Miten varmistaa, että sijoi­te­tulla lapsella menee koulussa hyvin? Keski-Suomessa kehitetty yhteis­työ­malli tiivistää sijais­huollon, koulun ja sijais­van­hempien yhteis­työtä. Malli voitti Talentian Hyvä käytäntö 2016 -palkinnon.

 

Lapsen palaute Sijoi­tettu lapsi koulussa -projek­tista (Sisukas) kertoo, että Keski-Suomessa on löydetty toimivat tavat sijoi­tet­tujen lasten koulun­käynnin tukemiseen.
Lasten­suojelun erityis­osaa­misen keskus Pesäpuu lähti etsimään keinoja, joilla sosiaa­li­toimen, sijais­van­hempien ja koulun välistä yhteis­työtä voitaisiin tiivistää. Pohjois­maisen yhteistyön siivit­tämänä syntyi monitoi­mi­jainen Sisukas-malli, jota testaamaan on päässyt kaksi­kym­mentä esi- ja alakou­lui­käistä sijoi­tettua lasta. Työssä ovat alusta asti olleet kiinteästi mukana Jyväs­kylän kaupungin sijais­huollon sosiaa­li­työn­te­kijät.

Työsken­te­lyssä on projek­ti­pääl­likkö Christine Välivaaran mukaan paljon samaa kuin oppilas­huol­lossa, mutta Sisukas-mallissa koulun­käynnin tuki on suunni­tel­mal­lista ja pitkä­jän­tei­sempää.
– Ydin on se, että kootaan monia­lainen verkosto, raken­netaan yhteistä ymmär­rystä ja osallis­tetaan  perhettä ja lasta, Välivaara kiteyttää.

"Sisukas on tuonu kaikkea, mitä lapsi tarvitsee, että koulussa menis, ei kun menee nyt paremmin.”

Tämä tarkoittaa, että tukea tarjotaan paitsi oppilaalle itselleen myös hänen sijais­van­hem­milleen ja koululle. Ammat­ti­kuntien vastuunjaot ovat selvät. Sosiaa­li­työn­tekijä huolehtii siitä, että lapsen oikeudet opintiellä toteu­tuvat.
Tukitoimien vaikut­ta­vuutta on nyt seurattu kahden vuoden ajan. Tulokset ovat olleet rohkai­sevia.

– Palautteen mukaan monen lapsen asiat ovat liikah­taneet eteenpäin, sanoo sijais­huollon sosiaa­li­työn­tekijä Maija Teppo.

Tärkeä tukiverkko

Sisukas-mallin teho perustuu siihen, että lapset saavat yksilöl­listä, tutkittuun tarpeisiin perus­tuvaa tukea. Jokai­selle lapselle tehdään psyko­lo­ginen ja pedago­ginen kartoitus, jonka pohjalta raken­netaan hänelle sopiva oppimi­sym­pä­ristö.
Tämän lisäksi psykologi ja erityi­so­pettaja haastat­te­levat lapsen, sijais­van­hemmat, lapsen asioista vastaavan sosiaa­li­työn­te­kijän sekä opettajan. Sosiaa­li­työn­tekijä puolestaan hankkii tietoa lapsen biolo­gi­silta vanhem­milta ja pitää nämä ajan tasalla lapselle suunni­tel­luista tukitoi­mista. Monesta lähteestä saadut tiedot auttavat koulua ja sijais­van­hempia kannus­tamaan lasta oikealla tavalla.

"Matematiikan koe on nyt helpompi, kun saan vain yhden tehtävän kerrallaan."

– Kun lapsella on ympärillään hyvä tukiver­kosto, hän voi paremmin. Myös sijais­van­hemmat jaksavat paremmin ja opettajat pääsevät helpom­malla, kun lapsi saa tarvit­se­mansa tuen, Teppo huomauttaa.
Kehit­tä­jä­so­si­aa­li­työn­tekijä Johanna Liukkonen on toisinaan törmännyt ajatte­lu­tapaan, jossa  huoli lapsen hyvin­voin­nista loppuu sijoi­tukseen.
– Todel­li­suu­des­sahan näin ei ole. Siitä se työ vasta alkaa!

