Sosiaalihuollon tiedonhallinnan on pohjauduttava arvoihin ja etiikkaan, sanoo Sirpa Kuusisto-Niemi.

 

Lehtori Sirpa Kuusisto-Niemi Itä-Suo­men yli­opis­tosta lupasi tehdä väi­tös­kir­jan ennen eläk­keelle jää­mis­tään. Vuotta ennen elä­ke­päi­viä syn­tyi tut­ki­mus sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­lin­nasta, jonka parissa Kuusisto-Niemi on teh­nyt töitä 30 vuo­den ajan. Kuusisto-Niemi kävi läpi, miten alan tie­don­hal­lin­taa on vuo­sien var­rella kehi­tetty ja mitä sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­linta tar­koit­taa nyt.

– Sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­linta kehit­tyy Suo­messa val­ta­vaa vauh­tia. Oli hyvä hetki kir­jata alan his­to­ria nyt, kun olemme kään­tä­mässä uutta leh­teä, Kuusisto-Niemi sanoo.

Sosi­aa­li­huol­lon asia­kas­asia­kir­ja­laki tuli osit­tain voi­maan pari vuotta sit­ten. Lain mukaan sosi­aa­li­huol­lon työn­te­ki­jöi­den on käsi­tel­tävä yhden­mu­kai­sella tavalla asiak­kaita kos­ke­via tie­toja, ja laki antaa sii­hen myös ohjeis­tusta. Ter­vey­den­huol­lossa vas­taa­vaa lakia ei vielä ole.

– Sosi­aa­li­huol­lossa ei ole tapana pau­ku­tella henk­se­leitä ja pitää ääntä teke­mi­sistä. Nyt mei­dän kan­nat­taa kehua itseämme, sillä kehi­tämme kan­sain­vä­li­ses­ti­kin kat­sot­tuna hie­noa ja ainut­laa­tuista sys­tee­miä.

Seu­raava askel on sosi­aa­li­huol­lon Kanta-arkisto, jonka pitäisi aueta 2020. Arkis­toon tal­len­ne­taan kaikki sosi­aa­li­pal­ve­luissa syn­ty­vät, asia­kasta kos­ke­vat asia­kas­asia­kir­jat. Kun tie­dot asiak­kaista kir­ja­taan yhden­mu­kai­sella tavalla ja tal­len­ne­taan samaan paik­kaan, hel­pot­tu­vat asia­kas­pal­ve­lun ja toi­min­nan joh­ta­mi­sen lisäksi alan tut­ki­mus ja kehit­tä­mi­nen.

Kohti yhtenäistä tiedonhallintaa

Tie­don­hal­linta liit­tyy kaik­keen toi­min­taan sosi­aa­li­huol­lossa. Lähes 200 000 jul­ki­sen ja yksi­tyis­sek­to­rin työn­te­ki­jää käsit­te­lee sosi­aa­li­huol­lossa syn­ty­viä asia­kas­tie­toja. Silti sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­lin­taa kos­ke­vat ohjeet ja lain­sää­däntö ovat viime vuo­siin saakka olleet haja­nai­sia.

– Ei sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­linta mikään taka­pa­jula ollut 2000-luvun alus­sa­kaan, sillä lähes kai­kissa kun­nissa oli käy­tössä sosi­aa­li­toi­meen tar­koi­tet­tuja ohjel­mis­toja, sanoo Kuusisto-Niemi.

– Tie­to­jär­jes­tel­mät, nii­den eri ohjel­mao­siot ja jopa ohjel­ma­ver­siot oli­vat kui­ten­kin kes­ke­nään eri­lai­sia ja nii­hin kir­ja­tut tie­dot epäyh­den­mu­kai­sia, mikä vai­keutti tie­to­jen käyt­töä ja toi­min­nan kehit­tä­mistä.

Nyt meidän kannattaa kehua itseämme, sillä kehitämme kansainvälisestikin katsottuna hienoa ja ainutlaatuista systeemiä.

Tie­don­hal­lin­taa kehi­tet­tiin lisäksi val­ta­kun­nal­li­sesti ter­vey­den­huol­lon näkö­kul­masta, jol­loin sosi­aa­li­huol­lon näkö­kul­mat ja tar­peet jäi­vät ala­kyn­teen. Vasta kym­me­ni­sen vuotta sit­ten tilanne alkoi muut­tua, kun Sosi­aa­lia­lan tie­to­tek­no­lo­gia­hanke aloi­tet­tiin. Nyt on sosi­aa­li­huol­lon asia­kas­asia­kir­ja­lain toi­meen­pa­noa var­ten perus­tettu Kansa-koulu-hanke, joka edis­tää mää­rä­muo­toista kir­jaa­mista. Se on tar­peen, jotta sosi­aa­li­huolto voi liit­tyä Kanta-arkis­toon.

