 906 euron kuukausi­palkkaa ja lisäksi 300 euron rekry­toin­ti­lisää, joka nostettiin 1.6.2017 lähtien 400 euroksi.

Jukon luotta­musmies Tarja Partanen kiistää, että työnte­kijät olisivat vastus­taneet 3 600 euron tehtä­vä­koh­taista palkkaa.

– Totta kai pidettiin hyvänä, että palkkaa saatiin näin ylöspäin. Kun yhden palkka nousee, täytyy toistenkin palkkaa kohta nostaa, koska työnan­tajan on kohdeltava työnte­ki­jöitään yhden­ver­tai­sesti.

Talentia-lehden tekemässä kyselyssä näkyy, että työnan­tajan poukkoileva palkka­po­li­tiikka on ärsyt­tänyt sekä vanhoja että uusia työnte­ki­jöitä.

”Minulle sanottiin, ettei ole perus­tetta maksaa yhdelle korkeampaa palkkaa kuin toisille, kun pyysin 3 600 euroa. Palkaksi vahvis­tettiin 2 906 euroa. Sittemmin kuulin, että samassa tiimissä toisella sosiaa­li­työn­te­ki­jällä palkka on 3 300 euroa. Sattu­malta tietyllä hetkellä palkatun palkka saattaa olla 3 600 euroa.”

 

Puolella työnte­ki­jöistä ei ole tehtä­vä­ku­vausta

  • on 39% 39%
  • ei 52% 52%
  • ei osaa sanoa 9% 9%

Tehtä­vä­ku­vauksen pitäisi vastata työtä, mutta vain kolmas­osalla niin on

  • kyllä 33% 33%
  • ei 9% 9%
  • ei osaa sanoa 58% 58%
Kahden vuoden urakka

Työnte­ki­jä­jär­jestöt ja työnan­tajat sopivat sote-uudis­tuksen henki­löstöä koske­vissa neuvot­te­luissa palkka­har­mo­ni­soin­nista, joka tuli toteuttaa kolmessa vuodessa, vuoden 2019 loppuun mennessä.

Siun soten alueella päätettiin aloittaa palkka­har­mo­ni­sointi kolmella tehtävän vaati­vuuden arvioin­ti­pi­lo­tilla. Yksi piloteista koski sosiaa­li­työn­tekijä-nimikettä.

TVA-työryhmää veti palve­lu­johtaja Tuuli Ollila ja mukana oli sosiaa­lityön yksiköiden lähie­si­miehet ja työnte­ki­jöiden edustajana luotta­musmies Tarja Partanen.

– Alusta alkaen oli selvää, että työ tehdään työnan­ta­ja­ve­toi­sesti ja nopealla aikatau­lulla. Työnan­ta­jalla oli viimeinen sana, jos olisimme olleet erimie­lisiä. Työryhmä oli kuitenkin sopuisa, kertoo Partanen.

Ennen työn aloit­ta­mista Talentia Pohjois-Karjalan puheen­johtaja Minna Takkunen ja varapu­heen­johtaja Arja Pöntinen-Heinonen kävivät keskus­te­luita henki­lös­tö­johtaja Johanna Bjerregård Madsenin kanssa sosiaa­li­työn­te­kijän ja sosio­nomin työnjaosta ja sosiaa­lityön tehtä­västä. Näistä keskus­te­luista oli apua TVA-proses­sille.

– Proses­sissa määri­tettiin yhteinen sisältö psykiat­risen ja geron­to­lo­gisen sosiaa­lityön, lasten­suojelun sosiaa­lityön ja aikuis­so­si­aa­lityön proses­seille, kertoo aikuis­so­si­aa­lityön palve­lu­pääl­likkö Arja Pöntinen-Heinonen.

Arja Pöntinen-Heinonen

Arja Pöntinen-Heinonen johtaa
Siun sotessa aikuis­so­si­aa­li­työtä.
Eri kunnissa tehdään kovin
erilaisin työnte­ki­jä­voimin työtä
ja se huolettaa. Näin esimer­kiksi Lieksassa, missä työntekijä­resurssi on pieni. Kuva: Kristiina Koski­luoma

Pöntinen-Heinonen arvioi jälki­käteen, että aikuis­so­si­aa­lityön kohdalla jouduttiin tekemään lievää väkivaltaa, kun laaja-alaisesta työstä jouduttiin jättämään prosessien laidoilta jotakin pois. Lopulta päästiin kuitenkin tyydyt­tävään tulokseen tehtävän vaati­vuus­pis­teiksi.

– Ensiksi olisi pitänyt määri­tellä aikuis­so­si­aa­lityö, sitten kukin sosiaa­lityön erityi­salue ja lopuksi olisi työstetty nämä yhteen TVA-pisteiksi. Prosessi olisi näin ollut antoi­sampi ja tunnis­tet­ta­vampi, Pöntinen-Heinonen arvelee.

Tulokset lähetettiin lähie­si­miesten mukana henki­löstön arvioi­ta­vaksi kuhunkin yksikköön.

Tarja Partanen kertoo, että lasten­suo­je­lu­yk­si­köstä lähti paljon hyviä kommentteja ja täyden­nystä palve­lu­johtaja Ollilalle.

– Jos niitä on otettu huomioon henki­lös­tö­jaoston lopul­li­sessa TVA:ssa, voin olla todella tyyty­väinen.

