Miten varmistaa, että sijoitetulla lapsella menee koulussa hyvin? Keski-Suomessa kehitetty yhteistyömalli tiivistää sijaishuollon, koulun ja sijaisvanhempien yhteistyötä. Malli voitti Talentian Hyvä käytäntö 2016 ‑palkinnon.

 

Lapsen palaute Sijoitet­tu lap­si koulus­sa ‑pro­jek­tista (Sisukas) ker­too, että Kes­ki-Suomes­sa on löy­det­ty toimi­vat tavat sijoitet­tu­jen las­ten koulunkäyn­nin tukemiseen.
Las­ten­suo­jelun eri­ty­isosaamisen keskus Pesäpuu lähti etsimään keino­ja, joil­la sosi­aal­i­toimen, sijais­van­hempi­en ja koulun välistä yhteistyötä voitaisi­in tiivistää. Pohjo­is­maisen yhteistyön siivit­tämänä syn­tyi moni­toim­i­jainen Sisukas-malli, jota tes­taa­maan on päässyt kak­sikym­men­tä esi- ja alak­ouluikäistä sijoitet­tua las­ta. Työssä ovat alus­ta asti olleet kiin­teästi mukana Jyväskylän kaupun­gin sijaishuol­lon sosi­aal­i­työn­tek­i­jät.

Työsken­telyssä on pro­jek­tipääl­likkö Chris­tine Väli­vaaran mukaan paljon samaa kuin oppi­lashuol­los­sa, mut­ta Sisukas-mallis­sa koulunkäyn­nin tuki on suun­nitel­mallista ja pitkäjän­teisem­pää.
– Ydin on se, että kootaan moni­alainen verkos­to, raken­netaan yhteistä ymmär­rystä ja osal­lis­te­taan  per­het­tä ja las­ta, Väli­vaara kiteyt­tää.

"Sisukas on tuonu kaikkea, mitä lapsi tarvitsee, että koulussa menis, ei kun menee nyt paremmin.”

Tämä tarkoit­taa, että tukea tar­jo­taan pait­si oppi­laalle itselleen myös hänen sijais­van­hem­milleen ja koul­ulle. Ammat­tikun­tien vas­tu­un­jaot ovat selvät. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä huole­htii siitä, että lapsen oikeudet opin­tiel­lä toteu­tu­vat.
Tuk­i­toimien vaikut­tavu­ut­ta on nyt seu­rat­tu kah­den vuo­den ajan. Tulok­set ovat olleet rohkai­se­via.

– Palaut­teen mukaan mon­en lapsen asi­at ovat liikah­ta­neet eteen­päin, sanoo sijaishuol­lon sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Mai­ja Tep­po.

Tärkeä tukiverkko

Sisukas-mallin teho perus­tuu siihen, että lapset saa­vat yksilöl­listä, tutkit­tuun tarpeisi­in perus­tu­vaa tukea. Jokaiselle lapselle tehdään psykologi­nen ja ped­a­gogi­nen kar­toi­tus, jon­ka poh­jal­ta raken­netaan hänelle sopi­va oppimisym­päristö.
Tämän lisäk­si psykolo­gi ja eri­ty­isopet­ta­ja haas­tat­tel­e­vat lapsen, sijais­van­hem­mat, lapsen asioista vas­taa­van sosi­aal­i­työn­tek­i­jän sekä opet­ta­jan. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä puolestaan han­kkii tietoa lapsen biol­o­gisil­ta van­hem­mil­ta ja pitää nämä ajan tasal­la lapselle suun­nitel­luista tuk­i­toimista. Mon­es­ta läh­teestä saadut tiedot aut­ta­vat koulua ja sijais­van­hempia kan­nus­ta­maan las­ta oikeal­la taval­la.

"Matematiikan koe on nyt helpompi, kun saan vain yhden tehtävän kerrallaan."

– Kun lapsel­la on ympäril­lään hyvä tukiverkos­to, hän voi parem­min. Myös sijais­van­hem­mat jak­sa­vat parem­min ja opet­ta­jat pää­sevät helpom­mal­la, kun lap­si saa tarvit­se­mansa tuen, Tep­po huo­maut­taa.
Kehit­täjä­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Johan­na Liukko­nen on toisi­naan tör­män­nyt ajat­te­lu­ta­paan, jos­sa  huoli lapsen hyv­in­voin­nista lop­puu sijoituk­seen.
– Todel­lisu­udessa­han näin ei ole. Siitä se työ vas­ta alkaa!

