Sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linnan on pohjau­duttava arvoihin ja etiikkaan, sanoo Sirpa Kuusisto-Niemi.

 

Lehtori Sirpa Kuusisto-Niemi Itä-Suomen yliopis­tosta lupasi tehdä väitös­kirjan ennen eläkkeelle jäämistään. Vuotta ennen eläke­päiviä syntyi tutkimus sosiaa­li­huollon tiedon­hal­lin­nasta, jonka parissa Kuusisto-Niemi on tehnyt töitä 30 vuoden ajan. Kuusisto-Niemi kävi läpi, miten alan tiedon­hal­lintaa on vuosien varrella kehitetty ja mitä sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linta tarkoittaa nyt.

– Sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linta kehittyy Suomessa valtavaa vauhtia. Oli hyvä hetki kirjata alan historia nyt, kun olemme kääntä­mässä uutta lehteä, Kuusisto-Niemi sanoo.

Sosiaa­li­huollon asiakas­asia­kir­jalaki tuli osittain voimaan pari vuotta sitten. Lain mukaan sosiaa­li­huollon työnte­ki­jöiden on käsiteltävä yhden­mu­kai­sella tavalla asiak­kaita koskevia tietoja, ja laki antaa siihen myös ohjeis­tusta. Tervey­den­huol­lossa vastaavaa lakia ei vielä ole.

– Sosiaa­li­huol­lossa ei ole tapana pauku­tella henkse­leitä ja pitää ääntä tekemi­sistä. Nyt meidän kannattaa kehua itseämme, sillä kehitämme kansain­vä­li­ses­tikin katsottuna hienoa ja ainut­laa­tuista systeemiä.

Seuraava askel on sosiaa­li­huollon Kanta-arkisto, jonka pitäisi aueta 2020. Arkistoon tallen­netaan kaikki sosiaa­li­pal­ve­luissa syntyvät, asiakasta koskevat asiakas­asia­kirjat. Kun tiedot asiak­kaista kirjataan yhden­mu­kai­sella tavalla ja tallen­netaan samaan paikkaan, helpot­tuvat asiakas­pal­velun ja toiminnan johta­misen lisäksi alan tutkimus ja kehittäminen.

Kohti yhtenäistä tiedonhallintaa

Tiedon­hal­linta liittyy kaikkeen toimintaan sosiaa­li­huol­lossa. Lähes 200 000 julkisen ja yksityis­sek­torin työnte­kijää käsit­telee sosiaa­li­huol­lossa syntyviä asiakas­tietoja. Silti sosiaa­li­huollon tiedon­hal­lintaa koskevat ohjeet ja lainsää­däntö ovat viime vuosiin saakka olleet hajanaisia.

– Ei sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linta mikään takapajula ollut 2000-luvun alussakaan, sillä lähes kaikissa kunnissa oli käytössä sosiaa­li­toimeen tarkoi­tettuja ohjel­mistoja, sanoo Kuusisto-Niemi.

– Tieto­jär­jes­telmät, niiden eri ohjel­maosiot ja jopa ohjel­ma­versiot olivat kuitenkin keskenään erilaisia ja niihin kirjatut tiedot epäyh­den­mu­kaisia, mikä vaikeutti tietojen käyttöä ja toiminnan kehittämistä.

Nyt meidän kannattaa kehua itseämme, sillä kehitämme kansainvälisestikin katsottuna hienoa ja ainutlaatuista systeemiä.

Tiedon­hal­lintaa kehitettiin lisäksi valta­kun­nal­li­sesti tervey­den­huollon näkökul­masta, jolloin sosiaa­li­huollon näkökulmat ja tarpeet jäivät alakynteen. Vasta kymme­nisen vuotta sitten tilanne alkoi muuttua, kun Sosiaa­lialan tieto­tek­no­lo­gia­hanke aloitettiin. Nyt on sosiaa­li­huollon asiakas­asia­kir­jalain toimeen­panoa varten perus­tettu Kansa-koulu-hanke, joka edistää määrä­muo­toista kirjaa­mista. Se on tarpeen, jotta sosiaa­li­huolto voi liittyä Kanta-arkistoon.

