Miten varmistaa, että sijoitetulla lapsella menee koulussa hyvin? Keski-Suomessa kehitetty yhteistyömalli tiivistää sijaishuollon, koulun ja sijaisvanhempien yhteistyötä. Malli voitti Talentian Hyvä käytäntö 2016 ‑palkinnon.

 

Lapsen palaute Sijoitettu lapsi kou­lussa ‑pro­jek­tista (Sisukas) ker­too, että Keski-Suomessa on löy­detty toi­mi­vat tavat sijoi­tet­tu­jen las­ten kou­lun­käyn­nin tukemiseen.
Lastensuojelun eri­tyis­osaa­mi­sen kes­kus Pesäpuu lähti etsi­mään kei­noja, joilla sosi­aa­li­toi­men, sijais­van­hem­pien ja kou­lun välistä yhteis­työtä voi­tai­siin tii­vis­tää. Pohjoismaisen yhteis­työn sii­vit­tä­mänä syn­tyi moni­toi­mi­jai­nen Sisukas-malli, jota tes­taa­maan on pääs­syt kak­si­kym­mentä esi- ja ala­kou­lui­käistä sijoi­tet­tua lasta. Työssä ovat alusta asti olleet kiin­teästi mukana Jyväskylän kau­pun­gin sijais­huol­lon sosiaalityöntekijät.

Työskentelyssä on pro­jek­ti­pääl­likkö Christine Välivaaran mukaan pal­jon samaa kuin oppi­las­huol­lossa, mutta Sisukas-mal­lissa kou­lun­käyn­nin tuki on suun­ni­tel­mal­lista ja pitkäjänteisempää.
– Ydin on se, että koo­taan monia­lai­nen ver­kosto, raken­ne­taan yhteistä ymmär­rystä ja osal­lis­te­taan  per­hettä ja lasta, Välivaara kiteyttää.

"Sisukas on tuonu kaikkea, mitä lapsi tarvitsee, että koulussa menis, ei kun menee nyt paremmin.”

Tämä tar­koit­taa, että tukea tar­jo­taan paitsi oppi­laalle itsel­leen myös hänen sijais­van­hem­mil­leen ja kou­lulle. Ammattikuntien vas­tuun­jaot ovat sel­vät. Sosiaalityöntekijä huo­leh­tii siitä, että lap­sen oikeu­det opin­tiellä toteutuvat.
Tukitoimien vai­kut­ta­vuutta on nyt seu­rattu kah­den vuo­den ajan. Tulokset ovat olleet rohkaisevia.

– Palautteen mukaan monen lap­sen asiat ovat lii­kah­ta­neet eteen­päin, sanoo sijais­huol­lon sosi­aa­li­työn­te­kijä Maija Teppo.

Tärkeä tukiverkko

Sisukas-mal­lin teho perus­tuu sii­hen, että lap­set saa­vat yksi­löl­listä, tut­kit­tuun tar­pei­siin perus­tu­vaa tukea. Jokaiselle lap­selle teh­dään psy­ko­lo­gi­nen ja peda­go­gi­nen kar­toi­tus, jonka poh­jalta raken­ne­taan hänelle sopiva oppimisympäristö.
Tämän lisäksi psy­ko­logi ja eri­tyi­so­pet­taja haas­tat­te­le­vat lap­sen, sijais­van­hem­mat, lap­sen asioista vas­taa­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän sekä opet­ta­jan. Sosiaalityöntekijä puo­les­taan hank­kii tie­toa lap­sen bio­lo­gi­silta van­hem­milta ja pitää nämä ajan tasalla lap­selle suun­ni­tel­luista tuki­toi­mista. Monesta läh­teestä saa­dut tie­dot aut­ta­vat kou­lua ja sijais­van­hem­pia kan­nus­ta­maan lasta oikealla tavalla.

"Matematiikan koe on nyt helpompi, kun saan vain yhden tehtävän kerrallaan."

– Kun lap­sella on ympä­ril­lään hyvä tuki­ver­kosto, hän voi parem­min. Myös sijais­van­hem­mat jak­sa­vat parem­min ja opet­ta­jat pää­se­vät hel­pom­malla, kun lapsi saa tar­vit­se­mansa tuen, Teppo huomauttaa.
Kehittäjäsosiaalityöntekijä Johanna Liukkonen on toi­si­naan tör­män­nyt ajat­te­lu­ta­paan, jossa  huoli lap­sen hyvin­voin­nista lop­puu sijoitukseen.
– Todellisuudessahan näin ei ole. Siitä se työ vasta alkaa!