Tutkimusten mukaan kol­ma­sos­al­la lap­sista ilme­nee jo las­ten­suo­jelun asi­akkaak­si tul­lessaan vaikeuk­sia koulunkäyn­nis­sä. Huostaan­oton aikana koulu­vaikeudet pysyvät ennal­laan tai jopa pahenevat. Ellei ongelmi­in puu­tu­ta, nuori voi pudo­ta koulupolul­ta ja jäädä ilman ammat­ti­tutk­in­toa. Jyväskylässä tehti­in kolme vuot­ta sit­ten selvi­tys, jon­ka mukaan noin kuudel­lakymmenel­lä pros­en­til­la sijoite­tu­ista lap­sista oli tarvet­ta eri­tyiselle tuelle. Lisään­tyneet oppimis­vaikeudet ovat aiheut­ta­neet per­he­hoita­jis­sa neu­vot­to­muut­ta.
Jyväskylässä sijais­van­hem­mille pain­ote­taan jo koulu­tuk­ses­sa, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jään saa olla yhtey­dessä mis­sä tahansa mieltä painavas­sa asi­as­sa.
– Pienikin asia on riit­tävän iso, Tep­po korostaa.
Jyväskylä tukee per­he­hoita­ji­aan myös sosi­aalio­h­jauk­sen, men­toroin­nin, ver­taistuen ja työno­h­jauk­sen keinoin.

Lapsen ääni esiin

Han­ket­ta valmis­tel­lessaan Sisukas-tii­mi jutut­ti sijoitet­tuina ollei­ta nuo­ria saadak­seen selville, mil­laisia asioi­ta lapset työsken­telyssä arvosta­vat. Ykkösek­si nousi kuul­luk­si tulem­i­nen.
Sisukas-mallis­sa lap­si saa olla mukana hän­tä koske­vis­sa palavereis­sa. Hänelle ker­ro­taan etukä­teen,  mitä koulu­palaveris­sa on tarkoi­tus käsitel­lä. Lap­si saa halutes­saan ottaa tuek­seen itselleen läheisen ihmisen.
Heti tapaamisen alus­sa aikuiset kysyvät lapsen kuu­lu­misia ja koulunkäyn­ti­in liit­tyviä toivei­ta. Palaverin aikana oppi­las saa ker­toa mielip­i­teen­sä esille nous­seista vai­h­toe­hdoista, kuten tukiopetuk­seen men­e­mis­es­tä. Ratkaisu­ja etsitään yhdessä esimerkik­si kuvako­rt­tien ja piirtämisen avul­la.

”Kiva kun minulta kysellään palaverissa, koska multa vaan harvoin kysellään kouluasioista.”

Hien­o­varaisu­us on työsken­telyssä tärkeää. Sik­si lapsel­la on oikeus pysyä anonyymi­na ja ”olla tun­tem­at­ta” Sisukas-tiimin jäseniä, kun he tule­vat koulun käytäväl­lä vas­taan.
– On tärkeää, että sijoitet­tu­ja lap­sia ei leima­ta. He ovat ihan taval­lisia lap­sia ja heil­lä onoikeus olla sitä myös koulus­sa, Väli­vaara sanoo.

Koulu arjen peruspilarina

Koulu on Väli­vaaran sanoin paik­ka, jokakut­suu las­ta taval­liseen arkeen. Koulu tar­joaa sään­nöl­lisiä ruti­ine­ja ja tur­val­lisu­u­den tun­net­ta, mikä on sijoite­tulle lapselle eri­tyisen tärkeää.
– Kun perusasi­at ovat kun­nos­sa, se antaa mah­dol­lisu­u­den opiskel­la rauhas­sa, sanoo  kehit­täjäp­sykolo­gi Elisa Oralu­o­ma.
Koulus­sa lap­si pääsee har­joit­tele­maan myös sosi­aal­ista kanssakäymistä ja vas­tu­un ottamista omista asioista. Sijoite­tul­la lapsel­la voi aiem­pi­en koke­musten­sa vuok­si olla vaikeuk­sia sosi­aal­i­sis­sa suhteis­sa. Sisukas-tii­mi on huo­man­nut, että kokon­ais­val­tainen tuki on aut­tanut koul­u­laisia myös kaverisuhtei­den luomises­sa.
– Se on iso jut­tu lapsen elämässä, Oralu­o­ma toteaa.

