Valvojana naisten erityistyöleirilläVastavalmistunut sosiaalikasvattaja Saara Tuukkanen näki vuonna 1943 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ilmoituksen, jolla haettiin koulutettuja naisia erityisleirien valvojiksi.

 

Sosi­aa­li­kas­vat­taja Saara Tuukkanen sai pai­kan. Ilo työ­pai­kasta muut­tui pian häm­men­nyk­seksi ja ahdis­tuk­seksi. Erityisleiri oli Heinävedellä kes­kellä met­sää. Naiset oli­vat jou­tu­neet lei­rille irto­lai­suu­desta, työ­ha­lut­to­muu­desta, siveet­tö­mästä elä­mästä, pros­ti­tuu­tiosta, pik­ku­rik­keistä. Syy saat­toi olla myös se, että nai­nen oli mus­ta­lai­nen, juu­ta­lai­nen tai juutalaistaustainen.

Leirillä majoi­tut­tiin likai­sissa tel­toissa ilman sani­teet­ti­ti­loja. Varusteet oli­vat puut­teel­li­set. Kuri oli ankara. Leiriä johti Saksassa kou­lu­tuk­sensa saa­nut, nat­si­aa­tetta ja Hitleriä ihan­noi­nut Marjastiina, jonka kanssa Saara jou­tui pian konflik­tiin. Saara ei ymmär­tä­nyt, miksi nai­sia piti nimi­tellä, kiusata ja alistaa.

Vastarintaan Saara ei uskal­ta­nut ryh­tyä. Hän yritti kui­ten­kin vähän kohen­taa oloja, luoda siis­teyttä ja puh­tautta ympä­ris­töön ja estää pahim­pia oikeus­louk­kauk­sia. Tukea ja loh­tua hän sai met­sä­työn­joh­taja Rahikaiselta ja keit­täjä Idalta.

Päivässä nais­ten piti kun­kin tehdä met­säyh­tiölle viisi mot­tia hal­koja. Jos yritti pin­nata, tai rik­koi sään­töjä, sai ran­gais­tuk­seksi lisä­mot­teja. Sairaus ei riit­tä­nyt syyksi kiel­täy­tyä työstä. Moni sai­ras­tui, eten­kin kun vaat­teet eivät sopi­neet kyl­miin met­sä­työ­oloi­hin, eikä niitä saa­nut mis­sään kuivaksi.

Leirioloihin alkoi tulla muu­tos, kun lei­rille teh­tiin tar­kas­tus. Sen aikana Saara ker­toi joh­ta­jan toi­min­ta­ta­voista. Myös siitä kuinka joh­taja pelot­te­lee häntä, jät­tää pal­kan mak­sa­matta ja pii­lot­te­lee ruo­ka­va­ran­toja. Leiri siir­ret­tiin Siilinjärvelle. Osa nai­sista kotiutettiin.

Saara kävi sodan jäl­keen Heinävedellä kat­so­massa lei­rin paik­kaa, mutta siitä ei näky­nyt enää kuin pai­nau­tu­nut hei­nä­kenttä. Saksalaiset oli­vat käy­neet hävit­tä­mässä jäl­jet. Johtajan huhut­tiin läh­te­neen Saksaan.

Risto Joutjärvi on kir­jan­nut äitinsä muis­tel­mat ansiok­kaaksi ker­to­muk­seksi, joka valot­taa Suomen sodan­ai­kais­ten nais­ten eri­kois­lei­rien toi­min­taa. Saara Tuukkanen alle­kir­joitti aikoi­naan vai­tio­lo­lu­pauk­sen, sillä kaikki lei­rien asiat oli luo­ki­teltu salai­siksi. Tapahtumat pai­noi­vat kui­ten­kin Tuukkasen mieltä, ja hän halusi ne elä­mänsä lop­pu­puo­lella julki.

Kristiina Koskiluoma

Risto Joutjärvi: Valvojana nais­ten eri­tyis­työ­lei­rillä. Saara Tuukkasen muis­tel­mat 1943−44. Minerva 2015.