Tutkimusten mukaan kol­mas­osalla lap­sista ilme­nee jo las­ten­suo­je­lun asiak­kaaksi tul­les­saan vai­keuk­sia kou­lun­käyn­nissä. Huostaanoton aikana kou­lu­vai­keu­det pysy­vät ennal­laan tai jopa pahe­ne­vat. Ellei ongel­miin puu­tuta, nuori voi pudota kou­lu­po­lulta ja jäädä ilman ammat­ti­tut­kin­toa. Jyväskylässä teh­tiin kolme vuotta sit­ten sel­vi­tys, jonka mukaan noin kuu­del­la­kym­me­nellä pro­sen­tilla sijoi­te­tuista lap­sista oli tar­vetta eri­tyi­selle tuelle. Lisääntyneet oppi­mis­vai­keu­det ovat aiheut­ta­neet per­he­hoi­ta­jissa neuvottomuutta.
Jyväskylässä sijais­van­hem­mille pai­no­te­taan jo kou­lu­tuk­sessa, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jään saa olla yhtey­dessä missä tahansa mieltä pai­na­vassa asiassa.
– Pienikin asia on riit­tä­vän iso, Teppo korostaa.
Jyväskylä tukee per­he­hoi­ta­ji­aan myös sosi­aa­lioh­jauk­sen, men­to­roin­nin, ver­tais­tuen ja työ­noh­jauk­sen keinoin.

Lapsen ääni esiin

Hanketta val­mis­tel­les­saan Sisukas-tiimi jututti sijoi­tet­tuina olleita nuo­ria saa­dak­seen sel­ville, mil­lai­sia asioita lap­set työs­ken­te­lyssä arvos­ta­vat. Ykköseksi nousi kuul­luksi tuleminen.
Sisukas-mal­lissa lapsi saa olla mukana häntä kos­ke­vissa pala­ve­reissa. Hänelle ker­ro­taan etu­kä­teen,  mitä kou­lu­pa­la­ve­rissa on tar­koi­tus käsi­tellä. Lapsi saa halu­tes­saan ottaa tuek­seen itsel­leen lähei­sen ihmisen.
Heti tapaa­mi­sen alussa aikui­set kysy­vät lap­sen kuu­lu­mi­sia ja kou­lun­käyn­tiin liit­ty­viä toi­veita. Palaverin aikana oppi­las saa ker­toa mie­li­pi­teensä esille nous­seista vaih­toeh­doista, kuten tukio­pe­tuk­seen mene­mi­sestä. Ratkaisuja etsi­tään yhdessä esi­mer­kiksi kuva­kort­tien ja piir­tä­mi­sen avulla.

”Kiva kun minulta kysellään palaverissa, koska multa vaan harvoin kysellään kouluasioista.”

Hienovaraisuus on työs­ken­te­lyssä tär­keää. Siksi lap­sella on oikeus pysyä ano­nyy­mina ja ”olla tun­te­matta” Sisukas-tii­min jäse­niä, kun he tule­vat kou­lun käy­tä­vällä vastaan.
– On tär­keää, että sijoi­tet­tuja lap­sia ei lei­mata. He ovat ihan taval­li­sia lap­sia ja heillä onoi­keus olla sitä myös kou­lussa, Välivaara sanoo.

Koulu arjen peruspilarina

Koulu on Välivaaran sanoin paikka, joka­kut­suu lasta taval­li­seen arkeen. Koulu tar­joaa sään­nöl­li­siä rutii­neja ja tur­val­li­suu­den tun­netta, mikä on sijoi­te­tulle lap­selle eri­tyi­sen tärkeää.
– Kun perus­asiat ovat kun­nossa, se antaa mah­dol­li­suu­den opis­kella rau­hassa, sanoo  kehit­tä­jäp­sy­ko­logi Elisa Oraluoma.
Koulussa lapsi pää­see har­joit­te­le­maan myös sosi­aa­lista kans­sa­käy­mistä ja vas­tuun otta­mista omista asioista. Sijoitetulla lap­sella voi aiem­pien koke­mus­tensa vuoksi olla vai­keuk­sia sosi­aa­li­sissa suh­teissa. Sisukas-tiimi on huo­man­nut, että koko­nais­val­tai­nen tuki on aut­ta­nut kou­lu­lai­sia myös kave­ri­suh­tei­den luomisessa.
– Se on iso juttu lap­sen elä­mässä, Oraluoma toteaa.