”Kavereita on tullu enemmän. Mun kaveri sanoi, että mä oon muuttunu aika paljon, koska eskarissa mä aina pelleilin.”


Per­in­teis­es­ti sijoite­tun lapsen koulu­un­menoon on liit­tynyt monia pul­mia. Esimerkik­si tiedonkulku sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta koulu­un voi olla hyvin hidas­ta. Yhteistyö­mallis­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jä varmistaa,että koulu saa kaik­ki tarvit­se­mansatiedot ajal­laan.
– Han­kkeessa on tul­lut nähdyk­si, että koulu­palavere­ja on syytä pitää­Sisukas-tii­mi ja sijaishuol­lon työn­tek­i­jät­pain­ot­ta­vat, että sijoitet­tu­jen las­ten kanssa käytet­tävistä työkäytän­nöistä hyö­tyy koko koulu.
Tut­tuun moni­ammatil­liseen verkos­toon on help­po olla yhtey­dessä aina, jos kenen tahansa oppi­laan asia herät­tää huol­ta.
Kohti valtakunnallista mallia

Sisukas-han­ke päät­tyy ensi vuo­den lopus­sa, mut­ta Pesäpuu hakee toimin­nalle jatko­ra­hoi­tus­ta. Tavoit­teena on juur­rut­taa työsken­te­ly­ta­pa sosi­aal­i­työhön ja koului­hin koko maas­sa. Mallin  evit­tämiseen liit­tyy vielä avoimia kysymyk­siä. Pesäpuu etsii tutkimus­ra­hoi­tus­ta, joka mah­dol­lis­taisi kan­sain­välisen artikke­lin laa­timisen Kes­ki-Suomes­sa kerä­tys­tä aineis­tos­ta. Laa­ja tutkimus­näyt­tö  helpot­taisi mallin juur­rut­tamista.
– Päät­täjille pitää olla fak­taa. Heille täy­tyy perustel­la joko kus­tan­nussäästöil­lä tai tutkimuk­sel­la, mik­si jokin asia on tärkeä, huo­maut­taa Jyväskylän kaupun­gin sijais- ja jälk­i­huol­lon johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Rit­va Sal­pakos­ki.

”Mun elämä oli ennen vuoristorataa. Sitten te tulitte ja pelastitte mut.”


Pään­vaivaa aiheut­ta­vat myös kun­tien hallintora­jat. Kukin hallintosek­tori kat­soo asioi­ta omas­ta näkökul­mas­taan, joten toim­intat­apo­jen yhteenso­vit­ta­mi­nen vie aikaa.

Hidasteista huoli­mat­ta pro­jek­tipääl­likkö Väli­vaara on toiveikas. Malli on juur­tu­mas­sa Jyväskylään, ja useista kun­nista on tul­lut tiedustelu­ja mah­dol­lisu­ud­es­ta saa­da hyö­dyn­tää työ­ta­paa. Väli­vaara uskoo, että taloudel­lis­ten säästö­jen mah­dol­lisu­us herät­tää päät­täjis­sä kiin­nos­tus­ta.
– Han­kkeessamme on ollut mukana kak­sikym­men­tä sijoitet­tua las­ta verkos­toi­neen. Se ei ehkä  uulosta paljol­ta, mut­ta jos voimme aut­taa näi­den las­ten elämää, puhutaan val­tavista säästöstä ver­rat­tuna siihen, että syr­jäy­tymis­riskit toteu­tu­isi­vat.

Hän kuitenkin muis­tut­taa, etteivät hyvätkään työsken­te­ly­mallit ole oikotie onneen. Lapsen tukiverkos­toon kuu­lu­vien aikuis­ten on olta­va kär­siväl­lisiä ja ymmär­ret­tävä, että muu­tok­set lapsen hyv­in­voin­nis­sa voivat tapah­tua hitaasti.
– Muu­tok­set edel­lyt­tävät paljon tois­toa, johdon­mukaisu­ut­ta ja seu­ran­taa. Mut­ta se kan­taa kyl­lä tulosta.

Min­na Kurvi­nen

Sitaatit ovat pro­jek­tis­sa mukana ollei­den las­ten kom­ment­te­ja. Artikke­li on julka­istu ensim­mäisen ker­ran Tal­en­tia-lehti 6–2015.