Tutki­musten mukaan kolmas­osalla lapsista ilmenee jo lasten­suojelun asiak­kaaksi tullessaan vaikeuksia koulun­käyn­nissä. Huostaanoton aikana koulu­vai­keudet pysyvät ennallaan tai jopa pahenevat. Ellei ongelmiin puututa, nuori voi pudota koulu­po­lulta ja jäädä ilman ammat­ti­tut­kintoa. Jyväs­ky­lässä tehtiin kolme vuotta sitten selvitys, jonka mukaan noin kuudel­la­kym­me­nellä prosen­tilla sijoi­te­tuista lapsista oli tarvetta erityi­selle tuelle. Lisään­tyneet oppimis­vai­keudet ovat aiheut­taneet perhe­hoi­ta­jissa neuvot­to­muutta.
Jyväs­ky­lässä sijais­van­hem­mille paino­tetaan jo koulu­tuk­sessa, että sosiaa­li­työn­te­kijään saa olla yhtey­dessä missä tahansa mieltä paina­vassa asiassa.
– Pienikin asia on riittävän iso, Teppo korostaa.
Jyväskylä tukee perhe­hoi­ta­jiaan myös sosiaa­lioh­jauksen, mento­roinnin, vertaistuen ja työnoh­jauksen keinoin.

Lapsen ääni esiin

Hanketta valmis­tel­lessaan Sisukas-tiimi jututti sijoi­tet­tuina olleita nuoria saadakseen selville, millaisia asioita lapset työsken­te­lyssä arvos­tavat. Ykköseksi nousi kuulluksi tuleminen.
Sisukas-mallissa lapsi saa olla mukana häntä koske­vissa palave­reissa. Hänelle kerrotaan etukäteen,  mitä koulu­pa­la­ve­rissa on tarkoitus käsitellä. Lapsi saa halutessaan ottaa tuekseen itselleen läheisen ihmisen.
Heti tapaa­misen alussa aikuiset kysyvät lapsen kuulu­misia ja koulun­käyntiin liittyviä toiveita. Palaverin aikana oppilas saa kertoa mieli­pi­teensä esille nousseista vaihtoeh­doista, kuten tukio­pe­tukseen menemi­sestä. Ratkaisuja etsitään yhdessä esimer­kiksi kuvakorttien ja piirtä­misen avulla.

”Kiva kun minulta kysellään palaverissa, koska multa vaan harvoin kysellään kouluasioista.”

Hieno­va­raisuus on työsken­te­lyssä tärkeää. Siksi lapsella on oikeus pysyä anonyymina ja ”olla tunte­matta” Sisukas-tiimin jäseniä, kun he tulevat koulun käytä­vällä vastaan.
– On tärkeää, että sijoi­tettuja lapsia ei leimata. He ovat ihan taval­lisia lapsia ja heillä onoikeus olla sitä myös koulussa, Välivaara sanoo.

Koulu arjen perus­pi­larina

Koulu on Välivaaran sanoin paikka, jokakutsuu lasta taval­liseen arkeen. Koulu tarjoaa säännöl­lisiä rutiineja ja turval­li­suuden tunnetta, mikä on sijoi­te­tulle lapselle erityisen tärkeää.
– Kun perus­asiat ovat kunnossa, se antaa mahdol­li­suuden opiskella rauhassa, sanoo  kehit­tä­jäp­sy­kologi Elisa Oraluoma.
Koulussa lapsi pääsee harjoit­te­lemaan myös sosiaa­lista kanssa­käy­mistä ja vastuun ottamista omista asioista. Sijoi­te­tulla lapsella voi aiempien kokemus­tensa vuoksi olla vaikeuksia sosiaa­li­sissa suhteissa. Sisukas-tiimi on huomannut, että kokonais­val­tainen tuki on auttanut koulu­laisia myös kaveri­suh­teiden luomi­sessa.
– Se on iso juttu lapsen elämässä, Oraluoma toteaa.