”Kavereita on tullu enemmän. Mun kaveri sanoi, että mä oon muuttunu aika paljon, koska eskarissa mä aina pelleilin.”


Perinteisesti sijoi­te­tun lap­sen kou­luun­me­noon on liit­ty­nyt monia pul­mia. Esimerkiksi tie­don­kulku sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta kou­luun voi olla hyvin hidasta. Yhteistyömallissa sosi­aa­li­työn­te­kijä varmistaa,että koulu saa kaikki tar­vit­se­man­sa­tie­dot ajallaan.
– Hankkeessa on tul­lut näh­dyksi, että kou­lu­pa­la­ve­reja on syytä pitääSisukas-tiimi ja sijais­huol­lon työn­te­ki­jät­pai­not­ta­vat, että sijoi­tet­tu­jen las­ten kanssa käy­tet­tä­vistä työ­käy­tän­nöistä hyö­tyy koko koulu.
Tuttuun moniam­ma­til­li­seen ver­kos­toon on helppo olla yhtey­dessä aina, jos kenen tahansa oppi­laan asia herät­tää huolta.
Kohti valtakunnallista mallia

Sisukas-hanke päät­tyy ensi vuo­den lopussa, mutta Pesäpuu hakee toi­min­nalle jat­ko­ra­hoi­tusta. Tavoitteena on juur­rut­taa työs­ken­te­ly­tapa sosi­aa­li­työ­hön ja kou­lui­hin koko maassa. Mallin  evit­tä­mi­seen liit­tyy vielä avoi­mia kysy­myk­siä. Pesäpuu etsii tut­ki­mus­ra­hoi­tusta, joka mah­dol­lis­taisi kan­sain­vä­li­sen artik­ke­lin laa­ti­mi­sen Keski-Suomessa kerä­tystä aineis­tosta. Laaja tut­ki­mus­näyttö  hel­pot­taisi mal­lin juurruttamista.
– Päättäjille pitää olla fak­taa. Heille täy­tyy perus­tella joko kus­tan­nus­sääs­töillä tai tut­ki­muk­sella, miksi jokin asia on tär­keä, huo­maut­taa Jyväskylän kau­pun­gin sijais- ja jäl­ki­huol­lon joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Ritva Salpakoski.

”Mun elämä oli ennen vuoristorataa. Sitten te tulitte ja pelastitte mut.”


Päänvaivaa aiheut­ta­vat myös kun­tien hal­lin­to­ra­jat. Kukin hal­lin­to­sek­tori kat­soo asioita omasta näkö­kul­mas­taan, joten toi­min­ta­ta­po­jen yhteen­so­vit­ta­mi­nen vie aikaa.

Hidasteista huo­li­matta pro­jek­ti­pääl­likkö Välivaara on toi­vei­kas. Malli on juur­tu­massa Jyväskylään, ja useista kun­nista on tul­lut tie­dus­te­luja mah­dol­li­suu­desta saada hyö­dyn­tää työ­ta­paa. Välivaara uskoo, että talou­del­lis­ten sääs­tö­jen mah­dol­li­suus herät­tää päät­tä­jissä kiinnostusta.
– Hankkeessamme on ollut mukana kak­si­kym­mentä sijoi­tet­tua lasta ver­kos­toi­neen. Se ei ehkä  uulosta pal­jolta, mutta jos voimme aut­taa näi­den las­ten elä­mää, puhu­taan val­ta­vista sääs­töstä ver­rat­tuna sii­hen, että syr­jäy­ty­mis­ris­kit toteutuisivat.

Hän kui­ten­kin muis­tut­taa, ettei­vät hyvät­kään työs­ken­te­ly­mal­lit ole oiko­tie onneen. Lapsen tuki­ver­kos­toon kuu­lu­vien aikuis­ten on oltava kär­si­väl­li­siä ja ymmär­ret­tävä, että muu­tok­set lap­sen hyvin­voin­nissa voi­vat tapah­tua hitaasti.
– Muutokset edel­lyt­tä­vät pal­jon tois­toa, joh­don­mu­kai­suutta ja seu­ran­taa. Mutta se kan­taa kyllä tulosta.

Minna Kurvinen

Sitaatit ovat pro­jek­tissa mukana ollei­den las­ten kom­ment­teja. Artikkeli on jul­kaistu ensim­mäi­sen ker­ran Talentia-lehti 6–2015.