Yhteen­vetoa TVA-työryhmän jäsenet eivät ole vielä nähneet. Työn tulokset ovat nyt henki­lös­tö­hal­lin­nossa jatko­työs­tössä maaliskuun ajan.

– Olisin halunnut saada joitakin tehtävän elementtejä korkeam­malle vaati­vuus­ta­solle. Toisaalta sanottiin, että vaati­vuus­pisteet voivat olla vaikka kuinka korkeat, eikä se silti välttä­mättä näy palkassa, Tarja Partanen pahoit­telee.

Riittävätkö rahat

Johanna Bjerregård Madsen on tyyty­väinen siihen, että TVA-pilotointi saatiin loppuun aikatau­lussa ja päästiin yksimie­li­syyteen tehtävän vaati­vuuk­sista ja eroista. Nyt on aloitettu laskenta ja maaliskuun jälkeen päästään käsiksi harmo­ni­sointiin.

Kentällä huhutaan, ettei Siun sotessa ole budje­toitu tarpeeksi palkka­har­mo­ni­soinnin läpivientiin.

– Ei ole mahdol­lista, ettei rahaa olisi palkka­har­mo­ni­sointiin. Palkka­varaus on tehty vuodelle 2018 ja myöe seuraa­valle vuodelle, vakuuttaa Bjerregård Madsen.

– Nyt kysymys on siitä, miten päästään ammat­ti­liit­tojen kanssa sopimukseen, mille tasolle palkka­har­mo­ni­sointi toteu­tetaan, hän jatkaa.

Talen­tiassa on selvää, että harmo­ni­soin­titaso on ylin palkka, jolla tehtä­vä­ni­mek­keestä maksetaan. Asia on nyt Siun soten johdon ja palkka­har­mo­ni­soin­ti­työ­ryhmän käsissä.

Bjerregård Madsen vakuuttaa, ettei kenenkään nyt työssä olevan palkka kuitenkaan laske, oli harmo­ni­soin­ti­rat­kaisu mikä tahansa.

Tuleville sote-hankkeille Bjerregård Madse­nillä on neuvo: älkää jääkö odottamaan valta­kunnan ratkaisuja, tehkää nyt tehtä­vä­kuvat ja työnjako sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja sosio­nomien välillä valmiiksi ennen sotea. TVA ja palkka­har­mo­ni­sointi on silloin kivut­to­mammin ja ennen kaikkea nopeammin tehty.

Tarvitaan vielä muutakin

Henki­lös­tö­pääl­likkö Bjerregård Madsen myöntää, että sosiaa­li­työn­te­ki­jäpula Siun soten alueella on edelleen vakava. Se vaatii johto­ryh­mältä viikoit­taisia keskus­te­luita ja toimen­pi­teitä, kun lääkä­ri­pulan ratko­minen hoituu opera­tii­visen johdon toimen­pitein.

– En usko, että palkka­har­mo­ni­sointi ratkaisisi kaikki ongelmat. Tarvitaan myös lisää sosiaa­li­työn­te­ki­jä­kou­lu­tusta ja työme­ne­telmien ja työnjaon kehit­tä­mistä, jotta työmäärät saataisiin kohtuul­li­seksi.

Pula pahenee, jos toimiin ei ryhdytä. Noin kolmasosa nykyi­sistä Siun soten sosiaa­li­työn­te­ki­jöistä eläköityy viiden vuoden kuluessa.

– Olemme aloit­taneet TE-keskuksen ja Itä-Suomen yliopiston kanssa koulu­tusyh­teistyön, jolla saisimme sosiaa­li­työn­te­ki­jä­kou­lu­tusta Joensuun seudulle.

Työtä ja työnjakoa pitää myös kehittää. Painopisteen siirtä­minen ehkäi­sevään työhön ja laitos­hoi­dosta avohuoltoon ovat tärkeitä, Bjerregård luettelee.

– Ymmärrän työnte­ki­jöiden paineita, kun voimat hupenevat korjaa­vassa työssä, ja samalla edelly­tetään, että painopis­tettä pitäisi siirtää ehkäi­sevään työhön. Koetamme käyttää uutta tietoa palve­lu­tuo­tannon heikkouksien korjaa­miseen ja työn sisäl­löl­liseen kehit­tä­miseen.

”Nykyinen työnkuva on entistä monipuo­li­sempi, mikä sopii minulle, tosin työmäärä on kasvanut turhan paljon. Lisäksi olen Siun soten myötä päässyt kehit­tämään palve­lu­pro­sesseja entistä sujuvampaan suuntaan, uusi organi­saatio on omalla palve­lua­lu­eellani osoit­tau­tunut toimi­vaksi.”

Tarja Partanen haastaa kolle­gansa tuomaan omia kehit­tä­mis­a­ja­tuksia esille ja johtoa kuunte­lemaan rivityön­te­ki­jöitä. Samaa henkeä nousi esille myös Talentia-lehden kyselyssä.

”Muutokset olivat vaikeita mutta pakol­lisia. Suurem­milla harteilla asioita on mahdol­lista katsoa koko maakunnan näkökul­masta ei pelkästään yhden kunnan tai alueen. Erityisen hyvänä pidän muutosta koko maakunnan yhteisiin palve­luihin kuten on tapah­tunut vammais­pal­ve­luissa.”

Kristiina Koski­luoma

Kursii­villa merkityt ovat Talentian jäsenten kommentteja Talentia-lehden tekemästä kyselystä, joka koski työnte­ki­jöiden tuntoja Siun soten ensim­mäisen vuoden jälkeen.