Valvojana naisten erityistyöleirilläVastavalmistunut sosiaalikasvattaja Saara Tuukkanen näki vuonna 1943 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ilmoituksen, jolla haettiin koulutettuja naisia erityisleirien valvojiksi.

 

Sosi­aa­likas­vat­ta­ja Saara Tuukka­nen sai paikan. Ilo työ­paikas­ta muut­tui pian häm­men­nyk­sek­si ja ahdis­tuk­sek­si. Eri­ty­isleiri oli Heinävedel­lä keskel­lä met­sää. Naiset oli­vat joutuneet leir­ille irto­laisu­ud­es­ta, työha­lut­to­muud­es­ta, siveet­tömästä elämästä, pros­ti­tuu­tios­ta, pikkurikkeistä. Syy saat­toi olla myös se, että nainen oli musta­lainen, juu­ta­lainen tai juu­ta­lais­taus­tainen.

Leir­il­lä majoitut­ti­in likai­sis­sa tel­tois­sa ilman san­i­teet­ti­tilo­ja. Varus­teet oli­vat puut­teel­liset. Kuri oli ankara. Leir­iä johti Sak­sas­sa koulu­tuk­sen­sa saanut, nat­si­aatet­ta ja Hit­ler­iä ihan­noin­ut Mar­jasti­ina, jon­ka kanssa Saara jou­tui pian kon­flik­ti­in. Saara ei ymmärtänyt, mik­si naisia piti nimitel­lä, kiusa­ta ja alis­taa.

Vas­tar­in­taan Saara ei uskaltanut ryhtyä. Hän yrit­ti kuitenkin vähän kohen­taa olo­ja, luo­da siisteyt­tä ja puh­taut­ta ympäristöön ja estää pahimpia oikeusloukkauk­sia. Tukea ja lohtua hän sai met­sä­työn­jo­hta­ja Rahikaiselta ja keit­täjä Idal­ta.

Päivässä nais­ten piti kunkin tehdä met­säy­htiölle viisi mot­tia halko­ja. Jos yrit­ti pin­na­ta, tai rikkoi sään­töjä, sai ran­gais­tuk­sek­si lisä­mot­te­ja. Sairaus ei riit­tänyt syyk­si kieltäy­tyä työstä. Moni sairas­tui, etenkin kun vaat­teet eivät sopi­neet kylmi­in met­sä­työoloi­hin, eikä niitä saanut mis­sään kuiv­ak­si.

Leiri­oloi­hin alkoi tul­la muu­tos, kun leir­ille tehti­in tarkas­tus. Sen aikana Saara ker­toi johta­jan toim­intatavoista. Myös siitä kuin­ka johta­ja pelot­telee hän­tä, jät­tää palkan mak­samat­ta ja piilot­telee ruokavaran­to­ja. Leiri siir­ret­ti­in Siil­in­järvelle. Osa nai­sista kotiutet­ti­in.

Saara kävi sodan jäl­keen Heinävedel­lä kat­so­mas­sa leirin paikkaa, mut­ta siitä ei näkynyt enää kuin painau­tunut heinäkent­tä. Sak­salaiset oli­vat käyneet hävit­tämässä jäl­jet. Johta­jan huhut­ti­in läht­e­neen Sak­saan.

Ris­to Joutjärvi on kir­jan­nut äitin­sä muis­tel­mat ansiokkaak­si ker­to­muk­sek­si, joka val­ot­taa Suomen sodanaikaisten nais­ten erikoisleirien toim­intaa. Saara Tuukka­nen allekir­joit­ti aikoinaan vaiti­ololu­pauk­sen, sil­lä kaik­ki leirien asi­at oli luokitel­tu salaisik­si. Tapah­tu­mat pain­oi­vat kuitenkin Tuukkasen mieltä, ja hän halusi ne elämän­sä lop­pupuolel­la jul­ki.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma

Ris­to Joutjärvi: Valvo­jana nais­ten eri­ty­istyöleir­il­lä. Saara Tuukkasen muis­tel­mat 1943−44. Min­er­va 2015.