– Hyvästä suunnasta on pidettävä kiinni. Sosiaa­lialan ammat­ti­laisten on osallis­tuttava aiempaa aktii­vi­semmin käyttä­miensä tieto­jär­jes­telmien ja tiedon­hal­linnan kehit­tä­miseen, koska he ovat parhaita asiantuntijoita.

Kriit­tisiä ääniä ei juuri kuulu

Tutki­muksen mukaan sosiaa­lialan ammat­ti­laiset muualla maail­massa suhtau­tuvat kriit­ti­sesti tieto­jär­jes­telmiin. Niiden nähdään palve­levan vain hallintoa, minkä lisäksi huolta herät­tävät järjes­telmien tieto­suoja ja eettisyys. Suomessa vastaavaa kriit­ti­syyttä ei ole tullut esiin sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linnan tutki­muk­sessa. Kuusisto-Niemi arvelee syyksi sen, että alaa on tutkittu toistai­seksi vähän.

– Sosiaa­li­huollon tiedon­hal­lintaa on tutkittu lähinnä sosiaa­lityön tutki­muksen piirissä. Siinä on kuitenkin keski­tytty pitkälti yksilö­tason tutki­mus­pe­rin­teeseen, asiakkaan ja työnte­kijän vuoro­vai­ku­tukseen. Näin kansain­vä­li­sessä tutki­muk­sessa koros­tetut näkö- kulmat, kuten arvot ja etiikka, ovat jääneet lähes piiloon, Kuusisto-Niemi pohtii.

Tiedon­hal­linta toimii hyvin silloin, kun se heijastaa sosiaa­li­huollon arvope­rustaa ja etiikkaa. Sosiaa­lialan ammat­ti­laisten pitää vaikuttaa siihen, millai­siksi tieto­jär­jes­telmät suunnitellaan.

Toimiva tiedonhallinta ei hänen mukaansa vaadi uusimpia ja hienoimpia laitteita.

– Tekniikan hyväk­sy­minen työvä­li­neeksi edellyttää, että ammat­ti­lainen kokee voivansa toteuttaa arvojaan myös tiedon­hal­lin­nassa. Toisaalta sosiaa­lialan ammat­ti­laisten on tarkas­teltava kriit­ti­sesti omia arvojaan ja asenteitaan tiedon­hal­linnan merki­tystä kohtaan. Jos sitä pidetään välttä­mät­tömänä pahana, ei nähdä sen tuomia mahdollisuuksia.

Sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linnan tulevaisuus

Kuusisto-Niemen mielestä sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linnan koulu­tukseen pitää satsata nykyistä enemmän. Se vahvis­taisi myös alan tutkimusta.

– Vielä on tehtävä töitä, jotta meillä varmasti on muutaman vuoden päästä oma Kanta-arkisto. Senkin jälkeen työtä riittää: alalla käytet­täviin ohjel­mis­toihin pitää tehdä tarvit­tavat muutokset, jotta kaikki niihin kerät­tävät tiedot ovat yhteis­mi­tal­lisia. Tämä kaikki vaatii rahaa, sanoo Sirpa Kuusisto-Niemi.

Kuusisto-Niemi pelkää, että tässä vaiheessa sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linnan kehitys tyssää. Hän kehot­taakin päättäjiä miettimään, mitä haittaa huonosti toimiva sosiaa­li­huollon tiedon­hal­linta aiheuttaa. Kun työnte­kijät kirjaavat asiakas­tietoja kukin omalla tavallaan, ei alaa voida monipuo­li­sesti tutkia saati kehittää. Se tulee kalliiksi.

Toimiva tiedon­hal­linta ei hänen mukaansa vaadi uusimpia ja hienoimpia laitteita. Uutuuttaan hohta­vasta koneesta on tuskin apua, jos tiedon­hal­linta ja tieto­jär­jes­telmä eivät toimi sopivalla tavalla. Kuusisto-Niemi toivoo, että sote-uudis­tuk­sessa ymmär­retään satsata tiedon­hal­lintaan ja ammat­ti­laiset vaativat päästä mukaan sitä suunnittelemaan.

Johanna Merilä