– Hyvästä suun­nasta on pidet­tävä kiinni. Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten on osal­lis­tut­tava aiem­paa aktii­vi­sem­min käyt­tä­miensä tie­to­jär­jes­tel­mien ja tie­don­hal­lin­nan kehit­tä­mi­seen, koska he ovat par­haita asian­tun­ti­joita.

Kriittisiä ääniä ei juuri kuulu

Tut­ki­muk­sen mukaan sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­set muu­alla maa­il­massa suh­tau­tu­vat kriit­ti­sesti tie­to­jär­jes­tel­miin. Nii­den näh­dään pal­ve­le­van vain hal­lin­toa, minkä lisäksi huolta herät­tä­vät jär­jes­tel­mien tie­to­suoja ja eet­ti­syys. Suo­messa vas­taa­vaa kriit­ti­syyttä ei ole tul­lut esiin sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­lin­nan tut­ki­muk­sessa. Kuusisto-Niemi arve­lee syyksi sen, että alaa on tut­kittu tois­tai­seksi vähän.

– Sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­lin­taa on tut­kittu lähinnä sosi­aa­li­työn tut­ki­muk­sen pii­rissä. Siinä on kui­ten­kin kes­ki­tytty pit­kälti yksi­lö­ta­son tut­ki­mus­pe­rin­tee­seen, asiak­kaan ja työn­te­ki­jän vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Näin kan­sain­vä­li­sessä tut­ki­muk­sessa koros­te­tut näkö- kul­mat, kuten arvot ja etiikka, ovat jää­neet lähes pii­loon, Kuusisto-Niemi poh­tii.

Tie­don­hal­linta toi­mii hyvin sil­loin, kun se hei­jas­taa sosi­aa­li­huol­lon arvo­pe­rus­taa ja etiik­kaa. Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten pitää vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­siksi tie­to­jär­jes­tel­mät suun­ni­tel­laan.

Toimiva tiedonhallinta ei hänen mukaansa vaadi uusimpia ja hienoimpia laitteita.

– Tek­nii­kan hyväk­sy­mi­nen työ­vä­li­neeksi edel­lyt­tää, että ammat­ti­lai­nen kokee voi­vansa toteut­taa arvo­jaan myös tie­don­hal­lin­nassa. Toi­saalta sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lais­ten on tar­kas­tel­tava kriit­ti­sesti omia arvo­jaan ja asen­tei­taan tie­don­hal­lin­nan mer­ki­tystä koh­taan. Jos sitä pide­tään vält­tä­mät­tö­mänä pahana, ei nähdä sen tuo­mia mah­dol­li­suuk­sia.

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan tulevaisuus

Kuusisto-Nie­men mie­lestä sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­lin­nan kou­lu­tuk­seen pitää sat­sata nykyistä enem­män. Se vah­vis­taisi myös alan tut­ki­musta.

– Vielä on teh­tävä töitä, jotta meillä var­masti on muu­ta­man vuo­den päästä oma Kanta-arkisto. Sen­kin jäl­keen työtä riit­tää: alalla käy­tet­tä­viin ohjel­mis­toi­hin pitää tehdä tar­vit­ta­vat muu­tok­set, jotta kaikki nii­hin kerät­tä­vät tie­dot ovat yhteis­mi­tal­li­sia. Tämä kaikki vaa­tii rahaa, sanoo Sirpa Kuusisto-Niemi.

Kuusisto-Niemi pel­kää, että tässä vai­heessa sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­lin­nan kehi­tys tys­sää. Hän kehot­taa­kin päät­tä­jiä miet­ti­mään, mitä hait­taa huo­nosti toi­miva sosi­aa­li­huol­lon tie­don­hal­linta aiheut­taa. Kun työn­te­ki­jät kir­jaa­vat asia­kas­tie­toja kukin omalla taval­laan, ei alaa voida moni­puo­li­sesti tut­kia saati kehit­tää. Se tulee kal­liiksi.

Toi­miva tie­don­hal­linta ei hänen mukaansa vaadi uusim­pia ja hie­noim­pia lait­teita. Uutuut­taan hoh­ta­vasta koneesta on tus­kin apua, jos tie­don­hal­linta ja tie­to­jär­jes­telmä eivät toimi sopi­valla tavalla. Kuusisto-Niemi toi­voo, että sote-uudis­tuk­sessa ymmär­re­tään sat­sata tie­don­hal­lin­taan ja ammat­ti­lai­set vaa­ti­vat päästä mukaan sitä suun­nit­te­le­maan.

Johanna Merilä