”Kavereita on tullu enemmän. Mun kaveri sanoi, että mä oon muuttunu aika paljon, koska eskarissa mä aina pelleilin.”


Perin­tei­sesti sijoi­tetun lapsen kouluun­menoon on liittynyt monia pulmia. Esimer­kiksi tiedon­kulku sosiaali- ja tervey­den­huol­losta kouluun voi olla hyvin hidasta. Yhteis­työ­mal­lissa sosiaa­li­työn­tekijä varmistaa,että koulu saa kaikki tarvit­se­man­sa­tiedot ajallaan.
– Hankkeessa on tullut nähdyksi, että koulu­pa­la­vereja on syytä pitää­Si­sukas-tiimi ja sijais­huollon työnte­ki­jät­pai­not­tavat, että sijoi­tet­tujen lasten kanssa käytet­tä­vistä työkäy­tän­nöistä hyötyy koko koulu.
Tuttuun moniam­ma­til­liseen verkostoon on helppo olla yhtey­dessä aina, jos kenen tahansa oppilaan asia herättää huolta.
Kohti valta­kun­nal­lista mallia

Sisukas-hanke päättyy ensi vuoden lopussa, mutta Pesäpuu hakee toimin­nalle jatko­ra­hoi­tusta. Tavoit­teena on juurruttaa työsken­te­lytapa sosiaa­li­työhön ja kouluihin koko maassa. Mallin  evittä­miseen liittyy vielä avoimia kysymyksiä. Pesäpuu etsii tutki­mus­ra­hoi­tusta, joka mahdol­lis­taisi kansain­vä­lisen artik­kelin laati­misen Keski-Suomessa kerätystä aineis­tosta. Laaja tutki­mus­näyttö  helpot­taisi mallin juurrut­ta­mista.
– Päättä­jille pitää olla faktaa. Heille täytyy perus­tella joko kustan­nus­sääs­töillä tai tutki­muk­sella, miksi jokin asia on tärkeä, huomauttaa Jyväs­kylän kaupungin sijais- ja jälki­huollon johtava sosiaa­li­työn­tekijä Ritva Salpa­koski.

”Mun elämä oli ennen vuoristorataa. Sitten te tulitte ja pelastitte mut.”


Päänvaivaa aiheut­tavat myös kuntien hallin­to­rajat. Kukin hallin­to­sektori katsoo asioita omasta näkökul­mastaan, joten toimin­ta­ta­pojen yhteen­so­vit­ta­minen vie aikaa.

Hidas­teista huoli­matta projek­ti­pääl­likkö Välivaara on toiveikas. Malli on juurtu­massa Jyväs­kylään, ja useista kunnista on tullut tiedus­teluja mahdol­li­suu­desta saada hyödyntää työtapaa. Välivaara uskoo, että talou­del­listen säästöjen mahdol­lisuus herättää päättä­jissä kiinnos­tusta.
– Hankkees­samme on ollut mukana kaksi­kym­mentä sijoi­tettua lasta verkos­toineen. Se ei ehkä  uulosta paljolta, mutta jos voimme auttaa näiden lasten elämää, puhutaan valta­vista säästöstä verrattuna siihen, että syrjäy­ty­mis­riskit toteu­tui­sivat.

Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät hyvätkään työsken­te­ly­mallit ole oikotie onneen. Lapsen tukiver­kostoon kuuluvien aikuisten on oltava kärsi­väl­lisiä ja ymmär­rettävä, että muutokset lapsen hyvin­voin­nissa voivat tapahtua hitaasti.
– Muutokset edellyt­tävät paljon toistoa, johdon­mu­kai­suutta ja seurantaa. Mutta se kantaa kyllä tulosta.

Minna Kurvinen

Sitaatit ovat projek­tissa mukana olleiden lasten kommentteja. Artikkeli on julkaistu ensim­mäisen kerran Talentia-lehti 6 – 2015.